Ortodoksijuutalaisissa yhteisöissä eruv on symbolinen raja. Sen sisäpuolella saa tehdä sapattina muuten kiellettyjä asioita, kuten kantaa tavaroita tai työntää lastenvaunuja. Laajentaessaan kodin piiriä julkiseen tilaan eruv tuo samalla esiin sapattisääntöjen noudattamista koskevat neuvottelut, mikä on kiinnostavana sivujuonteena Netflixin tuoreessa Unorthodox-sarjassa.
Netflixin uuden Unorthodox-sarjan avausjaksossa Esther “Esty” Shapiro pakenee järjestettyä avioliittoaan ja ortodoksijuutalaisen yhteisönsä ankaria sääntöjä New Yorkista Berliiniin. Sarja perustuu löyhästi Deborah Feldmanin vuonna 2012 julkaistuun omaelämäkertaan.
Matkaan lähtiessään Esty aikoo ottaa kotoaan mukaansa kassin, mutta pari yhteisöön kuuluvaa naista estää häntä menemästä ulos sen kanssa. On lauantai eli sapattipäivä, jolloin sapattisääntöjä noudattava juutalainen ei saa kantaa tai viedä mitään tavaraa kotinsa ulkopuolelle. Kodin piiriä sapattina tavallisesti laajentava eruv-lanka on mennyt kovassa tuulessa poikki. Esty joutuu jättämään kassin kotiinsa, ettei rikkoisi yhteisön sääntöjä, mutta onnistuu pakenemaan.
Eruv voidaan nähdä symbolisena rajana. Se helpottaa sapatin viettoa ortodoksijuutalaisissa yhteisöissä, mutta samalla merkitsee kaupunkitilaa tavalla, joka voi aiheuttaa hämmennystä. Kulttuurintutkijana minua kiinnostaa eruv esimerkkinä käytännöstä, jonka kautta uskonto ilmenee nykyajan kaupunkiympäristössä.
Sapatti ja kantamiskielto
Sapatti on juutalaisille päivä, joka on erotettu kaikista muista päivistä. Se merkitsee työviikon päättymistä ja mahdollisuutta keskittyä lepoon, perheeseen ja uskonharjoitukseen. Juutalaisen lain mukaan sapattina ei saa tehdä mitään työhön liittyvää. Työksi lasketaan palkkatyön ohella esimerkiksi rahan käyttäminen ja esineiden kantaminen kodin ulkopuolella, julkisessa tilassa. Kantamiskielto koskee esimerkiksi avaimia, lompakkoa ja jopa kävelemään kykenemättömien lasten kantamista. Juutalainen suullisen lain kokoelma Talmud tunnustaa sapattisääntöjen noudattamisesta aiheutuvat hankaluudet. Eruvin pystyttäminen on Talmudin sallima erityinen järjestely, joka laajentaa yksityistä piiriä julkiseen tilaan, mahdollistaen kantamisen kodin ulkopuolella.
Eruv on hepreankielinen sana, joka suoraan käännettynä tarkoittaa seosta tai sekoitusta. Se merkitsee usein tolppiin tai pylväisiin kiinnitettyä vaijeria, siimaa tai kestävää lankaa, joka rajaa tietyn yhtenäisen alueen kaupungista tai muusta julkisesta tilasta kodin piiriin kuuluvaksi. Eruv toimii erityisesti ortodoksijuutalaisissa yhteisöissä symbolisena raja-aitana ja muurina. Sen sisäpuolella on lupa tehdä asioita, jotka muuten ovat sapattina kiellettyjä. 
Sapatti. MAITE ELORZA/Flickr (CC BY-NC-SA 2.0)
Juutalaiseen Halakha-lakikokoelmaan sisältyy uskonnollisen ja käytännön elämän ohjeita. Siinä jaetaan tiloja ja alueita eri piireihin sen mukaan, kuinka yksityisiä tai julkisia ne ovat. Esimerkiksi kotitalo kuuluu yksityisen piiriin, kun taas ruuhkainen ajotie on julkista piiriä. Puolijulkisen piiriin kuuluu suuri osa kaupunkitilasta.
Jaottelu on merkittävä, sillä halakha-lain mukaan sapattina on kiellettyä kantaa tavaraa nimenomaan eri piirien välillä. Sapattina ei siis juutalaisen lain mukaan saa kuljettaa laukkua kodin ulkopuolelle.
Eruv sapatinvieton helpottajana
Jerusalemin vanhakaupunki. Eruv Daavidin tornilla. Djampa (CC BY-SA 4.0)
Sapattisääntöjen tiukka tulkinta rajoittaa monien ortodoksijuutalaisten elämää. Erityisesti juutalaisnaiset, jotka usein huolehtivat kodin asioista ja lasten kasvatuksesta, saattavat kokea rajoitukset vaikeiksi noudattaa. Eruvia voikin pitää myönnytyksenä, jonka avulla sapatin vietto sujuu mukavammin.
Israelissa on runsaasti eruveja. Tapa on käytössä myös monissa suurkaupungeissa, joissa asuu paljon ortodoksijuutalaisia, erityisesti Yhdysvalloissa. Suomessa tapa ei tietääkseni ole vielä ollut käytössä.
Tiedossa on, että eruveja on ollut jo pitkään, ainakin 1800 vuoden ajan. Alun perin Palestiinassa kaupunginmuuri ja aita toimivat selkeinä rajoina, mutta nykyajan kaupungeissa käytetään etupäässä vaijeria tai siimaa merkitsemään “muurin” paikkaa. Periaatteessa mikä tahansa pysyvä rakenne, kuten muuri, luonnon elementti tai varta vasten pystytetty rakennelma (kuten tolppiin kiinnitetty vaijeri) voidaan rabbin päätöksellä lukea osaksi eruv-rajaa. Käytännöt vaihtelevat aluettain, mutta olennaista on, että näin rajatusta alueesta tulee yhtenäinen. Korkealla tolpissa kulkevaa eruvia ei välttämättä huomaa lainkaan kaupungilla kulkiessaan. Ortodoksijuutalaisille on kuitenkin tärkeää, että eruv on ehjä sapatin ajan. Rabbi saattaa käydä tarkistamassa eruvin vähän ennen sapatin alkua, ja mikäli eruv on mennyt poikki, se pyritään korjauttamaan pikaisesti. Esimerkiksi Manhattanilla sijaitsevan eruvin ylläpito kustantaa vuosittain yli 100 000 dollaria. Kyseessä on huomattava rahallinen panostus, johon kerätään varoja lahjoitusten ja kolehtien kautta.
Yksityishenkilö ei voi omin neuvoin pystyttää lainvoimaista eruvia, vaan se edellyttää aina synagoogan ja rabbin päätöstä. Koska nykyaikainen eruv sulkee sisäänsä julkisia katuja samoin kuin yksityistaloja ja muuta omaisuutta, sen pystyttäminen edellyttää myös suostumusta kaupungin viranomaisilta ja muilta asianomaisilta tahoilta. Yhtenäistä lupakäytäntöjä koskevaa linjaa eri maiden ja alueiden välillä ei kuitenkaan ole, vaan kyse on aina paikallishallinnon päätöksestä. Eruv on ennen kaikkea symbolinen ja rituaalinen raja: se ei anna erityistä oikeutta sen sisään jäävän kaupunkitilan hallintaan.
Eruv kiistojen kohteena
Laajamittaisesta käytöstään huolimatta eruv on jatkuvien kiistojen aihe. Joissain kaupungeissa sen on nähty edustavan juutalaisten tunkeutumista alueelle. On tapauksia, joissa paikalliset asukkaat ovat vaatineet eruvin poistamista asuinalueeltaan. Jotkut juutalaiset ovat puolestaan sitä mieltä, että alueiden rajaaminen edistää yhteisöjen eriytymistä muusta yhteiskunnasta. Vaikka eruv on käytössä lähinnä ortodoksijuutalaisten yhteisöissä, juuri konservatiivit ovat pitäneet sitä kyseenalaisena keinona kiertää sapattisääntöjä. Varmaa on, että keskustelu aiheesta jatkuu.
Erimielisyyksistä huolimatta eruvin merkitys kodin piirin laajentajana on tärkeä erityisesti juutalaisnaisille ja -äideille, jotka ovat vastuussa perheidensä arjen pyörittämisestä. Siten rajan voi symbolisesti ajatella myös merkitsevän suhteellista vapautta yhteisön sisällä. Yhteisö voi toimia uskonharjoituksen tukena ja turvaverkkona, mutta se voi myös tukahduttaa joustamattomilla säännöillään.
Toimitus
- Podcast-lukija: Petra Niskanen
- Verkkotaitto: Nelly Staff
- Artikkelikuva: Brooklyn, New York, Yhdysvallat. Punainen seinä. Carmine Savarese/Unsplash (CC BY 2.0)
Lukemista
- Reference 1
- Reference 2
- Reference 3
- …
