Kuvitteellinen muslimimaailma ja “huonot kulttuurit”

Suomi on rasismin kärkimaa, raportoi Euroopan perusoikeusvirasto hiljattain. Järkyttävät luvut puhuvat Suomessa tiukassa istuvasta uskosta rodulliseen ja kulttuuriseen hierarkiaan, jota ylläpidetään yhteiskunnan eri sektoreilla syrjinnällä ja väkivallalla. Taustalla vaikuttaa ajatus valkoiseksi kuvitellun Suomen ja niin kutsuttujen “länsimaiden” kulttuurin paremmuudesta. Kulttuurien hierarkian puolesta argumentoi myös hiljan HS:n kirjeenvaihtaja Annamari Sipilä.

Rasismia käsittelevä raportti ja Sipilän kirjoitus eivät ole toisistaan irrallisia. Sipilän kirjoitus uusintaa syvälle juurtuneita tiedontuotannon rakenteita, jotka ylläpitävät hierarkioita ja jakolinjoja, tehden rasismista arkipäiväistä. Lähi-idän alueelta kotoisin olevat ja muslimeiksi kategorisoidut ihmiset ovat jatkuvasti sellaisten keskustelujen kohteena, joissa heistä tehdään “toisia” ja suljetaan kansakunnan ulkopuolelle.

Lyhyt katsaus valtavirran mediaan auttaa tämän havannoimisessa. Ei ole harvinaista lukea, kuinka ”muslimimaailma kuohuu”, ”juhlii”, tai kuinka ”islamilainen maailma protestoi” tai ”tuomitsee”. Esimerkiksi HS otsikoi taannoin ”Muslimimaailma tuomitsee homot ja esiaviollisen seksin” viitaten tutkimukseen, jossa ”selvitettiin muslimimaailman näkemyksiä muun muassa politiikasta ja perhe-elämästä”. Näin niputetaan yhden termin alle noin neljännes maailman asukkaista ja kategorisoidaan 1.8 miljardia ihmistä “eri maailmaksi”.

Termi “muslimimaailma” ei ole Suomen median keksintö. Se on ollut käytössä pitkään. Historian professori Cemil Aydin käsitehistorian tutkimus tuo esille “muslimimaailma”-narratiivin ongelmallisuuden. Se osoittaa kuinka maailman ”länteen” ja ”muslimimaailmaan” jakanut idea syntyi 1800-luvulla. Erinäiset poliittiset diskurssit ja imperialistisesta politiikasta kummunnut rasismi johtivat sen syntyyn. Vastareaktiona eri maiden muslimiyhteisöjen edustajat ottivat niin ikään käsitteen käyttöön. Pyrkimyksenä oli todistaa, että myytti muslimien ja heidän yhteiskuntiensa hierarkkisesta huonommuudesta oli väärä.

Tämän jakolinjan seurauksena syntyi edelleen kukoistava idea “lännen” ja “islamilaisen maailman” välisestä konfliktista. Aydin kiteyttää, kuinka idea “muslimimaailmasta”, muslimeista ja heidän kulttuuristaan ruokkii sekä muslimeihin kohdistuvaa rasismia että väkivallan nimiin vannovien terroristien propagandaa.

Suomessa Otavan tänä vuonna julkaisema kirja Jihad ja Terrorismi perustuu myös ideaan yhtenäisestä “muslimimaailmasta” sekä kulttuurien hierarkkisuudesta ja staattisuudesta. Suomalaiset tutkijat ovat tuoneet esille kirjan asiasisältöön liittyviä virheitä ja ongelmia. Asiavirheiden lisäksi kirja on oiva esimerkki Aydinin kritiikistä: islam toimii kautta kirjan analyyttisena kategoriana. Sillä selitetään terrorismin lisäksi ”muslimimaailman” juomalasien kokoa ja sitä, miksi nykykapitalismin paratiisissa Yhdistyneissä Arabiemiirikunnissa rakennetaan korkeita torneja.

Esimerkit osoittavat, kuinka ”muslimimaailmasta” tuotetaan tutkimusta ja journalistista tietoa kyseenalaistamatta kategorioiden ”muslimi” ja ”islam” analyyttista selitysvoimaa. Käsitteiden historiasta vaieten toistetaan imperialistista ajatusta Euroopan paremmuudesta. Kuten muitakin uskontoja, islamia voidaan tarkastella mielekkäästi vain niissä lukuisissa konteksteissa, joissa se saa moninaiset merkityksensä.

Lukemista

1. Aydin, Cemil. 2017. The Idea of the Muslim World. A Global Intellectual History.
2. Yildiz, Yasemin. 2011. “Governing European Subjects: Tolerance and Guilt in the Discourse of “Muslim Women”.”  
3. Schielke, S. 2018. Islam. In The Cambridge Encyclopedia of Anthropology (eds) F. Stein, S. Lazar, M. Candea, H. Diemberger, J. Robbins, A. Sanchez & R. Stasch.
4. Juusola, Hannu. 2018. Atte Kalevan Jihad ja terrori: Huolimattomasti kirjoitettu esitys modernin jihadismin kehityksestä.