Cosplay on kaikkea muuta kuin pukuleikkiä

Cosplay on esittävän taiteen muoto, jossa pukeudutaan hahmoksi vaikkapa omasta suosikki-tv-sarjasta. Cosplay-puku ei silti ole naamiaisasu. Kuinka pitkälle cosplayn voi viedä, jos harrastaja on esimerkiksi ihonsa väriltä eri näköinen kuin tavoiteltu hahmo?

Aina silloin tällöin katu­ku­vas­sa kävelee vastaan hyvin epä­ta­val­li­ses­ti pukeu­tu­nei­ta ihmisiä. Ensimmäisellä on yllään valtavat enkelin siivet. Toinen on son­nus­tau­tu­nut kou­lu­pu­ku­mai­seen sei­lo­ria­suun, ja kolmas näyttää etäisesti hieman tutulta… Ihan kuin Game of Thrones -sarjan Jon Snow! Nämä vas­taan­tu­li­jat ovat toden­nä­köi­ses­ti cosplay­har­ras­ta­jia eli pukui­li­joi­ta, matkalla johonkin popu­laa­ri­kult­tuu­rin tapah­tu­maan.

Costume play eli cosplay kuvail­laan sano­ma­leh­tien sivuilla välillä “puku­lei­kik­si” tai nuorten värik­kääk­si muoti-ilmiöksi. Toisin kuin val­ta­me­dia ja englannin kielestä johdettu käännös lajin esittävät, cosplay on kaikkea muuta kuin leikkiä. Lajia har­ras­te­taan täysin sydämin tee se itse -hengessä, ja siinä kukois­ta­vat luomisen vapaus sekä yhtei­söl­li­syys.

Wonder Woman -cosplay-asuun son­nus­tau­tu­nut nainen WonderCon-tapah­tu­mas­sa Anaheimissa, Kaliforniassa 2018. Gage Skidmore/​Flickr (CC BY 2.0)

Tässä esittävän taiteen muodossa pukeu­du­taan fik­tii­vi­sen hahmon tai henkilön asuun: vaikkapa Iron Manin haar­nis­kaan tai Tuhkimon tans­siais­mek­koon. Usein asut kursitaan kasaan omin käsin. Cosplay-asu­ko­ko­nai­suu­teen voi kuulua vaat­tei­den lisäksi peruukki, mas­kee­raus, asusteet ja mah­dol­li­set ase­jäl­ji­tel­mät.

Asujen tekeminen vaatii har­ras­ta­jal­ta oma­toi­mi­suut­ta, kär­si­väl­li­syyt­tä ja ennen kaikkea työtä. Cosplay-tai­tei­li­ja ei ole ainoas­taan ompelija: hän voi olla yhtä aikaa myös meik­ki­tai­tei­li­ja, kampaaja, suutari, seppä, modisti ja 3D-mal­lin­ta­ja. Taidemuoto yhdis­te­lee lukuisia eri käden­tai­to­ja, jotta asu­ko­ko­nai­suus saadaan näyt­tä­mään valitulta hahmolta.

Tämä artikkeli pohjautuu osin 2018 val­mis­tu­nee­seen pro gradu -työhöni, joka käsit­te­lee toiseuden esit­tä­mis­tä cosplays­sa ja sitä, millaisia näkö­kul­mia suo­ma­lai­sil­la cosplay-har­ras­ta­jil­la on blackface-meikkiin.

Ei mikään Japani-harrastus

Cosplay on kotoisin Pohjois-Amerikan science fiction –tapah­tu­mis­ta. Suomeen se rantautui 2000-luvun tait­tees­sa, kas­vat­taen tasai­ses­ti suo­sio­taan. Suomessa on arviolta muutamia tuhansia har­ras­ta­jia, ja cosplay on näkyvästi esillä kym­me­nis­sä popu­laa­ri­kult­tuu­rin tapah­tu­mis­sa. Asut val­mis­te­taan meillä pää­sään­töi­ses­ti itse, mutta osa har­ras­ta­jis­ta tilaa niitä myös valmiina net­ti­kau­pois­ta.

Cosplay ei ole lii­tok­sis­sa Japani-har­ras­tuk­seen, vaikka 2000-luvun alun suo­ma­lai­nen cosplay pai­not­tui­kin vahvasti japa­ni­lai­siin popu­laa­ri­kult­tuu­rin läh­tei­siin. Japanilaisten piirros- ja sar­ja­ku­va­hah­mo­jen, eli anime- ja manga-hahmojen, pukuilu oli vielä tuolloin enemmän sääntö kuin poikkeus. Nykyisin hahmoja pukuil­laan kai­ken­lai­sis­ta lähteistä, teoksen alku­pe­rä­maas­ta riip­pu­mat­ta. Japanilaisia piirros-, peli- ja sar­ja­ku­va­hah­mo­ja pukuil­laan yhä, mutta Japani-harrastus ja cosplay ovat irtau­tu­neet omiksi har­ras­tuk­sik­seen.

Pukeutumalla tietyn läh­de­teok­sen hahmon asuun henkilö voi viestiä muille har­ras­ta­jil­le pitävänsä teoksesta, ja tätä kautta avata kes­kus­te­lu­yh­tey­den toisen fanin kanssa. Monet har­ras­ta­jat ovat kokeneet hel­pom­mak­si lähestyä ihmisiä cosplay-asussa tapah­tu­mis­sa kuin arkie­lä­mäs­sä. Moni kokee cosplay-asuun son­nus­tau­tu­mi­sen ren­tou­tu­mis­kei­no­na. Useissa lajia käsit­te­le­vis­sä teks­teis­sä on tuotu esiin, kuinka asun pitäminen voi olla väylä irtautua arjesta, vapautua arki­mi­näs­tä ja “olla joku muu” hetken aikaa.

Mangana ja ani­maa­tio­na tunnetun Naruto-sarjan Kakashi Hatake -cosplay­hah­mo. mcgarrett88/​Flickr (CC BY 2.0)

Oma tyyli löytyy tekemällä

DC-sar­ja­ku­vis­sa esiintyvä Killer Croc -cosplay-hahmo, San Diego, Kalifornia, Comic Con, 2018. Malli/cosplay-tai­tei­li­ja: emg555 Meikki: crowcaw_​fx Vaatturi: sewloka

Kun joku sanoo har­ras­ta­van­sa tanssia, seuraa yleensä jat­ko­ky­sy­mys: mitä tanssia tai tans­si­tyy­liä? Flamencoa, hiphoppia, balettia? Myös cosplay on kat­to­ter­mi, jossa tyylejä toteuttaa itseään on monia.

Yksi cosplay­har­ras­ta­ja voi olla eri­kois­tu­nut ompe­lu­töi­hin ja kan­kai­siin, toinen pitää muovisten haar­nis­ka­jäl­ji­tel­mien työs­tä­mi­ses­tä ja kolmas puo­les­taan rakastaa peruuk­kien muotoilua. Tyylejä voi vapaasti yhdis­tel­lä, tai eri­kois­tua tie­tyn­lais­ten asujen val­mis­tuk­seen. Hienoa lajissa onkin, että tekijä voi itse päättää, millaisia asu­ko­ko­nai­suuk­sia hän haluaa tehdä sekä etsiä itselleen sopivaa tyyliä toteuttaa pukuja. Cosplayn maa­il­mas­sa suurin osa on har­ras­te­li­joi­ta, mutta joukkoon mahtuu myös itsensä sillä elättäviä ammat­ti­pu­kui­li­joi­ta. Tapoja ja tasoja harrastaa on siis monia.

Suomessa on muutamia cosplay-yhdis­tyk­siä ja cosplay-kil­pai­lui­ta jär­jes­tä­viä tahoja. Lajia ei kui­ten­kaan hallinnoi mikään laji­liit­to, joka asettaisi har­ras­ta­mi­sel­le tiukat raamit. Kuka vain iästä, suku­puo­les­ta tai käsi­työ­taus­tas­ta riip­pu­mat­ta voi aloittaa cosplayn. On vain valittava mieleinen hahmo, ja yrityksen ja ereh­dyk­sen sekä innos­tuk­sen voimin valmistaa asu­ko­ko­nai­suus. Nykyisin internet on pul­lol­laan cosplay-tuto­ri­aa­le­ja eli ohjeita asun osien val­mis­tuk­seen, joten puvun valmistus ei vaadi kuin rutkasti aikaa ja kär­si­väl­li­syyt­tä.

Kilpa-cosplayn maailma

Asun val­mis­tuk­sen, sen käyt­tä­mi­sen ja valo­ku­vaa­mi­sen lisäksi osa har­ras­ta­jis­ta myös kilpailee puku­luo­muk­sil­laan. Kilpa-cosplayn maa­il­mas­sa kil­pa­sar­jo­ja on lukuisia. On koti­mai­sia kil­pai­lui­ta ja kan­sain­vä­li­siä kar­sin­ta­kil­pai­lui­ta, joissa mit­te­löi­dään esi­mer­kik­si euroo­pan­mes­ta­ruu­des­ta tai mm-kil­pai­lu­pai­kas­ta. Tuomaroinnin kriteerit ja arvioin­ti­pe­rus­teet ovat kil­pai­lu­koh­tai­sia, mutta melkein poik­keuk­set­ta kilpailun kulkuun kuuluu lavalla yleisölle esiin­ty­mi­nen sekä ennak­ko­tuo­ma­roin­ti.

Ennakkotuomarointi tar­koit­taa asun arvioin­tia ennen lavalla esiin­ty­mis­tä. Se tapahtuu yleensä tilassa, jossa kou­ral­li­nen cosplay-tuo­ma­rei­ta arvioi cosplay-tai­tei­li­jan käden­jäl­keä ennalta määrätyin kri­tee­rein. Tämä tapahtuu ver­tai­le­mal­la käsissä olevaa refe­rens­si­hah­mon kuvaa edessä seisovan kil­pai­li­jan asu­ko­ko­nai­suu­teen. Asua tark­kail­les­saan tuomarit pyytävät kisaajaa usein kertomaan asun val­mis­tus­pro­ses­sis­ta, käy­te­tyis­tä mate­ri­aa­leis­ta sekä käsi­työ­tek­nii­kois­ta.

The Witcher-pelin Ciri cosplay-hahmona. Makar Vinogradov/​Flickr (CC BY 2.0)

Tuomarit ovat pitkän linjan cosplay-tai­tei­li­joi­ta, joilla voi olla esiin­ty­mi­sa­lan tai jonkin käsi­työ­alan koulutus. He saattavat tark­kail­la asua senttien päässä kil­pai­li­jas­ta ja nostella takin helmoja näh­däk­seen, miltä asu näyttää sisä­puo­lel­ta. Parrasvaloissa jokainen asu näyttää upealta, sillä yleisö ei ole nähnyt asua läheltä, eikä näin voi sanoa laadusta ja lop­pu­tu­lok­ses­ta yhtä paljon kuin asua käsissään kään­nel­lyt tuomari. Cosplay-asun ennak­ko­tuo­ma­roin­ti on melkein kuin työ­haas­tat­te­lu, jossa kil­pai­li­jan täytyy osata esitellä asunsa parhaita puolia. Kansainvälisissä kil­pai­luis­sa esityksen ja asun arvioin­nin lisäksi otetaan huomioon myös kisaajan englannin kielen taito sekä edus­tus­kel­poi­suus.

Osassa kil­pai­lu­ja raken­ne­taan asun tueksi hahmolle sopiva esitys, kilpailun sään­nöis­tä riippuen. Se on lavalla esi­tet­tä­vä 1 – 3 minuutin mittainen esitys, joka voi olla käy­tän­nös­sä mitä vain miek­ka­tais­te­lus­ta musi­kaa­liin tai mono­lo­gis­ta sir­kus­temp­pui­hin. Usein cosplay-tai­tei­li­ja käsi­kir­joit­taa, ohjaa, ääni­näyt­te­lee ja koreo­gra­fioi esi­tyk­sen­sä alusta loppuun itse. Tämän jälkeen hän saattaa, vailla min­kään­lais­ta aiempaa esiin­ty­mis­ko­ke­mus­ta, astella oman luo­muk­sen­sa kanssa jopa tuhansien katsojien eteen. Samoin kuin asuissa, myös esi­tyk­sis­sä voi loistaa luo­vuu­del­la ja yhdis­tel­lä lukuisia lava­tai­teen muotoja.

Blackface cosplayssa

Cosplayn hie­noim­piin puoliin kuuluu, että voi pukeu­tu­mi­sen keinoin hetken aikaa esittää jotain muuta kuin on. Toisen esit­tä­mi­ses­sä on kuitenkin var­jo­puo­len­sa.

Viime vuosina on ollut paljon kes­kus­te­lua ja väittelyä muun muassa siitä, miksi itsensä maa­laa­mi­nen tum­mai­hoi­sek­si cosplays­sa koetaan rasis­ti­sek­si. Pro gradu -tut­kiel­ma­ni käsit­te­lee cosplayta ja black­facea: itsensä maa­laa­mis­ta tummaksi halutessa esittää tum­mai­hois­ta hahmoa, ja suo­ma­lais­ten cosplay-har­ras­ta­jien kes­kus­te­lua black­faces­ta cosplays­sa.

Blackface-meikki tuli tun­ne­tuk­si Pohjois-Amerikassa sisäl­lis­so­dan jälkeen, kun valkoiset miehet maa­la­si­vat kasvonsa mustaksi imitoiden ja näytellen pilk­kaa­vas­ti tum­mai­hoi­sia ame­rik­ka­lai­sia. Suomessa black­facea nähdään yhä tier­na­poi­ka­pe­rin­tees­sä. Hyvänä esi­merk­ki­nä black­faces­ta voi käyttää Stockmannin jouluna 2017 jul­kai­se­maa mai­nos­vi­deo­ta, jossa muri­aa­nien kuningas esiintyi blackface-meikissä, aiheut­taen somessa vas­ta­lausei­ta. Negatiivisten reak­tioi­den seu­rauk­se­na Stockmann poisti videon ja pahoit­te­li tapah­tu­nut­ta.

Tutkielmani aineis­tos­sa osa suo­ma­lai­sis­ta har­ras­ta­jis­ta puolustaa black­facea monin tavoin. Suurin syy ihon maa­laa­mi­seen on yhden­nä­köi­syy­den tavoit­te­lu refe­rens­si­hah­mon kanssa. Lajin tarkoitus on, että har­ras­ta­ja näyttää refe­rens­si­ku­van hahmolta. Osa har­ras­ta­jis­ta kokee, että ihon maa­laa­mat­ta jät­tä­mi­nen tekee cosplay-asusta puut­teel­li­sen.

Tutkielmassani tuli esille, että tumma ihonväri on osalle valkoisia har­ras­ta­jia vain visu­aa­li­nen yksi­tyis­koh­ta, joka täydentää cosplay-asua. Ei-val­koi­sil­la har­ras­ta­jil­la asia on toisin. Haastattelin koti­mai­sis­sa alan tapah­tu­mis­sa käyvää tum­mai­hois­ta 25-vuotiasta miestä, joka kertoi, ettei näe eroa pilk­ka­tar­koi­tuk­ses­sa tehdyn black­facen ja cosplay-black­facen välillä. Hänelle ne olivat molemmat louk­kaa­via.

Haastateltavani totesi, että “tum­mai­hoi­nen ihminen ei voi vain pestä kasvojaan päivän päät­teek­si ja olla taas ‘normaali’”. Hän joutui koh­taa­maan rasismia ihon­vä­rin­sä takia, eikä hyväk­sy­nyt tummaa ihomaalia toiseuden koke­muk­sen tavoit­te­lu­na. Ihonväriä ei hänen mukaansa tulisi kohdella naa­miai­sa­su­na.  

League of Legendsin Lucian, The Purifier -hahmon blackface-mas­kee­raus. Malli/cosplay-tai­tei­li­ja: sosenka/​itlookslikekilled

Siinä missä tier­na­poi­ka-blackface on naamaan rois­kais­tu musta kas­vo­maa­li, cosplay- blackface jäl­jit­te­lee autent­tis­ta ihonväriä. Vaikka näiden kahden mas­kee­rauk­sen tar­koi­tus­pe­rät ovat erilaiset, ja ne on toteu­tet­tu eri tavoin, ne edustavat monelle tum­mai­hoi­sel­le samoja asioita, eivätkä niiden nega­tii­vi­set mer­ki­tyk­set katoa vaikka konteksti onkin eri.

Blackfacen kipeä tausta on ver­rat­ta­vis­sa natsien haka­ris­tin käyttöön. Viime vuo­si­sa­dan tapah­tu­mien valossa yhdis­täm­me haka­ris­tin nat­sis­miin, rasismiin, homo­fo­bi­aan, eri­lai­suu­den vihaa­mi­seen, ahdas­mie­li­syy­teen, fasismiin ja niin edelleen. Harva kehtaa pukea ylleen töihin tai kouluun haka­ris­til­lä varus­tet­tua t-paitaa, sillä sen merkitys ei ole muuttunut, ja se edustaa edelleen yllä­mai­nit­tu­ja asioita. Blackface on his­to­rial­li­ses­ti ollut etuoi­keu­te­tun väes­tön­osan tapa har­joit­taa rasis­ti­ses­ti moti­voi­tu­nut­ta pilkkaa, ja tämä asso­si­aa­tio elää voi­mak­kaa­na tänäkin päivänä.

Gwenom on Marvel-sar­ja­ku­vis­sa val­koi­hoi­se­na esiintyvä hahmo. Malli/cosplay-tai­tei­li­ja: @krystinaarielle Kuva:©Rulison Photography

Mielikuvia siitä, mitä nat­si­ha­ka­ris­ti edustaa, ei voi muuttaa noin vain. Myöskään black­facea ei monen cosplay­har­ras­ta­jan mukaan voi uudel­leenbrän­dä­tä cosplay-meikiksi niin kauan kun ihmis­ryh­miä rodul­lis­te­taan ihonvärin perus­teel­la, ja asia on sen koh­taa­vil­le ihmisille kipeä.

Valkoiseksi luetulla ihmisellä on rasis­ti­ses­sa yhteis­kun­nas­sa jo syn­tyes­sään ansait­se­mat­to­mia etuoi­keuk­sia. Etuoikeuksien tie­dos­ta­mat­to­muus niin yksilön kuin yhteis­kun­nan­kin tasolla voi johtaa siihen, että ihon maa­laa­mi­sen louk­kaa­vuut­ta ei ymmärretä. Cosplayssa val­koi­suu­den etuoikeus näyt­täy­tyy esi­mer­kik­si val­kois­ten refe­rens­si­hah­mo­jen run­sau­te­na ja tummien hahmojen vähyytenä. Tummaihoisen cosplay-har­ras­ta­jan on paljon han­ka­lam­pi löytää omaa ihon­vä­ri­ään vastaavia hahmoja popu­laa­ri­kult­tuu­rin teoksista. Osa val­mis­taa­kin asuja sivuut­taen ihonvärin täysin, eli pukuillen hahmoja omalla ihon­vä­ril­lään.

Haastattelemani nuori mies kertoi, että hänellä ei aikoinaan riittänyt rohkeus vaa­le­ai­hoi­sen hahmon cosplay­aa­mi­seen. Hän pelkäsi muiden har­ras­ta­jien sanovan häntä “väärän väriseksi” pukuil­lak­seen val­koi­hois­ta hahmoa.

Tulkintaa ja tarkkaa jäljittelyä

Kulttuurinen sen­si­tii­vi­syys on yleis­ty­nyt cosplayta har­ras­ta­vien kes­kuu­des­sa. Harrastajat pohtivat onko eet­ti­ses­ti oikein pukeutua tietyn hahmon asuun. Onko esi­mer­kik­si oikein pukuilla Disney-piir­ret­ty­jen hahmoja, jos ei ymmärrä eikä jaa hahmojen kult­tuu­ris­ta taustaa? Loukkaako jotakuta, jos pukeutuu Perikato-elokuvan Adolf Hitleriksi? Tällaiset kysy­myk­set ovat tulleet osaksi yhä useamman har­ras­ta­jan hah­mo­va­lin­to­ja, ja niitä punnitaan ennen kan­ga­sos­tok­sil­le lähtöä.

Cosplay-asun valmistus on jatkuvaa tasa­pai­not­te­lua refe­rens­si­ku­van tulkinnan ja tarkan jäl­jit­te­lyn välillä. Harrastajat pyrkivät yhtäältä vali­koi­maan täs­mäl­leen oikean värisiä kankaita ja muok­kaa­maan peruuk­kin­sa vas­taa­maan mallia. Toisaalta jokainen har­ras­ta­ja hyväksyy, ettei voi olla muo­doil­taan täs­mäl­leen saman­lai­nen kuin ani­maa­tio­hah­mo. Harrastaja ei myöskään voi vält­tä­mät­tä tietää, onko Prinsessa Ruususen leninki silkkiä vai puuvillaa. Cosplayssa on aina tehtävä tul­kin­to­ja ja kom­pro­mis­se­ja. Samaa aja­tus­mal­lia monet har­ras­ta­jat sovel­ta­vat ihon­vä­riin, ja toteut­ta­vat hahmon maa­laa­mat­ta itseään.

Animaatio-, peli- tai sar­ja­ku­va­hah­mon tuominen tähän todel­li­suu­teen on joskus mah­dot­to­man tekemistä mah­dol­li­ses­ti. Asukokonaisuuksien tekeminen voi vaatia tai­tei­li­jal­ta valtavia pon­nis­tuk­sia ja luovaa ongel­man­rat­kai­su­ky­kyä. Tämän vuoksi jokaista cosplay-pukua tulee kun­noit­taa kuin mitä tahansa muutakin ainut­laa­tuis­ta, käsin­teh­tyä tai­de­teos­ta.

Loki -cosplay-hahmo. Norjalaisesta myto­lo­gias­ta innoi­tuk­sen­sa saanut Marvel-sar­ja­ku­vien Loki on tunnettu val­koi­hoi­se­na ja mies­puo­li­se­na hahmona. Malli/cosplay-tai­tei­li­ja: Panterona Cosplay Kuva: ©Guru Kast

Kirjoittaja

Aino Peltokoski on valmistunut Oulun Yliopistosta kulttuuriantropologian linjalta keväällä 2018. Hän on harrastanut cosplayta yli kymmenen vuotta ja tutkii suomalaista cosplay-yhteisöä, cosplayn harrastamisen syitä ja blackfacea cosplayssa.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Graffitinmaalaajat miellettiin ennen usein nuorisorikollisiksi. Vaikka kyseessä on laillisuuden rajamailla liikkuva alakulttuuri, graffiti on jo kauan ollut osa taide- ja mainosmaailmaa. Viime vuosina graffiteista on tullut laajemmin hyväksytty ilmiö.