Chilen vallankumousta on lykätty, uusi päivämäärä 25. lokakuuta

Globaalin pandemian edessä Chilen hallitus on julistanut nopeasti jyrkkeneviä rajoituksia liikkumiseen ja kokoontumisvapauteen. Koronaviruksen pelko on käytännössä keskeyttänyt lokakuussa 2019 alkaneet valtavat mielenosoitukset, jotka nostivat pinnalle kansalaisten valtavan eriarvoisuuden ja tyytymättömyyden politiikan ammattilaisiin. Tämä artikkeli tarkastelee pandemian vaikutusta sosiaaliseen kriisiin julkisten tilojen hallinnan ja ulkomuodon kautta.

Latinalaisen Amerikan vakaim­pa­na maana tunnettu Chile nousi uutisiin loka­kuus­sa 2019, kun met­ro­li­pun hinn­an­nos­toa vas­tus­ta­neet protestit levisivät räjäh­dys­mäi­ses­ti koko maahan. Yhteenotot mie­le­no­soit­ta­jien ja dik­taat­to­ri Augusto Pinochetin aikaisiin otteisiin tot­tu­nei­den polii­si­voi­mien välillä johtivat kymmeniin kuo­lo­nuh­rei­hin. Lopulta Presidentti Sebastián Piñera julisti hätätilan. 

Hänen sanansa ”olemme sodassa” levisivät uutis­toi­mis­to­jen tois­ta­mi­na ympäri maailmaa. Levottomuudet eivät loppuneet armeijan jal­kau­tues­sa kaduille. Metrolippujen hinta oli jo unohdettu, ja pro­tes­toi­jat vaativat jotain radi­kaa­lim­paa: uutta perus­tus­la­kia. Gallupeiden poh­ja­mu­dis­sa rypevä hallitus istui samaan pöytään oppo­si­tion kanssa ja syntyi sopimus kan­sa­nää­nes­tyk­sen jär­jes­tä­mi­ses­tä 27.4.2020: Uusi perus­tus­la­ki, kyllä vai ei?

Protestit laan­tui­vat, mutta niiden sym­bo­lik­si muo­dos­tu­nut Plaza Baquedano pysyi val­lat­tu­na. Miljoonakaupunki Santiagon sol­mu­koh­das­sa sijait­se­val­le aukiolla lii­ken­ne­va­lo­jen sijaan autoja ohjasivat kel­ta­lii­vi­set mie­le­no­soi­tus­ten etu­rin­ta­man “primera línean” jäsenet. Metropysäkki pysyi sul­jet­tu­na. Aukion patsaat ja talot täyt­tyi­vät graf­fi­teis­ta. 

Vielä Chilen ensim­mäi­sen covid-19 ‑tapauksen jäl­kei­si­nä päivinä ”zona cero”, kuten oikeis­to­leh­dis­tö oli Plaza Baquedanon uudelleen nimennyt viitaten ato­mi­pom­min räjäh­dyk­sen kes­kuk­seen, keräsi miljoonia mie­le­no­soit­ta­jia nais­ten­päi­vä­mars­sil­le jär­jes­tä­jien mukaan. Mielenosoituksista piti kan­sa­lais­jär­jes­tö­jen johtajien mukaan tulla sitä suurempia, mitä lähemmäs kan­sa­nää­nes­tys­tä päästiin. Sitten uutiset Italiasta ja Espanjasta säi­käyt­ti­vät chi­le­läi­set.

Pandemian väliintulo

Koronavirus oli päässyt löysien karan­tee­nien läpi ja levisi nyt yhtä nopeasti kuin Espanjassa, jossa kuo­lo­nuh­rien määrä oli lähtenyt monin­ker­tais­tu­maan Italian tavoin. Kahden viikon sisällä Chilen hal­li­tuk­sen asettamat rajoi­tuk­set kiris­tyi­vät karan­tee­neis­ta kaikille ris­ki­mais­ta saa­pu­neil­le hätätilan julis­ta­mi­seen. Uusia mää­räyk­siä tuli kuin liu­ku­hi­nal­la. 

Rajat, ravin­to­lat ja baarit sul­jet­tiin. Koko maahan ase­tet­tiin ulko­na­liik­ku­mis­kiel­to yöaikaan. Alueet, joissa tar­tun­to­ja oli esiin­ty­nyt eniten, muun muassa Santiagon keskusta, julis­tet­tiin totaa­li­ka­ran­tee­niin. Armeija jalkautui kaduille toista kertaa dik­ta­tu­rian jäl­kei­ses­sä his­to­rias­sa, alle puoli vuotta ensim­mäi­sen kerran jälkeen. Hallitus ja oppositio siirsivät yhtei­sym­mär­ryk­ses­sä kan­sa­nää­nes­tyk­sen syksylle, kan­sal­li­sen tur­val­li­suu­den nimissä. 

Tartuntakäyrä loiventui. Gallupit kertoivat pre­si­den­tin suosion lähteneen nousuun. Samalla kun pro­tes­toi­jat katosivat kaduilta ja 89 % kansasta vaati lehtien mukaan vielä kovempia otteita, puh­dis­tet­tiin Plaza Baquedanoa kaikessa hil­jai­suu­des­sa graf­fi­teis­ta.

Kenraali Baquedanon patsas helmikuun lop­pu­puo­len mie­le­no­soi­tus­ten aikana. Kuva: Aleksi Ilpala

Keskusaukion henki ja valtiovallan oikeutus

Antropologi Bret Gustafson on ana­ly­soi­nut julkisen tilan hallintaa Bolivian poliit­ti­sen oikeiston jär­jes­tä­mien mie­le­no­soi­tus­ten yhtey­des­sä valtion kuvi­tel­lun menneen ja tulevan vallan hei­jas­ta­mi­se­na. Kaupunkien kes­kusau­kioi­ta hal­lit­se­mal­la pro­tes­toi­jat toteut­ta­vat omaa mie­li­ku­vaan­sa val­tiol­li­sen vallan men­nei­syy­des­tä ja oikeu­tuk­ses­ta. 

Paikallisena ilmen­ty­mä­nä kes­kusau­kion ulkonäkö voi vahvistaa tai kysee­na­lais­taa val­tio­val­lan legi­ti­mi­teet­tiä. Puhdas kan­sal­lis­san­ka­rin patsas ympä­ril­lään kel­lon­tar­kas­ti toimiva lii­ken­tee­noh­jaus ja kuk­kai­sis­tu­tuk­set edustavat vahvaa ja kun­nioi­tet­tua valtiota. Graffitein sotkettu ja ban­de­rol­leil­la koris­tel­tu kan­sal­lis­san­ka­rin patsas, jota ympäröi telt­ta­lei­ril­li­nen omia oikeuk­si­aan ja muutosta vaativia kan­sa­lai­sia, heijastaa valtiota, joka on menet­tä­nyt uskot­ta­vuu­ten­sa, ja voi lunastaa itsensä vain perus­ta­van­laa­tui­sel­la uudis­tuk­sel­la.

Jo ennen koro­na­vi­rus­ta sai­ras­tu­nut Chilen hallitus on saanut pan­de­mias­ta lisä­hap­pea, kun­nioi­tus­ta peläs­ty­neil­tä kan­sa­lai­sil­ta ja auk­to­ri­teet­tia rajoittaa ihmisten perus­oi­keuk­sia, vapaata liik­ku­mis­ta ja kokoon­tu­mis­ta. Tämä näkyy Plaza Baquedanolla, jossa aukion kes­ki­pis­tee­nä toimivan saman­ni­mi­sen kenraalin patsasta puh­dis­te­taan poliisin ja armeijan valvoessa lii­ken­teen kulkua.

Protestien jälkiä on kuitenkin vaikea peittää, ja ohuen päälle maalatun pinnan alta on vielä havait­ta­vis­sa graf­fi­tien äärirajat. Vaikka mie­le­no­soi­tuk­set aluksi loppuivat käy­tän­nös­sä kokonaan, 29.3. uuti­soi­tiin jälleen pro­tes­toi­jien ja poliisien väki­val­tai­sis­ta yhtee­no­tois­ta ympäri maata. 

Mitä lähemmäs syksyllä pidettävä kan­sa­nää­nes­tys saapuu, sitä enemmän kenraalin patsas peittyy graf­fi­teil­la. Vallankumousta ei peruttu, sitä lykättiin. Uusi päivä on 25. lokakuuta.

Kenraali Baquedanon patsas toisella viikolla totaa­li­ka­ran­tee­nia.
Kuva: Olli Kaukonen Lindholm

Plaza Baquedanon lai­ta­mil­la työn­te­ki­jät puh­dis­ta­vat patsaita graf­fi­teis­ta toisella viikolla totaa­li­ka­ran­tee­nia.
Kuva: Olli Kaukonen Lindholm

Kirjoittajat

Riikka Kaukonen Lindholm (VTM) on kehitysmaatutkija, joka on tutkinut etnografisesti opetuksen ja alueellisen itsemääräämisoikeuden toteutumista pienikokoisten alkuperäiskansaryhmien parissa Ecuadorin Amazoniassa. Riikka suunnittelee tulevan tutkimusprojektinsa keskittyvän ekstraktivismiin ja ympäristökysymyksiin.


Olli Kaukonen Lindholm (VTM) on sosiaali- ja kulttuuriantropologi, joka on keskittynyt etnisiin- ja luokkasuhteisiin, kokalehden käyttöön ja sosiaaliseen muutokseen Keski-Andien alueella. Hänen keskeisiä kiinnostuksen kohteitaan ovat sosiaaliset liikkeet, mielenosoittajien toimijuus ja kansainvälisen huumekaupan yhteiskunnalliset vaikutukset.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Demokratian tilasta maailmassa puhutaan paljon. Aihe nousee tapetille erityisesti koronapandemian kaltaisten poikkeusolojen aikana. Suomessa monipuolueyhteistyötä ja demokratiaa arvostetaan ja sen oppeja viedään myös maailmalle. Mukana demokratiaa tukemassa on Demon toiminnanjohtaja Anu Juvonen, joka Työkentällä-haastattelussa kertoo urastaan järjestömaailmassa.

Hiphop-kulttuuri luotiin lähes 50 vuotta sitten New Yorkin ghetoissa, josta se yllättäen levisi kaikkialle maailmaan. Kaupallisesta menestyksestä huolimatta hiphopin ytimessä on säilynyt kyky yhdistää erilaisia ihmisiä ja penseys ansaitsemattomia etuoikeuksia kohtaan.