Turkin kansallistuoksu kolonya

Turkin “kan­sal­lis­tuok­su” kolonya symboloi vie­raan­va­rai­suut­ta ja terveyttä, ja se kuuluu moniin sosi­aa­li­siin tilanteisiin.

Tuoksu val­mis­te­taan eta­no­li­poh­jal­le kukista tai sit­rusai­nek­sis­ta. Eri puolilla maata val­mis­ta­jat hyö­dyn­tä­vät erilaisia raaka-aineita, luoden tun­nis­tet­ta­via ja kuuluisia tuoksuja. Lähellä Mustaa merta on tupa­kan­kuk­ka­tuok­su­ja, Lounais-Turkissa ruusun tuoksua, muualla viikunaa, pistaasia, jasmiinia ja magnoliaa. Tyypillinen kolonya on alko­ho­li­pi­toi­suu­del­taan jopa 80 %, joten se soveltuu hyvin myös puhdistusaineeksi.

Kolonya syntyi otto­maa­ni­sult­taa­ni Abdülhamit II:sen aikaan, jolloin yleisesti käytössä ollutta ruusu­vet­tä alettiin sekoit­ta­maan uuteen kaup­pa­reit­te­jä pitkin saa­pu­nee­seen tuot­tee­seen, Saksasta peräisin olevaan kölninveteen.

Menneiden aikojen per­hey­ri­tys­ten nimik­ko­tuok­suis­ta kolonyan tuotanto on kasvanut teol­li­siin mittoihin. Nykyään se on massojen tuote, jota löytyy jokai­ses­ta turk­ki­lai­ses­ta kodista.

Sitä pirs­ko­te­taan vieraiden käsille kun he menevät sisään koteihin, hotel­lei­hin tai sai­raa­loi­hin; kun ruoka on syöty ravin­to­las­sa, tai kun kerään­ny­tään uskon­nol­lis­ta sere­mo­ni­aa varten. Turistit ovat toden­nä­köi­ses­ti tutus­tu­neet siihen hotel­leis­sa ja ravin­to­loi­den kyl­py­huo­neis­sa, tai heille on tarjottu sitä pitkän bus­si­mat­kan jälkeen. Sen lisäksi että kolonya on oival­lis­ta puh­dis­tusai­net­ta, sitä pidetään myös ter­veel­li­se­nä. Muutama tippa soke­ri­pa­las­sa auttaa ruo­an­su­la­tus­ta, ohimoihin hie­ro­mi­nen taas helpottaa päänsärkyä.

Viime vuosina perin­tei­sen kolonyan suosio on ollut kasvussa. Turkin ter­veys­mi­nis­te­ri kehui maa­lis­kuus­sa koro­na­vi­rus­ti­lan­teen kiih­tyes­sä aineen omi­nai­suuk­sia, ja sai aikaan pitkät jonot pai­kal­lis­ten myy­mä­löi­den eteen. Kansainvälinen kiin­nos­tus kolonyaa kohtaan heräsi, ja sen myynti Turkissa kasvoi lyhyessä ajassa räjäh­dys­mäi­ses­ti, pai­not­tuen eri­tyi­ses­ti sitrustuoksuihin. 

Monille kolonya edustaa hyvän puh­dis­tusai­neen lisäksi turvaa epä­var­ma­na aikana. Sillä on tärkeä rooli turk­ki­lai­ses­sa arjessa lähei­syy­den ja huo­len­pi­don tilanteissa.

Kirjoittaja

Emmi Huhtaniemi, VTM, on sosiaali- ja kulttuuriantropologi Helsingin yliopistosta. Hän tarkasteli pro gradu -työssään maya-kalenterin loppuun liittynyttä uushenkisyyttä Meksikossa rituaalin ja magian näkökulmista. Emmiä kiinnostavat erityisesti inhimillisen kokemuksen rakentuminen ja tietoisuuden antropologia.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Jeesusta pidetään oletusarvoisesti valkoisena miehenä. Tätä on perusteltu kieliopilla ja evankeliumien kuvauksilla ”Jumalan Pojasta”. Myös hegemoninen käsitys miessukupuolen paremmuudesta on vaikuttanut Jeesus-kuvaan. Mitä tapahtuu, kun tämä kuva kyseenalaistetaan ja Jeesuksen hahmo puretaan miehisistä kahleistaan? Alta paljastuu Jeesus, joka on queer.

Covid-19 -pandemia on varjostanut odottavien äitien raskausaikaa ja perheen ensimmäistä vauvavuotta. Sekä pelko viruksen vaikutuksesta äidin ja vauvan terveyteen että koronarajoitukset ovat eristäneet monen äidin sosiaalisista kontakteista ja tehneet odotuksesta yksinäistä. Perheen perustamiseen liittyvien riittien puuttuminen on jättänyt useat vanhemmat tyhjän päälle ja lisännyt omillaan pärjäämisen painetta.

Body suspensionissa haastetaan koukuissa roikkumalla sekä itseä että kehoon ja kipuun liitettyjä kulttuurisia käytäntöjä. Vapaaehtoisesti valittuna kipu näyttäytyy negatiivisen ja sairauteen liitettävän aistimuksen sijaan positiivisena välineenä arkielämästä poikkeavaan keholliseen olemassaoloon. Kivun ja kehollisen leikin välisessä vuorovaikutuksessa itsestäänselvänä pidetty kyseenalaistuu ja tulee näkyväksi muodostaen näin body suspensionin haastavan hauskuuden.

Steinerpedagogiset varhaiskasvattajat kokevat lasten muuttuneen viime vuosikymmenten aikana. Yhä useammat lapset “tietävät kaikesta kaiken ja puhuvat kuin pienet aikuiset” mutta eivät liity leikkiin, eivät selviä vastoinkäymisistä, eivätkä osaa käyttää käsiään. Näin käy, kun yhteiskunta keskittyy älyyn, tietoon ja tuottavuuteen.