Kun kettu ohjailee ihmistä

Kitsune-tsuki on tila, jossa ihminen on ketun vallassa. Japanilaisessa kan­sa­nus­kos­sa ketut (kitsune) ovat Inari-jumalan apureita. Epätavallista käytöstä on selitetty kit­su­nei­den valtaan joutumisella. 

Ketun vallassa oleva juoksee alasti kadulla tai käy makuulle suu vaahdoten, ulvoen kuin kettu. Hän kir­joit­taa tai puhuu kieliä, joita ei aiemmin osannut. Hän syö outoja asioita, kuten multaa tai hiuksia; tai ahmii kettujen rakas­ta­maa pais­tet­tua tofua ja adsuki-papuja. Hän on välin­pi­tä­mä­tön ja levoton. Kasvoihin voi ilmestyä ketun piirteitä, ja hampaat terä­vöi­tyä. Riivatun kehosta voi löytää pienen möykyn, joka katoaa koskiessa. Kitsune asuu möykyssä, jota ei voi fyysisin keinoin poistaa. 

Kitsunetsuki on tunnetuin esimerkki japa­ni­lai­ses­ta hen­ki­pos­ses­sios­ta, joka on liittynyt moniin muihinkin eläimiin. Tapauksia tunnetaan ainakin 1100-luvulta asti. Kansanuskossa ketut pystyvät ottamaan muiden olentojen muodon ihmisiä pui­ja­tak­seen, mikä selit­tä­nee niiden ylei­syy­den possessioissa. 

Kitsunetsuki oli tyy­pil­lis­tä tietyille suvuille, ja liittyi näiden huonoon sosi­aa­li­seen asemaan. Kettu saattoi ottaa valtaansa myös koko­nai­sen perheen, mutta seu­rauk­set olivat silloin hyvin erilaisia. Kettujen valtaama perhe pystyi ohjai­le­maan kitsune-henkiä tuomaan itselleen vaurautta ja hedel­mäl­li­syyt­tä, ja kylvämään epäonnea vihol­lis­ten­sa kes­kuu­teen. Kitsunet pysyivät perheessä kuusi sukupolvea. 

Kitsunetsukia hoi­det­tiin shinto-temp­pe­leis­sä. Koirat lai­tet­tiin nuolemaan potilas päästä var­pai­siin, ketun suureksi kauhuksi. Rankempia hoi­to­muo­to­ja olivat pieksentä, ihon polt­ta­mi­nen ja savuilla tukah­dut­ta­mi­nen. Nämä johtivat toisinaan poti­lai­den kuolemaan. Vaikka manaus onnistui, henkilö per­hei­neen joutui usein sosi­aa­li­ses­ti hyljeksityksi. 

Kitsunetsuki oli taval­li­nen selitys “hul­luu­del­le” aina 1900-luvun alku­puo­lel­le saakka, jolloin sen oireet siir­tyi­vät psykoosin, hysterian ja manian kal­tais­ten diag­noo­sien alle. Tästä huo­li­mat­ta ketut ottavat yhä ajoittain ihmisiä valtaansa. 

  1. Shigeyuki Eguchi, 1991. Between folk concepts of illness and psyc­hiat­ric diagnosis: Kitsune-tsuki (fox pos­ses­sion) in a mountain village of Western Japan.
  2. Yokai: Kitsune tsuki

[rns_​reactions]

Kirjoittaja

Ninnu Koskenalho on AntroBlogin toinen päätoimittaja ja perustaja, ja valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta. Ninnu työskentelee Helsingin yliopistolla Crosslocations-tutkimushankkeen projektikoordinaattorina sekä tiedeviestinnän konsulttitehtävissä, ja pohtii mieluusti avaruusmatkailua ja ihmismielen notkeutta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Laadukasta terveydenhuoltoa pidetään usein suomalaisen hyvinvointivaltion peruskivenä, johon kaikilla kansalaisilla on oikeus. Mutta minkälaista on asioida terveydenhuollossa, kun kuuluu vähemmistöön, johon suhtautuminen vaihtelee suuresti?

Päätös kieltäytyä koronarokotteesta voi perustua moniin syihin. Huoli rokotteen mahdollisista haitoista sekä epäluottamus viranomaistoimijoita kohtaan on yleistä. Epäluottamuksen syvenemisen ja rokotekeskustelun polarisoitumisen ehkäisemiseksi on syytä pyrkiä ymmärtämään, mistä huoli ja kritiikki rokottamista kohtaan kumpuavat.

Tehokas tapa hidastaa uusien koronavarianttien syntyä olisi lisätä rokotuskattavuutta koko maailmassa. Asiantuntijat ovatkin jo vuoden ajan rummuttaneet koronarokotteiden patenttien vapauttamisen puolesta, jotta rokotteiden hinta laskisi ja tuotanto kasvaisi. Patenttien purku edellyttäisi Maailman kauppajärjestön (WTO) päätöstä, jonka Euroopan komissio on yhdellä äänellään pysäyttänyt. Suomi ja muut pienet EU-maat voisivat halutessaan kerätä voimansa ajaakseen patenttien purkua.