Suomessa ja Euroopassa uutisointi koronasta on keskittynyt sisäisiin tapahtumiin. Yhteiskuntatieteilijät ja antropologit näkevät viruksen leviämisen globaalien vaikutusten sekä Euroopan ulkopuolella tapahtuvien kansallisten reaktioiden tarkastelun tärkeänä pandemian ymmärtämiseksi.
Koronaviruksen aiheuttamasta pandemiasta kärsitään nyt maailmanlaajuisesti. Ongelma on sama kaikkialla: virus, johon ei ole rokotetta eikä immuniteettia, leviää kehosta toiseen ripeää tahtia. Ratkaisut, reaktiot ja materiaaliset mahdollisuudet tilanteen hoitamiseen kuitenkin eroavat suuresti maiden välillä. Lisäksi pandemia vaikuttaa eri ihmisryhmiin eri tavoilla maiden sisällä esimerkiksi sosiaaliluokan, sukupuolen ja etnisyyden mukaan.
Eurooppalaisen julkisen keskustelun keskittyessä koronan vaikutusten seuraamiseen ‘kotona’ tilanne mm. Latinalaisessa Amerikassa, eri puolilla Afrikkaa ja Lähi-itää on saanut vähemmän huomiota. Tässä juttusarjassa pohditaan koronaviruksen vaikutuksia näillä merkittävillä, mutta usein uutispimentoon jäävillä alueilla. Tuomme esille muun muassa, kuinka valtioiden linjaukset pandemian torjunnassa heijastavat osaltaan valtioiden sisä- ja ulkopoliittisia jännitteitä, poliittisia järjestelmiä ja sosiaalisia todellisuuksia.
Tämän valossa pohdimme, millaisia kriisitoimenpiteitä on toteutettu esimerkiksi Perussa, Egyptissä ja Chilessä. Miten toimenpiteet vaikuttavat kansalaisiin? Miten kansalaisten suhde valtion auktoriteettiin heijastuu luottamuksen tai epäilyksen ilmapiirinä — noudatetaanko kriisitoimenpiteitä? Onko säädösten noudattaminen vain ylemmän keskiluokan etuoikeus? Ja kuinka viruksen hoitaminen peilaa yhteiskunnallisia jakolinjoja?
Antropologi Adia Benton on tarkastellut koronaviruksen alkuperään keskittyvää diskurssia. Jo viikkoja ennen kuin viruksen todellisuuteen herättiin, hän toi esiin kuinka rodullistettua virusdiskurssi Yhdysvalloissa ja Euroopassa on. Rodullistamisella Benton viittaa siihen, että esimerkiksi Yhdysvalloissa keskityttiin viruksen “kiinalaiseen” alkuperään, eli kiinalaisiin kehoihin. Valkoiset, kansainvälisen muuttoliikkeen rajoituksista eniten hyötyvät ja muihin kehoihin verrattuna ylivoimaisesti mobiilit kehot, puolestaan jäivät huomiotta. Viruksen levittyä Aasian ulkopuolelle rodullistaminen on näkynyt keskustelun keskittymisessä nimeomaan valkoisiksi kuviteltuihin kehoihin Euroopan maissa.
Sosiaalisten suhteiden ja valtion merkitys
Lääketieteellisen antropologian piirissä on pitkään tunnustettu sosiaalisten suhteiden merkitys terveyteen ja sairastumiseen. Ne vaikuttavat niin sairauden ennaltaehkäisyyn kuin hoidon onnistumiseen. Koronaviruksen nopea leviäminen kyseenalaistaa yksilön riippumattomuuden toisista ihmisistä ja materiaalisesta ympäristöstä.
Antropologi Eduardo Menéndez on osoittanut, että keskinäiseen avunantoon perustuvat ryhmät muodostavat tärkeän terveyttä edistävän tekijän. Ne ovat myös tavallisten ihmisten vastaus — ja toisinaan vastarinnan muoto — kansallisvaltion ja terveydenhuoltoalan rakenteisiin. Korona on tuonut ruohonjuuritasolla ilmenevät solidaarisuuden muodot näkyviksi ja osoittanut niiden tarpeellisuuden.
Kansalaisten luottamuksella valtion tarjoamaan julkiseen terveydenhuoltoon on suuri merkitys koronan vastaisessa kamppailussa. Kuubassa tutkimusta tehneen antropologi Heidi Härkösen mukaan valtion roolia hoivaajana ja huolehtijana voidaan verrata jopa lähiomaisen asemaan.
Härkösen tutkimuskentällä sosialistisessa Kuubassa valtio otti perheenjäsenen paikan luomalla vankan, kaikkia kansalaisia kattavan julkisen terveydenhuollon. Tätä voidaan käyttää vertauskuvana myös joidenkin eurooppalaisten hyvinvointivaltioiden julkisen terveydenhuollon tarkastelussa. Valtion rooli sairaiden ja vanhusten perheenjäsenenä on kuitenkin viime vuosina heikentynyt, ja yksityiset yritykset on haettu apuun uusperheen perustamiseen.
Suuressa osassa maailmaa, erityisesti globaalista eriarvoisuudesta kärsivissä maissa, valtiot eivät takaa palveluita kaikille kansalaisille. Luotto perheenjäsenen avunantoon on useasti vakaampi kuin valtion tarjoamiin palveluihin.
Monissa konfliktien, diktatuurien ja sotien runtelemissa maissa kansalaisten usko valtion apuun on hyvinkin pirstaloitunut. Koronapandemian aikana kansalaisten voi olla vaikea ottaa vastaan valtion antamia terveysneuvoja, jos samainen valtio on hiljattain rikkonut kansalaistensa ihmisoikeuksia.
Etnografinen ote paikallisten yhteiskuntien tutkimukseen tarjoaa välineitä tarkastella koronakriisin paikallisia ilmentymiä monipuolisesti. Lukijalle paras kokonaiskuva muodostuu kaikkiin maakohtaisiin artikkeleihin tutustumalla.
Julkaisemme maakohtaisia katsauksia alkaen 15. huhtikuuta. Linkit juttuihin lisätään tälle koronaa käsittelevälle sivulle.
- Teksti: Jasmin Immonen, Olli Kaukonen Lindholm, Riikka Kaukonen Lindholm, Suvi Lensu, Liina Mustonen, Raitamaria Mäki, Saara Toukolehto
- Artikkelikuva: Author/Source (CC BY 2.0)