Suomessa ja Euroopassa uutisointi koronasta on keskittynyt sisäisiin tapahtumiin. Yhteiskuntatieteilijät ja antropologit näkevät viruksen leviämisen globaalien vaikutusten sekä Euroopan ulkopuolella tapahtuvien kansallisten reaktioiden tarkastelun tärkeänä pandemian ymmärtämiseksi. 

Koronaviruksen aiheut­ta­mas­ta pan­de­mias­ta kärsitään nyt maa­il­man­laa­jui­ses­ti. Ongelma on sama kaik­kial­la: virus, johon ei ole rokotetta eikä immu­ni­teet­tia, leviää kehosta toiseen ripeää tahtia. Ratkaisut, reaktiot ja mate­ri­aa­li­set mah­dol­li­suu­det tilanteen hoi­ta­mi­seen kuitenkin eroavat suuresti maiden välillä. Lisäksi pandemia vaikuttaa eri ihmisryhmiin eri tavoilla maiden sisällä esi­mer­kik­si sosi­aa­li­luo­kan, suku­puo­len ja etni­syy­den mukaan. 

Eurooppalaisen julkisen kes­kus­te­lun kes­kit­tyes­sä koronan vai­ku­tus­ten seu­raa­mi­seen ‘kotona’ tilanne mm. Latinalaisessa Amerikassa, eri puolilla Afrikkaa ja Lähi-itää on saanut vähemmän huomiota. Tässä jut­tusar­jas­sa pohditaan koro­na­vi­ruk­sen vai­ku­tuk­sia näillä mer­kit­tä­vil­lä, mutta usein uutis­pi­men­toon jäävillä alueilla. Tuomme esille muun muassa, kuinka valtioiden lin­jauk­set pandemian tor­jun­nas­sa hei­jas­ta­vat osaltaan val­tioi­den sisä- ja ulko­po­liit­ti­sia jän­nit­tei­tä, poliit­ti­sia jär­jes­tel­miä ja sosi­aa­li­sia todel­li­suuk­sia.

Tämän valossa pohdimme, millaisia krii­si­toi­men­pi­tei­tä on toteu­tet­tu esi­mer­kik­si Perussa, Egyptissä ja Chilessä. Miten toi­men­pi­teet vai­kut­ta­vat kan­sa­lai­siin? Miten kan­sa­lais­ten suhde valtion auk­to­ri­teet­tiin heijastuu luot­ta­muk­sen tai epäi­lyk­sen ilma­pii­ri­nä — nou­da­te­taan­ko krii­si­toi­men­pi­tei­tä? Onko säädösten nou­dat­ta­mi­nen vain ylemmän kes­ki­luo­kan etuoikeus? Ja kuinka viruksen hoi­ta­mi­nen peilaa yhteis­kun­nal­li­sia jakolinjoja?

Antropologi Adia Benton on tar­kas­tel­lut koro­na­vi­ruk­sen alku­pe­rään kes­kit­ty­vää dis­kurs­sia. Jo viikkoja ennen kuin viruksen todel­li­suu­teen herättiin, hän toi esiin kuinka rodul­lis­tet­tua virus­dis­kurs­si Yhdysvalloissa ja Euroopassa on. Rodullistamisella Benton viittaa siihen, että esi­mer­kik­si Yhdysvalloissa kes­ki­tyt­tiin viruksen “kii­na­lai­seen” alku­pe­rään, eli kii­na­lai­siin kehoihin. Valkoiset, kan­sain­vä­li­sen muut­to­liik­keen rajoi­tuk­sis­ta eniten hyötyvät ja muihin kehoihin ver­rat­tu­na yli­voi­mai­ses­ti mobiilit kehot, puo­les­taan jäivät huomiotta. Viruksen levittyä Aasian ulko­puo­lel­le rodul­lis­ta­mi­nen on näkynyt kes­kus­te­lun kes­kit­ty­mi­ses­sä nimeomaan val­koi­sik­si kuvi­tel­tui­hin kehoihin Euroopan maissa. 

Lääketieteellisen ant­ro­po­lo­gian piirissä on pitkään tun­nus­tet­tu sosi­aa­lis­ten suhteiden merkitys ter­vey­teen ja sai­ras­tu­mi­seen. Ne vai­kut­ta­vat niin sairauden ennal­taeh­käi­syyn kuin hoidon onnis­tu­mi­seen. Koronaviruksen nopea leviä­mi­nen kysee­na­lais­taa yksilön riip­pu­mat­to­muu­den toisista ihmisistä ja mate­ri­aa­li­ses­ta ympäristöstä. 

Antropologi Eduardo Menéndez on osoit­ta­nut, että kes­ki­näi­seen avun­an­toon perus­tu­vat ryhmät muo­dos­ta­vat tärkeän terveyttä edistävän tekijän. Ne ovat myös taval­lis­ten ihmisten vastaus — ja toisinaan vas­ta­rin­nan muoto — kan­sal­lis­val­tion ja ter­vey­den­huol­toa­lan raken­tei­siin. Korona on tuonut ruo­hon­juu­ri­ta­sol­la ilmenevät soli­daa­ri­suu­den muodot näkyviksi ja osoit­ta­nut niiden tarpeellisuuden. 

Kansalaisten luot­ta­muk­sel­la valtion tar­joa­maan julkiseen ter­vey­den­huol­toon on suuri merkitys koronan vas­tai­ses­sa kamp­pai­lus­sa. Kuubassa tut­ki­mus­ta tehneen ant­ro­po­lo­gi Heidi Härkösen mukaan valtion roolia hoi­vaa­ja­na ja huo­leh­ti­ja­na voidaan verrata jopa lähio­mai­sen asemaan.

Härkösen tut­ki­mus­ken­täl­lä sosia­lis­ti­ses­sa Kuubassa valtio otti per­heen­jä­se­nen paikan luomalla vankan, kaikkia kan­sa­lai­sia kattavan julkisen ter­vey­den­huol­lon. Tätä voidaan käyttää ver­taus­ku­va­na myös joidenkin euroop­pa­lais­ten hyvin­voin­ti­val­tioi­den julkisen ter­vey­den­huol­lon tar­kas­te­lus­sa. Valtion rooli sairaiden ja vanhusten per­heen­jä­se­ne­nä on kuitenkin viime vuosina hei­ken­ty­nyt, ja yksi­tyi­set yritykset on haettu apuun uus­per­heen perustamiseen. 

Suuressa osassa maailmaa, eri­tyi­ses­ti glo­baa­lis­ta eriar­voi­suu­des­ta kär­si­vis­sä maissa, valtiot eivät takaa pal­ve­lui­ta kaikille kan­sa­lai­sil­le. Luotto per­heen­jä­se­nen avun­an­toon on useasti vakaampi kuin valtion tar­joa­miin palveluihin. 

Monissa konflik­tien, dik­ta­tuu­rien ja sotien run­te­le­mis­sa maissa kan­sa­lais­ten usko valtion apuun on hyvinkin pirs­ta­loi­tu­nut. Koronapandemian aikana kan­sa­lais­ten voi olla vaikea ottaa vastaan valtion antamia ter­veys­neu­vo­ja, jos samainen valtio on hil­jat­tain rikkonut kan­sa­lais­ten­sa ihmisoikeuksia.

Etnografinen ote pai­kal­lis­ten yhteis­kun­tien tut­ki­muk­seen tarjoaa välineitä tar­kas­tel­la koro­na­krii­sin pai­kal­li­sia ilmen­ty­miä moni­puo­li­ses­ti. Lukijalle paras koko­nais­ku­va muodostuu kaikkiin maa­koh­tai­siin artik­ke­lei­hin tutustumalla.

Julkaisemme maa­koh­tai­sia kat­sauk­sia alkaen 15. huh­ti­kuu­ta. Linkit juttuihin lisätään tälle koronaa käsit­te­le­väl­le sivulle.