Kulttuurintutkija Ylen Uutisvahdin takana

Ihmislähtöisyys määrittelee tänä päivänä monen digitaalisen sovelluksen kehityssuunnan. Työkentällä-haastattelussa journalismin uusia muotoja Yle News Labissa kehittävä Veera Suomalainen kertoo, mitä tekemistä antropologilla on käyttäjäkokemuksen kanssa. 

Vuonna 2014 jul­kais­tiin Ylen uusi Uutisvahti-sovellus, jonka tavoit­tee­na on tuoda uutiset entistä lähemmäs ihmistä. Sovelluksen eri­koi­suu­te­na on lupaus, että juuri sinulle tärkeät uutiset löytävät sinut. Tämä toteutuu esi­mer­kik­si pai­kal­li­suu­tis­ten, älyk­käi­den uuti­sil­moi­tus­ten sekä per­so­noi­ta­van Sinulle-listan avulla.


Uutis­vah­din takana on käyt­tä­jä­ko­ke­mus­tut­ki­mus­ta tekevä tiimi, jonka vastuulla on kehittää sovel­lus­ta vas­taa­maan entistä paremmin asiak­kai­den tarpeita. Yksi heistä on Veera Suomalainen, Helsingin yli­opis­tos­ta val­mis­tu­nut sosiaali- ja kult­tuu­riant­ro­po­lo­gi. Suomalainen työs­ken­te­lee osana sovel­luk­sen tuot­ta­nut­ta Yle News Labia, jota on kutsuttu myös Ylen omaksi jour­na­lis­ti­sek­si koe­la­bo­ra­to­riok­si. Tiimi pyrkii tekoälyä ja käyt­tä­jä­ko­ke­mus­ta hyö­dyn­tä­mäl­lä kehit­tä­mään entistä parempia uutis- ja ajan­koh­tais­pal­ve­lui­ta.


Suoma­lai­sen työ uutis­vah­dil­la alkoi käyt­tä­jä­ko­ke­mus­suun­nit­te­li­ja­na, mutta mar­ras­kuus­ta 2018 lähtien toimi on jatkunut Uutisvahdin tuo­teo­mis­ta­ja­na. Työtehtäviin kuuluu pääosin kahdeksan hengen tiimin vetäminen, aika­tau­lu­tus ja pitkän tähtäimen suun­nit­te­lu. Tavallinen työpäivä voi sisältää esi­mer­kik­si käyt­tä­jä­ky­se­lyn tai haas­tat­te­lun suun­nit­te­lua, kerät­ty­jen tulosten ana­ly­soin­tia, työpajoja, aika­tau­lu­tus­ta tai tulevan syksyn tuotteen suun­nit­te­lua.

Suuntaa etsimään Etelä-Amerikkaan

Vielä lukio­lai­se­na Suomalainen ei tiennyt pää­ty­vän­sä työs­ken­te­le­mään eräänä päivänä tekoälyn ja käyt­tä­jä­tut­ki­muk­sen maa­il­mas­sa. Hänen mie­les­sään oli ollut ensin lähteä opis­ke­le­maan kehi­tys­maa­tut­ki­mus­ta, mutta ajatus ant­ro­po­lo­gias­ta syveni lukion jälkeen Suomalaisen mat­kus­tel­les­sa Etelä-Amerikassa.


Työs­ken­nel­les­sään Ecuadorissa vapaa­eh­toi­se­na Suomalainen huomasi yhä useammin poh­ti­van­sa kult­tuu­ri­sia koh­taa­mi­sia ja niihin liit­ty­vien valta-ase­tel­mien mer­ki­tyk­siä vapaa­eh­tois­työs­sä. Antropologia tuntuikin lopulta luon­nol­li­sel­ta valin­nal­ta jatkaa yli­opis­to­po­lul­le. Kiinnostus Etelä-Amerikkaan ja espanjan kieleen ajoivat Suomalaisen myös vaihtoon Barcelonaan ja myöhemmin tekemään gradua Chileen.


Mä lähdin Chileen aja­tuk­se­na tutkia naa­pu­rus­to­yh­tei­sö­jä, joista mulla oli mielikuva, että ne on todella tiiviitä ja yhtei­söl­li­siä. Paikan tekemisen mene­tel­mät kiin­nos­ti­vat, eli miten ihmiset ottavat kau­pun­ki­ti­laa haltuunsa ja antavat niille mer­ki­tyk­siä. Kaupunkiantropologia kiinnosti siis.”


Kent­tä­työ­koh­tee­seen­sa Valpraíson kau­pun­kiin saa­vut­tu­aan Suomalainen sai kuulla ensim­mäi­se­nä, että mitään yhtei­söl­li­syyt­tä ei ole, vaan yhteis­kun­taa synkentää yhä pitkän dik­ta­tuu­rin aikana syntynyt syvä epä­luot­ta­mus. Kokemus yhtei­söl­li­syy­des­tä vaihteli ikä­luo­kit­tain. Vanhemmat suku­pol­vet hai­kai­li­vat nuo­ruu­ten­sa naa­pu­rus­to­jen perään, kun nuoremmat taas raken­si­vat jo innok­kaas­ti oman­lais­taan yhteisöä ja yhtei­söl­li­syyt­tä. Kaikkia yhdisti kuitenkin vahva rakkaus koti­kau­pun­kiin.

Kuva: Ivan Diaz (CC0)

Suomalainen huomasi nopeasti, että tut­ki­mus­suun­ni­tel­ma oli mie­tit­tä­vä uusiksi. Alkuperäiset tut­ki­mus­ky­sy­myk­set ja ennakko-oletukset joutuivat syrjään, ja tilalle syntyi nopeasti uusia, entistä mie­len­kiin­toi­sem­pia näkö­kul­mia.


Lopulta, kun kent­tä­työl­lä alkoi olla selvä suunta ja kontaktit oli hankittu, meni kaikki dra­maat­ti­sel­la tavalla uusiksi. Kaupungissa syttyi Valparaíson historian suurin tulipalo, jonka seu­rauk­se­na 11 000 ihmistä menetti kotinsa ja 15 menehtyi. Suomalainen löysi itsensä keskeltä urbaania kata­stro­fia. Gradun tekeminen sai hetkeksi väistyä, kun Suomalainen osal­lis­tui muiden vapaa­eh­tois­ten kanssa auttamaan yhteisöä minkä pystyi.


Päivät kuluivat rai­vaus­töis­sä pala­neil­la alueilla sekä toi­mit­taes­sa ruokaa, vettä, lääkkeitä ja muita hyö­dyk­kei­tä tuhou­tu­neil­le alueille. Koko kaupunki orga­ni­soi­tui itse­näi­ses­ti ja järjestöt, joiden toi­min­nas­sa Suomalainen oli ollut mukana, osal­lis­tui­vat kaikki vapaa­eh­tois­töi­hin. Tulipalon myötä myös gradu sai uuden aiheen, ja yhteisön sel­viä­mi­nen yhtei­ses­tä kata­stro­fis­ta ja voi­mak­kaan kaupunki-iden­ti­tee­tin vaikutus tähän muo­dos­tui­vat uusiksi pää­tee­moik­si.


Voi sanoa, että mun kentällä riitti outoja tilan­tei­ta, yllät­tä­viä käänteitä, voi­ma­kas­ta yhteis­hen­keä ja myös tosi surul­li­sia ihmis­koh­ta­loi­ta. Vaikka kata­stro­fi kosketti ja oli tietysti surul­li­nen asia kaikille, ihmiset näkivät hyvänä puolena yhtei­söl­li­syy­den eli heidän kult­tuu­rin­sa juu­rie­le­men­tin paluun tämän myl­ler­ryk­sen myötä.”

Valparaíso, Chile. Kuva: Olivier Chatel (CC0)

Soveltava antropologia uutena kiinnostuksen kohteena

Etelä-Amerikka-aiheiden rinnalle syntyi saman­ai­kai­ses­ti kiin­nos­tus sovel­ta­vaan ant­ro­po­lo­gi­aan, joka onkin joh­dat­ta­nut Suomalaisen nykyi­sel­le työ­ural­leen. Ensimmäinen työ­har­joit­te­lu oli Aalto-yli­opis­tos­sa osana MIND-tut­ki­mus­ryh­mää, joka selvitti nuorten suh­tau­tu­mis­ta pyö­räi­ly­ky­pä­rän käyt­tä­mi­seen. Tilaajana oli Liikenteen tur­val­li­suus­vi­ras­to Trafi. Työparikseen Suomalainen sai teollisen muotoilun opis­ke­li­jan, jonka kanssa yhdessä he saivat kokeilla kesän ajan erilaisia keinoja kerätä tietoa ja oppia kokei­lus­ta.


Harjoit­te­lu oli ensim­mäi­nen kosketus käyt­tä­jä­tut­ki­muk­seen. Se opetti sovel­ta­maan kerättyä tietoa, rapor­toi­maan tulok­sis­ta sekä eri­tyi­ses­ti lisää siitä, miten oman idean saa toteu­tet­tua kon­kreet­ti­seen muotoon. Tukikohtana MIND-ryhmällä oli Aalto-yli­opis­ton Design Factory, ja siellä kokei­le­vat mene­tel­mät olivat kaikessa läsnä.


Aallon lisäksi työ­har­joit­te­lu­ko­ke­mus­ta kertyi myös täysin eri­lai­sis­ta teh­tä­vis­tä Argentiinassa ympä­ris­tö­jär­jes­tö Acudessa. Järjestö auttoi kouluja opet­ta­maan lapsille luonnosta ja sen suojelun tär­key­des­tä, ja monesti har­joit­te­li­jat pääsivät yhdessä esi­mer­kik­si istut­ta­maan puita lasten kanssa. Etelä-Amerikka jäi taakse kun soveltava pal­ve­lu­muo­toi­lu vei men­nes­sään, mutta rakkaus man­te­ree­seen elää edelleen. Suomalainen pitää mah­dol­li­se­na, että palaa vielä jonain päivänä alueelle.


Aalto-yli­opis­toon Suomalainen palasi uudelleen vaihto-opis­ke­lu­jen jälkeen, ilmoit­tau­dut­tu­aan Design Factoryn jär­jes­tä­mäl­le Product Development Project -kurssille. Yhdessä tiimin kanssa Suomalainen pääsi kehit­tä­mään Helsingin kaupungin yllä­pi­tä­mien Pyöräkeskusten uusia kehi­tys­suun­tiaMonia­lai­nen tiimityö sekä tuo­te­ke­hi­tyk­sen prosessit ja mene­tel­mät olivat kurssin kantavia teemoja. Suomalaisen vah­vuuk­sik­si muo­dos­tui­vat ant­ro­po­lo­gi­sen taustan takia käyt­tä­jä­läh­töi­syys ja käyt­tä­jien ymmärrys.


Siir­ty­mi­nen työ­elä­mään johdatti jälleen käyt­tä­jä­tut­ki­muk­sen pariin, kun Suomalainen pääsi val­mis­tu­mi­sen kyn­nyk­sel­lä har­joit­te­li­jak­si Ylelle. Soveltavan etno­gra­fian lisäksi tehtäviin kuului käyt­tä­jä­tut­ki­muk­sen tekeminen uutisten verk­ko­pal­ve­luil­leLisäksi työssä pääsi seu­raa­maan Yle Uutisten käyt­tä­jien arki­päi­vää ja sitä, miten media siihen vaikuttaa. Tietoa kerättiin käy­tet­tä­vyys­tes­tauk­sen, havain­noin­nin, kyse­ly­tut­ki­muk­sen ja ryh­mä­haas­tat­te­lu­jen myötä. Valmistuttuaan Suomalainen pal­kat­tiin vielä ylei­sö­tut­ki­jak­si puolen vuoden pestiin.

Työharjoittelusta palvelumuotoilun pariin

Veera Suomalainen. © Veera Suomalainen

Ensimmäisen Yle-rupeaman jälkeen Suomalainen siirtyi suun­nit­te­lu- ja ohjel­mis­to­y­ri­tys Exove Designille pal­ve­lu­muo­toi­li­jak­si, jossa työ­teh­tä­vät koos­tui­vat pro­jek­ti­hank­keis­ta. Exoven tavoit­tee­na on auttaa orga­ni­saa­tio­ta saa­vut­ta­maan kasvua asia­kas­ym­mär­ryk­sen avulla. Suomalaisen mukaan tähän tarvitaan digi­tuot­teen ja fyysisen pal­ve­lu­ko­ke­muk­sen saumaton yhdis­ty­mi­nen.


Exovella työpäivät koos­tui­vat käyt­tä­jä­tut­ki­muk­ses­ta, asia­kas­ym­mär­ryk­sen ja suun­nit­te­lun työ­ka­lu­jen kehit­tä­mi­ses­tä, ideoin­ti­työ­pa­jois­ta, tuo­te­ko­kei­lu­jen teke­mi­ses­tä sekä käy­tet­tä­vyys­tes­tauk­ses­ta. Erilaiset projektit toivat vaihtelua työ­päi­viin, eikä kahta saman­lais­ta päivää ollut.


Työssään Suomalainen päätyi havain­noi­maan huol­toa­se­ma­käyt­täy­ty­mis­tä Latviassa, haas­tat­te­le­maan trak­to­ri­kaup­piai­ta Nurmijärvellä, raken­nusa­lan myyjiä Tallinnassa, opis­ke­li­joi­ta Oulussa sekä vetämään asu­kas­työ­pa­jo­ja unelmien talo­yh­tei­sös­tä ympäri Vantaata. Voi sanoa, että Exove Designilla kyse ei ollut tylsästä ja tavan­omai­ses­ta toi­mis­to­työs­tä.

Takaisin Ylelle

Paluu Ylelle tuli eteen tou­ko­kuus­sa 2018, tällä kertaa osaksi News Labin tiimiä. Käyttäjätutkimuksesta työ jatkui mar­ras­kuus­ta lähtien Uutisvahdin tuo­teo­mis­ta­ja­na. Tehtävänä on tiimin vetämisen ohella huolehtia, että tehty työ vastaa ase­tet­tu­ja tavoit­tei­ta.


Suuri osa työ­päi­väs­tä menee siis pitkän tähtäimen suun­ni­tel­mien teke­mi­seen, mutta aikaa riittää myös toisinaan käyt­tä­jä­tut­ki­muk­sel­le, sekä pro­to­tyyp­pien tes­tauk­sel­le ja käyt­tö­liit­ty­mä­suun­nit­te­lul­le. Lisäksi tiimi vastaa yhdessä mah­dol­li­siin ongel­ma­ti­lan­tei­siin ja asia­kas­pa­laut­tei­siin. Erityisen pal­kit­se­vak­si Suomalainen toteaa työssään tehtyjen oival­luk­sien muun­tu­mi­sen kon­kreet­ti­sik­si suun­ni­tel­mik­si, ja siitä tuo­tan­toon käyt­tä­jil­le.


Ylellä saa Suomalaisen mukaan työs­ken­nel­lä erityisen mie­len­kiin­toi­ses­sa paikassa, jossa on mah­dol­li­suus päästä vai­kut­ta­maan jour­na­lis­min tule­vai­suu­teen. Suomalainen kokee tärkeäksi uutis- ja ajan­koh­tais­pal­ve­lui­den kehit­tä­mi­sen vas­taa­maan paremmin suo­ma­lais­ten tarpeita. Tämä myös omalta osaltaan vahvistaa yhteis­kun­taa.

Koneoppiminen osana tutkimusta

Tekoälyn mer­ki­tyk­ses­tä työ­elä­mäs­sä kes­kus­tel­laan yhä enemmän, eikä se ole tun­te­ma­ton aihe Suomalaisellekaan. Uutisvahti-sovellus käyttää niin sanottua koneop­pi­mis­ta uutis­suo­si­tus­ten teke­mi­ses­sä, jolloin käyttäjä saa suo­si­tuk­set Voitto-robotti suo­sit­te­lee -ilmoi­tuk­si­na.


Voitto on Ylen uusi ylpeyden aihe. Se on älykäs uutis­ro­bot­ti, joka tuo ensim­mäi­se­nä maa­il­mas­sa uutis­suo­si­tuk­set suoraan äly­pu­he­li­men luki­tus­näy­töl­le. Voitto ehdottaa käyt­tä­jäl­le uusia mie­len­kiin­toi­sia sisältöjä perustuen tämän luku­his­to­ri­aan ja Voiton aiemmista suo­si­tuk­sis­ta annettuun palaut­tee­seen. Näitä ilmoi­tuk­sia kutsutaan älyk­käik­si ilmoi­tuk­sik­si.


Älykkäiden ilmoi­tus­ten tavoit­tee­na on, ettei käyt­tä­jäl­tä jää huo­maa­mat­ta mitään hänelle tärkeää. Ne myös auttavat käyttäjää löytämään uusia kiin­nos­tuk­sen kohteita tai näkö­kul­mia. Projekteissa käytetään yhdis­te­tys­ti tek­no­lo­gi­aa sekä laa­dul­lis­ta ja mää­räl­lis­tä dataa. Teknologia ei kui­ten­kaan johda tiimin suun­ni­tel­mia, vaan kaikki tavoit­teet tii­vis­ty­vät käyttäjän koke­muk­seen.

Kuva: Franki Chamaki (CC0)

Tiimi suun­nit­te­lee yhdessä, millä tavoin suo­sit­te­lu­mal­lin kehit­tä­mi­nen tai jokin muutos käyt­tö­liit­ty­mäs­sä vaikuttaa käyttäjän koke­muk­seen, sekä miten kehi­tet­tyä omi­nai­suut­ta voidaan onnis­tu­nees­ti mark­ki­noi­da. Käyttäjätyytyväisyyttä seurataan asia­kas­pa­laut­teen lisäksi myös tark­kai­le­mal­la, saavatko käyttäjät Voitolta ilmoi­tuk­sia ja pitävätkö he omi­nai­suu­den päällä puhe­li­mis­saan. Suomalainen pai­not­taa­kin monia­lais­ta tiimiä tekoäly- ja koneop­pi­mis­pro­jek­teis­sa.


Pitää ymmärtää kenelle tehdään ja miksi, ja miten huo­mioi­daan erilaiset käyt­tä­jä­ryh­mät. Näen, että ehdot­to­mas­ti rooli näissä tiimeissä on ant­ro­po­lo­gil­le oikea paikka. Ihmislähtöisyys on taas avain­sa­na­na: tekoälyyn ja koneop­pi­mi­seen perus­tu­vien rat­kai­su­jen pitäisi tuottaa hyötyä ihmisille, eli käyttäjän kannalta älykkäitä rat­kai­su­ja.”

Soveltavan antropologian tulevaisuus Suomessa

Antropologian sovel­ta­mi­nen nostaa yhä enemmän suo­sio­taan yritysten kes­kuu­des­sa ja tule­vai­suu­den työ­elä­mä­ken­täl­lä. Suomalainen näkee tämän kehi­tyk­sen ja sovel­ta­van ant­ro­po­lo­gian roolin Suomessa mer­kit­tä­vi­nä.


Meillä on käsis­säm­me todella moni­mut­kai­sia yhteis­kun­nal­li­sia ja kestävän kehi­tyk­sen ongelmia joiden rat­kai­se­mi­sek­si pitää ymmärtää ihmisten toimintaa ja moti­vaa­tioi­ta. Työelämän ja ihan maailman kannalta on posi­tii­vis­ta, että on myös paljon yksi­tyi­siä yrityksiä, jotka haluavat ratkaista näitä ongelmia.”


Palve­lu­muo­toi­li­jat ovat juuri nyt haluttuja kaik­kial­la, aina kon­sult­ti­toi­mis­tois­ta orga­ni­saa­tioi­hin. Tietotekniikka-alan lisäksi yhtenä esi­merk­ki­nä Suomalainen nostaa energia-alan aiheena, jossa tehty tutkimus ja inno­vaa­tiot tulevat olemaan mer­kit­tä­väs­sä osassa meidän kaikkien tule­vai­suu­des­sa. Niihin liittyy monia arvo­ky­sy­myk­siä, ja tähän saumaan olisi ihmis­läh­töi­sel­lä tut­ki­jal­la tilausta.

  • Podcast-lukija: Milla Heikkinen
  • Verkkotaitto: Taina Cooke
  • Artikkelikuva: rawpixel (CC0)

Kirjoittaja

Iina Holopainen on antropologian maisteriopiskelija Helsingin yliopistossa. Iinaa kiehtoo erityisesti ultrajuoksu, dystopiat ja tulevaisuuden kelluvat kaupungit. Hän toimii Helsingin yliopiston antropologian opiskelijoiden ainejärjestö Manan julkaiseman Väki-lehden päätoimittajana.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Ethnography with a Twist -konferenssi keräsi helmikuussa 2019 Jyväskylään lähes 170 osallistujaa paristakymmenestä maasta, vaikuttavat keynote-puhujat sekä runsaasti näkökulmia etnografisen tiedon tuottamiseen, analysointiin ja rakentamiseen erilaisissa ja erityisissä yhteyksissä.

Kopimismi on uususkonnollinen liike, jonka maailmankuva ja etiikka pohjaavat näkemykseen tiedon ja sen kopioimisen pyhyydestä. Liikkeen synty on sidoksissa 2000-luvun yhteiskunnalliseen keskusteluun digitaalisen tiedonjakelun rajoituksista ja vapauksista.