Paketointi tekee lahjan

Kuusen alle kasat­ta­vat jou­lu­lah­jat tunnistaa lahjoiksi siitä, että ne on kääritty koris­teel­li­seen paperiin. Tapa liittyy myös muihin lahjoihin, ja ylittää monet kult­tuu­ri­set ja uskon­nol­li­set erot. Lahjapaperin käyttö kertoo koke­muk­ses­ta, jossa esine ikään kuin kehys­te­tään, ja siten osoi­te­taan eri­tyis­laa­tui­sek­si.

Samasta ilmiöstä on kyse, kun kullattu kehys tekee maa­lauk­ses­ta taidetta, tai jalokivin koris­tel­tu rasia tekee pyhi­myk­sen var­paan­kyn­nes­tä pyhän aarteen. Tavallisen esineen kää­ri­mi­nen lah­ja­pa­pe­riin muuntaa sen eri­tyi­sek­si.

Nykyiset lah­ja­pa­ke­toi­mi­sen tavat kehit­tyi­vät rin­nak­kain teollisen mas­sa­tuo­tan­non kanssa. Lahjan pake­toin­ti näyttää ritu­aa­li­ses­ti muuttavan per­soo­nat­to­man esineen hen­ki­lö­koh­tai­sek­si. Yhdysvalloissa 1970-luvun lopulla tehdyn tut­ki­muk­sen mukaan kaikki lahjat — paitsi liian suuret tai hankalat kuten pol­ku­pyö­rät — on pake­toi­ta­va paperiin. Paketoinnin ansiosta kuusen alla olevasta lah­ja­ka­sas­ta tulee kimaltava monu­ment­ti perheen varak­kuu­del­le ja kes­ki­näi­sel­le kiin­ty­myk­sel­le.

Tavallinen mas­sa­tuo­tet­tu esine, jonka kuka tahansa voi hankkia, muuttuu lah­ja­pa­pe­rin avulla tai­an­omai­ses­ti oma­koh­tai­sek­si, juuri lahjan saajalle tar­koi­te­tuk­si. Itse tehdyt lahjat eivät tarvitse koko­nais­ta pake­toin­tia, koska ne ovat jo uniikkeja ja hen­ki­lö­koh­tai­sia — esi­mer­kik­si hil­lo­purk­kiin riittää rusetti kannen ympärille.

Ennen pake­toin­ti­kult­tuu­ria­kin ihmiset ovat hyö­dyn­tä­neet yhtä esinettä toisen esineen arvon koros­ta­mi­sek­si. Uskonnolliset pyhäin­jään­nök­set ovat alunperin maallisia esineitä, kuten puun­pa­lo­ja, luita tai jopa pöly­hiuk­ka­sia. Ne muuttuvat pyhiksi oikein kehys­tet­tyi­nä, hienon esit­te­ly­as­tian tai säiliön avulla.

Tätä säi­liöi­den per­for­ma­tii­vis­ta voimaa hyö­dyn­ne­tään nykyään tehok­kaas­ti. Museoissa tärkeät esineet esi­tel­lään lasi­laa­ti­kois­sa ja mas­sa­tuo­te­tut, arki­päi­väi­set esineet, kuten äly­pu­he­li­met, tarjotaan kulut­ta­jal­le eri­tyi­ses­ti suun­ni­tel­luis­sa laa­ti­kois­sa. Laatikosta paljastuu kerros ker­rok­sel­ta avat­taes­sa juuri minulle tar­koi­tet­tu esine, ainut­laa­tui­nen ja oma.

[rns_​reactions]

Kirjoittaja

Emmi Huhtaniemi, VTM, on sosiaali- ja kulttuuriantropologi Helsingin yliopistosta. Hän tarkasteli pro gradu -työssään maya-kalenterin loppuun liittynyttä uushenkisyyttä Meksikossa rituaalin ja magian näkökulmista. Emmiä kiinnostavat erityisesti inhimillisen kokemuksen rakentuminen ja tietoisuuden antropologia.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Autoimmuunisairaus punahukasta kärsivä poptähti Selena Gomez kiitteli kesällä 2017 ystäväänsä Francia Raisaa julkisuudessa vuolaasti tältä lahjaksi saamastaan munuaisesta. Pari vuotta myöhemmin juorusivustot raportoivat ystävysten välirikosta. Miksi tämä on antropologisesti kiinnostavaa?