Eruv ja juutalainen sapatti

Ortodoksijuutalaisissa yhteisöissä eruv on symbolinen raja. Sen sisäpuolella saa tehdä sapattina muuten kiellettyjä asioita, kuten kantaa tavaroita tai työntää lastenvaunuja. Laajentaessaan kodin piiriä julkiseen tilaan eruv tuo samalla esiin sapattisääntöjen noudattamista koskevat neuvottelut, mikä on kiinnostavana sivujuonteena Netflixin tuoreessa Unorthodox-sarjassa.

Netflixin uuden Unorthodox-sarjan avaus­jak­sos­sa Esther “Esty” Shapiro pakenee jär­jes­tet­tyä avio­liit­to­aan ja orto­dok­si­juu­ta­lai­sen yhtei­sön­sä ankaria sääntöjä New Yorkista Berliiniin. Sarja perustuu löyhästi Deborah Feldmanin vuonna 2012 jul­kais­tuun omae­lä­mä­ker­taan.

Matkaan läh­ties­sään Esty aikoo ottaa kotoaan mukaansa kassin, mutta pari yhteisöön kuuluvaa naista estää häntä menemästä ulos sen kanssa. On lauantai eli sapat­ti­päi­vä, jolloin sapat­ti­sään­tö­jä nou­dat­ta­va juu­ta­lai­nen ei saa kantaa tai viedä mitään tavaraa kotinsa ulko­puo­lel­le. Kodin piiriä sapattina taval­li­ses­ti laa­jen­ta­va eruv-lanka on mennyt kovassa tuulessa poikki. Esty joutuu jättämään kassin kotiinsa, ettei rikkoisi yhteisön sääntöjä, mutta onnistuu pake­ne­maan.  

Eruv voidaan nähdä sym­bo­li­se­na rajana. Se helpottaa sapatin viettoa orto­dok­si­juu­ta­lai­sis­sa yhtei­söis­sä, mutta samalla merkitsee kau­pun­ki­ti­laa tavalla, joka voi aiheuttaa häm­men­nys­tä. Kulttuurintutkijana minua kiin­nos­taa eruv esi­merk­ki­nä käy­tän­nös­tä, jonka kautta uskonto ilmenee nykyajan kau­pun­kiym­pä­ris­tös­sä.

Sapatti ja kantamiskielto

Sapatti on juu­ta­lai­sil­le päivä, joka on erotettu kaikista muista päivistä. Se merkitsee työviikon päät­ty­mis­tä ja mah­dol­li­suut­ta keskittyä lepoon, per­hee­seen ja uskon­har­joi­tuk­seen. Juutalaisen lain mukaan sapattina ei saa tehdä mitään työhön liittyvää. Työksi lasketaan palk­ka­työn ohella esi­mer­kik­si rahan käyt­tä­mi­nen ja esineiden kan­ta­mi­nen kodin ulko­puo­lel­la, jul­ki­ses­sa tilassa. Kantamiskielto koskee esi­mer­kik­si avaimia, lompakkoa ja jopa käve­le­mään kyke­ne­mät­tö­mien lasten kan­ta­mis­ta. Juutalainen suullisen lain kokoelma Talmud tunnustaa sapat­ti­sään­tö­jen nou­dat­ta­mi­ses­ta aiheu­tu­vat han­ka­luu­det. Eruvin pys­tyt­tä­mi­nen on Talmudin sallima erityinen jär­jes­te­ly, joka laajentaa yksi­tyis­tä piiriä julkiseen tilaan, mah­dol­lis­taen kan­ta­mi­sen kodin ulko­puo­lel­la.

Eruv on heprean­kie­li­nen sana, joka suoraan kään­net­ty­nä tar­koit­taa seosta tai sekoi­tus­ta. Se merkitsee usein tolppiin tai pyl­väi­siin kiin­ni­tet­tyä vaijeria, siimaa tai kestävää lankaa, joka rajaa tietyn yhte­näi­sen alueen kau­pun­gis­ta tai muusta jul­ki­ses­ta tilasta kodin piiriin kuu­lu­vak­si. Eruv toimii eri­tyi­ses­ti orto­dok­si­juu­ta­lai­sis­sa yhtei­söis­sä sym­bo­li­se­na raja-aitana ja muurina. Sen sisä­puo­lel­la on lupa tehdä asioita, jotka muuten ovat sapattina kiel­let­ty­jä. 

Juutalaiseen Halakha-laki­ko­koel­maan sisältyy uskon­nol­li­sen ja käytännön elämän ohjeita. Siinä jaetaan tiloja ja alueita eri piireihin sen mukaan, kuinka yksi­tyi­siä tai julkisia ne ovat. Esimerkiksi kotitalo kuuluu yksi­tyi­sen piiriin, kun taas ruuh­kai­nen ajotie on julkista piiriä. Puolijulkisen piiriin kuuluu suuri osa kau­pun­ki­ti­las­ta. 

Jaottelu on mer­kit­tä­vä, sillä halakha-lain mukaan sapattina on kiel­let­tyä kantaa tavaraa nime­no­maan eri piirien välillä. Sapattina ei siis juu­ta­lai­sen lain mukaan saa kuljettaa laukkua kodin ulko­puo­lel­le. 

Eruv sapatinvieton helpottajana

Jerusalemin van­ha­kau­pun­ki. Eruv Daavidin tornilla. Djampa (CC BY-SA 4.0)

Sapattisääntöjen tiukka tulkinta rajoittaa monien orto­dok­si­juu­ta­lais­ten elämää. Erityisesti juu­ta­lais­nai­set, jotka usein huo­leh­ti­vat kodin asioista ja lasten kas­va­tuk­ses­ta, saattavat kokea rajoi­tuk­set vaikeiksi noudattaa. Eruvia voikin pitää myön­ny­tyk­se­nä, jonka avulla sapatin vietto sujuu muka­vam­min. 

Israelissa on runsaasti eruveja. Tapa on käytössä myös monissa suur­kau­pun­geis­sa, joissa asuu paljon orto­dok­si­juu­ta­lai­sia, eri­tyi­ses­ti Yhdysvalloissa. Suomessa tapa ei tie­tääk­se­ni ole vielä ollut käytössä. 

Tiedossa on, että eruveja on ollut jo pitkään, ainakin 1800 vuoden ajan. Alun perin Palestiinassa kau­pun­gin­muu­ri ja aita toimivat selkeinä rajoina, mutta nykyajan kau­pun­geis­sa käytetään etupäässä vaijeria tai siimaa mer­kit­se­mään “muurin” paikkaa. Periaatteessa mikä tahansa pysyvä rakenne, kuten muuri, luonnon elementti tai varta vasten pys­ty­tet­ty raken­nel­ma (kuten tolppiin kiin­ni­tet­ty vaijeri) voidaan rabbin pää­tök­sel­lä lukea osaksi eruv-rajaa. Käytännöt vaih­te­le­vat aluettain, mutta olen­nais­ta on, että näin rajatusta alueesta tulee yhte­näi­nen. 

Korkealla tolpissa kulkevaa eruvia ei vält­tä­mät­tä huomaa lainkaan kau­pun­gil­la kul­kies­saan. Ortodoksijuutalaisille on kuitenkin tärkeää, että eruv on ehjä sapatin ajan. Rabbi saattaa käydä tar­kis­ta­mas­sa eruvin vähän ennen sapatin alkua, ja mikäli eruv on mennyt poikki, se pyritään kor­jaut­ta­maan pikai­ses­ti. Esimerkiksi Manhattanilla sijait­se­van eruvin ylläpito kustantaa vuo­sit­tain yli 100 000 dollaria. Kyseessä on huo­mat­ta­va rahal­li­nen panostus, johon kerätään varoja lah­joi­tus­ten ja kolehtien kautta.

Yksityishenkilö ei voi omin neuvoin pystyttää lain­voi­mais­ta eruvia, vaan se edel­lyt­tää aina syna­goo­gan ja rabbin päätöstä. Koska nyky­ai­kai­nen eruv sulkee sisäänsä julkisia katuja samoin kuin yksi­tyis­ta­lo­ja ja muuta omai­suut­ta, sen pys­tyt­tä­mi­nen edel­lyt­tää myös suos­tu­mus­ta kaupungin viran­omai­sil­ta ja muilta asian­omai­sil­ta tahoilta. Yhtenäistä lupa­käy­tän­tö­jä koskevaa linjaa eri maiden ja alueiden välillä ei kui­ten­kaan ole, vaan kyse on aina pai­kal­lis­hal­lin­non pää­tök­ses­tä. Eruv on ennen kaikkea sym­bo­li­nen ja ritu­aa­li­nen raja: se ei anna erityistä oikeutta sen sisään jäävän kau­pun­ki­ti­lan hal­lin­taan.

Eruv kiistojen kohteena

Laajamittaisesta käy­tös­tään huo­li­mat­ta eruv on jatkuvien kiistojen aihe. Joissain kau­pun­geis­sa sen on nähty edustavan juu­ta­lais­ten tun­keu­tu­mis­ta alueelle. On tapauksia, joissa pai­kal­li­set asukkaat ovat vaatineet eruvin pois­ta­mis­ta asui­na­lu­eel­taan. Jotkut juu­ta­lai­set ovat puo­les­taan sitä mieltä, että alueiden rajaa­mi­nen edistää yhtei­sö­jen eriy­ty­mis­tä muusta yhteis­kun­nas­ta. Vaikka eruv on käytössä lähinnä orto­dok­si­juu­ta­lais­ten yhtei­söis­sä, juuri kon­ser­va­tii­vit ovat pitäneet sitä kysee­na­lai­se­na keinona kiertää sapat­ti­sään­tö­jä. Varmaa on, että kes­kus­te­lu aiheesta jatkuu.

Erimielisyyksistä huo­li­mat­ta eruvin merkitys kodin piirin laa­jen­ta­ja­na on tärkeä eri­tyi­ses­ti juu­ta­lais­nai­sil­le ja ‑äideille, jotka ovat vastuussa per­hei­den­sä arjen pyö­rit­tä­mi­ses­tä. Siten rajan voi sym­bo­li­ses­ti ajatella myös mer­kit­se­vän suh­teel­lis­ta vapautta yhteisön sisällä. Yhteisö voi toimia uskon­har­joi­tuk­sen tukena ja tur­va­verk­ko­na, mutta se voi myös tukah­dut­taa jous­ta­mat­to­mil­la sään­nöil­lään. 

  1. Reference 1
  2. Reference 2
  3. Reference 3

Kirjoittaja

Eino Heikkilä on kansatieteilijä (FM) ja tohtorikoulutettava Helsingin yliopistosta. Hän on kiinnostunut narratiiveista, tieteenfilosofiasta ja siitä, miten tietoa rakennetaan sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Heikkilän väitöskirja käsittelee tutkijan merkitystä ja asemaa etnografisessa tutkimustekstissä.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Pahimmat skenaariot koronaviruksen etenemisestä Indonesiassa eivät toistaiseksi ole toteutuneet. Toukokuun lopulla päättyi muslimien paastokuukausi ramadan, mikä tavallisesti tarkoittaa hyvin vilkasta, juhlien ja tapaamisten sävyttämää aikaa. Tänä vuonna tilanne on kuitenkin toinen: sekä poliittiset että uskonnolliset johtajat pyytävät kansalaisia pysymään kotona.

Maailmanlaajuiset poikkeustilanteet pakottavat meidät pohtimaan vaihtoehtoja matkustamiselle ja kasvokkain tapaamiselle. Yhä useammat tapahtumat on järjestetty kokonaan virtuaalisesti — niin myös monet konferenssit. Toukokuinen antropologian virtuaalikonferenssi tarjosi kiinnostavan sisällön lisäksi ideoita siitä, miltä tapahtumien uudet muodot voivat näyttää tulevaisuudessa.