Jainalaisten äärimmäinen uhraus

Kuolemaan johtava paasto on väki­val­lat­to­muu­den äärim­mäi­nen muoto. Näin ajat­te­le­vat Intian jai­na­lai­set, joille maailma on täynnä luke­mat­to­miin muotoihin syntyviä sieluja. 

Nämä sielut syntyvät niin ihmisten, eläinten, kasvien, bak­tee­rien kuin jumalten muodossa. Ne elävät aikansa, kuolevat ja syntyvät uudelleen. Elämä on väki­val­tais­ta, sillä se perustuu aina toisten olentojen elämän riis­tä­mi­seen. Kaikkien on syötävä, ja jopa kasvit riistävät elämää ottamalla maasta ravinteita. 

Jainalaisuus on uskonto, jonka mukaan elämää ei saa vahin­goit­taa. Jotkut har­joit­ta­jat käyttävät hen­gi­tys­suo­jaa ilmassa eläviä pieniä olentoja suo­jel­lak­seen, ja lakai­se­vat luudalla ötökät tieltään. Koska myös kasveilla on sielut, ei kas­vis­syön­ti riitä rat­kai­se­maan ruokaan liittyvän väki­val­lan ongelmaa. Pyrkimys väki­val­lat­to­muu­teen johtaakin loo­gi­ses­ti ennen pitkää syömisen lopettamiseen.

Sallekhana-ritu­aa­li­paas­toon ei ryhdytä kevyesti. Kun elämän kaikki tar­koi­tuk­set on täytetty tai keho on rap­peu­tu­nut hyö­dyt­tö­mäk­si, jai­na­lai­nen voi hakeutua paaston pariin. Paastoa valvova henkinen ohjaaja varmistaa, ettei kyseessä ole äärim­mäi­sen väki­val­tai­se­na tekona pidetty itsemurha, vaan aito henkinen harjoitus. 

Ruoasta luovutaan asteit­tain, ja prosessi voi viedä jopa 12 vuotta. Paasto kehittää kehoa hil­jal­leen kohti lopul­lis­ta san­ka­ril­lis­ta tekoa: täy­del­lis­tä luo­pu­mis­ta väki­val­las­ta. Jainalaisen näkö­kul­man mukaan tämä on paras ja selkein päätös elämälle. 

Sallekhana on hyvin vanha harjoitus. Se kuului luul­ta­vas­ti alun perin vain munkeille, mutta maal­lik­ko­har­joit­ta­jat ottivat sen jo varhain omakseen. Paastoaminen on muutenkin tärkeä henkinen harjoite, jonka uskotaan vah­vis­ta­van terveyttä ja antavan henkistä voimaa. 

Nykyisin sal­lek­ha­nat ovat usein julkisia tapah­tu­mia, joissa paastoaja nostetaan väki­val­lat­to­muu­den sym­bo­lik­si. Läheiset saattavat osal­lis­tua paaston lop­pu­puo­leen tukeak­seen prosessia ja saa­dak­seen osansa sen voimasta. Intian 4,5 mil­joo­nas­ta jai­na­lai­ses­ta vuo­sit­tain noin 200 suorittaa sallekhanan.

  1. James Ladlaw, 2005. A life worth leaving: fasting to death as telos of a Jain religious life.

[rns_​reactions]

Kirjoittaja

Ninnu Koskenalho on AntroBlogin toinen päätoimittaja ja perustaja, ja valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta. Ninnu työskentelee Helsingin yliopistolla Crosslocations-tutkimushankkeen projektikoordinaattorina sekä tiedeviestinnän konsulttitehtävissä, ja pohtii mieluusti avaruusmatkailua ja ihmismielen notkeutta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Jeesusta pidetään oletusarvoisesti valkoisena miehenä. Tätä on perusteltu kieliopilla ja evankeliumien kuvauksilla ”Jumalan Pojasta”. Myös hegemoninen käsitys miessukupuolen paremmuudesta on vaikuttanut Jeesus-kuvaan. Mitä tapahtuu, kun tämä kuva kyseenalaistetaan ja Jeesuksen hahmo puretaan miehisistä kahleistaan? Alta paljastuu Jeesus, joka on queer.

Antropologiaa on alettu hyödyntää autenttisuuden lähteenä luovilla aloilla elokuvateollisuudesta gastronomiaan. Työkentällä-haastattelussa tutustutaan turkkilaiseen ruoka-antropologi Tangör Taniin ja siihen, mitä hän tekee istanbulilaisen huippuravintola Miklan taustajoukoissa.