Afrikan homofobia – Euroopan afrofobia

Ugandassa ajetaan läpi lakia, joka mah­dol­lis­tai­si kuo­le­man­tuo­mion homo­sek­sis­tä. Lakiesitys oli näkyvästi esillä viimeksi 2014. Tuolloin se kumottiin pre­si­dent­ti Yoweri Musevenin taivuttua ankaran kan­sain­vä­li­sen pai­nos­tuk­sen alla vas­tus­ta­maan lakia.

Syytteitä homo­sek­su­aa­li­suu­des­ta ja sen liian löyhästä vas­tus­ta­mi­ses­ta käytetään Ugandassa poliit­tis­ten ja uskon­nol­lis­ten kil­pai­li­joi­den arvo­val­lan nujer­ta­mi­seen. Monet ovat myös huo­les­tu­nei­ta nopeasta yhteis­kun­nal­li­ses­ta mur­rok­ses­ta, muun muassa nuorten äly­pu­he­li­mil­le kilah­ta­vis­ta ame­rik­ka­lai­sis­ta musiik­ki­vi­deois­ta. Pelkoa yllyt­tä­vät väitteet homojen har­joit­ta­mas­ta, eri­tyi­ses­ti lapsiin koh­dis­tu­vas­ta ‘rek­ry­toin­nis­ta’. Moraalipaniikin liet­so­mi­nen kääntää mielet ja puheet pois muista polt­ta­vis­ta kysy­myk­sis­tä, kuten siitä, olisiko Ugandaa vuodesta 1986 johtaneen Musevenin vihdoin aika siirtyä syrjään vuoden 2021 vaaleissa.

Ratkaisevan sysäyksen kuo­le­man­tuo­mio­ta vaa­ti­val­le kan­san­liik­keel­le antoivat vuo­si­tu­han­nen vaih­tees­sa ame­rik­ka­lai­set evan­ke­lis­tat, jotka kou­lut­ti­vat ugan­da­lai­sia poliiseja, pappeja ja polii­tik­ko­ja homouden vaaroista. Nämä vuo­ros­taan keräsivät lakia­loit­teel­le tukea mm. näyt­tä­mäl­lä kirkoissa ja leh­dis­tö­ti­lai­suuk­sis­sa rajua homo­por­noa.

Lähes kaikki kirkot Ugandassa tuo­mit­se­vat homo­sek­su­aa­li­suu­den. Kirkkojen vaikutus ugan­da­lais­ten per­he­kä­si­tyk­siin on kuitenkin rajal­li­nen. Kun kirkon opetus on ris­ti­rii­das­sa seu­ra­kun­ta­lais­ten elä­män­ti­lan­tei­den kanssa, opetus ohitetaan. Jumalanpalveluksiin osal­lis­tu­taan lohdun, rukous­vas­taus­ten tai yhtei­söl­li­syy­den vuoksi. Näin tekevät myös maan monet sateen­kaa­ri­kris­ti­tyt.

Homoille kuo­le­man­tuo­mio­ta ajavat ryhmät Ugandassa vetoavat Raamatun lisäksi jat­ku­vas­ti siihen, ettei homo­sek­su­aa­li­suus ole ‘afrik­ka­lais­ta’. Kuitenkin lähes kaikki homo­sek­su­aa­li­suu­den kieltävät lait Afrikassa ovat siir­to­maa­kau­del­la sää­det­ty­jä, ja homo­fo­bian jyrkimmät muodot saapuivat man­te­reel­le kris­til­li­sen lähe­tys­työn vana­ve­des­sä.

Puritanistisesta Euroopasta Afrikkaan lähteneet ant­ro­po­lo­git, vir­ka­mie­het ja lähe­tys­työn­te­ki­jät kau­his­te­li­vat afrik­ka­lais­ten heidän sil­mis­sään löyhää sek­su­aa­li­mo­raa­lia ja vähäistä vaa­te­tus­ta. Muuta kuin yksia­viois­ta hete­ro­sek­su­aa­li­suut­ta tul­kit­tiin län­si­mai­sen, usein kris­ti­nus­kon värit­tä­män maa­il­man­ku­van kautta.

Samankaltaisen moraa­li­sen kau­his­te­lun kaikuja kuuluu tavassa, jolla liberaali län­si­mai­nen media tänä päivänä kuvaa Afrikassa kasvavaa karis­maat­tis­ta uskon­nol­li­suut­ta. Erityisen rai­vok­kaas­ti län­si­mais­sa kau­his­tu­taan, kun hen­gel­li­set liikkeet koh­dis­ta­vat ener­gian­sa sek­su­aa­li­vä­hem­mis­tö­jen tuo­mit­se­mi­seen.

Ugandalaiset LGBTI-akti­vis­tit ovatkin kri­ti­soi­neet tapaa jolla heidän koti­maan­sa esitetään kan­sain­vä­li­ses­sä mediassa. Seksuaalioikeuksien aset­ta­mi­nen vas­tak­kain uskonnon kanssa sivuuttaa uskonnon mer­ki­tyk­sen monien sek­su­aa­li­vä­hem­mis­töön kuuluvien elämässä. Lisäksi leh­ti­ju­tut, jotka syöttävät kuvaa ‘taka­pa­jui­ses­ta Afrikasta’ vah­vis­ta­vat juuri sellaisia yli­mie­li­siä län­si­mai­sia asenteita, joita vastaan homo­sek­su­aa­li­suu­den vas­tus­ta­jat Ugandassa tois­tu­vas­ti hyök­kää­vät.

Uusi laki­kes­kus­te­lu on jo johtanut lisään­ty­nee­seen väki­val­taan akti­vis­te­ja kohtaan. Seksuaalivähemmistöjen oikeuk­sien ajaminen ilman yhteis­työ­tä pai­kal­lis­ten toi­mi­joi­den kanssa voi pahim­mil­laan heikentää näiden vähem­mis­tö­jen asemaa enti­ses­tään.

  1. Alava, Henni (2017). Homosexuality, the holy family and a failed mass wedding in Catholic Northern Uganda. Critical African Studies. 9 (1) 32 – 51.
  2. van Klinken, Adriaan, 2019. Kenyan, Christian, Queer. Religion, LGBT Activism, and Arts of Resistance in Africa. Penn State University Press.
  3. Kuchu Times
  4. Lewis, Desiree. 2011. “Representing African Sexualities.” In African Sexualities: A Reader, edited by Sylvia Tamale. Cape Town, Dakar, Nairobi and Oxford: Pambazuka Press.
  5. Murray, Stephen O. & Will Roscoe. 1998. Boy Wives and Female Husbands. Studies in African homo­sexua­li­ties. Palgrave Macmillan
  6. Sexual Minorities Uganda. “Call to Action by Uganda’s LGBTQI Community.”

Kirjoittaja

Henni Alava tutkii Jyväskylän yliopistossa ugandalaisia kirkkoja, kansalaisuutta, politiikkaa ja sodanjälkeistä rauhan rakennusta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Naiset ovat kauan olleet pelialan sokea piste. Koska oletettu pelaaja on heteromies, ovat naiset pelihahmoina aliedustettuja ja vääristyneesti kuvattuja. Peleistä alkaa kuitenkin pikkuhiljaa löytyä myös toisenlaisia naiseuden esitystapoja, kuten The Last of Us -pelisarja osoittaa.

Helsingin hovioikeus tuomitsi maaliskuussa 2020 piispa Teemu Laajasalon sakkoihin tuottamuksellisesta kirjanpitorikoksesta yritystoiminnassaan. HS:n haastattelussa Laajasalo katsoo monien menettäneen suhteellisuudentajunsa arvioidessaan hänen tuomioon johtaneita syntejään, ja kertoo olevansa huolestunut vallitsevasta keskustelukulttuurista. Piispa toivoo itselleen armoa ja arvostelijalleen tuomiota.

Syyskuun lopulla Venäjän turvallisuuspalvelu pidätti Viimeisen testamentin kirkon keulahahmo Vissarionin (Sergei Torop), hänen “oikean kätensä” Vadim Redkinin ja kirkon juridisia kasvoja edustavan Vladimir Vedernikovin. Heitä syytetään kirkon jäsenten psykologisesta painostuksesta rahan saamiseksi, ja vakavan haitan aiheuttamisesta yhdelle tai usealle jäsenelle. Minna Kulmala on tutkinut Vissarion-yhteisöä vuodesta 2011 ja tutustunut myös entisten jäsenten tarinoihin.

3.10.2020 oli Saksan jälleenyhdistymisen 30. vuosipäivä. Yhdistyminen on kylmän sodan loppumisen ja lännen voiton symboli. Saksassa vallitseva narratiivi on pitkään korostanut kahden yhteen kuuluvan osan yhdistymistä. Tarina on usein peittänyt alleen yhdistymisen kipupisteet. Viime vuosina vaikea aihe on kuitenkin noussut julkiseen keskusteluun.