Vastuullisuus on noussut yhä tärkeämpään rooliin yritysten strategioissa ja asiakkaat osaavat sitä myös vaatia. Työkentällä-haastattelussa SOK:n vastuullisuuspäällikkönä työskentelevä antropologi Sanni Martikainen kertoo, millaista ison yrityksen yritysvastuuasioiden kanssa työskentely on.
Aurinko paistaa, kun saavun kahvilaan Helsingin keskustassa. Olen tulossa tapaamaan SOK:n vastuullisuuspäällikköä Sanni Martikaista, joka on Jyväskylän yliopistosta valmistunut kulttuuriantropologi. Olen etuajassa, mutta niin on myös Martikainen, joka saapuu vain hetken jälkeeni. Tilaamme kahvit, asettaudumme upottaviin nojatuoleihin. Alamme puhua siitä, kuinka antropologi päätyi töihin yhteen Suomen suurimmista ja tunnetuimmista yrityksistä.
Suomen Osuuskauppojen Keskuskunta (SOK) muodostaa yhdessä osuuskauppojen kanssa jokaiselle suomalaiselle tutun S-ryhmän. SOK tuottaa osuuskaupoille hankinta-, asiantuntija- sekä tukipalveluita ja toimii niiden keskusliikkeenä. Sen vastuulla on myös S-ryhmän strateginen ohjaus sekä eri ketjujen kehittäminen. Martikainen työskentelee SOK:n vastuullisuusyksikössä, joka vastaa siitä, että yritysvastuu huomioidaan koko S-ryhmän tasolla.
Olisiko Martikainen itse uskonut, että hän päätyy vaikuttamaan ja mahdollistamaan miljoonien suomalaisten vastuullisemman kuluttamisen?
”Mulle oli jo opintojen alussa sillä tavalla selvää, että tutkijan uralle en lähde. Halusin päätyä kehitysyhteistyötehtäviin, ja sanoinkin sen silloiselle etnologian professorille jo ensimmäisessä tapaamisessamme. Että soveltava antropologia on enemmän oma juttu, ja että kehitysyhteistyötehtävät kiinnostaa, eikä niinkään tutkijan ura. Mikä oli varmaan väärä vastaus siinä vaiheessa.”
Martikainen naurahtaa ja jatkaa kertomalla, ettei suunta kuitenkaan opintojen edetessä ollut vielä selkeä. Yhteiskunnallinen vaikuttaminen kiinnosti häntä jo opintojen aikana, ja hän kävi tekemässä vapaaehtoistöitä sosiaalisten ongelmien parissa toimivassa kehitysyhteistyöjärjestössä Intiassa. Vastuullisuusasioiden pariin hän päätyi osittain sattumalta.
Järjestötöistä yritysmaailmaan
Valmistumisen jälkeen Martikainen haki ja pääsi harjoitteluun Reilu Kauppa ry:hyn, silloiseen Reilun Kaupan edistämisyhdistykseen. Kysyttäessä kuinka Martikainen päätyi järjestöön, hän nauraa sen olleen hyvien sattumien summa.
”Järjestöpuoli kiinnosti, joten se tuntui hyvältä ratkaisulta. Reilussa kaupassa myös yhdistyi tietyllä tavalla kehitysyhteistyö ja kuluttajan pää sekä Suomesta käsin vaikuttaminen.”
Harjoittelun loputtua Martikainen palkattiin järjestöön. Aluksi hän oli mukana kampanjoissa, joiden tavoite oli kannustaa suomalaista kansalaisyhteiskuntaa edistämään reilun kaupan tuotteiden käyttöä ja pitämään asiaa esillä. Melko nopeasti Martikainen kuitenkin siirtyi yhdistyksen niin kutsutulle kaupalliselle puolelle markkinoinnin sekä kaupparyhmä- ja yritysyhteistyön pariin. Siellä tavoitteena oli saada yritykset tuomaan markkinoille enemmän reilun kaupan tuotteita ja tekemään niitä asiakkailleen tunnetuiksi markkinoinnin kautta. Kun esimies ehdotti tiimin vaihtoa, kertoo Martikainen olleensa aluksi kauhuissaan.
”Ajattelin, että minähän olen humanisti, ei minusta ole tälle puolelle. Eikä oikeastaan edes kiinnosta. Mutta sitten kun siihen lähti, niin kyllähän se sitten alkoi kummasti kiinnostaa.”
Martikainen kertoo, että työskentely järjestössä oli antoisaa ja opetti ymmärtämään sekä järjestömaailmaa että yritysten vastuukysymyksiä. Neljän Reilu Kauppa ry:ssä vietetyn vuoden jälkeen hänestä alkoi kuitenkin tuntua siltä, että olisi aika uusille haasteille. Kun SOK:lle haettiin kehityspäällikköä, oli Martikaiselle selvää, että uusi suunta oli löytynyt.
Martikainen teki jo Reilu Kauppa ry:ssä toimiessaan paljon yhteistyötä suomalaisten kaupparyhmien ja ravintolamaailman kanssa, joten kaupan maailma oli jossain määrin tuttu ja hyppääminen yritysmaailmaan tuntui luontevalta.
Vastuullisempaa maailmaa rakentamassa
Vuonna 2012 Martikainen aloitti SOK:lla kehityspäällikkönä, jonka toimenkuva liittyi tuotteiden vastuullisuuskysymyksiin. S-ryhmän tuotteiden kirjo on laaja, joten opittavaa oli paljon. Martikainen muistelee huvittuneena ensimmäistä työpäiväänsä:
”Sain ihan ensimmäisenä työtehtävänä pöydälle kalojen vastuullisuuslinjauksen päivittämisen, enkä tiennyt tyyliin muita kaloja, kuin ahvenen ja hauen. Piti aika paljon itse selvittää asioita.”
Nykyään SOK:n yritysvastuuasioita hoidetaan vastuullisuusyksikössä. Sen tehtävänä on katsoa vastuullisuutta strategisesti, asettaa tavoitteita, ohjata tekemistä ja mitata sitä koko ryhmän tasolla. Tämä tarkoittaa osuuskauppoja, eri liiketoiminta-alueita, tytäryhtiöitä ja lähialueiden, kuten Venäjän ja Viron, bisneksiä.
Kenttä on Martikaisen mukaan todella laaja, eikä koskaan voi tietää mitä työpöydälle seuraavaksi tulee. Yhden päivän aikana voi olla käsittelyssä esimerkiksi kotimaisen siian kalastus, Bangladeshin tehdaspalon mahdollinen yhteys S-ryhmän tuotteisiin sekä sikojen kastraation kivunlievitys.
Viimeiset pari vuotta Martikainen on saanut keskittyä ihmisoikeuksiin ja eettisiin kysymyksiin – eli samoihin sosiaalisen vastuun teemoihin, joiden parissa hän työskenteli myös Reilu Kauppa ry:ssä. Siinä mielessä aihepiiri on palannut lähemmäs ihmistieteitä. Yhteistyö järjestömaailman kanssa myös jatkuu, joten Reilu Kauppa ry:ssä luodut kontaktit ovat edelleen tärkeitä.Kysyttäessä miten antropologitausta näkyy Martikaisen työssä, hän miettii hetken ja toteaa sen näkyvän epäsuorasti tiettynä uteliaisuutena vierasta kohtaan. Hänellä on myös halu ja kyky ymmärtää toisen näkökulmaa, mikä on tärkeää myös vastuullisuuspäällikön työssä, sillä yksi sen keskeinen osa-alue on sidosryhmätyö.
Se tarkoittaa, että Martikaisen täytyy kuunnella eri tahojen odotuksia ja käydä jatkuvaa vuoropuhelua päättäjien, järjestöjen ja liiketoimintojen kanssa siitä, miten vastuullisuutta voidaan edistää, mitkä tavoitteet ovat realistisia ja mitä osa-alueita eri liiketoiminnoissa tulisi kehittää.
”Vastuullisuusnäkökulmasta työ on paljon tavoitteiden edistämistä ja eri tahojen sitouttamista niihin. Kouluttamista ja jalkauttamista. On tärkeää, että pystyy hahmottamaan mikä sille toiselle on tässä oleellista.”
Koska S-ryhmä on iso toimija, ei vastuullisuuspäällikkö pysty itse valvomaan kaikkea vastuullisuuteen liittyvää. Martikaisen mukaan työhön kuuluukin paljon kouluttamista ja erilaisten työkalujen kehittämistä, jotta myös muut talossa työskentelevät voivat valvoa vastuullisuuden toteutumista omissa toimenkuvissaan. Nämä voivat olla konkreettisia neuvoja ja ohjeita esimerkiksi siitä, mitä täytyy huomioida ja kysyä alihankkijalta sekä millaisia dokumentteja tulee pyytää, kun ostaa tiettyjä tuotteita tietystä maasta.Vastuullisuusyksikkö voi myös tehdä linjauksia raaka-aineiden käytöstä. Esimerkiksi puuvillan tuotantoon liittyy paljon ongelmia, joihin pyritään löytämään ratkaisuja erilaisten vastuullisuusaloitteiden kautta. Samalla pyritään hahmottamaan nykytilaa yrityksessä. Selvitetään kuinka paljon ja millaisissa S-ryhmän tuotteissa puuvillaa käytetään, mitä käytetyn puuvillan alkuperästä tiedetään ja kuinka toimittajat pystyvät muuttamaan asioita toisenlaisiksi. Kaikki tämä tieto muotoillaan linjaukseksi, joka jalkautetaan yrityksen toimintaan.
Martikaisen mukaan antropologia auttaa ymmärtämään laajoja kokonaisuuksia ja hahmottamaan syy-seuraussuhteita. Vastuullisuuskysymykset ovat usein monimutkaisia, joten on tärkeää nähdä sekä ilmiön kokonaiskuva että sen pienemmät yksityiskohdat. Martikainen antaa esimerkin:
”Osa, kuten vaikka siirtolaiskysymykset ovat globaalisti iso asia, mutta se pitää nähdä myös yksittäin. Eli mitä se tarkoittaa missäkin maassa ja missäkin tuotantoketjussa. Työ on paljon isojen kokonaisuuksien selvittämistä ja paketoimista sisäisesti jalkautettavaksi. Miten tämä asia viedään eteenpäin ja varmistetaan, että kaikilla on tarvittava tieto siitä organisaatiossa, jossa asia ei ole kaikkien pöydällä. Äärimmäisen monipuolista työtä.”
Vaikuttavuutta askel kerrallaan
Se, mitä yritysten vastuullisuudelta odotetaan, on Martikaisen mukaan muuttunut viimeisten viiden vuoden aikana. Kansalaisjärjestöjen ja viranomaisten lisäksi myös asiakkailla on enemmän odotuksia ja vaatimuksia yritysten vastuullisuudelle. Hänen mukaansa tunnetuilta, asiakasrajapinnassa työskenteleviltä yrityksiltä vaaditaan usein enemmän kuin alempana alihankintaketjussa sijaitsevilta kasvottomilta ja näkymättömiltä yrityksiltä.
Tunnettujen yritysten tulee kuitenkin seurata ja velvoittaa myös alihankkijoitaan. Martikaisen mukaan vastuullisuutta ei enää katsota yrityksissä pelkästään riskien vähentämisen näkökulmasta, vaan tunnistetaan myös vastuullisen toiminnan tuoma kilpailuetu. Martikaista motivoi tunne siitä, että hän voi vaikuttaa:
”Parasta tässä työssä on se, että musta tuntuu, että yrityksessä näen, että sillä on vaikutusta, kun yritys tekee asioita vastuullisemmin tai haluaa muuttaa toimintatapojaan ja vaikuttaa myös muihin. Uskon, että sillä on vaikutusta ja maailma muuttuu paremmaksi. Se siinä on kaiken suola.”
Jos asioita tehdään yrityksessä vastuullisemmin, tavoitteellisesti ja systemaattisesti, on sillä positiivisia vaikutuksia. Kun mittakaava on iso, vaikutukset ovat suurempia. S-ryhmän kaltaisessa isossa yrityksessä muutos on välillä hidasta, mutta jokainen askel on silti vaikuttava. Se on syy, miksi Martikainen haluaa työskennellä juuri isossa yrityksessä.
”Olen kokenut aina, että systeemiin pitää vaikuttaa sen sisältä käsin. Joutuu tekemään kompromisseja, mutta silti se kompromissi on lähtötilannetta parempi.”
Martikainen kertoo, että hänen on täytynyt opetella sietämään keskeneräisyyttä ja sitä, etteivät asiat tule valmiiksi kerralla. Täytyy ajatella, että otetaan ensin yksi askel kohti vastuullisempaa toimintaa ja seuraava myöhemmin, kun aika on sopiva. Hienoa on, että yrityksissä panostetaan vastuullisuuteen voimakkaasti.
Lopuksi kysyn, ovatko Martikaisen pelot kaupalliselle alalle siirtymisestä karisseet vuosien varrella.
”Kyllä ne karisivat. Ei niitä töitä tehdä pelkästään koulutuksella, vaan siinä hetkessä ja ottamalla selvää asioista. Vastuullisuuskysymykset ovat moninaiset, joten tässä työssä saa tehdä töitä tosi erilaisista koulutustaustoista tulevien asiantuntijoiden kanssa. Järki päässä ja ihmisten kanssa ajatuksia vaihtaen. Kaiken voi oppia, jopa ne kalat.”
Toimitus
- Podcast-lukija: Petra Niskanen
- Verkkotaitto: Niina Ahola
- Artikkelikuva: Jakub Kapusnak/Unsplash (CC0)
