Cosplay on esittävän taiteen muoto, jossa pukeudutaan hahmoksi vaikkapa omasta suosikki-tv-sarjasta. Cosplay-puku ei silti ole naamiaisasu. Kuinka pitkälle cosplayn voi viedä, jos harrastaja on esimerkiksi ihonsa väriltä eri näköinen kuin tavoiteltu hahmo?
Aina silloin tällöin katukuvassa kävelee vastaan hyvin epätavallisesti pukeutuneita ihmisiä. Ensimmäisellä on yllään valtavat enkelin siivet. Toinen on sonnustautunut koulupukumaiseen seiloriasuun, ja kolmas näyttää etäisesti hieman tutulta… Ihan kuin Game of Thrones -sarjan Jon Snow! Nämä vastaantulijat ovat todennäköisesti cosplayharrastajia eli pukuilijoita, matkalla johonkin populaarikulttuurin tapahtumaan.
Costume play eli cosplay kuvaillaan sanomalehtien sivuilla välillä “pukuleikiksi” tai nuorten värikkääksi muoti-ilmiöksi. Toisin kuin valtamedia ja englannin kielestä johdettu käännös lajin esittävät, cosplay on kaikkea muuta kuin leikkiä. Lajia harrastetaan täysin sydämin tee se itse -hengessä, ja siinä kukoistavat luomisen vapaus sekä yhteisöllisyys. 
Wonder Woman -cosplay-asuun sonnustautunut nainen WonderCon-tapahtumassa Anaheimissa, Kaliforniassa 2018. Gage Skidmore/Flickr (CC BY 2.0)
Tässä esittävän taiteen muodossa pukeudutaan fiktiivisen hahmon tai henkilön asuun: vaikkapa Iron Manin haarniskaan tai Tuhkimon tanssiaismekkoon. Usein asut kursitaan kasaan omin käsin. Cosplay-asukokonaisuuteen voi kuulua vaatteiden lisäksi peruukki, maskeeraus, asusteet ja mahdolliset asejäljitelmät.
Asujen tekeminen vaatii harrastajalta omatoimisuutta, kärsivällisyyttä ja ennen kaikkea työtä. Cosplay-taiteilija ei ole ainoastaan ompelija: hän voi olla yhtä aikaa myös meikkitaiteilija, kampaaja, suutari, seppä, modisti ja 3D-mallintaja. Taidemuoto yhdistelee lukuisia eri kädentaitoja, jotta asukokonaisuus saadaan näyttämään valitulta hahmolta.
Tämä artikkeli pohjautuu osin 2018 valmistuneeseen pro gradu -työhöni, joka käsittelee toiseuden esittämistä cosplayssa ja sitä, millaisia näkökulmia suomalaisilla cosplay-harrastajilla on blackface-meikkiin.
Ei mikään Japani-harrastus
Cosplay on kotoisin Pohjois-Amerikan science fiction –tapahtumista. Suomeen se rantautui 2000-luvun taitteessa, kasvattaen tasaisesti suosiotaan. Suomessa on arviolta muutamia tuhansia harrastajia, ja cosplay on näkyvästi esillä kymmenissä populaarikulttuurin tapahtumissa. Asut valmistetaan meillä pääsääntöisesti itse, mutta osa harrastajista tilaa niitä myös valmiina nettikaupoista.
Cosplay ei ole liitoksissa Japani-harrastukseen, vaikka 2000-luvun alun suomalainen cosplay painottuikin vahvasti japanilaisiin populaarikulttuurin lähteisiin. Japanilaisten piirros- ja sarjakuvahahmojen, eli anime- ja manga-hahmojen, pukuilu oli vielä tuolloin enemmän sääntö kuin poikkeus. Nykyisin hahmoja pukuillaan kaikenlaisista lähteistä, teoksen alkuperämaasta riippumatta. Japanilaisia piirros-, peli- ja sarjakuvahahmoja pukuillaan yhä, mutta Japani-harrastus ja cosplay ovat irtautuneet omiksi harrastuksikseen.Pukeutumalla tietyn lähdeteoksen hahmon asuun henkilö voi viestiä muille harrastajille pitävänsä teoksesta, ja tätä kautta avata keskusteluyhteyden toisen fanin kanssa. Monet harrastajat ovat kokeneet helpommaksi lähestyä ihmisiä cosplay-asussa tapahtumissa kuin arkielämässä. Moni kokee cosplay-asuun sonnustautumisen rentoutumiskeinona. Useissa lajia käsittelevissä teksteissä on tuotu esiin, kuinka asun pitäminen voi olla väylä irtautua arjesta, vapautua arkiminästä ja “olla joku muu” hetken aikaa.
Mangana ja animaationa tunnetun Naruto-sarjan Kakashi Hatake -cosplayhahmo. mcgarrett88/Flickr (CC BY 2.0)
Oma tyyli löytyy tekemällä
DC-sarjakuvissa esiintyvä Killer Croc -cosplay-hahmo, San Diego, Kalifornia, Comic Con, 2018. Malli/cosplay-taiteilija: emg555 Meikki: crowcaw_fx Vaatturi: sewloka
Kun joku sanoo harrastavansa tanssia, seuraa yleensä jatkokysymys: mitä tanssia tai tanssityyliä? Flamencoa, hiphoppia, balettia? Myös cosplay on kattotermi, jossa tyylejä toteuttaa itseään on monia.
Yksi cosplayharrastaja voi olla erikoistunut ompelutöihin ja kankaisiin, toinen pitää muovisten haarniskajäljitelmien työstämisestä ja kolmas puolestaan rakastaa peruukkien muotoilua. Tyylejä voi vapaasti yhdistellä, tai erikoistua tietynlaisten asujen valmistukseen. Hienoa lajissa onkin, että tekijä voi itse päättää, millaisia asukokonaisuuksia hän haluaa tehdä sekä etsiä itselleen sopivaa tyyliä toteuttaa pukuja. Cosplayn maailmassa suurin osa on harrastelijoita, mutta joukkoon mahtuu myös itsensä sillä elättäviä ammattipukuilijoita. Tapoja ja tasoja harrastaa on siis monia.Suomessa on muutamia cosplay-yhdistyksiä ja cosplay-kilpailuita järjestäviä tahoja. Lajia ei kuitenkaan hallinnoi mikään lajiliitto, joka asettaisi harrastamiselle tiukat raamit. Kuka vain iästä, sukupuolesta tai käsityötaustasta riippumatta voi aloittaa cosplayn. On vain valittava mieleinen hahmo, ja yrityksen ja erehdyksen sekä innostuksen voimin valmistaa asukokonaisuus. Nykyisin internet on pullollaan cosplay-tutoriaaleja eli ohjeita asun osien valmistukseen, joten puvun valmistus ei vaadi kuin rutkasti aikaa ja kärsivällisyyttä.
Kilpa-cosplayn maailma
Asun valmistuksen, sen käyttämisen ja valokuvaamisen lisäksi osa harrastajista myös kilpailee pukuluomuksillaan. Kilpa-cosplayn maailmassa kilpasarjoja on lukuisia. On kotimaisia kilpailuita ja kansainvälisiä karsintakilpailuita, joissa mittelöidään esimerkiksi euroopanmestaruudesta tai mm-kilpailupaikasta. Tuomaroinnin kriteerit ja arviointiperusteet ovat kilpailukohtaisia, mutta melkein poikkeuksetta kilpailun kulkuun kuuluu lavalla yleisölle esiintyminen sekä ennakkotuomarointi.
Ennakkotuomarointi tarkoittaa asun arviointia ennen lavalla esiintymistä. Se tapahtuu yleensä tilassa, jossa kourallinen cosplay-tuomareita arvioi cosplay-taiteilijan kädenjälkeä ennalta määrätyin kriteerein. Tämä tapahtuu vertailemalla käsissä olevaa referenssihahmon kuvaa edessä seisovan kilpailijan asukokonaisuuteen. Asua tarkkaillessaan tuomarit pyytävät kisaajaa usein kertomaan asun valmistusprosessista, käytetyistä materiaaleista sekä käsityötekniikoista.
The Witcher-pelin Ciri cosplay-hahmona. Makar Vinogradov/Flickr (CC BY 2.0)
Tuomarit ovat pitkän linjan cosplay-taiteilijoita, joilla voi olla esiintymisalan tai jonkin käsityöalan koulutus. He saattavat tarkkailla asua senttien päässä kilpailijasta ja nostella takin helmoja nähdäkseen, miltä asu näyttää sisäpuolelta. Parrasvaloissa jokainen asu näyttää upealta, sillä yleisö ei ole nähnyt asua läheltä, eikä näin voi sanoa laadusta ja lopputuloksesta yhtä paljon kuin asua käsissään käännellyt tuomari. Cosplay-asun ennakkotuomarointi on melkein kuin työhaastattelu, jossa kilpailijan täytyy osata esitellä asunsa parhaita puolia. Kansainvälisissä kilpailuissa esityksen ja asun arvioinnin lisäksi otetaan huomioon myös kisaajan englannin kielen taito sekä edustuskelpoisuus.
Osassa kilpailuja rakennetaan asun tueksi hahmolle sopiva esitys, kilpailun säännöistä riippuen. Se on lavalla esitettävä 1-3 minuutin mittainen esitys, joka voi olla käytännössä mitä vain miekkataistelusta musikaaliin tai monologista sirkustemppuihin. Usein cosplay-taiteilija käsikirjoittaa, ohjaa, ääninäyttelee ja koreografioi esityksensä alusta loppuun itse. Tämän jälkeen hän saattaa, vailla minkäänlaista aiempaa esiintymiskokemusta, astella oman luomuksensa kanssa jopa tuhansien katsojien eteen. Samoin kuin asuissa, myös esityksissä voi loistaa luovuudella ja yhdistellä lukuisia lavataiteen muotoja.
Blackface cosplayssa
Cosplayn hienoimpiin puoliin kuuluu, että voi pukeutumisen keinoin hetken aikaa esittää jotain muuta kuin on. Toisen esittämisessä on kuitenkin varjopuolensa.
Viime vuosina on ollut paljon keskustelua ja väittelyä muun muassa siitä, miksi itsensä maalaaminen tummaihoiseksi cosplayssa koetaan rasistiseksi. Pro gradu -tutkielmani käsittelee cosplayta ja blackfacea: itsensä maalaamista tummaksi halutessa esittää tummaihoista hahmoa, ja suomalaisten cosplay-harrastajien keskustelua blackfacesta cosplayssa.
Blackface-meikki tuli tunnetuksi Pohjois-Amerikassa sisällissodan jälkeen, kun valkoiset miehet maalasivat kasvonsa mustaksi imitoiden ja näytellen pilkkaavasti tummaihoisia amerikkalaisia. Suomessa blackfacea nähdään yhä tiernapoikaperinteessä. Hyvänä esimerkkinä blackfacesta voi käyttää Stockmannin jouluna 2017 julkaisemaa mainosvideota, jossa muriaanien kuningas esiintyi blackface-meikissä, aiheuttaen somessa vastalauseita. Negatiivisten reaktioiden seurauksena Stockmann poisti videon ja pahoitteli tapahtunutta.Tutkielmani aineistossa osa suomalaisista harrastajista puolustaa blackfacea monin tavoin. Suurin syy ihon maalaamiseen on yhdennäköisyyden tavoittelu referenssihahmon kanssa. Lajin tarkoitus on, että harrastaja näyttää referenssikuvan hahmolta. Osa harrastajista kokee, että ihon maalaamatta jättäminen tekee cosplay-asusta puutteellisen.
Tutkielmassani tuli esille, että tumma ihonväri on osalle valkoisia harrastajia vain visuaalinen yksityiskohta, joka täydentää cosplay-asua. Ei-valkoisilla harrastajilla asia on toisin. Haastattelin kotimaisissa alan tapahtumissa käyvää tummaihoista 25-vuotiasta miestä, joka kertoi, ettei näe eroa pilkkatarkoituksessa tehdyn blackfacen ja cosplay-blackfacen välillä. Hänelle ne olivat molemmat loukkaavia.
Haastateltavani totesi, että “tummaihoinen ihminen ei voi vain pestä kasvojaan päivän päätteeksi ja olla taas ‘normaali’”. Hän joutui kohtaamaan rasismia ihonvärinsä takia, eikä hyväksynyt tummaa ihomaalia toiseuden kokemuksen tavoitteluna. Ihonväriä ei hänen mukaansa tulisi kohdella naamiaisasuna. 
League of Legendsin Lucian, The Purifier -hahmon blackface-maskeeraus. Malli/cosplay-taiteilija: sosenka/itlookslikekilled
Siinä missä tiernapoika-blackface on naamaan roiskaistu musta kasvomaali, cosplay- blackface jäljittelee autenttista ihonväriä. Vaikka näiden kahden maskeerauksen tarkoitusperät ovat erilaiset, ja ne on toteutettu eri tavoin, ne edustavat monelle tummaihoiselle samoja asioita, eivätkä niiden negatiiviset merkitykset katoa vaikka konteksti onkin eri.
Blackfacen kipeä tausta on verrattavissa natsien hakaristin käyttöön. Viime vuosisadan tapahtumien valossa yhdistämme hakaristin natsismiin, rasismiin, homofobiaan, erilaisuuden vihaamiseen, ahdasmielisyyteen, fasismiin ja niin edelleen. Harva kehtaa pukea ylleen töihin tai kouluun hakaristillä varustettua t-paitaa, sillä sen merkitys ei ole muuttunut, ja se edustaa edelleen yllämainittuja asioita. Blackface on historiallisesti ollut etuoikeutetun väestönosan tapa harjoittaa rasistisesti motivoitunutta pilkkaa, ja tämä assosiaatio elää voimakkaana tänäkin päivänä.
Gwenom on Marvel-sarjakuvissa valkoihoisena esiintyvä hahmo. Malli/cosplay-taiteilija: @krystinaarielle Kuva:©Rulison Photography
Mielikuvia siitä, mitä natsihakaristi edustaa, ei voi muuttaa noin vain. Myöskään blackfacea ei monen cosplayharrastajan mukaan voi uudelleenbrändätä cosplay-meikiksi niin kauan kun ihmisryhmiä rodullistetaan ihonvärin perusteella, ja asia on sen kohtaaville ihmisille kipeä.
Valkoiseksi luetulla ihmisellä on rasistisessa yhteiskunnassa jo syntyessään ansaitsemattomia etuoikeuksia. Etuoikeuksien tiedostamattomuus niin yksilön kuin yhteiskunnankin tasolla voi johtaa siihen, että ihon maalaamisen loukkaavuutta ei ymmärretä. Cosplayssa valkoisuuden etuoikeus näyttäytyy esimerkiksi valkoisten referenssihahmojen runsautena ja tummien hahmojen vähyytenä. Tummaihoisen cosplay-harrastajan on paljon hankalampi löytää omaa ihonväriään vastaavia hahmoja populaarikulttuurin teoksista. Osa valmistaakin asuja sivuuttaen ihonvärin täysin, eli pukuillen hahmoja omalla ihonvärillään.
Haastattelemani nuori mies kertoi, että hänellä ei aikoinaan riittänyt rohkeus vaaleaihoisen hahmon cosplayaamiseen. Hän pelkäsi muiden harrastajien sanovan häntä “väärän väriseksi” pukuillakseen valkoihoista hahmoa.
Tulkintaa ja tarkkaa jäljittelyä
Kulttuurinen sensitiivisyys on yleistynyt cosplayta harrastavien keskuudessa. Harrastajat pohtivat onko eettisesti oikein pukeutua tietyn hahmon asuun. Onko esimerkiksi oikein pukuilla Disney-piirrettyjen hahmoja, jos ei ymmärrä eikä jaa hahmojen kulttuurista taustaa? Loukkaako jotakuta, jos pukeutuu Perikato-elokuvan Adolf Hitleriksi? Tällaiset kysymykset ovat tulleet osaksi yhä useamman harrastajan hahmovalintoja, ja niitä punnitaan ennen kangasostoksille lähtöä.Cosplay-asun valmistus on jatkuvaa tasapainottelua referenssikuvan tulkinnan ja tarkan jäljittelyn välillä. Harrastajat pyrkivät yhtäältä valikoimaan täsmälleen oikean värisiä kankaita ja muokkaamaan peruukkinsa vastaamaan mallia. Toisaalta jokainen harrastaja hyväksyy, ettei voi olla muodoiltaan täsmälleen samanlainen kuin animaatiohahmo. Harrastaja ei myöskään voi välttämättä tietää, onko Prinsessa Ruususen leninki silkkiä vai puuvillaa. Cosplayssa on aina tehtävä tulkintoja ja kompromisseja. Samaa ajatusmallia monet harrastajat soveltavat ihonväriin, ja toteuttavat hahmon maalaamatta itseään.
Animaatio-, peli- tai sarjakuvahahmon tuominen tähän todellisuuteen on joskus mahdottoman tekemistä mahdollisesti. Asukokonaisuuksien tekeminen voi vaatia taiteilijalta valtavia ponnistuksia ja luovaa ongelmanratkaisukykyä. Tämän vuoksi jokaista cosplay-pukua tulee kunnoittaa kuin mitä tahansa muutakin ainutlaatuista, käsintehtyä taideteosta.
Loki -cosplay-hahmo. Norjalaisesta mytologiasta innoituksensa saanut Marvel-sarjakuvien Loki on tunnettu valkoihoisena ja miespuolisena hahmona. Malli/cosplay-taiteilija: Panterona Cosplay Kuva: ©Guru Kast
Toimitus
- Podcast-lukija: Milla Heikkinen
- Verkkotaitto: Nelly Staff
- Artikkelikuva: ©Rulison Photography /@armoredheartcosplay
