Siirry suoraan sisältöön

Jizo-patsaat syntymättömien lasten muistolle

Japanissa vierailija saattaa osua syntymättömien lasten hautausmaalle. Nämä muistolehdot tunnistaa pienistä, lapsenomaisista jizo-kivipatsaista, joita ne ovat pullollaan. Patsaiden pyöreissä päissä on usein pikkuisia virkattuja myssyjä, ja niiden jaloissa voi lojua pehmoleluja. 

Mizuko kuyo on syntymättä kuolleille lapsille suoritettava muistorituaali. Mizuko tarkoittaa sikiötä, ja viittaa yleensä keskenmenoon, kohtukuolemaan tai ennen kaikkea aborttiin menehtyneeseen lapseen. Osana mizuko-rituaalia lapsen muistoksi hankitaan usein ikoninen jizo-patsas. Jizo on lasten bodhisattva: lähes valaistunut buddhalainen olento, joka huolehtii lasten hyvästä jälleensyntymästä. 

Toisen maailmansodan jälkeen aborttien määrä Japanissa moninkertaistui. Syy tähän oli usean tekijän yhteentörmäys. Kun miehet palasivat sodan päätyttyä rintamalta, raskauksien määrä kasvoi hurjasti. Ehkäisyvälineet olivat laaduttomia ja kehnosti saatavilla, eikä yhteiskunta nähnyt aiheelliseksi osallistaa miehiä ehkäisystä huolehtimiseen. Samaan aikaan maan talous oli säpäleinä, ja ruoasta oli jopa pulaa. Vaikean yhtälön seurauksena abortti dekriminalisoitiin, ja siitä tuli nopeasti varsin tavallinen ehkäisyn muoto. 

Henkisessä mielessä abortit olivat kuitenkin ongelmallisia. Syntymättömän lapsen abortoidun sielun uskottiin voivan olla vihamielinen ja vaarallinen. Tämä huoli pohjasi näkemykseen jälleensyntymien kierrosta. Elämän aikaiset hyvät teot luovat suotuisan pohjan seuraavalle jälleensyntymälle, joten abortin nähtiin eväävän sielulta tämä mahdollisuus. Mizuko kuyo kehittyi siten vaikeissa tilanteissa elävien äitien anteeksipyynnöksi syntymättömien lastensa sieluille. 

Vanhemmuuden roolit ja suremisen muodot jäävät syntymättä kuolleen lapsen kohdalla usein näkymättömiksi kokemuksiksi, joista on termien puutteessa vaikeaa edes puhua. Japanin jizo-patsaat rituaaleineen on Euroopassa ja USA:ssa tulkittu ennen kaikkea voimakkaiksi symboleiksi keskenmenoihin ja kohtukuolemiin liittyvästä vaietusta surusta. 

Lukemista

  1. Jeff Wilson, 2009. Mourning the Unborn Dead: A Buddhist Ritual Comes to America
  2. Modern Loss: Mizuko Kuyo, Japan’s Powerful Pregnancy Loss Ritual

Lisää Kulttuurishokkeja

Jaa tämä artikkeli:
nv-author-image

Ninnu Koskenalho

Ninnu Koskenalho on AntroBlogin toinen päätoimittaja ja perustaja, ja valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta. Ninnu työskentelee Helsingin yliopistolla Crosslocations-tutkimushankkeen projektikoordinaattorina sekä tiedeviestinnän konsulttitehtävissä, ja pohtii mieluusti avaruusmatkailua ja ihmismielen notkeutta.Katso kirjoittajan artikkelit

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *