Karanteeni ja etätyöt ovat Meksikossa kapean keskiluokan etuoikeus

Meksikon hallinto on viimeisten vuosikymmenten aikana yksityistänyt ison osan julkisia palveluitaan, terveydenhuoltoa mukaan lukien. Uusliberaalit rakennemuutokset kasvattavat eroja rikkaiden ja köyhien välillä, tehden karanteenista kapean keskiluokan etuoikeuden ja jättäen maan terveydenhuollon haavoittuvaan asemaan pandemian edessä.

Meksikon valtiota on kri­ti­soi­tu liian löyhistä otteista covid-19 ‑pandemian hal­lin­nas­sa. Vielä maa­lis­kuun puo­li­vä­lis­sä maan pää­kau­pun­gis­sa Mexico Cityssä jär­jes­tet­tiin suuren ylei­sö­mää­rän kerännyt Vive Latino ‑musiik­ki­fes­ti­vaa­li. Valtio ei ole sulkenut rajojaan ulko­mai­sil­ta mat­kai­li­joil­ta, eikä tiukkoja, kan­sa­lais­ten liik­ku­mis­ta rajoit­ta­via säädöksiä ole asetettu. Presidentti Andrés Manuel López Obradorin maa­kun­ta­kier­tue epidemian aikana on niin ikään suu­tut­ta­nut ihmisiä. 

Hallituksen hidasta rea­goin­tia pan­de­mi­aan on perus­tel­tu aiemmilla koke­muk­sil­la. Erityisesti nuorilla vakavan taudin aiheut­ta­va sikainfluens­sa­pan­de­mia H1N1 sai alkunsa Meksikosta vuonna 2009. Maan silloinen hallitus julisti hätätilan nopeasti ensim­mäis­ten tapausten ilmettyä. Kansainvälinen yhteisö antoi Meksikon valtiolle hyvää palau­tet­ta avoi­muu­des­ta ja nopeasta toi­min­nas­ta epidemian leviä­mi­sen estä­mi­sek­si. Yhdistyneiden Kansakuntien talous­ko­mis­sio Latinalaisessa Amerikassa (CEPAL) arvioi epidemian syn­nyt­tä­mien sai­raan­hoi­to­ku­lu­jen ja talou­del­lis­ten tap­pioi­den aiheu­tu­neen suu­rem­mik­si kuin yhdes­sä­kään maan aiemmista kata­stro­fi­ti­lan­teis­ta, mukaan lukien vuoden 1985 tuhoisa maan­jä­ris­tys. Tämän kal­tai­sil­ta suurilta talou­del­li­sil­ta tap­pioil­ta on nyt haluttu välttyä. 

Viimeisten vuo­si­kym­men­ten aikana talou­del­lis­ten int­res­sien sanelema julkisten pal­ve­lui­den yksi­tyis­tä­mi­nen ja kau­pal­lis­ta­mi­nen ovat ohjanneet Meksikon talous­po­li­tiik­kaa. Terveystieteen asian­tun­ti­jat Francisco Armada ja Carles Muntaner havain­noi­vat, että ter­vey­den­huol­lon yksi­tyis­tä­mi­sen voidaan katsoa alkaneen useissa Latinalaisen Amerikan maissa 1980-luvulla. Tämä on ollut osa laajempaa uus­li­be­raa­lia poliit­tis­ta linjausta. Valtioiden ulko­puo­lis­ta velkaa on pyritty kattamaan yksi­tyis­tä­mäl­lä ter­vey­den­huol­lon ja elä­ke­jär­jes­tel­män kaltaisia julkisia pal­ve­lui­ta. Samalla kilpailu näiden pal­ve­lui­den ja tarpeiden tuot­ta­mi­ses­ta on avattu ulko­mai­sil­le, moni­kan­sal­li­sil­le yri­tyk­sil­le. 

Terveydenhuollon raken­ne­muu­tos­ten seu­rauk­se­na Meksikon sisäinen talou­del­li­nen epätasa-arvoisuus on syven­ty­nyt. Terveydenhuolto jakautuu vahvasti yksi­tyi­seen ja julkiseen puoleen. Investoinnit julkiseen sai­raan­hoi­toon ovat matalia, ja osaan pal­ve­luis­ta oikeus on vain sillä noin puolella maan väestöstä, jolla on sai­raus­va­kuu­tus.

Yksityisen pääoman ja yri­tys­toi­min­nan suo­je­le­mi­nen uus­li­be­raa­lis­sa Meksikossa ulottuu julkisen sektorin yksi­tyis­tä­mis­tä laa­jem­mal­le. Naistenpäivän mie­le­no­soi­tuk­ses­sa 8. maa­lis­kuu­ta ei vir­ka­val­lan määrässä säästelty pää­kau­pun­gin keskustan pankkien, yritysten ja muis­to­merk­kien jul­ki­si­vu­jen suo­je­le­mi­sek­si. Aiemmissa mie­le­no­soi­tuk­sis­sa julkisten monu­ment­tien ja katujen maa­laa­mi­nen sekä ikku­noi­den rik­ko­mi­nen on ollut yleistä. Tämä on osoitus raivosta, jota maan johdon välin­pi­tä­mät­tö­myys naisiin koh­dis­tu­van väki­val­lan vähen­tä­mi­sek­si herättää. Kun mah­dol­li­sen ilki­val­lan kohteena ei ole talous­e­liit­ti, vir­ka­val­ta pidät­täy­tyy laajoista toimista maassa vai­kut­ta­van väki­val­lan – tai kuten tällä hetkellä, koro­na­vi­ruk­sen – tal­tut­ta­mi­sek­si.

Eriarvoinen terveydenhuolto

Maantieteilijä ja ant­ro­po­lo­gi David Harveyn tuore analyysi koro­na­vi­rus­ta ja Yhdysvaltojen ter­vey­den­huol­to­jär­jes­tel­mää koskien auttaa ymmär­tä­mään myös Meksikon tilan­net­ta. Harvey kuvaa koro­na­vi­rus­ta yhteis­kun­ta­luok­kai­sek­si pan­de­miak­si. Uusliberaali talous­po­li­tiik­ka ter­vey­den­huol­toa­lal­la ei ole Harveyn mukaan val­mis­ta­nut yksi­tyi­siä ter­vey­den­huol­to­jär­jes­tel­miä koro­na­vi­ruk­sen kal­tai­seen kan­san­ter­vey­del­li­seen koi­tok­seen. Myöskään lää­key­ri­tyk­sil­le ei ole ollut tähän asti talou­del­li­ses­ti kan­nat­ta­vaa keskittyä ennal­taeh­käi­se­vään, vaan paran­ta­vaan hoitoon.

Lääketieteelliset ant­ro­po­lo­git Arthur Kleinman ja Sjaak van der Geest näkevät, että byro­kraat­ti­set rakenteet ja talou­del­li­set jän­nit­teet mää­rit­tä­vät ter­vey­den­huol­to­jär­jes­tel­miä tänä päivänä, inhi­mil­li­sen huo­len­pi­don sijaan. He viit­taa­vat sosi­aa­li­seen kär­si­myk­seen näke­myk­se­nä, jossa terveys tulisi ymmärtää osana laajempia poliit­ti­sia, talou­del­li­sia ja kult­tuu­ri­sia kon­teks­te­ja ja muutoksia, joissa erot rikkaiden ja köyhien välillä ovat kasvaneet entistä suu­rem­mik­si. 

Meksikolainen lää­ke­tie­teel­li­nen ant­ro­po­lo­gi Graciela Freyermuth on todennut, että myös etniseen ryhmään kuu­lu­mi­nen asettaa osan kan­sa­lai­sis­ta epätasa-arvoiseen asemaan ter­vey­den­huol­lon saa­ta­vuu­den ja laadun suhteen. Meksikon syr­jäi­sem­mil­lä seuduilla ter­veys­pal­ve­lut sijait­se­vat kaukana asui­na­lueis­ta, useiden tuntien kävely- ja ajo­mat­ko­jen päässä. Näin on esi­mer­kik­si useiden maan alku­pe­räis­kan­so­jen yhtei­sö­jen kohdalla. Autonomiset kylät päättävät sisäi­sis­tä asiois­taan itse, yhteisön jäsenten kesken. Ne hal­lin­noi­vat perin­tei­siä maa-alueitaan, ja mää­rit­tä­vät kylien sisäisen lain­sää­dän­nön. Useat auto­no­mi­ses­ti hal­li­tuis­ta alku­pe­räis­kan­so­jen kylistä ovatkin nyt ilmoit­ta­neet, että eivät ota ulko­puo­li­sia vie­rai­li­joi­ta vastaan ennen, kuin koro­nauh­ka on väistynyt. 

Chinanteco-kylät, joissa muutama vuosi sitten tein kent­tä­työ­tä pro gradu- tut­kiel­maa varten, jul­kai­si­vat seuraavan tie­dot­teen: “Syitä olla vie­rai­le­mat­ta kyläs­säm­me. Väestömme on pieni, ja näin kaikki voisimme saada tartunnan nopeasti ja samaan aikaan. Alueella on vain yksi lääkäri, jolla ei ole käy­tös­sään tar­vit­ta­via varus­tei­ta sairauden hoi­ta­mi­seen. Olemme kaukana sai­raa­lois­ta: täytyy ottaa huomioon, että mat­kus­tai­sim­me kotoamme sai­raa­laan, jossa toden­nä­köi­ses­ti ei olisi edes tilaa ottaa lisää potilaita vastaan.”

Rancho Granden chi­nan­teco-kylässä 26. maa­lis­kuu­ta: “Huomio. Yhteisöön pääsy kielletty kaikilta vie­rai­li­joil­ta covid-19- terveys tilan­tee­seen vedoten. Terv. viran­omai­set.

Kuva: Manuel Bautista

Korona meksikolaisen kylän arjessa: Tlalixtac de Cabrera

Minulta on viime viikkoina usein kysytty, miltä opis­ke­lu­kau­pun­ki­ni Mexico Cityn ja koti­ky­lä­ni Tlalixtacin elämä vaikuttaa. Ovatko ihmiset huo­lis­saan? 

Vastaus on aina sama: kaikki näyttää lähes­tul­koon samalta kuin aiem­min­kin. Suurten luokka- ja tuloe­ro­jen Meksikossa valtaosa väestöstä työs­ken­te­lee mata­la­palk­kai­sil­la aloilla tai epä­vi­ral­li­sel­la sek­to­ril­la. Toimeentulo on riip­pu­vais­ta päi­vit­täi­sis­tä ansioista, ja työ­pai­kal­le kuljetaan täyteen paka­tuis­sa jul­ki­sis­sa kul­ku­neu­vois­sa. Karanteeni ja etätyöt ovat kapean kes­ki­luo­kan etuoikeus. Ihmisiä huo­les­tut­taa koro­na­vi­ruk­sen mukana tuoma talou­del­li­nen epä­var­muus, ja polt­toai­neen ja elin­tar­vik­kei­den hintojen nousu. 

Yliopistoni siir­tyes­sä etä­luen­toi­hin matkustin Mexico Citystä koti­ky­lää­ni Tlalixtaciin Oaxacan osa­val­tioon. Osavaltion pää­kau­pun­ki Oaxaca de Juárez on yksi Meksikon suo­si­tuim­mis­ta turis­ti­koh­teis­ta, ja iso osa pai­kal­li­sis­ta saa tulonsa mat­kai­lus­ta. Yhdysvaltalaiset ja euroop­pa­lai­set turistit ovat tuttu näky lähinnä alku­pe­räis­väes­tös­tä koostuvan kaupungin kaduilla. Yöllä bus­sia­se­mal­ta kotiin mat­ka­tes­sa tak­si­kus­ki sanoi minulle: ”Tilanne on todella surul­li­nen. Täällä ei ole enää turisteja. Vain sinä. Tänne ei tule enää kukaan. Katso, kadut ovat tyhjiä!” 

Tlalixtacissa päi­vä­sai­kaan kaduilla riittää kuitenkin ihmisiä. Tlalixtac on auto­no­mi­ses­ti hal­lin­noin­tu zapoteco-kylä, mutta erona vuoriston syr­jäi­siin yhtei­söi­hin osa­val­tion pää­kau­pun­gin läheisyys vaikuttaa kylän päi­vit­täi­seen elä­män­me­noon ja koro­na­vi­ruk­seen val­mis­tau­tu­mi­seen. Iso osa kylä­läi­sis­tä käy kau­pun­gis­sa töissä ja asioilla. Vaikka urhei­lu­puis­to on suljettu, ihmiset ovat löytäneet kylän kes­kusau­kiol­ta tilan, jossa pelata kori­pal­loa. Hallintorakennuksen seinälle on ripus­tet­tu koko seinän peittävä varoitus koro­na­pan­de­mias­ta, ja ohjeet oikeaan aivas­ta­mi­seen ja sopivaan sosi­aa­li­seen etäi­syy­teen. Varoituslakanan ala­puo­lel­la kylä­hal­lin­non koostavat miehet ovat taval­li­seen tapaan kokoon­tu­neet rupat­te­le­maan vie­rek­käin. Jumalanpalvelusta luetaan kova­ää­ni­seen. Vuoden 2017 maan­jä­ris­tyk­ses­sä vau­rioi­tu­neen kylä­kir­kon eteen perus­tet­tu telt­ta­kirk­ko on nyt tyh­jil­lään. Pääsiäisviikon kär­si­mys­näy­tel­män har­joi­tuk­set jatkuvat silti edelleen kylän kes­kus­tas­sa. 

Ihmisiä kerääntyi sul­jet­tu­jen kirkon porttien ulko­puo­lel­le Tlalixtacissa 9. huh­ti­kuu­ta. Kuva: Raitamaria Mäki.

Naapurin pik­ku­kau­pas­sa ruo­kaos­tok­sil­la käy­des­sä­ni havaitsen seinälle ripus­te­tut toi­min­taoh­jeet koro­na­vi­ruk­sen varalta. Kaupanpitäjä on vaivihkaa kiin­nos­tu­nut, voiko minulla olla koro­na­vi­rus, koska olen euroop­pa­lai­nen. Samaan aikaan kaupan kumpikin työn­te­ki­jä on kipeänä töissä. Pärskivä tyttö ojentaa minulle pyytämäni avokadot ennen kuin ehdin sanoa, että valit­si­sin ne mie­luum­min itse. 

Koronavirus miel­le­tään jossain määrin mat­kus­ta­van eliitin ja ulko­maa­lais­ten sai­rau­dek­si. Meksikossa sillä on kuitenkin mah­dol­li­suus vaikuttaa juuri siihen osaan väestöä, joka ei matkusta. Suurten luok­kae­ro­jen ja heikosti val­mis­tau­tu­neen julkisen ter­vey­den­huol­lon maassa myös karan­tee­ni ja ajan­koh­tai­sen, luo­tet­ta­van tiedon saanti ovat eliitin ja kapean kes­ki­luo­kan etuoi­keuk­sia. 

  • Podcast-lukija: Petra Niskanen
  • Verkkotaitto: Satu Myllymäki

Kirjoittaja

Raitamaria on Meksikossa asuva lääketieteellisen antropologian tohtorikoulutettava. Hänen väitöskirjatutkimuksensa tarkastelee keisarileikkauksia Oaxacassa, Tyynenmeren rannikon yhteisöissä. Raitamariaa kiinnostaa lisäksi ympäristöantropologia ja antropologian ja aktivismin yhdistäminen.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Pahimmat skenaariot koronaviruksen etenemisestä Indonesiassa eivät toistaiseksi ole toteutuneet. Toukokuun lopulla päättyi muslimien paastokuukausi ramadan, mikä tavallisesti tarkoittaa hyvin vilkasta, juhlien ja tapaamisten sävyttämää aikaa. Tänä vuonna tilanne on kuitenkin toinen: sekä poliittiset että uskonnolliset johtajat pyytävät kansalaisia pysymään kotona.

Demokratian tilasta maailmassa puhutaan paljon. Aihe nousee tapetille erityisesti koronapandemian kaltaisten poikkeusolojen aikana. Suomessa monipuolueyhteistyötä ja demokratiaa arvostetaan ja sen oppeja viedään myös maailmalle. Mukana demokratiaa tukemassa on Demon toiminnanjohtaja Anu Juvonen, joka Työkentällä-haastattelussa kertoo urastaan järjestömaailmassa.