Uskonnon, sukupuoli- ja seksuaali-identiteetin sekä muiden yhteiskunnallisten erojen ja niiden risteyskohtien tarkastelu on antropologiassa tyypillistä. Tässä haastattelussa annetaan puheenvuoro Islamia Queeristi -hankkeen takana oleville Mire Mrouélle ja Wisam Elfadlille, jotka tuovat esiin islamin tulkintojen moninaisuutta taiteen ja vapaan kirjoittamisen keinoin.
Elfadl ja Mroué tarkastelevat hankkeensa parissa uskontoa ja moninaista identiteettiä intersektionalismin kautta. He haluavat puhua monesta asiasta, sillä queer-identiteetti ja muslimius liittyvät niin moneen elämän osa-alueeseen. Kaksikko haluaa tuoda queer-islamia lähemmäs ihmisten arkea, synnyttää verkostoitumista ja rakentaa alustaa keskustelulle. Koronan hellittäessä tarkoituksena on päästä tekemään puhujavierailuja ja lisäksi suunnitteilla on aihetta käsittelevä podcast.
Koneen säätiön rahoittamaa Islamia queeristi -hanketta tuottaa tuottaa Mrouén ja Elfadlin Wasla-kollektiivi, joka on osa BuraQ-nimistä yhdistystä. Yhdistyksen tavoite on tukea Suomessa asuvien muslimien ja muslimitaustaisten LHBTIQ+ -henkilöiden hyvinvointia sekä parantaa heidän asemaansa ja näkyvyyttään Suomen muslimiyhteisöjen sisällä.
Mroué ja Elfadl toivovat, että Islamia queeristi -hanke olisi lähtölaukaus suuremmalle liikkeelle ja sille, että aiheesta alettaisiin puhua Suomessakin laajemmin.
Queeriys, muslimius ja ramadan
Tapaamme Wasla-kollektiivin Mire Mrouén ja Wisam Elfadlin kanssa etäyhteyden välityksellä huhtikuussa, ramadan-kuun ensimmäisenä päivänä. Ramadan-kuukauden paasto on yksi islamin peruspilareista. Ramadan päättyy Id al-Fitr -juhlaan islamilaisen kalenterin kymmenennen kuukauden alkaessa. Paastonajan lisäksi perinteeseen kuuluu perheen kanssa yhdessä syöminen. Ramadanin aikana ollaan harvoin yksin – se on sosiaalinen kausi, jonka aikana syödään ja rukoillaan yhdessä sekä käydään moskeijassa.
Queer-muslimille ramadan on usein raskas aivan muista syistä kuin pitkästä syömättömyydestä. Mrouén ja Elfadlin mukaan queer-muslimina olemiseen kuuluu paljon yksinäisyyden ja häpeän tunteen kanssa kamppailua. Nämä tunteet voivat korostua ramadanin kaltaisten juhlapyhien aikana, jolloin yhteisöllisyys ja perhekeskeisyys korostuvat. Jos ympärillä ei ole tukevaa perhettä tai turvallista seuraa, juhla voi olla hyvinkin raskas hieman – samaan tapaan kuin esimerkiksi joulu Suomessa monille yksinäisille tai perheettömille.
Queer-identiteetin ja hyvän muslimiuden tavoitteen ristipaine on uuvuttavaa, jos identiteettinsä takia joutuu ulossuljetuksi uskonyhteisöstään. Elfadlin mukaan valitettavan monilla muslimeilla on se käsitys, että jos on valinnut olla jotain muuta kuin hetero, on jättänyt uskonnon.
Kuva: Liam McGarry / Unsplash
Tätä ajatusta Mroué ja Elfadl haluavat murtaa. Se miltä enemmistö olettaa uskon näyttävän voi kuitenkin olla mahdotonta queer-muslimille. Queeriyden ja muslimiuden risteyskohtaan jää monta vaikeaa asiaa, eivätkä queer-muslimit useinkaan saa tarvitsemaansa myötätuntoa ulkopuolelta. Mroué ja Elfadl korostavat itsemyötätunnon merkitystä hyvinvoinnille etenkin ramadanin ja muiden juhlapyhien aikana.
Tämän artikkelin ilmestyessä juhlitaan Helsinki Pride ‑viikkoa. Pridessa juhlitaan sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä, ja näkyvin osa juhlaa on usein juhlakulkue kaupungin läpi. Vaikka ramadan ja Pride ovat hyvin erilaisia juhlallisuuksia, myös Prideen voi liittyä ulkopuolisuuden ja ulossulkemisen tunteita. Hengellisyyden ja uskonnon teemat ovat edelleen toisinaan vaiettuja tai vaikeita asioita käsitellä queer-yhteisössä.
Elfadl kuvaakin sekä uskonnollisten yhteisöjen että queer-yhteisöjen sulkevan pois ihmisiä, joilla on moninaisempi identiteetti ja joiden yhteiskunnalliseen asemaan vaikuttavat muutkin erot kuin sukupuoli ja seksuaalisuus.
”Queer-yhteisöissä on ollut melkein kiellettyä puhua uskonnosta ja hengellisyydestä eikä uskonnollisessa yhteisössä ole saanut puhua seksuaalisuudesta, sukupuolesta tai siitä, että olisi vain kaksi sukupuolta. Ne ovat kaksi täysin poissulkevaa ryhmää toisiltaan, kunnes jostain taivaasta on tullut ajatus, että samassa vartalossa voi olla ihminen moninaisella identiteetillä.”
Islamia inklusiivisesti
Kuva: Wind and Fire © Mire Mroué
Mrouén ja Elfadlin mukaan intersektionaalisuudesta ja inklusiivisuudesta sekä queeriydestä ja sen suhteesta uskontoon on pitänyt puhua, jotta saisi itselleen maailmassa edes hieman tilaa. Teemasta on vasta viime vuosina tullut ”trendikäs”, mutta keskustelu ja sen koskettamat ihmiset ovat olleet olemassa aina.
Mrouén ja Elfadlin mukaan Suomessa ei ole ollut keskustelua, jossa LHBTIQ+ -muslimit voisivat puhua omilla äänillään, vaan heistä on kirjoittanut aina joku ulkopuolinen. Se on myös yksi syy sille, miksi he ovat aloittaneet Islamia queeristi -hankkeen ja alkaneet puhua uskonnosta itse. Islamista puhuvat useimmiten vain tietyt tahot niin muslimien keskuudessa kuin mediassakin – ikään kuin islam olisi monoliitti, yksi muuttumaton ja kaikille muslimeille sama.
”Jumalsuhde on määritelty meidän puolestamme; mikä on oikein, mikä väärin. Me olemme halunneet ottaa sen takaisin, korjata vallan kirjottamat narratiivit uudestaan ja korjata ne yleistyksistä ja sortavista oletuksista.”
Lisäksi hankkeen taustalla on halu kertoa muille queer muslimeille etteivät he ole yksin identiteettinsä ja uskonsa kanssa. Queer-muslimiuteen liittyy paljon traumaa, jota Mroué ja Elfadl haluavat purkaa.
Dekolonisoivalla queer-näkökulmalla Mroué ja Elfadl tarkoittavat sitä, että islamin uskon syvimpiä opetuksia vapautetaan sortoa edistävistä tulkinnoista. Tulkinta on keskeinen osa Koraanin lukua ja siten islamia. Koraani on kirjoitettu runon muodossa ja painotukset ja rytmitykset vaikuttavat hyvin paljon siihen, miten tekstejä voi tulkita. Mrouén mukaan Koraanin tulkinnan moninaisuuden tunnustaminen on hyvin vapauttavaa.
”Jos ajatellaan Koraania, niin se on hyvin runollinen ja ristiriitainen. Koko teos on suuri mysteeri monella tavalla ja runollisen teoksen kirjaimellinen tulkinta on mahdotonta. Ajattelen, että samaan aikaan kun joku teos on kirjoitettu niin mystisesti, että sitä voi tulkita niin monella tavalla, niin siihen on sisään kirjoitettu vapaus. Tulkinta kertoo silloin meistä itsestämme enemmän kuin itse tekstistä. Se on samaan aikaan peili, joka heijastaa meidän sisimpämme, mutta myös opas. Itse teoksena, pyhänä teoksena se on kompleksinen ja ristiriitainen, jolloin se antaa ihmistenkin olla kompleksisia.”
Mrouè ja Elfadl kuitenkin korostavat, että pitävät ongelmana sitä, että islamista ja Koraanista on tehty poliittisia aseita. Heidän mukaansa Koraanin teksti on jumalallista alkuperää, joka ilmentää moninaista ja määrittelemätöntä jumalaa, mutta sen pohjalta kirjoitetut ihmisiä sortavat lakitekstit ovat koonneet aikansa uskonoppineet.
Jos lakitekstit ovat oikeudenmukaisuutta, armollisuutta, myötätuntoa ja tasa-arvoista kohtelua eli islamin keskeisimpiä arvoja vastaan, voidaanko niiden kohdalla edes puhua enää islamilaisuudesta?
Monta islamia
Kaksikko korostaa islamin muuttuvaisuutta ja liikkuvuutta. Historiallisesti nähtynä uskonnot ovat aina sulautuneet osaksi jo olemassa olevia uskontoja, tulleet osaksi jo vallitsevia uskomuksia ja muovautuneet yhdessä niiden kanssa.
Myös islam on muotoutunut ajan saatossa, eikä sen muovautuminen ole pysähtynyt. Mrouén mukaan Euroopassa saatetaan ajatella, että islam olisi jollakin tavalla pysyväinen tai yksikkömuotoinen, monoliitti. Arabiaksi islam on kuitenkin sanana monikko – se on monta ja sen tulkintoja on yhtä monia kuin muslimeja.
Islamin näkemisessä monoliittina on Mrouén mukaan kysymys vallasta. Ne muslimit, jotka haluavat esittää islamin yksikkönä, ovat usein uskonnon sisällä valta-asemassa eivätkä halua asioiden muuttuvan tai uskonnon kehittyvän. Nykyinen muoto hyödyttää heitä ja ylläpitää heidän valta-asemaansa.
Vaikka Elfadl ja Mroué kyseenalaistavat uskonnon valtarakenteita, kuvaavat he henkilökohtaista suhdettaan uskoon inspiraation lähteenä ja mielenterveyden tukijana. Islamin tulkinta queeristi tekee tilaa moninaiselle identiteetille.
”Minulle suurimman inspiraation lähde on itse jumala, se määrittelemätön. Ihan yhtä lailla kuin queer, myös jumala on syvimmiltä olemukseltaan määrittelemätön. Arabian kielessä sana jumala ei ole feminiini- tai maskuliinimuodossa. Se on ainut sana Koraanissa, joka on sukupuolten ja sukupuolimääritelmien yläpuolella. Mutta silti siihen useimmiten viitataan maskuliinisin termein. Samaan aikaan jumala kuitenkin viittaa itseensä me-pronominilla ja rikkoo sitä kaikkea – se viittaa itseensä hyvin inklusiivisesti.”
Sukupuolen ja moninaisuuden käsittelyyn ja purkamiseen liittyy myös paljon häpeää. Jos identiteetti ei ole valtarakenteiden normien mukainen, on läsnä jatkuva häpeä siitä, kuka ja millainen saa olla. Sukupuolirakenteiden dekolonisointi on Mrouén ja Elfadlin mukaan myös häpeästä poisoppimista, itsemyötätuntoa ja positiivisen itsekkyyden luomista.
Uskonnossa häpeä on vahvasti läsnä. Esimerkiksi rukoilemiseen ja pukeutumiseen liittyy häpeää siitä, ettei tee oikein tai tarpeeksi. Häpeä on myös kontrollin mekanismi, johon liittyy valtaa – normeista poikkeaminen vaatii vallan kyseenalaistamista ja häpeästä irtautumista. Mrouén mukaan itsensä rakastaminen on paras vastaisku häpeälle.
Kuva: الأكثر قداسة The Most Sacred. Kuva © Mire Mroué
Kun koko olemassaolo on politisoitu
Elfadlin mukaan oman identiteetin valjastaminen ulkoisen tahon rahoittamaan hankkeeseen on välillä myös raskasta. Kun omasta identiteetistä tulee työtä, siitä ei voi pitää vapaapäiviä tai taukoja. Elfadl näkee myös aktivismin olevan pakollinen osa identiteettiä silloin, kun identiteetti on läpeensä politisoitu.
”Kun synnyt johonkin identiteettiin ja tietyillä intersektioilla, niin ei ole varaa olla muuta kuin aktivisti. Jos on musta, nainen, queer ja mitä kaikkea muuta siihen palettiin voi kuulua, niin mitä muuta voi olla? Kun identiteetti itsessään on huutava huutomerkki. Vaikka en tekisi tätä hanketta niin olemassaoloni olisi aktivismia ja politisoitu täysin, ihan omista tekemisistäni riisuttuna”.
Mroué ja Elfadl näkevät aktivismissa myös omasta identiteetistä erillisen osan, jossa toiminnalle on kehitetty strategia ja missio. Silloin saa käsiinsä ohjakset siitä, että voi valita miten itseä koskevista asioista puhutaan: miten islamista puhutaan, kuka siitä puhuu, miten naisista tai mustuudesta puhutaan ja miten näitä teemoja esitetään taiteessa.
Kaksikko näkee toimintansa vallan ottamisena omiin käsiin, koska moninaisella identiteetillä varustetut ihmiset on sivuutettu niin kauan. Nyt kun intersektionalismin teemat ovat pinnalla, he aikovat käyttää tilaisuutta hyväkseen ja puhua teemoista, joista olisi pitänyt jo kauan puhua.
Mroué ja Elfadl haluavat puhua myös valkoisuudesta. Se on vahvasti sidoksissa valtaan – kenellä on valtaa, mitä pidetään tavoiteltavana, millaiset kauneusihanteet vallitsevat ja kenen sanomista yhteiskunnassa kuunnellaan. Elfadlin mukaan valkoisuus on paljon muutakin kuin vain ihonväri:
”Valkoisuudella en tarkoita pelkästään sitä työtä, mitä valkoiset ihmiset tekevät itsensä kanssa ja oman etuoikeutetun asemansa kanssa. Vaan tarkoitan myös sisäistettyjä malleja esimerkiksi eurosentrisestä ajattelusta, joita olen itse sisäistänyt ja sitä, miten lähden purkamaan sitä. Miten puretaan sisäistettyjä eurosentrisiä, kapitalistisia ja patriarkaalisia malleja?”
Mroén ja Elfadlin mielestä keskustelu valkoisuudesta ei ole tarkoitettu ainoastaan valkoisille, vaan sisäistettyä valkoisuutta on kaikilla. Sitä voisikin kuvata sisäistettyinä valtarakenteina, jotka ovat historian myötä rakentuneet nykymuotoonsa.
Elfadlin mukaan muslimien keskuudessa valkoisuuskeskustelua ei juurikaan käydä ainakaan Suomessa. Mroué toivoisi, että muslimien toisiinsa kohdistamasta rasismista puhuttaisiin, ja käytäisiin analyyttista keskustelua islamin sisäisistä valta-asetelmista.
Vaihtoehtoinen turvallinen tila
Vallan teema näkyy vahvasti Mrouén ja Elfadlin keskustelussa liittyen moskeijoihin ja rukoushuoneisiin. He nostavat esimerkiksi Helsingin suurmoskeija-hankkeen ongelmallisuuden ja rajallisen keskustelun, jossa muslimien moninaisuutta ei huomioitu. Hanke kaatui lopulta siihen, että rahoituksen alkuperä nähtiin liian kyseenalaisena. Mroué ja Elfadl kysyvät kuitenkin, kenelle moskeija olisi ollut turvallinen? Islamin rukouspaikat ovat pyhiä tiloja, mutta queer-muslimille asia ei ole niin yksinkertainen.
”On ironista, että pyhän kuukauden aikana velvoitetaan yhdessä olemista ja moskeijasta käymistä, mutta eihän queer-henkilönä tai muunsukupuolisena ihmisenä voi mennä moskeijaan täällä. Sen osan itsestään joutuu täysin sulkemaan pois. Ne tilat ei edusta minulle rajatonta pyhyyttä, kun jo heti portilla rajataan pois. Vaikka pääsisit sisälle, henkisesti sinut on rajattu ulos jo kauan aikaa sitten.”
Keskustelu turvallisesta paikasta harjoittaa uskontoa on entistä ajankohtaisempi juhlapyhien aikana. Kyse on aina siitä, voiko queer-muslimina osallistua johonkin, joka on jollekin muulle hyvää ja pyhää mutta itselle ulossulkevaa ja toksista.
Myös moskeijoiden turvattomuuden ja ulossulkevuuden kritisointi on vaikeaa, sillä toisinaan kaikki islamiin kohdistuva kritiikki pyritään näkemään islamofobiana. Mroué kertoo, että monet eivät halua kritisoida muslimien toisiinsa kohdistamaa rasismia tai uskonnon eksklusiivisuutta, sillä he pelkäävät leimautumista islamofobisiksi. Mutta mikä on ansaittua kritiikkiä ja mikä islamofobiaa?
Islamin opetusten mukaan moskeija on rauhoittumisen paikka ja sosiaalinen paikka, jossa yhteisön jäsenet kokoontuvat yhteen. Jos sinne ei ole tervetullut, voi vaihtoehtoisen hengellisen ja turvallisen tilan voi Mrouén ja Elfadlin mukaan löytää myös sisältään tai luoda itse.
”Olemme miettineet sellaista turvallista tilaa itsensä, oman perheen ja ystävien kanssa. Se moskeija löytyy muualtakin kuin fyysisesti jostakin kerhohuoneesta. Silloin joutuu rakentamaan itse vaihtoehtoiset turvalliset tilat, kun ei pääse fyysisiin konkreettisiin tiloihin. Tällaisen vaihtoehto B:n on joutunut tekemään, koska joku on sulkenut oven edestä.”
Mrouén mukaan kysymys kuuluukin, kuinka pitkään uskonnon siivellä voidaan hyväksyä rasismi ja poissulkevat tilat. Myös mediassa on viime aikoina keskusteltu uskonnon varjolla tapahtuvasta syrjinnästä, kun kansanedustaja Päivi Räsänen on saanut syytteen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan homoutta ja uskontoa käsittelevistä puheistaan ja kirjoituksistaan.
Kristinuskon parissa Suomessa on alettu keskustella siitä, voiko uskonnonvapaudella oikeuttaa vähemmistöjen syrjinnän. Tätä keskustelua tarvitaan myös muiden uskontokuntien piirissä. Jo se, että turvallisen tilan tarpeesta täytyy puhua, kertoo siitä, miten paljon turvattomuutta oman uskonnon harjoittamiseen voi liittyä.
Kuva: Delia Giandeini / Unsplash
Islamin opetus kaipaa moninaisuutta
Uskonnon ongelmallisten kohtien kehittämisessä todella suuri merkitys on sillä, ketkä uskontoa opettavat. Suomessa islamia opetetaan koulussa ja sillä, keitä opettajiksi valmistuu, on Mrouén ja Elfadlin mielestä suuri merkitys. Nykyään islamin opettajien ei tarvitse itse olla muslimeja ja opetuksen tulee olla tunnustuksetonta, kuten muissakin uskonnon opetuksen oppimäärissä Suomessa.
Mrouén ja Elfadlin mielestä opetuksessa ei useinkaan tuoda esiin islamin moninaisuutta. Monesti perusopetus pohjaa totuttuihin näkemyksiin siitä, mikä on oikeaa islamia. Islam esitetään edelleen osin monoliittina ja uskonnon opetuksessa tuodaan esiin kapea tapa tulkita Koraania. Ajatellaan, että queer-teemat eivät kuulu uskonnon opetukseen tai islamiin, eivätkä ole osa oikeaa islamia.
”Haluaisin, että islamin opetukseen lisättäisiin se, että myös queer-muslimeja on olemassa, että ei ole vain shiioja, sunneja ja suufeja. Haluaisin, että otetaan lapsen identiteetin kannalta laajempi ote ja nähtäisiin, miten uskonto voi tukea sitä. Silloin kun opetussuunnitelmassa lukee, että islamin opetuksessa käsitellään queer-näkökulmaa, feminismiä ja naismystikkoja, niin myös yksityisten oppikirjoja tekevien tahojen täytyy tuottaa kirjoja sen mukaan.”
Elfadlin mukaan islamin oppimateriaaleja tulisi kehittää. Myös niissä tulisi tuoda esiin näkemystä siitä, että uskonto ei ole heteronormatiivista vaikka monesti keskitytään puhumaan miehenä ja vaimona olemisesta, lisääntymisestä ja perhekeskeisyydestä. Mrouén ja Elfadlin mukaan olisi etu, että myös hengellisyydellä voitaisiin tukea mielenterveyttä ja uskonnonopetus voisi olla elämänkatsomusta avartavaa usealla tapaa. Uskonnonopetus voisi olla yhteiskuntaan oppimista laajemmin. Mroué ja Elfadl toivoisivat kouluihin vierailemaan myös erilaisia muslimeja – ja menisivät itse mielellään.
Elfadlin mielestä etenkin käsitystä siitä, ketkä kaikki ovat muslimeja, täytyisi laajentaa. Jotta kenenkään ei tarvitsisi pelätä oman identiteettinsä tai uskontonsa takia syrjityksi tulemista. Jotta riippumatta sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta voisi olla muslimi ja turvassa.
Lisää tietoa Islamia Queeristi -hankkeesta löytyy hankkeen kotisivulta https://www.islamiaqueeristi.fi/. Hanketta voi seurata Instagramissa @islamiaqueeristi. Hanketta rahoittaa Koneen Säätiö vuosina 2019-2021.
Toimitus
- Podcast-lukija: Nelly Staff
- Verkkotaitto: Sonja Verkasalo
- Artikkelikuva: عندما يسقط الليل ,When the Night Falls, Kun Saapuu Yö. Kuva © Mire Mroué
Lukemista
- Reference 1
- Reference 2
- Reference 3
- …
