Globaalin pandemian edessä Chilen hallitus on julistanut nopeasti jyrkkeneviä rajoituksia liikkumiseen ja kokoontumisvapauteen. Koronaviruksen pelko on käytännössä keskeyttänyt lokakuussa 2019 alkaneet valtavat mielenosoitukset, jotka nostivat pinnalle kansalaisten valtavan eriarvoisuuden ja tyytymättömyyden politiikan ammattilaisiin. Tämä artikkeli tarkastelee pandemian vaikutusta sosiaaliseen kriisiin julkisten tilojen hallinnan ja ulkomuodon kautta.
Latinalaisen Amerikan vakaimpana maana tunnettu Chile nousi uutisiin lokakuussa 2019, kun metrolipun hinnannostoa vastustaneet protestit levisivät räjähdysmäisesti koko maahan. Yhteenotot mielenosoittajien ja diktaattori Augusto Pinochetin aikaisiin otteisiin tottuneiden poliisivoimien välillä johtivat kymmeniin kuolonuhreihin. Lopulta Presidentti Sebastián Piñera julisti hätätilan.
Hänen sanansa ”olemme sodassa” levisivät uutistoimistojen toistamina ympäri maailmaa. Levottomuudet eivät loppuneet armeijan jalkautuessa kaduille. Metrolippujen hinta oli jo unohdettu, ja protestoijat vaativat jotain radikaalimpaa: uutta perustuslakia. Gallupeiden pohjamudissa rypevä hallitus istui samaan pöytään opposition kanssa ja syntyi sopimus kansanäänestyksen järjestämisestä 27.4.2020: Uusi perustuslaki, kyllä vai ei?
Protestit laantuivat, mutta niiden symboliksi muodostunut Plaza Baquedano pysyi vallattuna. Miljoonakaupunki Santiagon solmukohdassa sijaitsevalle aukiolla liikennevalojen sijaan autoja ohjasivat keltaliiviset mielenosoitusten eturintaman “primera línean” jäsenet. Metropysäkki pysyi suljettuna. Aukion patsaat ja talot täyttyivät graffiteista.
Vielä Chilen ensimmäisen covid-19 -tapauksen jälkeisinä päivinä ”zona cero”, kuten oikeistolehdistö oli Plaza Baquedanon uudelleen nimennyt viitaten atomipommin räjähdyksen keskukseen, keräsi miljoonia mielenosoittajia naistenpäivämarssille järjestäjien mukaan. Mielenosoituksista piti kansalaisjärjestöjen johtajien mukaan tulla sitä suurempia, mitä lähemmäs kansanäänestystä päästiin. Sitten uutiset Italiasta ja Espanjasta säikäyttivät chileläiset.
Pandemian väliintulo
Koronavirus oli päässyt löysien karanteenien läpi ja levisi nyt yhtä nopeasti kuin Espanjassa, jossa kuolonuhrien määrä oli lähtenyt moninkertaistumaan Italian tavoin. Kahden viikon sisällä Chilen hallituksen asettamat rajoitukset kiristyivät karanteeneista kaikille riskimaista saapuneille hätätilan julistamiseen. Uusia määräyksiä tuli kuin liukuhinalla.
Rajat, ravintolat ja baarit suljettiin. Koko maahan asetettiin ulkonaliikkumiskielto yöaikaan. Alueet, joissa tartuntoja oli esiintynyt eniten, muun muassa Santiagon keskusta, julistettiin totaalikaranteeniin. Armeija jalkautui kaduille toista kertaa diktaturian jälkeisessä historiassa, alle puoli vuotta ensimmäisen kerran jälkeen. Hallitus ja oppositio siirsivät yhteisymmärryksessä kansanäänestyksen syksylle, kansallisen turvallisuuden nimissä.
Tartuntakäyrä loiventui. Gallupit kertoivat presidentin suosion lähteneen nousuun. Samalla kun protestoijat katosivat kaduilta ja 89 % kansasta vaati lehtien mukaan vielä kovempia otteita, puhdistettiin Plaza Baquedanoa kaikessa hiljaisuudessa graffiteista.
Kenraali Baquedanon patsas helmikuun loppupuolen mielenosoitusten aikana. Kuva: Aleksi Ilpala
Keskusaukion henki ja valtiovallan oikeutus
Antropologi Bret Gustafson on analysoinut julkisen tilan hallintaa Bolivian poliittisen oikeiston järjestämien mielenosoitusten yhteydessä valtion kuvitellun menneen ja tulevan vallan heijastamisena. Kaupunkien keskusaukioita hallitsemalla protestoijat toteuttavat omaa mielikuvaansa valtiollisen vallan menneisyydestä ja oikeutuksesta.
Paikallisena ilmentymänä keskusaukion ulkonäkö voi vahvistaa tai kyseenalaistaa valtiovallan legitimiteettiä. Puhdas kansallissankarin patsas ympärillään kellontarkasti toimiva liikenteenohjaus ja kukkaisistutukset edustavat vahvaa ja kunnioitettua valtiota. Graffitein sotkettu ja banderolleilla koristeltu kansallissankarin patsas, jota ympäröi telttaleirillinen omia oikeuksiaan ja muutosta vaativia kansalaisia, heijastaa valtiota, joka on menettänyt uskottavuutensa, ja voi lunastaa itsensä vain perustavanlaatuisella uudistuksella.
Jo ennen koronavirusta sairastunut Chilen hallitus on saanut pandemiasta lisähappea, kunnioitusta pelästyneiltä kansalaisilta ja auktoriteettia rajoittaa ihmisten perusoikeuksia, vapaata liikkumista ja kokoontumista. Tämä näkyy Plaza Baquedanolla, jossa aukion keskipisteenä toimivan samannimisen kenraalin patsasta puhdistetaan poliisin ja armeijan valvoessa liikenteen kulkua.
Protestien jälkiä on kuitenkin vaikea peittää, ja ohuen päälle maalatun pinnan alta on vielä havaittavissa graffitien äärirajat. Vaikka mielenosoitukset aluksi loppuivat käytännössä kokonaan, 29.3. uutisoitiin jälleen protestoijien ja poliisien väkivaltaisista yhteenotoista ympäri maata.
Mitä lähemmäs syksyllä pidettävä kansanäänestys saapuu, sitä enemmän kenraalin patsas peittyy graffiteilla. Vallankumousta ei peruttu, sitä lykättiin. Uusi päivä on 25. lokakuuta.
Kenraali Baquedanon patsas toisella viikolla totaalikaranteenia.
Kuva: Olli Kaukonen Lindholm
Plaza Baquedanon laitamilla työntekijät puhdistavat patsaita graffiteista toisella viikolla totaalikaranteenia.
Kuva: Olli Kaukonen Lindholm
Toimitus
- Podcast-lukija: Suvi Lensu
- Verkkotaitto: Niina Paasovaara
- Artikkelikuva: juan manuel Núñez Méndez / Unsplash (CC BY 2.0)
