Sosiaalinen etäisyys on kulttuuri- ja varallisuuskysymys

Ympäri maailmaa ihmisiä vaaditaan pysymään kotona ja vält­tä­mään toistensa tapaa­mis­ta koro­na­pan­de­mian hidas­ta­mi­sek­si. Sosiaalisen etäi­syy­den on esitetty olevan joissain kult­tuu­reis­sa helpompaa kuin toisissa. Enemmän sen yllä­pi­tä­mi­sen help­pou­teen vaikuttaa kuitenkin luokka-asema

Antropologisin silmin kat­sot­tu­na asia tulee näkyväksi sekä pitkään tut­ki­mas­sa­ni Ugandassa, että koti­nur­kil­la­ni Suomessa. Pohjois-Ugandalaisen Kitgumin pik­ku­kau­pun­gin lai­ta­mil­la samaa kotia asuttaa useampi sukupolvi. Perinteisesti piha­pii­rien välillä on ollut fyysistä etäi­syyt­tä, mutta koko­nai­sen kylän tai kau­pun­gin­osan veden­saan­ti voi olla yhden käsi­käyt­töi­sen pump­pu­kai­von varassa.

Kitgumin kes­kus­tas­sa perheet asuvat vuokralla yksit­täi­sis­sä huoneissa. Ruoka laitetaan huoneita yhdis­tä­vil­lä sisä­pi­hoil­la, lasten leik­kies­sä jaloissa. Pesu- ja juomavesi haetaan yhteis­ha­nois­ta.

Ugandan lent­to­kent­tä­kau­pun­ki Entebben yläluokan taloissa ja pihoilla riittää tilaa. Maassa, jossa mini­mi­palk­kaa ei ole ja työttömiä on val­ta­vas­ti, yläluokka on riip­pu­vai­nen kodeis­saan käyvistä työn­te­ki­jöis­tä: var­ti­jois­ta, auton­pe­sun hoi­ta­vis­ta puu­tar­hu­reis­ta ja kotia­pu­lai­sis­ta, jotka tekevät ruo­kaos­tok­set torilla. 

Alempi kes­ki­luok­ka vuokraa kapeiden sisä­pi­ho­jen laidoilta huo­neis­to­ja, joista osassa on oma keit­to­nurk­kaus ja vesihana. Useimmat ovat työ­mat­koil­laan riip­pu­vai­sia Toyota Hiaceista muo­ka­tuis­ta matatu-takseista, joissa istutaan lähes sylikkäin. Nyt kun matatut on pre­si­den­tin käskystä pysäy­tet­ty, monet joutuvat yksin­ker­tai­ses­ti jäämään pois töistä.

Torimyyjät, samoin kuin suuri osa kau­pun­ki­lai­sis­ta, saavat toi­meen­tu­lon­sa muiden kädestä suuhun elävien päi­vit­täi­ses­tä kulu­tuk­ses­ta. Afrikkaan kiih­ty­väl­lä tahdilla leviävän epidemian rajaus­toi­men­pi­tei­den onkin arvioitu iskevän kovimmin niihin, jotka jo valmiiksi ovat haa­voit­tu­vim­mas­sa asemassa. Ugandassa epä­toi­voi­sia rajoi­tus­ten rikkojia on jopa ammuttu.

Myös Suomessa kans­sa­käy­mi­sen kult­tuu­rit vai­kut­ta­vat siihen, miten paljon tar­tun­to­ja ’vuotaa’ kodeista ulos ja niihin sisään, ja miten helppoa sosi­aa­li­sen etäi­syy­den sään­töi­hin on sopeutua.

Jotkut kodit ovat luon­teel­taan kuin tori­kah­vi­loi­ta: väkeä tulee ja menee solkenaan, ystäviä, naa­pu­rei­ta, suku­lai­sia, iso­van­hem­pia ja lasten kavereita. Toisissa kodeissa asukkaat oles­ke­le­vat nor­maa­lio­lois­sa­kin paljolti vain keskenään. Ja on niitä, joilla kotia ei ole lainkaan. Siihen, miten helposti tietyn kodin asukkaat saavat tartunnan, vaikuttaa kult­tuu­rin lisäksi oleel­li­ses­ti se, käyvätkö sen asukkaat kodin ulko­puo­lel­la töissä.

Päiväkotiryhmissä on nyt väljää alueilla, joissa keski- tai hyvä­tu­loi­set vanhemmat pystyvät sumpli­maan las­ten­hoi­don etätyönsä lomassa, mutta myös siellä, missä pitkään työt­tö­mä­nä olleet tai epidemian talous­vai­ku­tus­ten vuoksi työt­tö­mik­si jääneet vanhemmat hoitavat lapsensa kotona.

Epidemiologien pal­lo­si­mu­laa­tioi­ta tul­ki­tes­sa on hyvä muistaa, että oikeassa elämässä jokainen simu­laa­tion pallo on ihminen. Korona ei leviä sum­ma­mu­ti­kas­sa ano­nyy­mien pallojen välillä. Se leviää tai pysähtyy sosi­aa­li­sis­sa ver­kos­tois­sa tavoilla, joihin kulttuuri ja varal­li­suuse­rot vai­kut­ta­vat val­ta­vas­ti.

Kirjoittaja

Henni Alava tutkii Jyväskylän yliopistossa ugandalaisia kirkkoja, kansalaisuutta, politiikkaa ja sodanjälkeistä rauhan rakennusta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Koronapandemian viimeisimpiä käänteitä on koronaskeptisyyden näkyvyyden kasvu. Keskustelu aiheen tiimoilta ulottuu rajoitustoimenpiteiden kritisoinnista viruksen olemassaolon kyseenalaistamiseen. Lyhyen ajan sisällä myös Suomessa on kirjoitettu useita juttuja hyvinvointialan piirissä ilmenevästä koronaskeptisyydestä. Näissä koronatoimenpiteitä ja maskien käyttöä kritisoivissa keskusteluissa eräs keskeinen, toistuva käsite on pelko.

Miia Halme-Tuomisaari innostui kirjoittamaan kirjan koronapandemiasta toimittajien kanssa käymiensä keskustelujen ja AntroBlogin uutiskommentin pohjalta. Kaikki kotona -kirjassa pohditaan, mitä pandemia on paljastanut ihmisistä niin Suomessa kuin maailmalla. Kirjailijaa itseään ilahduttaa ajatus siitä, että kirjastoissa teokseen voivat tutustua myös he, joille antropologia ei ole entuudestaan tuttua.

Pohjoiseurooppalaiset ovat maailman vastahankaisimpia käyttämään kasvosuojuksia silloinkin, kun syytä maskin pitämiselle olisi. Monissa Aasian maissa tilanne on päinvastainen. Ihmiset haluavat pitää kasvosuojusta, ja ilman suojusta julkisesti näyttäytymistä pidetään moraalittomana. Mistä tämä ero johtuu?

Pahimmat skenaariot koronaviruksen etenemisestä Indonesiassa eivät toistaiseksi ole toteutuneet. Toukokuun lopulla päättyi muslimien paastokuukausi ramadan, mikä tavallisesti tarkoittaa hyvin vilkasta, juhlien ja tapaamisten sävyttämää aikaa. Tänä vuonna tilanne on kuitenkin toinen: sekä poliittiset että uskonnolliset johtajat pyytävät kansalaisia pysymään kotona.