Filippiineillä pitkäperjantain kärsimysnäytelmän päätteeksi halukkaat kristityt ristiinnaulitaan. Kyse on Kristuksen kärsimyksen ja kuoleman imitaatiosta, johon liittyvät myös ristin kantaminen ja itsen ruoskinta. Osallistujat osoittavat näin kiitollisuuttaan tai pyytävät syntien anteeksiantamista.
Vuosittain useat kymmenet omistautuneet ristiinnaulitaan. Monet käyvät rituaalin läpi vuosittain, toiset jo lähes 30 vuoden ajan. Eräs pitkäaikainen osallistuja on osoittanut kiitollisuutta Jumalalle vuodesta 1990 lähtien, jolloin hänen vaimonsa ja lapsensa selviytyivät vaikeasta synnytyksestä.
Myös useat naiset, varsinkin parantajat, käyvät läpi ristiinnaulitsemisen. Tapahtuma on äärimmäinen Kristuksen kohtalon imitointi, jossa pyritään tuomaan hänen kuolemansa hetki läsnäolevaksi. Myös yleisön läsnäololla ja emotionaalisella osallistumisella on tärkeä osuus.
Katolinen kirkko vastustaa perinnettä, joka on vastoin oppia kehosta temppelinä. Terveysministeriö muistuttaa harjoittajia jäykkäkouristusrokotteesta ja naulojen steriloinnista. Lääkintäjoukot ovat paikalla hoitamassa osallistujia koitoksen jälkeen.
Historiallisesti Filippiineillä rituaalinen imitointi on voimaantumisen keino niille, joilla ei ole valtaa. Sekä 1500-luvulla saapuneiden espanjalaisten valloittajien että myöhemmin tulleiden yhdysvaltalaisten tuomia kulttuuripiirteitä ja tapoja imitoidaan eri yhteyksissä.
Espanjalaiset toivat mukanaan ruoskimisen hartauden muotona, ja sen harjoittaminen vakiintui pian osaksi pääsiäisviikkoa. 1961 toteutettiin ensimmäinen ristiinnaulitseminen, jossa pyrkimyksenä oli päästä lähemmäs Kristusta.
Teksti on uudelleenjulkaisu huhtikuulta 2017.
Toimitus
- Artikkelikuva: Jamie Matociños/Unsplash, kuvamuokkaus Niina Ahola
Lukemista
- Bräunlein, Peter J. 2009: Image Transmission as Image acts: Christian Images, Emotions and Religious Conversion in the Philippines. Teoksessa: Transmission Image. Visual Translation and Cultural Agency. Toimittaneet Birgit Mersmann ja Alexandra Schneider. Cambridge Scholars Press.
- Lue lisää AntroBlogin kulttuurishokkeja
