Maailmankuulu antropologi, Paul Rabinow (1944–2021), menehtyi kotonaan Kalifornian Berkeleyssä 6. huhtikuuta 2021. Hän oli kuollessaan 76-vuotias. Osa lukijoista saattaa muistaa hänet ranskalaisfilosofi Michel Foucault’n teosten kääntäjänä ja työn tulkitsijana. Toisille hän lienee tuttu sosiobiologiaa ja teknologiaa yhdistävästä tutkimuksestaan erityisesti biotekniikan etiikan saralla.
Pitkästä ja vaikuttavasta urastaan huolimatta muistan professori Rabinow’n hänen entisenä oppilaanaan kuitenkin aivan muista syistä. Hänen mieleenpainuva tapansa opettaa antropologiaa teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Vielä vuosia kohtaamisemme jälkeen muistelen ja pystyn soveltamaan hänen oppejaan erilaisia arkipäivän ilmiöitä kohdatessani.
Vaikuttava ja monipuolinen ura
Yhdysvaltalainen Rabinow varttui ja kävi koulunsa New Yorkissa, mutta päätyi opiskelemaan Chicagon yliopistoon. Chicagossa hän opiskeli aina tohtorin tutkintoon saakka, ja muisteli myöhemmin lämmöllä aikaansa yliopistossa. Opiskeluaikanaan Rabinow vietti myös vuoden École Pratique des Hautes Études -huippuyliopistossa Pariisissa. Valtaosan tutkijanurastaan Rabinow työskenteli Berkeleyn yliopistossa Kaliforniassa. Siitä huolimatta hän on haastattelussa maininnut New Yorkin ja Pariisin olevan ainoat kaupungit, joissa hän tunsi olevansa kotonaan.
Rabinow väitteli tohtoriksi Chicagosta vuonna 1970 vallan historiaa marokkolaisessa kylässä käsittelevällä väitöskirjallaan. Hän työsti myöhemmin useita julkaisuja Marokon kenttätyönsä pohjalta. Rabinow’n varhaisista teoksista kenties tunnetuin on vuonna 1977 ilmestynyt Reflections on Fieldwork in Morocco. Siinä hän tarkastelee antropologin ja tutkimusosallistujien välille kenttätyön aikana muodostuvaa monimutkaista suhdetta.
Vuonna 1978 Rabinow siirtyi ensin tutkijaksi ja myöhemmin professoriksi Berkeleyn yliopistoon, josta tuli hänen pääasiallinen kotiyliopistonsa yli 40 vuodeksi. Pitkän uransa aikana Rabinow’lle myönnettiin lukuisia akateemisia tunnustuksia. Huomionarvoisia ovat etenkin Guggenheim-stipendi, Fulbright-vierailijaprofessuurit Rio de Janeirossa Brasiliassa ja Islannin yliopistossa Reykjavikissa sekä satunnaiset opetusjaksot arvostetussa École des Hautes Études en Sciences Sociales and École Normale Supérieuressa Pariisissa. 
Paul Rabinow 2020.
Kuva: Saâd A. Tazi /Wikimedia Commons (CC BY 2.0)
Biososiaalisuus ja nykyhetken antropologia
Tutkimuksessaan Rabinow tarkasteli ja yhdisteli lukuisia tutkimusaiheita ja oppialoja aina historiasta filosofiaan ja biologiaan saakka. Lisäksi hän teki yhteistyötä monien merkittävien tutkijoiden kanssa. Heihin lukeutuu Pierre Bourdieun, Cliffort Geertzin, Nancy Scheper-Hughesin, Claude Lévi-Straussin ja Aihwa Ongin kaltaisia antropologian saralla tunnettuja nimiä.
Rabinow’n uran kannalta kenties merkittävimmäksi muodostui läheinen työ- ja ystävyyssuhde ranskalaisfilosofi Michel Foucault’n kanssa, johon hän tutustui 1980-luvulla Foucault’n vieraillessa Kaliforniassa. Rabinow’sta tuli yksi Foucault’n tekstien arvostetuimmista kääntäjistä ja työn tulkitsijoista. Pidetään pitkälti Rabinow’n käännöstyön ansiona, että Foucault’sta tuli alun perin tunnettu englanninkielisen yleisön keskuudessa.
Merkittävin Rabinow’n Foucault’a käsittelevä teos on nimeltään Michel Foucault: Beyond Structuralism and Hermeneutics vuodelta 1982, jonka hän kirjoitti yhdessä filosofi Hubert Dreyfusin kanssa. Kirja pyrkii ymmärtämään ja kuromaan yhteen Foucault’n koko sen astisen tuotannon. Ranskan valtio löi hänet taiteen ja kirjallisuuden ritarikunnan ritariksi vuonna 1998 tunnustuksena hänen ansioistaan taiteen ja kirjallisuuden saralla.
Rabinow työskenteli 80-luvun puolivälistä viime vuosiin saakka sosiobiologian ja teknologian etiikkaan liittyvien kysymysten parissa. Osittain aiheen valintaan vaikutti Yhdysvalloista alkanut AIDS-epidemia, jota käsittelevää kurssia Rabinow opetti Berkeleyssä yhdessä antropologi Nancy Scheper-Hughesin kanssa.
Tuolloin Rabinow kehitti biososiaalisuuden käsitteen, jonka mukaan ihmiset muodostavat uusia sosiaalisia suhteita geneettisten identiteettiensä perusteella, joiden muodostumisessa biolääketieteen luomilla kategorioilla, kuten tautiluokituksilla, on suuri merkitys. Esimerkiksi hyvin harvinaisista geneettisistä sairauksista kärsivät ihmiset luovat keskenään yhteisöjä, jotka perustuvat heidän jakamaansa sairauteen. HI-viruksen ja aidsin parissa työskentely sai Rabinow’n siirtymään Berkeleyn Synthetic Biology Engineering Research Center -tutkimuskeskuksen johtajaksi.
Lisäksi Rabinow tunnetaan nykyhetken antropologian käsitteen kehittämisestä. Sen puitteissa hän lähestyi 2000-luvun antropologialle ominaisena pitämämiään haasteita, kuten hidasta julkaisuväliä kenttätyöaineiston keräämisen jälkeen. Rabinow moitti antropologisen tutkimuksen sijoittuvan menneisyyteen jo julkaisuhetkellä. Hän pyrki kehittämään antropologista tiedontuotannon prosessia uusien yhteistyön tapojen avulla, jotka mahdollistaisivat tiedon tuottamisen nopeammin ja palvelisivat siten paremmin nykyhetkeä kommentoivaa tutkimusta.
Kunnianhimoisen tutkimuskohteen innoittamana Rabinow perusti Berkeleyn yliopistoon Anthropology of the Contemporary Research Collaboratory -hankkeen yhdessä antropologien Stephen Collierin ja Andrew Lakoffin kanssa. Rabinow työskenteli hankkeen johtajana vuosina 2014–2018, aina sen loppumiseen saakka.
Paul Rabinow opettajana
Mikä tahansa yllä olevista saavutuksista muodostaisi yksinään vaikuttavan perinnön. Siitä huolimatta muistan itse Rabinow’n aivan muista syistä. Nimittäin opiskellessani Berkeleyn yliopistossa ilmoittauduin hänen “nykyhetken antropologiaa”-kurssilleen. En ollut ennen kurssin alkua koskaan kuullut Paul Rabinow’sta, enkä tiennyt mitä kurssilta odottaa. Hän kuitenkin jätti minuun lähtemättömän vaikutuksen, mikä innoitti minua kirjoittamaan tämän tekstin hänen perintöään reflektoiden.
Rabinow’n oppilaana huomasin nopeasti, että häntä oli mahdoton paeta kurssilla. Hän halusi meidän istuvan ympärillään ja osallistuvan aktiivisesti keskusteluun. Itseni kaltaisilla opiskelijoilla, jotka toivoivat voivansa jäädä taka-alalle, ei ollut mitään mahdollisuutta jättäytyä keskustelujen ulkopuolelle. Alkujärkytystäni ei lievittänyt se, että Rabinow tapasi viitata itseensä jatkuvasti nimellä “Sateenkaari” (engl. rainbow). Todennäköisesti siksi, että Rabinow’n opiskelijat olivat vuosien aikana lukeneet hänen nimensä jatkuvasti väärin. Tämä seikka kuvastaa hyvin hänen itseironista huumorintajuaan.
Ensimmäisenä kurssitehtävänä Rabinow antoi meille luettavaksi näytelmäkirjailija Bertolt Brechtin totuuden kirjoittamista käsittelevän esseen. Myöhemmin vuorossa oli sosiologi Max Weberin teksti, joka käsittelee tieteelle antautumista kutsumuksena. Molemmat esimerkit selittävät hyvin Rabinow’n tapaa lähestyä opetustyötään: hän asetti totuuden ja tieteeseen sitoutumisen kaiken keskiöön.
Rabinow’n suurimpia lahjoja opettajana oli hänen kykynsä sovittaa esittämänsä ajatukset tosielämän tilanteisiin ja opettaa mieleenpainuvasti. Mieleeni muistuvat edelleen vaivattomasti Brechtin ajatukset totuudesta tarkastellessani disinformaatiota internetissä tai Weberin näkemykset tieteestä kutsumuksena, kun haen muiden tavoin apurahoja tutkimustyöni jatkamiseksi. Samalla minulle on luonnollista kyseenalaistaa nämä näkemykset ja erkaantua niistä löytääkseni uusia tapoja ajatella – tämäkin Rabinow’n oppeja.
Minä ja lukuisat muut Paul Rabinow’n oppilaat muistamme hänet juuri näistä syistä ja pidämme itseämme etuoikeutettuina, kun olemme saaneet olla hänen opissaan.
Toimitus
- Podcast-lukija: Miia Martikainen
- Verkkotaitto: Satu Myllymäki
- Artikkelikuva: Miquel Henriques/Unsplash (CC BY 2.0)
Lukemista
- Paul Rabinow 1977: Reflections on Fieldwork in Morocco
- Paul Rabinow ja Hubert Dreyfus 1983: Michel Foucault – Beyond Structuralism and Hermeneutics
- Paul Rabinow 1993: Making PCR – A Story of Biotechnology
- Paul Rabinow 1996: Essays on the Anthropology of Reason
- Paul Rabinow 2007: Marking Time – On the Anthropology of the Contemporary
