Antiikin pyyhkimisteknologiat

Monet muinaisen Rooman ja Kreikan käytännöt ja ins­ti­tuu­tiot toimivat esikuvina nykyi­sil­le toi­min­ta­ta­voil­lem­me. Antiikin ves­sa­ta­vat eivät kui­ten­kaan ole saa­vut­ta­neet suosiota jäl­ki­pol­vien maa­il­mas­sa.

Roomalaiset käymälät olivat yhteisiä. Ne oli usein koris­tel­tu sei­nä­fres­koin ja veis­tok­sin, ja rivi istu­ma­rei­kiä oli kover­ret­tu suuriin mar­mo­ri­le­vyi­hin. Jotkut niistä lin­kit­tyi­vät vesi­jär­jes­tel­mään, jonka ansiosta pieni virtaus kulki istuinten alla.

Muuten ves­sa­käyn­ti tapahtui pitkälti samoin kuin moder­nim­mal­la pos­lii­ni­pön­töl­lä, mutta ves­sa­pa­pe­rin sijaan tar­tut­tiin ter­so­riu­miin. Se oli varren päähän kiin­ni­tet­ty luon­non­sie­ni, jolla takapuoli puh­dis­tet­tiin. Käytön jälkeen tersorium käy­tet­tiin juoksevan veden alla tai ämpärissä, jossa oli suola- tai vii­nie­tik­ka­vet­tä, ja jätettiin seu­raa­val­le kävijälle.

Tersoriumin lisäksi pyyh­ki­mi­seen käy­tet­tiin myös pieniä kiviä ja kera­mii­kan­pa­la­sia. Nykyään museois­ta­kin löytyviä pyö­reä­reu­nai­sia palasia luultiin pitkään peli­nap­pu­loik­si, mutta tar­kem­pien tut­ki­mus­ten mukaan niitä käy­tet­tiin siis­tiy­ty­mi­seen ves­sa­käyn­nin yhtey­des­sä. Aikansa kreik­ka­lais­ten lähteiden mukaan kolme palasta on riittävä määrä.

Pienempään hätään Rooman val­ta­kun­nas­sa riittivät ruukut, joita oli kodeissa, toi­mis­tois­sa ja kaupoissa. Kun ne täyt­tyi­vät, ne tyh­jen­net­tiin kadulla oleviin suu­rem­piin säi­liöi­hin, jotka kerättiin kerran viikossa. Säiliöt vietiin pesu­loi­hin, joissa niiden sisältöä käy­tet­tiin pesuai­nee­na. Toogat ja tunikat puh­dis­tet­tiin pol­ke­mal­la suurissa pissa-astioissa. Virtsa koostuu ammo­nia­kis­ta ja muista yhdis­teis­tä, jotka ovat luon­nol­li­sia puh­dis­tusai­nei­ta.

Vaikka tersorium ja sen kaltaiset pyyh­ki­mis­vä­li­neet sekä pis­sa­pe­su­lat saattavat kuulostaa eri­koi­sil­ta nykyih­mi­sel­le, olivat ne Rooman val­ta­kun­nas­sa käytössä satojen vuosien ajan — pidempään, kuin ves­sa­pa­pe­ri on ollut aktii­vi­ses­sa käytössä.

Vessassa käyminen ei ole vain bio­lo­gis­ta vaan myös kult­tuu­ris­ta toimintaa. Siinä käytetään esineitä ja tek­no­lo­gioi­ta, jotka muuttuvat ajan ja paikan myötä.

Kirjoittaja

Emmi Huhtaniemi, VTM, on sosiaali- ja kulttuuriantropologi Helsingin yliopistosta. Hän tarkasteli pro gradu -työssään maya-kalenterin loppuun liittynyttä uushenkisyyttä Meksikossa rituaalin ja magian näkökulmista. Emmiä kiinnostavat erityisesti inhimillisen kokemuksen rakentuminen ja tietoisuuden antropologia.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Karibianmeren saarille saapuneet espanjalaiset valloittajat pyrkivät selvittämään 1500-luvun alussa, onko paikallisilla sielua. Kysymys oli keskeinen löytöretkien kannalta, sillä vain ihmisiä joilla on sielu, voidaan käännyttää kristinuskoon. Saarten paikallisia asukkaita taas kiinnosti tutkia valloittajien ruumiita. He hukuttivat saapuneita ja tarkkailivat, mätänevätkö kehot kuoleman jälkeen.

Yhdysvaltojen ja Suomen presidentit pitivät Valkoisessa talossa lehdistötilaisuuden. Tapahtumassa juhlistettiin sitä, että on kulunut 100 vuotta siitä kun USA tunnusti Suomen itsenäisyyden eli suvereniteetin: yksinoikeuden hallita omaa aluettaan. Tilaisuus kääntyi kuitenkin isäntämaan sisäpolitiikan kiistoihin tavalla, joka kiinnitti huomiota itse USA:n suvereniteetin ongelmiin.