Diktaattori Robert Mugaben viimeinen leposija

Zimbabwea lähes 40 vuotta johtanut pre­si­dent­ti Robert Mugabe kuoli 6.9.2019. Puoluetoverit ja monet valtion päämiehet toivoivat muis­to­pu­heis­saan Mugaben lepäävän rauhassa. Etnografisella ken­täl­lä­ni Bulawayossa tunteet vaih­te­le­vat tyh­jyy­des­tä kat­ke­ruu­teen. 

Mugabe muis­te­taan val­lan­ku­mouk­sel­li­se­na itse­näi­syys­tais­te­li­ja­na, joka vapautti kansan val­koi­ses­ta vähem­mis­tö­val­las­ta puo­lu­een­sa Zanu PF:n voit­taes­sa maan ensim­mäi­set vapaat vaalit 1980. Itsenäisyyden alku­vuo­sia kutsutaan pai­kal­li­ses­ti ”maidon ja hunajan ajaksi”, jona teol­li­suus, maatalous ja perus­pal­ve­lut näyttivät Afrikan lupaa­vim­mil­ta. 

Postkoloniaalinen unelma tasa-arvoi­ses­ta Zimbabwesta alkoi musertua itse­näi­syy­den alku­vuo­si­na, ja Mugabe muis­te­taan häi­käi­le­mät­tö­mä­nä dik­taat­to­ri­na. Hänen aikaansa lei­ma­si­vat korruptio, talou­del­li­nen ja sosi­aa­li­nen ahdinko, ihmi­soi­keus­louk­kauk­set sekä raken­teel­li­nen ja poliit­ti­nen väkivalta. Talousongelmien taustalla ovat myös kolo­nia­lis­mi ja 1990-luvun IMF:n valvoman talouden libe­ra­li­soin­tioh­jel­man epä­on­nis­tu­mi­nen. Talousongelmat hui­pen­tui­vat hype­rin­flaa­tioon 2008 – 9, johtaen elin­aja­no­do­tuk­sen romah­ta­mi­seen, mas­sa­työt­tö­myy­teen ja toi­meen­tu­lon etsi­mi­seen viral­li­sen talouden tai maan rajojen ulko­puo­lel­ta.

Mugabe tunnetaan poliit­ti­ses­ti moti­voi­tu­neis­ta pak­ko­siir­rois­ta ja puh­dis­tus­kam­pan­jois­ta, joilla pyrittiin ran­kai­se­maan valtion ’vihol­li­sia’. Monet tut­ki­muk­see­ni osal­lis­tu­neet muistavat kipeästi varsinkin 1980-luvun Gukurahundi-kan­san­mur­han. Sillä koi­tet­tiin eli­mi­noi­da oppo­si­tio­puo­lue Zapulle lojaali ndebele-heimo, johon pääosa bulaway­olai­sis­ta kuuluu. He ovat katkeria siitä, ettei hallitus ole tun­nus­ta­nut tätä 20 000 hengen kan­san­mur­haa. Antropologiset tut­ki­muk­set ovat tuoneet esille, että Gukuranhundi-uhrien kun­nial­li­nen hau­taa­mi­nen on tärkeää pai­kal­li­sil­le. Epäonnistuneiden hau­taus­me­no­jen vuoksi rau­hat­to­mik­si jääneiden henkien nähdään tuottavan epäonnea niin perheelle kuin koko kansalle. 

Paikallisten kon­tak­tie­ni mielestä Mugaben kuolema on sinänsä mer­ki­tyk­se­tön virs­tan­pyl­väs, sillä hänen aika­kau­ten­sa tuli pää­tök­seen jo mar­ras­kuus­sa 2017, oman puolueen ja armeijan syr­jäy­tet­tyä hänet rau­han­omai­ses­ti. Tuolloin kansa juhli Zimbabwessa ja dias­po­ras­sa Mugaben aika­kau­den loppua ja toi­veik­kuus ‘uudesta Zimbabwesta’ heräsi. Maan johtoon nousi Mugaben suojatti Emmerson Mnangagwa. Hän lupasi uudistaa taloutta, elvyttää kan­sain­vä­li­siä suhteita ja yhdistää kansaa.

Toiveet kan­sal­li­ses­ta ehey­ty­mi­ses­tä ovat kuitenkin hiipuneet Mnangagwan jatkaessa pelon ja väki­val­lan poli­tiik­kaa. Siviilien ja oppo­si­tion mie­le­no­soi­tuk­siin on vastattu väki­val­lal­la ja talous laskee alamäkeä. Moni kertoo kuvi­tel­leen­sa, että kuka tahansa olisi parempi kuin Mugabe. Toisin kävi. Juhlatunnelma on lan­nis­tu­nut ja toiveet uudesta Zimbabwesta muut­tu­neet uto­pioik­si. Mugabe ei mat­kus­tus­sank­tioi­ta ja ulkomaan varojen jää­dyt­tä­mi­siä lukuun ottamatta joutunut vas­tuuseen hir­mu­teois­taan, vaan eli val­ta­kau­ten­sa jälkeen 23 pal­ve­li­jan ja suuren omai­suu­den turvin Hararessa. 

Zimbabwelaiset tuttuni ovat ris­ti­rii­tai­sis­ta tunteista huo­li­mat­ta yhtä mieltä siitä, että Mugabe on hau­dat­ta­va asian­mu­kai­sin ritu­aa­lein epäonnen vält­tä­mi­sek­si. Kirjoittamishetkellä onkin epäselvää, minne Mugabe haudataan. Mnangagwan hallitus, Mugaben perhe ja hänen syn­nyin­ky­län­sä vanhimmat ovat eri mieltä siitä, missä hänen henkensä voi levätä rauhassa ja suojella kansaa. 

  1. Alexander, Jocelyn; McGregor JoAnn; Ranger, Terence (2000). Violence and Memory: One Hundred Years in the ‘Dark Forests’ of Matabeleland. 
  2. Alexander, Jocelyn; McGregor, JoAnn; Tendi, Miles (2014) Politics, Patronage and the State in Zimbabwe.
  3. Fontein, Joost (2006) The Silence of Great Zimbabwe: Contested Landscapes and the Power of Heritage.
  4. Gappah, Petina (2016) Rotten Row. 
  5. Godwin, Peter (2010) The Fear: the Last Days of Robert Mugabe. 
  6. Vera, Yvonne (1998) Butterfly Burning.
  7. Werbner, Richard (1991) Tears of the Dead: The Social Biography of an African Family. 

[rns_​reactions]

Kirjoittaja

Saana Hansen työskentelee tohtokoulutettavana Helsingin yliopistossa. Hänen väitöstutkimuksensa käsittelee zimbabwelaisten paluumuuttoa ja ylirajaista hoivataloutta Bulawayossa, Zimbabwessa. Hän on aiemmin työskennellyt mm. siirtolaisuuden ja ihmisoikeuksien asiantuntijatehtävissä julkisella ja järjestösektorilla.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Tuhkaus, arkussa maahan, pakastekuivaus vai kenties korppikotkien ruoaksi? Viimeiselle matkalle lähtemiseen on ympäri maailman paljon erilaisia vaihtoehtoja, ja tällä hetkellä yhä suurempi osa ihmisistä tuntuu pohtivan hautaustapojen ympäristöystävällisyyttä. Ekologisuuden lisäksi hautaukseen liittyvät usein kysymykset arvosta, yksilön tahdosta ja yhteiskunnallisesta muutoksesta.

Suomen lain mukaan ulkomailla “hädänalaisessa asemassa” olevaa Suomen kansalaista on avustettava kotiuttamisessa. Kysymys al-Holin leirin suomalaisten naisten ja lasten oikeudesta palata Suomeen ja siitä, tuleeko viranomaisten auttaa heitä, loukkaa joidenkin kansalaisten oikeustajua ja tuntuu moraaliselta ongelmalta. Ristiriitaa voi selittää moraalin ytimessä olevan vastavuoroisuuden, humanitaaristen valta-asetelmien ja perhesuhteiden kautta.