Jainalaisten äärimmäinen uhraus

Kuolemaan johtava paasto on väki­val­lat­to­muu­den äärim­mäi­nen muoto. Näin ajat­te­le­vat Intian jai­na­lai­set, joille maailma on täynnä luke­mat­to­miin muotoihin syntyviä sieluja.

Nämä sielut syntyvät niin ihmisten, eläinten, kasvien, bak­tee­rien kuin jumalten muodossa. Ne elävät aikansa, kuolevat ja syntyvät uudelleen. Elämä on väki­val­tais­ta, sillä se perustuu aina toisten olentojen elämän riis­tä­mi­seen. Kaikkien on syötävä, ja jopa kasvit riistävät elämää ottamalla maasta ravin­tei­ta.

Jainalaisuus on uskonto, jonka mukaan elämää ei saa vahin­goit­taa. Jotkut har­joit­ta­jat käyttävät hen­gi­tys­suo­jaa ilmassa eläviä pieniä olentoja suo­jel­lak­seen, ja lakai­se­vat luudalla ötökät tieltään. Koska myös kasveilla on sielut, ei kas­vis­syön­ti riitä rat­kai­se­maan ruokaan liittyvän väki­val­lan ongelmaa. Pyrkimys väki­val­lat­to­muu­teen johtaakin loo­gi­ses­ti ennen pitkää syömisen lopet­ta­mi­seen.

Sallekhana-ritu­aa­li­paas­toon ei ryhdytä kevyesti. Kun elämän kaikki tar­koi­tuk­set on täytetty tai keho on rap­peu­tu­nut hyö­dyt­tö­mäk­si, jai­na­lai­nen voi hakeutua paaston pariin. Paastoa valvova henkinen ohjaaja varmistaa, ettei kyseessä ole äärim­mäi­sen väki­val­tai­se­na tekona pidetty itsemurha, vaan aito henkinen harjoitus.

Ruoasta luovutaan asteit­tain, ja prosessi voi viedä jopa 12 vuotta. Paasto kehittää kehoa hil­jal­leen kohti lopul­lis­ta san­ka­ril­lis­ta tekoa: täy­del­lis­tä luo­pu­mis­ta väki­val­las­ta. Jainalaisen näkö­kul­man mukaan tämä on paras ja selkein päätös elämälle.

Sallekhana on hyvin vanha harjoitus. Se kuului luul­ta­vas­ti alun perin vain munkeille, mutta maal­lik­ko­har­joit­ta­jat ottivat sen jo varhain omakseen. Paastoaminen on muutenkin tärkeä henkinen harjoite, jonka uskotaan vah­vis­ta­van terveyttä ja antavan henkistä voimaa.

Nykyisin sal­lek­ha­nat ovat usein julkisia tapah­tu­mia, joissa paastoaja nostetaan väki­val­lat­to­muu­den sym­bo­lik­si. Läheiset saattavat osal­lis­tua paaston lop­pu­puo­leen tukeak­seen prosessia ja saa­dak­seen osansa sen voimasta. Intian 4,5 mil­joo­nas­ta jai­na­lai­ses­ta vuo­sit­tain noin 200 suorittaa sal­lek­ha­nan.

  1. James Ladlaw, 2005. A life worth leaving: fasting to death as telos of a Jain religious life.

[rns_​reactions]

Kirjoittaja

Ninnu Koskenalho on AntroBlogin toinen päätoimittaja ja perustaja, ja valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta. Ninnu työskentelee Helsingin yliopistolla Crosslocations-tutkimushankkeen projektikoordinaattorina sekä tiedeviestinnän konsulttitehtävissä, ja pohtii mieluusti avaruusmatkailua ja ihmismielen notkeutta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Toukokuun nimi tulee toukotöistä, joita tehtiin uuden sadon valmistelemiseksi. Töiden aloituspäivänä toukoleipä jaettiin kylväjien ja toukotöissä käytetyn hevosen kesken. Pellollekin saatettiin murentaa tai kylvää pala leivästä hyvän sadon takaamiseksi. Toukoleipää onkin kutsuttu myös nimillä kylvöleipä, kyntöleipä, eloleipä ja toukokaakku.

Ortodoksijuutalaisissa yhteisöissä eruv on symbolinen raja. Sen sisäpuolella saa tehdä sapattina muuten kiellettyjä asioita, kuten kantaa tavaroita tai työntää lastenvaunuja. Laajentaessaan kodin piiriä julkiseen tilaan eruv tuo samalla esiin sapattisääntöjen noudattamista koskevat neuvottelut, mikä on kiinnostavana sivujuonteena Netflixin tuoreessa Unorthodox-sarjassa.