Terveydenhuolto nivoutuu kansalaisten valtiosuhteeseen

Suhde valtioon määrittää ihmisten elämää eri tavoin. Kuubassa ter­vey­den­huol­to on taval­li­sil­le ihmisille eräs kes­kei­sim­mis­tä tavoista olla kos­ke­tuk­sis­sa valtioon.

Vaikka koro­na­pan­de­mia pysyi Kuubassa aluksi hyvin kurissa rajoi­tus­ten avulla, maan avaaminen turis­mil­le lop­pu­vuo­des­ta 2020 ajoi virus­ti­lan­teen kaoot­ti­sek­si kesällä 2021. 

Samalla kär­jis­tyi­vät valtion ter­vey­den­huol­to­jär­jes­tel­mää koskevat ongelmat, joista kuu­ba­lai­set ovat jo pitkään valit­ta­neet. Kansainvälinen media kirjoitti, että potilaat eivät mahdu sai­raa­loi­hin ja että kuol­lei­suus­lu­vut ovat korkeita. Maata oli jo kuukausia vaivannut lääkepula, jota talous­krii­si ja Yhdysvaltojen kaup­pa­ra­joi­tuk­set pahen­si­vat enti­ses­tään. Kesällä 2021 ongelmat pur­kau­tui­vat har­vi­nai­sik­si, laajoiksi mielenosoituksiksi.

Onkin häm­mäs­tyt­tä­vää, että kuu­ba­lai­set ystäväni, joiden parissa olen tehnyt etno­gra­fis­ta tut­ki­mus­ta vuodesta 2003 saakka, suh­tau­tu­vat yhä luot­ta­vai­ses­ti valtion terveydenhuoltojärjestelmään. 

Keväällä 2021 sain jat­ku­vas­ti huonoja uutisia Kuubasta: eräs ystäväni yritti esi­mer­kik­si löytää taval­li­sia sär­ky­lääk­kei­tä kovista kivuista kär­si­väl­le äidilleen, mutta ne olivat kadonneet sekä valtion aptee­keis­ta että katu­kau­pas­ta. Samalla läheiset havan­na­lai­set ystäväni olivat kuitenkin saaneet kolme koro­na­ro­ko­tus­ta ennen kuin minä ehdin Helsingissä saada ensimmäistäkään. 

Vaikka Kuuban valtio tuntui ulko­puo­lel­ta katsoen olevan romah­dus­pis­tees­sä, havan­na­lais­ten ystävieni näkö­kul­mas­ta elämä jatkui monessa mielessä kuten ennenkin, tosin taval­lis­ta tiu­kem­mas­sa talou­del­li­ses­sa tilanteessa.

Nämä esimerkit Kuuban ter­vey­den­huol­los­ta kertovat, miten mutkikas ja ris­ti­rii­tai­nen suhde ihmisillä voi olla valtioon. Yllättävän monet kuu­ba­lai­set luottavat ter­vey­den­huol­to­jär­jes­tel­mään vielä vakavien puut­tei­den ja hen­ki­lö­koh­tais­ten mene­tys­ten keskellä. Kertooko se luot­ta­muk­ses­ta Kuuban valtiota ja hal­li­tus­ta kohtaan? Yhtäältä voisi ajatella niin, mutta toisaalta jotkut Kuuban hal­li­tuk­seen kriit­ti­sem­min suh­tau­tu­vat ystäväni kuitenkin luottavat maan terveydenhoitojärjestelmään. 

Kuten ant­ro­po­lo­git Tammisto ja Wilenius Valtion ant­ro­po­lo­gi­aa ‑kirjassa toteavat, tämä osoittaa että valtiota ei pidä ymmärtää mono­liit­ti­se­na, yksi­ta­hoi­se­na ins­ti­tuu­tio­na. Jopa niin kes­kit­ty­neen vallan ympä­ris­tös­sä kuin Kuubassa valtiolla on eri puolia, joihin ihmiset suh­tau­tu­vat vaih­te­le­vas­ti – ajoittain keskenään ris­ti­rii­tai­ses­ti. Suomessakin koro­na­ro­kot­teet ovat saaneet aikaan kiistelyä lää­ke­tie­tees­tä ja val­tio­val­lan roolista.

Vaikka ter­vey­den­huol­lon puut­tei­den voisi olettaa luovan kri­tiik­kiä Kuuban roko­teoh­jel­maa kohtaan, en ole törmännyt kuu­ba­lais­ten parissa roko­te­vas­tai­suu­teen. Tämä kertoo osaltaan lää­ke­tie­teen his­to­rial­li­ses­ti vahvasta asemasta Kuubassa ja siitä, missä määrin kuu­ba­lai­set ovat, Sean Brothertonin termin mukai­ses­ti, ”medi­ka­li­soi­tu­nei­ta sub­jek­te­ja”: he luottavat vakaasti bio­me­di­kaa­li­seen ter­vey­den­huol­toon. Samalla se osoittaa, miten luottamus val­tio­val­lan toteut­ta­miin roko­tuk­siin vaihtelee eri­lai­sis­sa his­to­rial­li­sis­sa kon­teks­teis­sa: rokot­tei­siin suh­tau­tu­mi­nen on kult­tuu­ri­ses­ti ja sosi­aa­li­ses­ti mää­rit­ty­nyt asia eikä pelkkä yksi­lö­ta­son päätös. Näkemykset ter­vey­den­huol­los­ta ovat samalla kes­kus­te­lua val­tio­val­lan ja taval­lis­ten ihmisten välisestä suhteesta.

  1. Brotherton, Sean P. 2012 Revolutionary Medicine: Health and the Body in Post-Soviet Cuba. Durham: Duke University Press.
  2. Härkönen, Heidi 2021. Rikollisuuden pelko ja muuttuva valtio nyky-Kuubassa. Teoksessa Valtion ant­ro­po­lo­gi­aa: tut­ki­muk­sia ihmisten hal­lit­se­mi­ses­ta ja vas­ta­rin­nas­ta (toim. Tammisto & Wilenius). Helsinki: SKS.
  3. Tammisto, Tuomas ja Heikki Wilenius 2021. Johdanto: Uusi valtion ant­ro­po­lo­gia. Teoksessa Valtion ant­ro­po­lo­gi­aa: tut­ki­muk­sia ihmisten hal­lit­se­mi­ses­ta ja vas­ta­rin­nas­ta (toim. Tammisto & Wilenius). Helsinki: SKS.

Kirjoittaja

Heidi Härkönen on vuonna 2014 valtiotieteiden tohtoriksi väitellyt antropologi. Hän työskentelee tutkijana Helsingin yliopistossa tarkastellen sukulaisuutta, sukupuolta, huolenpitoa, hyvinvointia, digitalisaatiota ja politiikkaa.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Erityisesti viimeisen 10 – 15 vuoden aikana pakolais- ja siirtolaisaktivismin kentällä on entistä voimakkaammin tuotu esille valtionrajojen ja rajateknologioiden vahingollista ja syrjivää perusluonnetta. Myös monet tutkijat ovat liittyneet mukaan vaatimuksiin näiden rajojen kaatamisesta.

Laadukasta terveydenhuoltoa pidetään usein suomalaisen hyvinvointivaltion peruskivenä, johon kaikilla kansalaisilla on oikeus. Mutta minkälaista on asioida terveydenhuollossa, kun kuuluu vähemmistöön, johon suhtautuminen vaihtelee suuresti?