Intialainen puuavioliitto

Näyttelijätär Aishwarya Rai sai vuonna 2007 aikaan jul­ki­suus­ko­hun, sillä hänen ker­rot­tiin menneen vanhan hin­duse­re­mo­nian mukai­ses­ti naimisiin puun kanssa. Ihmisoikeusjärjestöt Intiassa vaativat julkista anteek­si­pyyn­töä. Syynä ei ollut avio­liit­toins­ti­tuu­tion hal­ven­ta­mi­nen, vaan jotakin moni­ker­rok­si­sem­paa. 

Puuavioliitto pohjaa astro­lo­gian vahvaan asemaan intia­lai­ses­sa kult­tuu­ri­pii­ris­sä. Tietty tähtien asema naisen syn­nyin­het­kel­lä povaa sul­ha­sel­le huonoa onnea, jopa kuolemaa. Uhka voidaan väistää vih­ki­mäl­lä nainen avioon ensin esi­mer­kik­si puun kanssa, jolloin sulholle varattu huono onni siirtyy puun niskoille. Seremonian päät­teek­si puu voidaan kaataa. 

Rain tapaus oli niin hankala siksi, että Intialla on ongel­mal­li­nen suhde sosi­aa­li­siin luok­kiin­sa. Kastijärjestelmä on ollut laiton vuo­si­kym­me­niä, mutta yhteis­kun­ta muuttuu hitaasti. Rain puu­avio­liit­toa pidettiin ilmen­ty­mä­nä kas­ti­pe­räi­sis­tä, äärim­mäi­sen eriar­vois­ta­vis­ta käy­tän­nöis­tä, joissa henkilö nähdään jo syn­ty­mäs­tä lähtien saas­tu­nee­na ja vaa­ral­li­se­na. 

Nepalin newarien parissa tunnetaan avio­liit­to bela­he­del­män kanssa. Ihi-sere­mo­nias­sa nuoret tytöt naitetaan jumalalle, jota bela­he­del­mä symboloi. Logiikka käytännön takana liittyy nepa­li­lai­sen yhteis­kun­nan yksi­näi­siä naisia syrjiviin asen­tei­siin ja leskeyden ras­kaa­seen sosi­aa­li­seen stigmaan. Kun ensim­mäi­nen aviomies on jumala, tyttö ei voi jäädä leskeksi, kävipä maal­li­sel­le puo­li­sol­le mitä vain. 

Molemmissa tapauk­sis­sa toisen puolison roolia avio­liit­to­se­re­mo­nias­sa näyttelee ei-ihminen. Puuavioliitossa puu toimii onnet­to­man kohtalon itseensä imevänä ja sen neut­ra­loi­va­na syn­ti­puk­ki­na. Ihi-sere­mo­nias­sa hedelmän edustama jumala on suo­ja­me­ka­nis­mi leskeyden haas­teil­le. Puu ja hedelmä saavat väliai­kai­ses­ti ihmisen kaltaisen aseman, jota hyö­dyn­tä­mäl­lä vältytään tietyiltä sosi­aa­li­sil­ta vai­ku­tuk­sil­ta ja tuotetaan toisia. 

Kirjoittaja

Ninnu Koskenalho on AntroBlogin toinen päätoimittaja ja perustaja, ja valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta. Ninnu työskentelee antropologian popularisoinnin lisäksi tiedeviestinnän parissa myös muissa kuvioissa, ja pohtii mieluusti avaruusmatkailua, historiaa ja ihmismielen notkeutta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Klassisessa luonnon ja kulttuurin kahtiajaossa eläinten on nähty voivan olla kulttuurissa läsnä vain valtasuhteen kautta, eli ihmisen kesyttäminä koti- tai lemmikkieläiminä. Ihmisen suhdetta muihin lajeihin ei voi kuitenkaan täysin erottaa ihmisten keskinäisestä sosiaalisesta kanssakäymisestä, sillä sekä ihmiset että eläimet ovat omaksuneet toisensa omiin kulttuureihinsa.

Yhdysvaltojen ja Suomen presidentit pitivät Valkoisessa talossa lehdistötilaisuuden. Tapahtumassa juhlistettiin sitä, että on kulunut 100 vuotta siitä kun USA tunnusti Suomen itsenäisyyden eli suvereniteetin: yksinoikeuden hallita omaa aluettaan. Tilaisuus kääntyi kuitenkin isäntämaan sisäpolitiikan kiistoihin tavalla, joka kiinnitti huomiota itse USA:n suvereniteetin ongelmiin.

Elokuussa 2019 USA:ssa tapahtuneiden joukkoampumisten jälkeen valkoista ylivaltaa ja äärioikeistoa on pohdittu mediassa myös Suomessa. Valtamediat käsittelevät valkoista ylivaltaa usein yhteiskunnallisten rakenteiden ulkopuolella toimivana äärioikeistolaisena ideologiana, joka uhkaa länsimaisen sivistysvaltion periaatteita. Ongelman ulkoistamisen sijaan sitä tulisi tarkastella historiallisesti rakentuneiden etnosentristen hierarkioiden ja vaaleaihoisten nauttimien etuoikeuksien kautta.