Sosiaalinen etäisyys on kulttuuri- ja varallisuuskysymys

Ympäri maailmaa ihmisiä vaaditaan pysymään kotona ja vält­tä­mään toistensa tapaa­mis­ta koro­na­pan­de­mian hidas­ta­mi­sek­si. Sosiaalisen etäi­syy­den on esitetty olevan joissain kult­tuu­reis­sa helpompaa kuin toisissa. Enemmän sen yllä­pi­tä­mi­sen help­pou­teen vaikuttaa kuitenkin luokka-asema

Antropologisin silmin kat­sot­tu­na asia tulee näkyväksi sekä pitkään tut­ki­mas­sa­ni Ugandassa, että koti­nur­kil­la­ni Suomessa. Pohjois-Ugandalaisen Kitgumin pik­ku­kau­pun­gin lai­ta­mil­la samaa kotia asuttaa useampi sukupolvi. Perinteisesti piha­pii­rien välillä on ollut fyysistä etäi­syyt­tä, mutta koko­nai­sen kylän tai kau­pun­gin­osan veden­saan­ti voi olla yhden käsi­käyt­töi­sen pump­pu­kai­von varassa.

Kitgumin kes­kus­tas­sa perheet asuvat vuokralla yksit­täi­sis­sä huoneissa. Ruoka laitetaan huoneita yhdis­tä­vil­lä sisä­pi­hoil­la, lasten leik­kies­sä jaloissa. Pesu- ja juomavesi haetaan yhteishanoista.

Ugandan lent­to­kent­tä­kau­pun­ki Entebben yläluokan taloissa ja pihoilla riittää tilaa. Maassa, jossa mini­mi­palk­kaa ei ole ja työttömiä on val­ta­vas­ti, yläluokka on riip­pu­vai­nen kodeis­saan käyvistä työn­te­ki­jöis­tä: var­ti­jois­ta, auton­pe­sun hoi­ta­vis­ta puu­tar­hu­reis­ta ja kotia­pu­lai­sis­ta, jotka tekevät ruo­kaos­tok­set torilla. 

Alempi kes­ki­luok­ka vuokraa kapeiden sisä­pi­ho­jen laidoilta huo­neis­to­ja, joista osassa on oma keit­to­nurk­kaus ja vesihana. Useimmat ovat työ­mat­koil­laan riip­pu­vai­sia Toyota Hiaceista muo­ka­tuis­ta matatu-takseista, joissa istutaan lähes sylikkäin. Nyt kun matatut on pre­si­den­tin käskystä pysäy­tet­ty, monet joutuvat yksin­ker­tai­ses­ti jäämään pois töistä.

Torimyyjät, samoin kuin suuri osa kau­pun­ki­lai­sis­ta, saavat toi­meen­tu­lon­sa muiden kädestä suuhun elävien päi­vit­täi­ses­tä kulu­tuk­ses­ta. Afrikkaan kiih­ty­väl­lä tahdilla leviävän epidemian rajaus­toi­men­pi­tei­den onkin arvioitu iskevän kovimmin niihin, jotka jo valmiiksi ovat haa­voit­tu­vim­mas­sa asemassa. Ugandassa epä­toi­voi­sia rajoi­tus­ten rikkojia on jopa ammuttu.

Myös Suomessa kans­sa­käy­mi­sen kult­tuu­rit vai­kut­ta­vat siihen, miten paljon tar­tun­to­ja ’vuotaa’ kodeista ulos ja niihin sisään, ja miten helppoa sosi­aa­li­sen etäi­syy­den sään­töi­hin on sopeutua.

Jotkut kodit ovat luon­teel­taan kuin tori­kah­vi­loi­ta: väkeä tulee ja menee solkenaan, ystäviä, naa­pu­rei­ta, suku­lai­sia, iso­van­hem­pia ja lasten kavereita. Toisissa kodeissa asukkaat oles­ke­le­vat nor­maa­lio­lois­sa­kin paljolti vain keskenään. Ja on niitä, joilla kotia ei ole lainkaan. Siihen, miten helposti tietyn kodin asukkaat saavat tartunnan, vaikuttaa kult­tuu­rin lisäksi oleel­li­ses­ti se, käyvätkö sen asukkaat kodin ulko­puo­lel­la töissä.

Päiväkotiryhmissä on nyt väljää alueilla, joissa keski- tai hyvä­tu­loi­set vanhemmat pystyvät sumpli­maan las­ten­hoi­don etätyönsä lomassa, mutta myös siellä, missä pitkään työt­tö­mä­nä olleet tai epidemian talous­vai­ku­tus­ten vuoksi työt­tö­mik­si jääneet vanhemmat hoitavat lapsensa kotona.

Epidemiologien pal­lo­si­mu­laa­tioi­ta tul­ki­tes­sa on hyvä muistaa, että oikeassa elämässä jokainen simu­laa­tion pallo on ihminen. Korona ei leviä sum­ma­mu­ti­kas­sa ano­nyy­mien pallojen välillä. Se leviää tai pysähtyy sosi­aa­li­sis­sa ver­kos­tois­sa tavoilla, joihin kulttuuri ja varal­li­suuse­rot vai­kut­ta­vat valtavasti. 

Kirjoittaja

Henni Alava on kristinuskon, politiikan ja lääketieteen antropologiasta kiinnostunut post-doc-tutkija. Hänen aiempi tutkimuksensa keskittyi ugandalaisiin kirkkoihin; uuden tutkimuksen aiheena ovat Suomessa asuvien perheiden kokemukset lasten pitkittyneestä kivusta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Laadukasta terveydenhuoltoa pidetään usein suomalaisen hyvinvointivaltion peruskivenä, johon kaikilla kansalaisilla on oikeus. Mutta minkälaista on asioida terveydenhuollossa, kun kuuluu vähemmistöön, johon suhtautuminen vaihtelee suuresti?

Päätös kieltäytyä koronarokotteesta voi perustua moniin syihin. Huoli rokotteen mahdollisista haitoista sekä epäluottamus viranomaistoimijoita kohtaan on yleistä. Epäluottamuksen syvenemisen ja rokotekeskustelun polarisoitumisen ehkäisemiseksi on syytä pyrkiä ymmärtämään, mistä huoli ja kritiikki rokottamista kohtaan kumpuavat.