Professori Paul Rabinow’n opissa

Tunnettu yhdys­val­ta­lai­nen ant­ro­po­lo­gi Paul Rabinow menehtyi huh­ti­kuus­sa 76-vuotiaana. Muun tie­teel­li­sen työn ohella Rabinow oli myös yliopisto-opettaja. Millainen mielikuva Rabinow’sta jäi hänen entiselle oppilaalleen? 

Maailmankuulu ant­ro­po­lo­gi, Paul Rabinow (1944 – 2021), menehtyi kotonaan Kalifornian Berkeleyssä 6. huh­ti­kuu­ta 2021. Hän oli kuol­les­saan 76-vuotias. Osa luki­jois­ta saattaa muistaa hänet rans­ka­lais­fi­lo­so­fi Michel Foucault’n teosten kään­tä­jä­nä ja työn tul­kit­si­ja­na. Toisille hän lienee tuttu sosio­bio­lo­gi­aa ja tek­no­lo­gi­aa yhdis­tä­väs­tä tut­ki­muk­ses­taan eri­tyi­ses­ti bio­tek­nii­kan etiikan saralla.

Pitkästä ja vai­kut­ta­vas­ta urastaan huo­li­mat­ta muistan pro­fes­so­ri Rabinow’n hänen entisenä oppi­laa­naan kuitenkin aivan muista syistä. Hänen mie­leen­pai­nu­va tapansa opettaa ant­ro­po­lo­gi­aa teki minuun läh­te­mät­tö­män vai­ku­tuk­sen. Vielä vuosia koh­taa­mi­sem­me jälkeen muistelen ja pystyn sovel­ta­maan hänen oppejaan erilaisia arki­päi­vän ilmiöitä kohdatessani.

Vaikuttava ja monipuolinen ura

Yhdysvaltalainen Rabinow varttui ja kävi koulunsa New Yorkissa, mutta päätyi opis­ke­le­maan Chicagon yli­opis­toon. Chicagossa hän opiskeli aina tohtorin tut­kin­toon saakka, ja muisteli myöhemmin lämmöllä aikaansa yli­opis­tos­sa. Opiskeluaikanaan Rabinow vietti myös vuoden École Pratique des Hautes Études ‑huip­pu­yli­opis­tos­sa Pariisissa. Valtaosan tut­ki­ja­nu­ras­taan Rabinow työs­ken­te­li Berkeleyn yli­opis­tos­sa Kaliforniassa. Siitä huo­li­mat­ta hän on haas­tat­te­lus­sa maininnut New Yorkin ja Pariisin olevan ainoat kaupungit, joissa hän tunsi olevansa kotonaan. 

Rabinow väitteli toh­to­rik­si Chicagosta vuonna 1970 vallan historiaa marok­ko­lai­ses­sa kylässä käsit­te­le­väl­lä väi­tös­kir­jal­laan. Hän työsti myöhemmin useita jul­kai­su­ja Marokon kent­tä­työn­sä pohjalta. Rabinow’n var­hai­sis­ta teoksista kenties tunnetuin on vuonna 1977 ilmes­ty­nyt Reflections on Fieldwork in Morocco. Siinä hän tar­kas­te­lee ant­ro­po­lo­gin ja tut­ki­mus­osal­lis­tu­jien välille kent­tä­työn aikana muo­dos­tu­vaa moni­mut­kais­ta suhdetta. 

Vuonna 1978 Rabinow siirtyi ensin tut­ki­jak­si ja myöhemmin pro­fes­so­rik­si Berkeleyn yli­opis­toon, josta tuli hänen pää­asial­li­nen kotiy­li­opis­ton­sa yli 40 vuodeksi. Pitkän uransa aikana Rabinow’lle myön­net­tiin lukuisia aka­tee­mi­sia tun­nus­tuk­sia. Huomionarvoisia ovat etenkin Guggenheim-stipendi, Fulbright-vie­rai­li­ja­pro­fes­suu­rit Rio de Janeirossa Brasiliassa ja Islannin yli­opis­tos­sa Reykjavikissa sekä satun­nai­set ope­tus­jak­sot arvos­te­tus­sa École des Hautes Études en Sciences Sociales and École Normale Supérieuressa Pariisissa. 

Paul Rabinow 2020.

Kuva: Saâd A. Tazi /​Wikimedia Commons (CC BY 2.0)

Biososiaalisuus ja nykyhetken antropologia

Tutkimuksessaan Rabinow tar­kas­te­li ja yhdisteli lukuisia tut­ki­musai­hei­ta ja oppialoja aina his­to­rias­ta filo­so­fi­aan ja bio­lo­gi­aan saakka. Lisäksi hän teki yhteis­työ­tä monien mer­kit­tä­vien tut­ki­joi­den kanssa. Heihin lukeutuu Pierre Bourdieun, Cliffort Geertzin, Nancy Scheper-Hughesin, Claude Lévi-Straussin ja Aihwa Ongin kaltaisia ant­ro­po­lo­gian saralla tun­net­tu­ja nimiä.

Rabinow’n uran kannalta kenties mer­kit­tä­vim­mäk­si muodostui läheinen työ- ja ystä­vyys­suh­de rans­ka­lais­fi­lo­so­fi Michel Foucault’n kanssa, johon hän tutustui 1980-luvulla Foucault’n vie­rail­les­sa Kaliforniassa. Rabinow’sta tuli yksi Foucault’n tekstien arvos­te­tuim­mis­ta kään­tä­jis­tä ja työn tul­kit­si­jois­ta. Pidetään pitkälti Rabinow’n kään­nös­työn ansiona, että Foucault’sta tuli alun perin tunnettu englan­nin­kie­li­sen yleisön keskuudessa. 

Merkittävin Rabinow’n Foucault’a käsit­te­le­vä teos on nimeltään Michel Foucault: Beyond Structuralism and Hermeneutics vuodelta 1982, jonka hän kirjoitti yhdessä filosofi Hubert Dreyfusin kanssa. Kirja pyrkii ymmär­tä­mään ja kuromaan yhteen Foucault’n koko sen astisen tuotannon. Ranskan valtio löi hänet taiteen ja kir­jal­li­suu­den rita­ri­kun­nan ritariksi vuonna 1998 tun­nus­tuk­se­na hänen ansiois­taan taiteen ja kir­jal­li­suu­den saralla.

Rabinow työs­ken­te­li 80-luvun puo­li­vä­lis­tä viime vuosiin saakka sosio­bio­lo­gian ja tek­no­lo­gian etiikkaan liit­ty­vien kysy­mys­ten parissa. Osittain aiheen valintaan vaikutti Yhdysvalloista alkanut AIDS-epidemia, jota käsit­te­le­vää kurssia Rabinow opetti Berkeleyssä yhdessä ant­ro­po­lo­gi Nancy Scheper-Hughesin kanssa. 

Tuolloin Rabinow kehitti bio­so­si­aa­li­suu­den käsitteen, jonka mukaan ihmiset muo­dos­ta­vat uusia sosi­aa­li­sia suhteita geneet­tis­ten iden­ti­teet­tien­sä perus­teel­la, joiden muo­dos­tu­mi­ses­sa bio­lää­ke­tie­teen luomilla kate­go­rioil­la, kuten tau­ti­luo­ki­tuk­sil­la, on suuri merkitys. Esimerkiksi hyvin har­vi­nai­sis­ta geneet­ti­sis­tä sai­rauk­sis­ta kärsivät ihmiset luovat keskenään yhteisöjä, jotka perus­tu­vat heidän jaka­maan­sa sai­rau­teen. HI-viruksen ja aidsin parissa työs­ken­te­ly sai Rabinow’n siir­ty­mään Berkeleyn Synthetic Biology Engineering Research Center ‑tut­ki­mus­kes­kuk­sen johtajaksi.

Lisäksi Rabinow tunnetaan nyky­het­ken ant­ro­po­lo­gian käsitteen kehit­tä­mi­ses­tä. Sen puit­teis­sa hän lähestyi 2000-luvun ant­ro­po­lo­gial­le omi­nai­se­na pitä­mä­mi­ään haasteita, kuten hidasta jul­kai­su­vä­liä kent­tä­työ­ai­neis­ton kerää­mi­sen jälkeen. Rabinow moitti ant­ro­po­lo­gi­sen tut­ki­muk­sen sijoit­tu­van men­nei­syy­teen jo jul­kai­su­het­kel­lä. Hän pyrki kehit­tä­mään ant­ro­po­lo­gis­ta tie­don­tuo­tan­non prosessia uusien yhteis­työn tapojen avulla, jotka mah­dol­lis­tai­si­vat tiedon tuot­ta­mi­sen nopeammin ja pal­ve­li­si­vat siten paremmin nyky­het­keä kom­men­toi­vaa tutkimusta. 

Kunnianhimoisen tut­ki­mus­koh­teen innoit­ta­ma­na Rabinow perusti Berkeleyn yli­opis­toon Anthropology of the Contemporary Research Collaboratory ‑hankkeen yhdessä ant­ro­po­lo­gien Stephen Collierin ja Andrew Lakoffin kanssa. Rabinow työs­ken­te­li hankkeen johtajana vuosina 2014 – 2018, aina sen lop­pu­mi­seen saakka. 

Paul Rabinow opettajana 

Mikä tahansa yllä olevista saa­vu­tuk­sis­ta muo­dos­tai­si yksinään vai­kut­ta­van perinnön. Siitä huo­li­mat­ta muistan itse Rabinow’n aivan muista syistä. Nimittäin opis­kel­les­sa­ni Berkeleyn yli­opis­tos­sa ilmoit­tau­duin hänen “nyky­het­ken antropologiaa”-kurssilleen. En ollut ennen kurssin alkua koskaan kuullut Paul Rabinow’sta, enkä tiennyt mitä kurssilta odottaa. Hän kuitenkin jätti minuun läh­te­mät­tö­män vai­ku­tuk­sen, mikä innoitti minua kir­joit­ta­maan tämän tekstin hänen perin­töään reflektoiden.

Rabinow’n oppilaana huomasin nopeasti, että häntä oli mahdoton paeta kurssilla. Hän halusi meidän istuvan ympä­ril­lään ja osal­lis­tu­van aktii­vi­ses­ti kes­kus­te­luun. Itseni kal­tai­sil­la opis­ke­li­joil­la, jotka toivoivat voivansa jäädä taka-alalle, ei ollut mitään mah­dol­li­suut­ta jättäytyä kes­kus­te­lu­jen ulko­puo­lel­le. Alkujärkytystäni ei lie­vit­tä­nyt se, että Rabinow tapasi viitata itseensä jat­ku­vas­ti nimellä “Sateenkaari” (engl. rainbow). Todennäköisesti siksi, että Rabinow’n opis­ke­li­jat olivat vuosien aikana lukeneet hänen nimensä jat­ku­vas­ti väärin. Tämä seikka kuvastaa hyvin hänen itsei­ro­nis­ta huumorintajuaan.

Ensimmäisenä kurs­si­teh­tä­vä­nä Rabinow antoi meille luet­ta­vak­si näy­tel­mä­kir­jai­li­ja Bertolt Brechtin totuuden kir­joit­ta­mis­ta käsit­te­le­vän esseen. Myöhemmin vuorossa oli sosiologi Max Weberin teksti, joka käsit­te­lee tieteelle antau­tu­mis­ta kut­su­muk­se­na. Molemmat esimerkit selit­tä­vät hyvin Rabinow’n tapaa lähestyä ope­tus­työ­tään: hän asetti totuuden ja tie­tee­seen sitou­tu­mi­sen kaiken keskiöön.

Rabinow’n suurimpia lahjoja opet­ta­ja­na oli hänen kykynsä sovittaa esit­tä­män­sä ajatukset tosie­lä­män tilan­tei­siin ja opettaa mie­leen­pai­nu­vas­ti. Mieleeni muistuvat edelleen vai­vat­to­mas­ti Brechtin ajatukset totuu­des­ta tar­kas­tel­les­sa­ni disin­for­maa­tio­ta inter­ne­tis­sä tai Weberin näke­myk­set tieteestä kut­su­muk­se­na, kun haen muiden tavoin apurahoja tut­ki­mus­työ­ni jat­ka­mi­sek­si. Samalla minulle on luon­nol­lis­ta kysee­na­lais­taa nämä näke­myk­set ja erkaantua niistä löy­tääk­se­ni uusia tapoja ajatella – tämäkin Rabinow’n oppeja. 

Minä ja lukuisat muut Paul Rabinow’n oppilaat muistamme hänet juuri näistä syistä ja pidämme itseämme etuoi­keu­tet­tui­na, kun olemme saaneet olla hänen opissaan.

  1. Paul Rabinow 1977: Reflections on Fieldwork in Morocco
  2. Paul Rabinow ja Hubert Dreyfus 1983: Michel Foucault – Beyond Structuralism and Hermeneutics 
  3. Paul Rabinow 1993: Making PCR – A Story of Biotechnology
  4. Paul Rabinow 1996: Essays on the Anthropology of Reason
  5. Paul Rabinow 2007: Marking Time – On the Anthropology of the Contemporary

Kirjoittaja

Steven McGannon on Helsingissä asuva kirjoittaja, joka on kotoisin Kaliforniasta Yhdysvalloissa. Hän suorittaa parhaillaan maisterintutkintoa kognitiotieteistä Helsingin yliopistossa. Steveniä kiinnostaa erityisesti poikkitieteellinen lähestymistapa kielen ja mielen filosofiaan. Kandidaatin tutkintonsa hän suoritti antropologian ja filosofian oppiaineessa Berkeleyn yliopistossa Kaliforniassa. Voit tutustua hänen työhönsä osoitteessa snmcgannon.com.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Kinky näyttäytyy monella tavalla ihmisten elämässä, ja se merkitsee erilaisia asioita kokijoilleen. Yhdelle kinky voi olla elämäntapa, toiselle identiteetti ja kolmannelle harrastustoimintaa – tai kaikkia näitä limittäin ja vuorotellen. Yhteistä kuitenkin tuntuu olevan, että kinky tekee elämästä mielekkäämpää.

Jeesusta pidetään oletusarvoisesti valkoisena miehenä. Tätä on perusteltu kieliopilla ja evankeliumien kuvauksilla ”Jumalan Pojasta”. Myös hegemoninen käsitys miessukupuolen paremmuudesta on vaikuttanut Jeesus-kuvaan. Mitä tapahtuu, kun tämä kuva kyseenalaistetaan ja Jeesuksen hahmo puretaan miehisistä kahleistaan? Alta paljastuu Jeesus, joka on queer.

Biseksuaalisuus on käsitteenä vakiintunut, mutta panseksuaalisuus on monille vieras ilmiö. Millaisia kokemuksia nämä toisiinsa limittyneet käsitteet kuvaavat? Yksi keskeinen erottava tekijä on se, miten pan- ja biseksuaalit painottavat sukupuolen merkitystä itselleen.