Cosplay on kaikkea muuta kuin pukuleikkiä

Cosplay on esittävän taiteen muoto, jossa pukeudutaan hahmoksi vaikkapa omasta suosikki-tv-sarjasta. Cosplay-puku ei silti ole naamiaisasu. Kuinka pitkälle cosplayn voi viedä, jos harrastaja on esimerkiksi ihonsa väriltä eri näköinen kuin tavoiteltu hahmo?

Aina silloin tällöin katu­ku­vas­sa kävelee vastaan hyvin epä­ta­val­li­ses­ti pukeu­tu­nei­ta ihmisiä. Ensimmäisellä on yllään valtavat enkelin siivet. Toinen on son­nus­tau­tu­nut kou­lu­pu­ku­mai­seen sei­lo­ria­suun, ja kolmas näyttää etäisesti hieman tutulta… Ihan kuin Game of Thrones ‑sarjan Jon Snow! Nämä vas­taan­tu­li­jat ovat toden­nä­köi­ses­ti cosplay­har­ras­ta­jia eli pukui­li­joi­ta, matkalla johonkin popu­laa­ri­kult­tuu­rin tapah­tu­maan.

Costume play eli cosplay kuvail­laan sano­ma­leh­tien sivuilla välillä “puku­lei­kik­si” tai nuorten värik­kääk­si muoti-ilmiöksi. Toisin kuin val­ta­me­dia ja englannin kielestä johdettu käännös lajin esittävät, cosplay on kaikkea muuta kuin leikkiä. Lajia har­ras­te­taan täysin sydämin tee se itse ‑hengessä, ja siinä kukois­ta­vat luomisen vapaus sekä yhtei­söl­li­syys.

Wonder Woman ‑cosplay-asuun son­nus­tau­tu­nut nainen WonderCon-tapah­tu­mas­sa Anaheimissa, Kaliforniassa 2018. Gage Skidmore/​Flickr (CC BY 2.0)

Tässä esittävän taiteen muodossa pukeu­du­taan fik­tii­vi­sen hahmon tai henkilön asuun: vaikkapa Iron Manin haar­nis­kaan tai Tuhkimon tans­siais­mek­koon. Usein asut kursitaan kasaan omin käsin. Cosplay-asu­ko­ko­nai­suu­teen voi kuulua vaat­tei­den lisäksi peruukki, mas­kee­raus, asusteet ja mah­dol­li­set ase­jäl­ji­tel­mät.

Asujen tekeminen vaatii har­ras­ta­jal­ta oma­toi­mi­suut­ta, kär­si­väl­li­syyt­tä ja ennen kaikkea työtä. Cosplay-tai­tei­li­ja ei ole ainoas­taan ompelija: hän voi olla yhtä aikaa myös meik­ki­tai­tei­li­ja, kampaaja, suutari, seppä, modisti ja 3D-mal­lin­ta­ja. Taidemuoto yhdis­te­lee lukuisia eri käden­tai­to­ja, jotta asu­ko­ko­nai­suus saadaan näyt­tä­mään valitulta hahmolta.

Tämä artikkeli pohjautuu osin 2018 val­mis­tu­nee­seen pro gradu ‑työhöni, joka käsit­te­lee toiseuden esit­tä­mis­tä cosplays­sa ja sitä, millaisia näkö­kul­mia suo­ma­lai­sil­la cosplay-har­ras­ta­jil­la on blackface-meikkiin.

Ei mikään Japani-harrastus

Cosplay on kotoisin Pohjois-Amerikan science fiction –tapah­tu­mis­ta. Suomeen se rantautui 2000-luvun tait­tees­sa, kas­vat­taen tasai­ses­ti suo­sio­taan. Suomessa on arviolta muutamia tuhansia har­ras­ta­jia, ja cosplay on näkyvästi esillä kym­me­nis­sä popu­laa­ri­kult­tuu­rin tapah­tu­mis­sa. Asut val­mis­te­taan meillä pää­sään­töi­ses­ti itse, mutta osa har­ras­ta­jis­ta tilaa niitä myös valmiina net­ti­kau­pois­ta.

Cosplay ei ole lii­tok­sis­sa Japani-har­ras­tuk­seen, vaikka 2000-luvun alun suo­ma­lai­nen cosplay pai­not­tui­kin vahvasti japa­ni­lai­siin popu­laa­ri­kult­tuu­rin läh­tei­siin. Japanilaisten piirros- ja sar­ja­ku­va­hah­mo­jen, eli anime- ja manga-hahmojen, pukuilu oli vielä tuolloin enemmän sääntö kuin poikkeus. Nykyisin hahmoja pukuil­laan kai­ken­lai­sis­ta lähteistä, teoksen alku­pe­rä­maas­ta riip­pu­mat­ta. Japanilaisia piirros‑, peli- ja sar­ja­ku­va­hah­mo­ja pukuil­laan yhä, mutta Japani-harrastus ja cosplay ovat irtau­tu­neet omiksi har­ras­tuk­sik­seen.

Pukeutumalla tietyn läh­de­teok­sen hahmon asuun henkilö voi viestiä muille har­ras­ta­jil­le pitävänsä teoksesta, ja tätä kautta avata kes­kus­te­lu­yh­tey­den toisen fanin kanssa. Monet har­ras­ta­jat ovat kokeneet hel­pom­mak­si lähestyä ihmisiä cosplay-asussa tapah­tu­mis­sa kuin arkie­lä­mäs­sä. Moni kokee cosplay-asuun son­nus­tau­tu­mi­sen ren­tou­tu­mis­kei­no­na. Useissa lajia käsit­te­le­vis­sä teks­teis­sä on tuotu esiin, kuinka asun pitäminen voi olla väylä irtautua arjesta, vapautua arki­mi­näs­tä ja “olla joku muu” hetken aikaa.

Mangana ja ani­maa­tio­na tunnetun Naruto-sarjan Kakashi Hatake ‑cosplay­hah­mo. mcgarrett88/​Flickr (CC BY 2.0)

Oma tyyli löytyy tekemällä

DC-sar­ja­ku­vis­sa esiintyvä Killer Croc ‑cosplay-hahmo, San Diego, Kalifornia, Comic Con, 2018. Malli/cosplay-tai­tei­li­ja: emg555 Meikki: crowcaw_​fx Vaatturi: sewloka

Kun joku sanoo har­ras­ta­van­sa tanssia, seuraa yleensä jat­ko­ky­sy­mys: mitä tanssia tai tans­si­tyy­liä? Flamencoa, hiphoppia, balettia? Myös cosplay on kat­to­ter­mi, jossa tyylejä toteuttaa itseään on monia.

Yksi cosplay­har­ras­ta­ja voi olla eri­kois­tu­nut ompe­lu­töi­hin ja kan­kai­siin, toinen pitää muovisten haar­nis­ka­jäl­ji­tel­mien työs­tä­mi­ses­tä ja kolmas puo­les­taan rakastaa peruuk­kien muotoilua. Tyylejä voi vapaasti yhdis­tel­lä, tai eri­kois­tua tie­tyn­lais­ten asujen val­mis­tuk­seen. Hienoa lajissa onkin, että tekijä voi itse päättää, millaisia asu­ko­ko­nai­suuk­sia hän haluaa tehdä sekä etsiä itselleen sopivaa tyyliä toteuttaa pukuja. Cosplayn maa­il­mas­sa suurin osa on har­ras­te­li­joi­ta, mutta joukkoon mahtuu myös itsensä sillä elättäviä ammat­ti­pu­kui­li­joi­ta. Tapoja ja tasoja harrastaa on siis monia.

Suomessa on muutamia cosplay-yhdis­tyk­siä ja cosplay-kil­pai­lui­ta jär­jes­tä­viä tahoja. Lajia ei kui­ten­kaan hallinnoi mikään laji­liit­to, joka asettaisi har­ras­ta­mi­sel­le tiukat raamit. Kuka vain iästä, suku­puo­les­ta tai käsi­työ­taus­tas­ta riip­pu­mat­ta voi aloittaa cosplayn. On vain valittava mieleinen hahmo, ja yrityksen ja ereh­dyk­sen sekä innos­tuk­sen voimin valmistaa asu­ko­ko­nai­suus. Nykyisin internet on pul­lol­laan cosplay-tuto­ri­aa­le­ja eli ohjeita asun osien val­mis­tuk­seen, joten puvun valmistus ei vaadi kuin rutkasti aikaa ja kär­si­väl­li­syyt­tä.

Kilpa-cosplayn maailma

Asun val­mis­tuk­sen, sen käyt­tä­mi­sen ja valo­ku­vaa­mi­sen lisäksi osa har­ras­ta­jis­ta myös kilpailee puku­luo­muk­sil­laan. Kilpa-cosplayn maa­il­mas­sa kil­pa­sar­jo­ja on lukuisia. On koti­mai­sia kil­pai­lui­ta ja kan­sain­vä­li­siä kar­sin­ta­kil­pai­lui­ta, joissa mit­te­löi­dään esi­mer­kik­si euroo­pan­mes­ta­ruu­des­ta tai mm-kil­pai­lu­pai­kas­ta. Tuomaroinnin kriteerit ja arvioin­ti­pe­rus­teet ovat kil­pai­lu­koh­tai­sia, mutta melkein poik­keuk­set­ta kilpailun kulkuun kuuluu lavalla yleisölle esiin­ty­mi­nen sekä ennak­ko­tuo­ma­roin­ti.

Ennakkotuomarointi tar­koit­taa asun arvioin­tia ennen lavalla esiin­ty­mis­tä. Se tapahtuu yleensä tilassa, jossa kou­ral­li­nen cosplay-tuo­ma­rei­ta arvioi cosplay-tai­tei­li­jan käden­jäl­keä ennalta määrätyin kri­tee­rein. Tämä tapahtuu ver­tai­le­mal­la käsissä olevaa refe­rens­si­hah­mon kuvaa edessä seisovan kil­pai­li­jan asu­ko­ko­nai­suu­teen. Asua tark­kail­les­saan tuomarit pyytävät kisaajaa usein kertomaan asun val­mis­tus­pro­ses­sis­ta, käy­te­tyis­tä mate­ri­aa­leis­ta sekä käsi­työ­tek­nii­kois­ta.

The Witcher-pelin Ciri cosplay-hahmona. Makar Vinogradov/​Flickr (CC BY 2.0)

Tuomarit ovat pitkän linjan cosplay-tai­tei­li­joi­ta, joilla voi olla esiin­ty­mi­sa­lan tai jonkin käsi­työ­alan koulutus. He saattavat tark­kail­la asua senttien päässä kil­pai­li­jas­ta ja nostella takin helmoja näh­däk­seen, miltä asu näyttää sisä­puo­lel­ta. Parrasvaloissa jokainen asu näyttää upealta, sillä yleisö ei ole nähnyt asua läheltä, eikä näin voi sanoa laadusta ja lop­pu­tu­lok­ses­ta yhtä paljon kuin asua käsissään kään­nel­lyt tuomari. Cosplay-asun ennak­ko­tuo­ma­roin­ti on melkein kuin työ­haas­tat­te­lu, jossa kil­pai­li­jan täytyy osata esitellä asunsa parhaita puolia. Kansainvälisissä kil­pai­luis­sa esityksen ja asun arvioin­nin lisäksi otetaan huomioon myös kisaajan englannin kielen taito sekä edus­tus­kel­poi­suus.

Osassa kil­pai­lu­ja raken­ne­taan asun tueksi hahmolle sopiva esitys, kilpailun sään­nöis­tä riippuen. Se on lavalla esi­tet­tä­vä 1 – 3 minuutin mittainen esitys, joka voi olla käy­tän­nös­sä mitä vain miek­ka­tais­te­lus­ta musi­kaa­liin tai mono­lo­gis­ta sir­kus­temp­pui­hin. Usein cosplay-tai­tei­li­ja käsi­kir­joit­taa, ohjaa, ääni­näyt­te­lee ja koreo­gra­fioi esi­tyk­sen­sä alusta loppuun itse. Tämän jälkeen hän saattaa, vailla min­kään­lais­ta aiempaa esiin­ty­mis­ko­ke­mus­ta, astella oman luo­muk­sen­sa kanssa jopa tuhansien katsojien eteen. Samoin kuin asuissa, myös esi­tyk­sis­sä voi loistaa luo­vuu­del­la ja yhdis­tel­lä lukuisia lava­tai­teen muotoja.

Blackface cosplayssa

Cosplayn hie­noim­piin puoliin kuuluu, että voi pukeu­tu­mi­sen keinoin hetken aikaa esittää jotain muuta kuin on. Toisen esit­tä­mi­ses­sä on kuitenkin var­jo­puo­len­sa.

Viime vuosina on ollut paljon kes­kus­te­lua ja väittelyä muun muassa siitä, miksi itsensä maa­laa­mi­nen tum­mai­hoi­sek­si cosplays­sa koetaan rasis­ti­sek­si. Pro gradu ‑tut­kiel­ma­ni käsit­te­lee cosplayta ja black­facea: itsensä maa­laa­mis­ta tummaksi halutessa esittää tum­mai­hois­ta hahmoa, ja suo­ma­lais­ten cosplay-har­ras­ta­jien kes­kus­te­lua black­faces­ta cosplays­sa.

Blackface-meikki tuli tun­ne­tuk­si Pohjois-Amerikassa sisäl­lis­so­dan jälkeen, kun valkoiset miehet maa­la­si­vat kasvonsa mustaksi imitoiden ja näytellen pilk­kaa­vas­ti tum­mai­hoi­sia ame­rik­ka­lai­sia. Suomessa black­facea nähdään yhä tier­na­poi­ka­pe­rin­tees­sä. Hyvänä esi­merk­ki­nä black­faces­ta voi käyttää Stockmannin jouluna 2017 jul­kai­se­maa mai­nos­vi­deo­ta, jossa muri­aa­nien kuningas esiintyi blackface-meikissä, aiheut­taen somessa vas­ta­lausei­ta. Negatiivisten reak­tioi­den seu­rauk­se­na Stockmann poisti videon ja pahoit­te­li tapah­tu­nut­ta.

Tutkielmani aineis­tos­sa osa suo­ma­lai­sis­ta har­ras­ta­jis­ta puolustaa black­facea monin tavoin. Suurin syy ihon maa­laa­mi­seen on yhden­nä­köi­syy­den tavoit­te­lu refe­rens­si­hah­mon kanssa. Lajin tarkoitus on, että har­ras­ta­ja näyttää refe­rens­si­ku­van hahmolta. Osa har­ras­ta­jis­ta kokee, että ihon maa­laa­mat­ta jät­tä­mi­nen tekee cosplay-asusta puut­teel­li­sen.

Tutkielmassani tuli esille, että tumma ihonväri on osalle valkoisia har­ras­ta­jia vain visu­aa­li­nen yksi­tyis­koh­ta, joka täydentää cosplay-asua. Ei-val­koi­sil­la har­ras­ta­jil­la asia on toisin. Haastattelin koti­mai­sis­sa alan tapah­tu­mis­sa käyvää tum­mai­hois­ta 25-vuotiasta miestä, joka kertoi, ettei näe eroa pilk­ka­tar­koi­tuk­ses­sa tehdyn black­facen ja cosplay-black­facen välillä. Hänelle ne olivat molemmat louk­kaa­via.

Haastateltavani totesi, että “tum­mai­hoi­nen ihminen ei voi vain pestä kasvojaan päivän päät­teek­si ja olla taas ‘normaali’”. Hän joutui koh­taa­maan rasismia ihon­vä­rin­sä takia, eikä hyväk­sy­nyt tummaa ihomaalia toiseuden koke­muk­sen tavoit­te­lu­na. Ihonväriä ei hänen mukaansa tulisi kohdella naa­miai­sa­su­na.  

League of Legendsin Lucian, The Purifier ‑hahmon blackface-mas­kee­raus. Malli/cosplay-tai­tei­li­ja: sosenka/​itlookslikekilled

Siinä missä tier­na­poi­ka-blackface on naamaan rois­kais­tu musta kas­vo­maa­li, cosplay- blackface jäl­jit­te­lee autent­tis­ta ihonväriä. Vaikka näiden kahden mas­kee­rauk­sen tar­koi­tus­pe­rät ovat erilaiset, ja ne on toteu­tet­tu eri tavoin, ne edustavat monelle tum­mai­hoi­sel­le samoja asioita, eivätkä niiden nega­tii­vi­set mer­ki­tyk­set katoa vaikka konteksti onkin eri.

Blackfacen kipeä tausta on ver­rat­ta­vis­sa natsien haka­ris­tin käyttöön. Viime vuo­si­sa­dan tapah­tu­mien valossa yhdis­täm­me haka­ris­tin nat­sis­miin, rasismiin, homo­fo­bi­aan, eri­lai­suu­den vihaa­mi­seen, ahdas­mie­li­syy­teen, fasismiin ja niin edelleen. Harva kehtaa pukea ylleen töihin tai kouluun haka­ris­til­lä varus­tet­tua t‑paitaa, sillä sen merkitys ei ole muuttunut, ja se edustaa edelleen yllä­mai­nit­tu­ja asioita. Blackface on his­to­rial­li­ses­ti ollut etuoi­keu­te­tun väes­tön­osan tapa har­joit­taa rasis­ti­ses­ti moti­voi­tu­nut­ta pilkkaa, ja tämä asso­si­aa­tio elää voi­mak­kaa­na tänäkin päivänä.

Gwenom on Marvel-sar­ja­ku­vis­sa val­koi­hoi­se­na esiintyvä hahmo. Malli/cosplay-tai­tei­li­ja: @krystinaarielle Kuva:©Rulison Photography

Mielikuvia siitä, mitä nat­si­ha­ka­ris­ti edustaa, ei voi muuttaa noin vain. Myöskään black­facea ei monen cosplay­har­ras­ta­jan mukaan voi uudel­leenbrän­dä­tä cosplay-meikiksi niin kauan kun ihmis­ryh­miä rodul­lis­te­taan ihonvärin perus­teel­la, ja asia on sen koh­taa­vil­le ihmisille kipeä.

Valkoiseksi luetulla ihmisellä on rasis­ti­ses­sa yhteis­kun­nas­sa jo syn­tyes­sään ansait­se­mat­to­mia etuoi­keuk­sia. Etuoikeuksien tie­dos­ta­mat­to­muus niin yksilön kuin yhteis­kun­nan­kin tasolla voi johtaa siihen, että ihon maa­laa­mi­sen louk­kaa­vuut­ta ei ymmärretä. Cosplayssa val­koi­suu­den etuoikeus näyt­täy­tyy esi­mer­kik­si val­kois­ten refe­rens­si­hah­mo­jen run­sau­te­na ja tummien hahmojen vähyytenä. Tummaihoisen cosplay-har­ras­ta­jan on paljon han­ka­lam­pi löytää omaa ihon­vä­ri­ään vastaavia hahmoja popu­laa­ri­kult­tuu­rin teoksista. Osa val­mis­taa­kin asuja sivuut­taen ihonvärin täysin, eli pukuillen hahmoja omalla ihon­vä­ril­lään.

Haastattelemani nuori mies kertoi, että hänellä ei aikoinaan riittänyt rohkeus vaa­le­ai­hoi­sen hahmon cosplay­aa­mi­seen. Hän pelkäsi muiden har­ras­ta­jien sanovan häntä “väärän väriseksi” pukuil­lak­seen val­koi­hois­ta hahmoa.

Tulkintaa ja tarkkaa jäljittelyä

Kulttuurinen sen­si­tii­vi­syys on yleis­ty­nyt cosplayta har­ras­ta­vien kes­kuu­des­sa. Harrastajat pohtivat onko eet­ti­ses­ti oikein pukeutua tietyn hahmon asuun. Onko esi­mer­kik­si oikein pukuilla Disney-piir­ret­ty­jen hahmoja, jos ei ymmärrä eikä jaa hahmojen kult­tuu­ris­ta taustaa? Loukkaako jotakuta, jos pukeutuu Perikato-elokuvan Adolf Hitleriksi? Tällaiset kysy­myk­set ovat tulleet osaksi yhä useamman har­ras­ta­jan hah­mo­va­lin­to­ja, ja niitä punnitaan ennen kan­ga­sos­tok­sil­le lähtöä.

Cosplay-asun valmistus on jatkuvaa tasa­pai­not­te­lua refe­rens­si­ku­van tulkinnan ja tarkan jäl­jit­te­lyn välillä. Harrastajat pyrkivät yhtäältä vali­koi­maan täs­mäl­leen oikean värisiä kankaita ja muok­kaa­maan peruuk­kin­sa vas­taa­maan mallia. Toisaalta jokainen har­ras­ta­ja hyväksyy, ettei voi olla muo­doil­taan täs­mäl­leen saman­lai­nen kuin ani­maa­tio­hah­mo. Harrastaja ei myöskään voi vält­tä­mät­tä tietää, onko Prinsessa Ruususen leninki silkkiä vai puuvillaa. Cosplayssa on aina tehtävä tul­kin­to­ja ja kom­pro­mis­se­ja. Samaa aja­tus­mal­lia monet har­ras­ta­jat sovel­ta­vat ihon­vä­riin, ja toteut­ta­vat hahmon maa­laa­mat­ta itseään.

Animaatio‑, peli- tai sar­ja­ku­va­hah­mon tuominen tähän todel­li­suu­teen on joskus mah­dot­to­man tekemistä mah­dol­li­ses­ti. Asukokonaisuuksien tekeminen voi vaatia tai­tei­li­jal­ta valtavia pon­nis­tuk­sia ja luovaa ongel­man­rat­kai­su­ky­kyä. Tämän vuoksi jokaista cosplay-pukua tulee kun­noit­taa kuin mitä tahansa muutakin ainut­laa­tuis­ta, käsin­teh­tyä tai­de­teos­ta.

Loki ‑cosplay-hahmo. Norjalaisesta myto­lo­gias­ta innoi­tuk­sen­sa saanut Marvel-sar­ja­ku­vien Loki on tunnettu val­koi­hoi­se­na ja mies­puo­li­se­na hahmona. Malli/cosplay-tai­tei­li­ja: Panterona Cosplay Kuva: ©Guru Kast

Kirjoittaja

Aino Peltokoski on valmistunut Oulun Yliopistosta kulttuuriantropologian linjalta keväällä 2018. Hän on harrastanut cosplayta yli kymmenen vuotta ja tutkii suomalaista cosplay-yhteisöä, cosplayn harrastamisen syitä ja blackfacea cosplayssa.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Designmuseo esittelee kevään päänäyttelyssään “Secret Universe – Maailmojen salat” muotoilijakaksikko Aamu Songin ja Johan Olinin tuotantoa yli kymmenen vuoden ajalta. Näyttelyssä pyritään nostamaan esiin käsityöläisiä ja kulutuskriittisyyttä. Valtasuhteet kuitenkin piiloutuvat kolonialististen jaotteluiden taakse, ja näyttelyn sankari on muotoilija, joka haluaa pelastaa uhanalaisiksi nimetyt käsityötaidot. 

Graffitinmaalaajat miellettiin ennen usein nuorisorikollisiksi. Vaikka kyseessä on laillisuuden rajamailla liikkuva alakulttuuri, graffiti on jo kauan ollut osa taide- ja mainosmaailmaa. Viime vuosina graffiteista on tullut laajemmin hyväksytty ilmiö.