Koneen Säätiön Vuoden Tiedekynä -palkinto myönnettiin tänä vuonna antropologi, dosentti Anna-Maria Tapaniselle. 25 000 euron palkinto myönnetään tieteellisestä kirjoituksesta, jossa suomen kieltä on käytetty erityisen ansiokkaasti. Se on suurin suomalainen tieteellisen kirjoittamisen palkinto.
Tapanisen palkittu artikkeli Rajalla laboratoriossa: iän arviointia, iän määrittämistä ja ikämääräyksiä käsittelee iän arviointia ja määrittämistä tilanteissa, joissa valtioiden rajoja ylittäviltä nuorilta puuttuvat luotettavina pidetyt asiakirjat. Tapanisen mukaan tällaisissa tilanteissa vallitsee aina jännite objektiivisena pidetyn testauksen ja epävarman tulkinnan välillä. Tutkimus on merkittävää, sillä iän arvioinnista ei ole aiemmin julkaistu yhteiskuntatieteellisiä tutkimuksia, toteaa Koneen Säätiön tiedote.
Tutkimuksensa aineistona Tapaninen on haastatellut maahanmuuttoviranomaisia, oikeushammaslääkäreitä ja geneetikkoja, kansalaisjärjestöjen asiantuntijoita ja asianajajia sekä asianosaisia. Hän on tutkinut hallinnollisia dokumentteja ja oikeuden päätöksiä sekä DNA-analyysin, röntgenkuvauksen ja silmämääräisen iän arvioinnin roolia maahanmuuttopolitiikassa.
Koneen Säätiön mukaan Tapanisen artikkeli osoittaa, kuinka epävarmaa tietoa viranomaiset kohtelevat varmana tietona ikäanalyysien kiistanalaisuudesta huolimatta. Iän epäily aiheuttaa yksin tulleille nuorille suuria paineita, ja turvapaikkaprosessin tulkinnanvaraisuus näyttäytyy heille mielivaltaisena.
Tapaninen itse toteaa: ”Suurin ongelma on se, mihin ja miten laboratoriotulosta käytetään. Se perustuu alati muuttuviin säännöksiin, hallinnollisiin linjauksiin, maahanmuuttopoliittisiin keskusteluihin ja jatkuvaan tulkinnanvaraisuuteen. Turvapaikkaprosessin jokaisessa vaiheessa – ikäarviointiin ohjaamista koskevasta päätöksestä mahdolliseen laboratoriotutkimukseen, tuloksen oikeuslääketieteelliseen tulkintaan, Maahanmuuttoviraston tekemään iän määrittämiseen, mahdolliseen valitukseen turvapaikkapäätöksestä ja viimein päätöksen seurauksiin – on tulkinnanvaraisuutta ja nuorten itsensä kannalta usein ahdistavaa käsittämättömyyttä ja mielivaltaisuutta. Päämääränä on pikemminkin alaikäisinä esiintyvien aikuisten paljastaminen kuin lapsen edun takaaminen.”
”Noin 18-vuotiaan nuoren määrittäminen alaikäiseksi on vaarattomampaa kuin nuoren määrittäminen lapseksi. Aikuiseksi määrätty nuori voidaan esimerkiksi ottaa helpommin säilöön tai palauttaa lähtömaahan, jonne ei enää ole välttämättä siteitä. Vaikka kansalaisjärjestöt ovat arvostelleet ikätestausta, Suomessa asiasta ei ole keskusteltu vakavasti. Samaan aika Isossa-Britanniassa lastenlääkärit, ihmisoikeusjärjestöt ja hallintokin ovat kritisoineet käytäntöjä ankarasti ja saaneet aikaan testauksesta luopumisen. Myös Ruotsissa vastarinta on ollut viime aikoina voimakasta”, Tapaninen sanoo.
Anna-Maria Tapaninen on sosiaali- ja kulttuuriantropologian dosentti Helsingin yliopistossa. Väiteltyään sosiaaliantropologian ajalta hän on tutkinut lasten anonyymiä hylkäämistä laitoksiin 1800-luvun Euroopassa. Viime vuosina hänen tutkimuksensa ovat käsitelleet bioteknologioiden käyttöä siirtolaisuuden hallinnassa. Tällä hetkellä hän tutkii yksin tulleiden alaikäisten turvapaikanhakijoiden vastaanottamista.
Vuoden Tiedekynä -palkinnon voittaneen artikkelin voi lukea kokonaisuudessaan Koneen Säätiön sivulla. Tapaninen on kirjoittanut AntroBlogiin perheenyhdistämisestä kesällä 2016.
Toimitus onnittelee voittajaa tunnustuksesta ja tärkeästä työstä!
