Maximón-pyhimys Guatemalassa

Vaikka pää­siäis­tä vietetään kris­ti­nus­kon kes­kus­hah­mon kunniaksi, Guatemalassa Kristus-patsaan lisäksi pyhä­tös­tään esiin otetaan suositun kan­san­py­hi­myk­sen Maximónin veistos, jota kannetaan kylien halki. Paikallisten mukaan pyhät hahmot eivät ole keskenään ris­ti­rii­das­sa, vaikka katolinen kirkko sanoutuu irti paka­nal­li­ses­ta Maximónista.

Maximón kuvataan usein viik­sek­kää­nä miehenä tummassa puvussa ja hatussa, sikari suu­pie­les­sä. Joissain kylissä hän pukeutuu värik­käi­siin perin­ne­vaat­tei­siin, toisissa aurin­ko­la­sei­hin ja bandana-huiviin. Maximónissa yhdistyy monia ris­ti­rii­tai­sia piirteitä. Hän on nais­ten­mies ja samalla paris­kun­tien suojelija, joka juo runsaasti ja polttaa ketjussa. Legendan mukaan kalas­ta­ja­ky­län miehet pyysivät Maximónia suo­je­le­maan vaimojaan heidän pois­saol­les­saan. Tämä käytti tilai­suu­den hyväkseen ja makasi kaikkien vaimojen kanssa.

Maximón toteuttaa ihmisten unelmia, parantaa, auttaa ylit­tä­mään esteitä, vastustaa epä­oi­keu­den­mu­kai­suut­ta, ja tuo vaurautta ja hyvin­voin­tia. Maximónille mieluisia uhri­lah­jo­ja ovat pontikka, käsin käärityt savukkeet ja raha. Ihmiset vie­rai­le­vat hänen luonaan pyy­tääk­seen suojelua, rahaa, terveyttä tai löy­tääk­seen puolison.

Maximón on kylissä läsnä yleensä puu­veis­tok­sen muodossa, joka asustaa eri perheen luona aina vuoden ker­ral­laan. Hänellä on ryhmä seuraajia, jotka kun­nioit­ta­vat kep­pos­te­le­vaa pyhimystä viet­tä­mäl­lä päivänsä polttaen ja juoden hänen rin­nal­laan, ja tuoden uhri­lah­jo­ja kansalta. Perinteisesti Maximón tuotiin esiin vain pää­siäi­se­nä, mutta koska lukuisat pyhiin­vael­ta­jat, shamaanit ja turistit haluavat vierailla hänen luonaan, hän on nykyään esillä vuoden ympäri.

Pyhimyksessä on piirteitä sekä his­to­rial­li­sis­ta, raa­ma­tul­li­sis­ta että maya-myto­lo­gi­aan kuu­lu­vis­ta hahmoista. Erään tarinan mukaan Maximón oli kylän­van­hin, joka yllytti kansaa kapinaan espan­ja­lai­sia val­loit­ta­jia vastaan. Hänet teloi­tet­tiin, mutta hän syntyi uudelleen tuomarina, joka taisteli antaak­seen maat takaisin alku­pe­räi­sil­le asuk­kail­le.

Kirjoittaja

Emmi Huhtaniemi, VTM, on sosiaali- ja kulttuuriantropologi Helsingin yliopistosta. Hän tarkasteli pro gradu -työssään maya-kalenterin loppuun liittynyttä uushenkisyyttä Meksikossa rituaalin ja magian näkökulmista. Emmiä kiinnostavat erityisesti inhimillisen kokemuksen rakentuminen ja tietoisuuden antropologia.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Pahimmat skenaariot koronaviruksen etenemisestä Indonesiassa eivät toistaiseksi ole toteutuneet. Toukokuun lopulla päättyi muslimien paastokuukausi ramadan, mikä tavallisesti tarkoittaa hyvin vilkasta, juhlien ja tapaamisten sävyttämää aikaa. Tänä vuonna tilanne on kuitenkin toinen: sekä poliittiset että uskonnolliset johtajat pyytävät kansalaisia pysymään kotona.

Ortodoksijuutalaisissa yhteisöissä eruv on symbolinen raja. Sen sisäpuolella saa tehdä sapattina muuten kiellettyjä asioita, kuten kantaa tavaroita tai työntää lastenvaunuja. Laajentaessaan kodin piiriä julkiseen tilaan eruv tuo samalla esiin sapattisääntöjen noudattamista koskevat neuvottelut, mikä on kiinnostavana sivujuonteena Netflixin tuoreessa Unorthodox-sarjassa.