Ihmislähtöisyys määrittelee tänä päivänä monen digitaalisen sovelluksen kehityssuunnan. Työkentällä-haastattelussa journalismin uusia muotoja Yle News Labissa kehittävä Veera Suomalainen kertoo, mitä tekemistä antropologilla on käyttäjäkokemuksen kanssa.
Vuonna 2014 julkaistiin Ylen uusi Uutisvahti-sovellus, jonka tavoitteena on tuoda uutiset entistä lähemmäs ihmistä. Sovelluksen erikoisuutena on lupaus, että juuri sinulle tärkeät uutiset löytävät sinut. Tämä toteutuu esimerkiksi paikallisuutisten, älykkäiden uutisilmoitusten sekä personoitavan Sinulle-listan avulla.
Uutisvahdin takana on käyttäjäkokemustutkimusta tekevä tiimi, jonka vastuulla on kehittää sovellusta vastaamaan entistä paremmin asiakkaiden tarpeita. Yksi heistä on Veera Suomalainen, Helsingin yliopistosta valmistunut sosiaali- ja kulttuuriantropologi. Suomalainen työskentelee osana sovelluksen tuottanutta Yle News Labia, jota on kutsuttu myös Ylen omaksi journalistiseksi koelaboratorioksi. Tiimi pyrkii tekoälyä ja käyttäjäkokemusta hyödyntämällä kehittämään entistä parempia uutis- ja ajankohtaispalveluita.
Suomalaisen työ uutisvahdilla alkoi käyttäjäkokemussuunnittelijana, mutta marraskuusta 2018 lähtien toimi on jatkunut Uutisvahdin tuoteomistajana. Työtehtäviin kuuluu pääosin kahdeksan hengen tiimin vetäminen, aikataulutus ja pitkän tähtäimen suunnittelu. Tavallinen työpäivä voi sisältää esimerkiksi käyttäjäkyselyn tai haastattelun suunnittelua, kerättyjen tulosten analysointia, työpajoja, aikataulutusta tai tulevan syksyn tuotteen suunnittelua.
Suuntaa etsimään Etelä-Amerikkaan
Vielä lukiolaisena Suomalainen ei tiennyt päätyvänsä työskentelemään eräänä päivänä tekoälyn ja käyttäjätutkimuksen maailmassa. Hänen mielessään oli ollut ensin lähteä opiskelemaan kehitysmaatutkimusta, mutta ajatus antropologiasta syveni lukion jälkeen Suomalaisen matkustellessa Etelä-Amerikassa.
Työskennellessään Ecuadorissa vapaaehtoisena Suomalainen huomasi yhä useammin pohtivansa kulttuurisia kohtaamisia ja niihin liittyvien valta-asetelmien merkityksiä vapaaehtoistyössä. Antropologia tuntuikin lopulta luonnolliselta valinnalta jatkaa yliopistopolulle. Kiinnostus Etelä-Amerikkaan ja espanjan kieleen ajoivat Suomalaisen myös vaihtoon Barcelonaan ja myöhemmin tekemään gradua Chileen.
”Mä lähdin Chileen ajatuksena tutkia naapurustoyhteisöjä, joista mulla oli mielikuva, että ne on todella tiiviitä ja yhteisöllisiä. Paikan tekemisen menetelmät kiinnostivat, eli miten ihmiset ottavat kaupunkitilaa haltuunsa ja antavat niille merkityksiä. Kaupunkiantropologia kiinnosti siis.”
Kenttätyökohteeseensa Valpraíson kaupunkiin saavuttuaan Suomalainen sai kuulla ensimmäisenä, että mitään yhteisöllisyyttä ei ole, vaan yhteiskuntaa synkentää yhä pitkän diktatuurin aikana syntynyt syvä epäluottamus. Kokemus yhteisöllisyydestä vaihteli ikäluokittain. Vanhemmat sukupolvet haikailivat nuoruutensa naapurustojen perään, kun nuoremmat taas rakensivat jo innokkaasti omanlaistaan yhteisöä ja yhteisöllisyyttä. Kaikkia yhdisti kuitenkin vahva rakkaus kotikaupunkiin.
Kuva: Ivan Diaz (CC0)
Suomalainen huomasi nopeasti, että tutkimussuunnitelma oli mietittävä uusiksi. Alkuperäiset tutkimuskysymykset ja ennakko-oletukset joutuivat syrjään, ja tilalle syntyi nopeasti uusia, entistä mielenkiintoisempia näkökulmia.
Lopulta, kun kenttätyöllä alkoi olla selvä suunta ja kontaktit oli hankittu, meni kaikki dramaattisella tavalla uusiksi. Kaupungissa syttyi Valparaíson historian suurin tulipalo, jonka seurauksena 11 000 ihmistä menetti kotinsa ja 15 menehtyi. Suomalainen löysi itsensä keskeltä urbaania katastrofia. Gradun tekeminen sai hetkeksi väistyä, kun Suomalainen osallistui muiden vapaaehtoisten kanssa auttamaan yhteisöä minkä pystyi.
Päivät kuluivat raivaustöissä palaneilla alueilla sekä toimittaessa ruokaa, vettä, lääkkeitä ja muita hyödykkeitä tuhoutuneille alueille. Koko kaupunki organisoitui itsenäisesti ja järjestöt, joiden toiminnassa Suomalainen oli ollut mukana, osallistuivat kaikki vapaaehtoistöihin. Tulipalon myötä myös gradu sai uuden aiheen, ja yhteisön selviäminen yhteisestä katastrofista ja voimakkaan kaupunki-identiteetin vaikutus tähän muodostuivat uusiksi pääteemoiksi.
”Voi sanoa, että mun kentällä riitti outoja tilanteita, yllättäviä käänteitä, voimakasta yhteishenkeä ja myös tosi surullisia ihmiskohtaloita. Vaikka katastrofi kosketti ja oli tietysti surullinen asia kaikille, ihmiset näkivät hyvänä puolena yhteisöllisyyden eli heidän kulttuurinsa juurielementin paluun tämän myllerryksen myötä.”
Valparaíso, Chile. Kuva: Olivier Chatel (CC0)
Soveltava antropologia uutena kiinnostuksen kohteena
Etelä-Amerikka-aiheiden rinnalle syntyi samanaikaisesti kiinnostus soveltavaan antropologiaan, joka onkin johdattanut Suomalaisen nykyiselle työuralleen. Ensimmäinen työharjoittelu oli Aalto-yliopistossa osana MIND-tutkimusryhmää, joka selvitti nuorten suhtautumista pyöräilykypärän käyttämiseen. Tilaajana oli Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi. Työparikseen Suomalainen sai teollisen muotoilun opiskelijan, jonka kanssa yhdessä he saivat kokeilla kesän ajan erilaisia keinoja kerätä tietoa ja oppia kokeilusta.
Harjoittelu oli ensimmäinen kosketus käyttäjätutkimukseen. Se opetti soveltamaan kerättyä tietoa, raportoimaan tuloksista sekä erityisesti lisää siitä, miten oman idean saa toteutettua konkreettiseen muotoon. Tukikohtana MIND-ryhmällä oli Aalto-yliopiston Design Factory, ja siellä kokeilevat menetelmät olivat kaikessa läsnä.
Aallon lisäksi työharjoittelukokemusta kertyi myös täysin erilaisista tehtävistä Argentiinassa ympäristöjärjestö Acudessa. Järjestö auttoi kouluja opettamaan lapsille luonnosta ja sen suojelun tärkeydestä, ja monesti harjoittelijat pääsivät yhdessä esimerkiksi istuttamaan puita lasten kanssa. Etelä-Amerikka jäi taakse kun soveltava palvelumuotoilu vei mennessään, mutta rakkaus mantereeseen elää edelleen. Suomalainen pitää mahdollisena, että palaa vielä jonain päivänä alueelle.
Aalto-yliopistoon Suomalainen palasi uudelleen vaihto-opiskelujen jälkeen, ilmoittauduttuaan Design Factoryn järjestämälle Product Development Project -kurssille. Yhdessä tiimin kanssa Suomalainen pääsi kehittämään Helsingin kaupungin ylläpitämien Pyöräkeskusten uusia kehityssuuntia. Monialainen tiimityö sekä tuotekehityksen prosessit ja menetelmät olivat kurssin kantavia teemoja. Suomalaisen vahvuuksiksi muodostuivat antropologisen taustan takia käyttäjälähtöisyys ja käyttäjien ymmärrys.
Siirtyminen työelämään johdatti jälleen käyttäjätutkimuksen pariin, kun Suomalainen pääsi valmistumisen kynnyksellä harjoittelijaksi Ylelle. Soveltavan etnografian lisäksi tehtäviin kuului käyttäjätutkimuksen tekeminen uutisten verkkopalveluille. Lisäksi työssä pääsi seuraamaan Yle Uutisten käyttäjien arkipäivää ja sitä, miten media siihen vaikuttaa. Tietoa kerättiin käytettävyystestauksen, havainnoinnin, kyselytutkimuksen ja ryhmähaastattelujen myötä. Valmistuttuaan Suomalainen palkattiin vielä yleisötutkijaksi puolen vuoden pestiin.
Työharjoittelusta palvelumuotoilun pariin
Veera Suomalainen. © Veera Suomalainen
Ensimmäisen Yle-rupeaman jälkeen Suomalainen siirtyi suunnittelu- ja ohjelmistoyritys Exove Designille palvelumuotoilijaksi, jossa työtehtävät koostuivat projektihankkeista. Exoven tavoitteena on auttaa organisaatiota saavuttamaan kasvua asiakasymmärryksen avulla. Suomalaisen mukaan tähän tarvitaan digituotteen ja fyysisen palvelukokemuksen saumaton yhdistyminen.
Exovella työpäivät koostuivat käyttäjätutkimuksesta, asiakasymmärryksen ja suunnittelun työkalujen kehittämisestä, ideointityöpajoista, tuotekokeilujen tekemisestä sekä käytettävyystestauksesta. Erilaiset projektit toivat vaihtelua työpäiviin, eikä kahta samanlaista päivää ollut.
Työssään Suomalainen päätyi havainnoimaan huoltoasemakäyttäytymistä Latviassa, haastattelemaan traktorikauppiaita Nurmijärvellä, rakennusalan myyjiä Tallinnassa, opiskelijoita Oulussa sekä vetämään asukastyöpajoja unelmien taloyhteisöstä ympäri Vantaata. Voi sanoa, että Exove Designilla kyse ei ollut tylsästä ja tavanomaisesta toimistotyöstä.
Takaisin Ylelle
Paluu Ylelle tuli eteen toukokuussa 2018, tällä kertaa osaksi News Labin tiimiä. Käyttäjätutkimuksesta työ jatkui marraskuusta lähtien Uutisvahdin tuoteomistajana. Tehtävänä on tiimin vetämisen ohella huolehtia, että tehty työ vastaa asetettuja tavoitteita.
Suuri osa työpäivästä menee siis pitkän tähtäimen suunnitelmien tekemiseen, mutta aikaa riittää myös toisinaan käyttäjätutkimukselle, sekä prototyyppien testaukselle ja käyttöliittymäsuunnittelulle. Lisäksi tiimi vastaa yhdessä mahdollisiin ongelmatilanteisiin ja asiakaspalautteisiin. Erityisen palkitsevaksi Suomalainen toteaa työssään tehtyjen oivalluksien muuntumisen konkreettisiksi suunnitelmiksi, ja siitä tuotantoon käyttäjille.
Ylellä saa Suomalaisen mukaan työskennellä erityisen mielenkiintoisessa paikassa, jossa on mahdollisuus päästä vaikuttamaan journalismin tulevaisuuteen. Suomalainen kokee tärkeäksi uutis- ja ajankohtaispalveluiden kehittämisen vastaamaan paremmin suomalaisten tarpeita. Tämä myös omalta osaltaan vahvistaa yhteiskuntaa.
Koneoppiminen osana tutkimusta
Tekoälyn merkityksestä työelämässä keskustellaan yhä enemmän, eikä se ole tuntematon aihe Suomalaisellekaan. Uutisvahti-sovellus käyttää niin sanottua koneoppimista uutissuositusten tekemisessä, jolloin käyttäjä saa suositukset Voitto-robotti suosittelee -ilmoituksina.
Voitto on Ylen uusi ylpeyden aihe. Se on älykäs uutisrobotti, joka tuo ensimmäisenä maailmassa uutissuositukset suoraan älypuhelimen lukitusnäytölle. Voitto ehdottaa käyttäjälle uusia mielenkiintoisia sisältöjä perustuen tämän lukuhistoriaan ja Voiton aiemmista suosituksista annettuun palautteeseen. Näitä ilmoituksia kutsutaan älykkäiksi ilmoituksiksi.
Älykkäiden ilmoitusten tavoitteena on, ettei käyttäjältä jää huomaamatta mitään hänelle tärkeää. Ne myös auttavat käyttäjää löytämään uusia kiinnostuksen kohteita tai näkökulmia. Projekteissa käytetään yhdistetysti teknologiaa sekä laadullista ja määrällistä dataa. Teknologia ei kuitenkaan johda tiimin suunnitelmia, vaan kaikki tavoitteet tiivistyvät käyttäjän kokemukseen.
Kuva: Franki Chamaki (CC0)
Tiimi suunnittelee yhdessä, millä tavoin suosittelumallin kehittäminen tai jokin muutos käyttöliittymässä vaikuttaa käyttäjän kokemukseen, sekä miten kehitettyä ominaisuutta voidaan onnistuneesti markkinoida. Käyttäjätyytyväisyyttä seurataan asiakaspalautteen lisäksi myös tarkkailemalla, saavatko käyttäjät Voitolta ilmoituksia ja pitävätkö he ominaisuuden päällä puhelimissaan. Suomalainen painottaakin monialaista tiimiä tekoäly- ja koneoppimisprojekteissa.
”Pitää ymmärtää kenelle tehdään ja miksi, ja miten huomioidaan erilaiset käyttäjäryhmät. Näen, että ehdottomasti rooli näissä tiimeissä on antropologille oikea paikka. Ihmislähtöisyys on taas avainsanana: tekoälyyn ja koneoppimiseen perustuvien ratkaisujen pitäisi tuottaa hyötyä ihmisille, eli käyttäjän kannalta älykkäitä ratkaisuja.”
Soveltavan antropologian tulevaisuus Suomessa
Antropologian soveltaminen nostaa yhä enemmän suosiotaan yritysten keskuudessa ja tulevaisuuden työelämäkentällä. Suomalainen näkee tämän kehityksen ja soveltavan antropologian roolin Suomessa merkittävinä.
”Meillä on käsissämme todella monimutkaisia yhteiskunnallisia ja kestävän kehityksen ongelmia joiden ratkaisemiseksi pitää ymmärtää ihmisten toimintaa ja motivaatioita. Työelämän ja ihan maailman kannalta on positiivista, että on myös paljon yksityisiä yrityksiä, jotka haluavat ratkaista näitä ongelmia.”
Palvelumuotoilijat ovat juuri nyt haluttuja kaikkialla, aina konsulttitoimistoista organisaatioihin. Tietotekniikka-alan lisäksi yhtenä esimerkkinä Suomalainen nostaa energia-alan aiheena, jossa tehty tutkimus ja innovaatiot tulevat olemaan merkittävässä osassa meidän kaikkien tulevaisuudessa. Niihin liittyy monia arvokysymyksiä, ja tähän saumaan olisi ihmislähtöisellä tutkijalla tilausta.
Toimitus
- Podcast-lukija: Milla Heikkinen
- Verkkotaitto: Taina Cooke
- Artikkelikuva: rawpixel (CC0)
