Juustonvieritystä Englannissa

Helluntain jälkeinen maanantai on Englannissa pyhäpäivä. Nykyään sitä vietetään toukokuun vii­mei­se­nä maa­nan­tai­na. Brockworthin kylässä juh­lin­taan kuuluu erikoinen kilpailu, jossa yritetään ottaa kiinni mäen laelta vie­ri­tet­ty pyöreä Double Gloucester ‑juusto juok­se­mal­la sen perässä. Noin nel­jä­ki­lois­ta juustoa on käy­tän­nös­sä mah­do­ton­ta saada kiinni vauhdissa, sillä sen nopeus voi kiihtyä yli sataan kilo­met­riin tunnissa. Voittajaksi julis­te­taan­kin yleensä ensim­mäi­se­nä alas maaliin ehtinyt kil­pai­li­ja, joka saa juuston pal­kin­nok­si.

Kilpailu jär­jes­tet­tiin alunperin pai­kal­lis­ten kesken, mutta siitä on tullut vuosien mittaan yhä suo­si­tum­pi ja nykyään osal­lis­tu­jia saapuu eri puolilta maailmaa. Katsojia pik­ku­ky­lään vyöryy vuo­sit­tain jopa 15 000.

Huhujen mukaan perinne on jäänne paka­nal­li­sis­ta hedel­mäl­li­syys­rii­teis­tä. Vanhin kir­jal­li­nen todiste juus­ton­vie­ri­tyk­ses­tä löytyy vuodelta 1826. Kisa on jatkunut vuo­si­sa­to­ja mukautuen maailman muu­tok­siin. Toisen maa­il­man­so­dan aikaisen ruo­ka­sään­nös­te­lyn vuoksi kil­pai­lus­sa käy­tet­tiin vuosina 1941 – 1954 puusta tehtyä teko­juus­toa, joka sisälsi pienen palan oikeaa Double Gloucesteria. Vuonna 2001 kilpailua ei pidetty suu- ja sork­ka­tau­din vuoksi, mutta juusto vie­ri­tet­tiin mäkeä alas perinteen kun­nioit­ta­mi­sek­si.

Rinteen jyrk­kyy­des­tä ja juok­si­joi­den vauhdista johtuen kil­pai­lus­sa sattuu usein louk­kaan­tu­mi­sia. Nykyään alueella on val­miu­des­sa ambu­lans­se­ja ja vapaa­eh­toi­nen ensia­pu­ryh­mä. Rinteessä ja mäen alla on myös kiin­niot­ta­jia — jos joku pysyykin jaloil­laan alas asti, hän ei pysty pysäh­ty­mään. Myös matkalla kaatuneet ja mah­dol­li­ses­ti louk­kaan­tu­neet on autettava pois rinteestä. Virallinen kilpailu lak­kau­tet­tiin tur­val­li­suus­syis­tä 2010, mutta vuodesta toiseen innokkaat kil­pai­li­jat ja lauma katsojia saapuvat paikalle.

Menneisyydessä juus­ton­vie­ri­tys oli vain osa Brockworthin hel­lun­tain jälkeistä juhlaa, johon kuului myös pai­ni­mis­ta, säärten pot­ki­mis­ta ja irvis­tä­mis­tä hevo­sen­län­kien läpi kak­ku­pal­kin­non toivossa.

Kirjoittaja

Emmi Huhtaniemi, VTM, on sosiaali- ja kulttuuriantropologi Helsingin yliopistosta. Hän tarkasteli pro gradu -työssään maya-kalenterin loppuun liittynyttä uushenkisyyttä Meksikossa rituaalin ja magian näkökulmista. Emmiä kiinnostavat erityisesti inhimillisen kokemuksen rakentuminen ja tietoisuuden antropologia.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Toukokuun nimi tulee toukotöistä, joita tehtiin uuden sadon valmistelemiseksi. Töiden aloituspäivänä toukoleipä jaettiin kylväjien ja toukotöissä käytetyn hevosen kesken. Pellollekin saatettiin murentaa tai kylvää pala leivästä hyvän sadon takaamiseksi. Toukoleipää onkin kutsuttu myös nimillä kylvöleipä, kyntöleipä, eloleipä ja toukokaakku.

Metron ovessa Bangkokissa on rivi tuttuja kieltomerkkejä. Ei tupakointia, ei ruokaa tai juomaa… ja mikäs tämä on? Kiellettyjen asioiden listalla on jotain pyöreää ja piikikästä. Se on durian-hedelmä, kaakkois-Aasian ristiriitaisia tunteita herättävä herkku, joka tunnetaan hajustaan.

Eurooppalaisessa kansanuskossa leipä on enemmän maaginen kuin maallinen asia. Leivän rituaalisella käsittelyllä on siirretty voimaa ihmisten, eläinten, kasvukausien ja jumalallisen välillä. Esimerkiksi talon varakkuutta symboloiva kylvökakku syötettiin karjalle kevään ensimmäisenä laidunpäivänä hyvän sadon eli leivän saannin jatkumiseksi. Kristillisessä perinteessä ehtoollisleivän nauttijat voivat kokea olevansa yhtä Kristuksessa.