Lokakuussa on kulunut kolme vuotta siitä, kun Libanonin kansa lähti kaduille vastustamaan korruptoitunutta hallintoa ja sen aikaansaamaa taloudellista syöksykierrettä. Protestit herättivät suuria toiveita Libanonin uskontokuntiin pohjautuvan hallintomallin korvaamisesta aidolla demokratialla.
Toisin kävi. Historiallisen rajun inflaation myötä 80 % Libanonin ihmisistä elää köyhyysrajan alapuolella. Suurimpina kärsijöinä ovat jo entuudestaan heikoimmassa asemassa olevat: lapset, pakolaiset, vierastyöläiset – sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt.
Beirutin sataman räjähdys elokuussa 2020 kosketti kipeästi pääkaupungin LGBTQ-yhteisöä, joka jo vuosikymmenien ajan on rakentanut turvallista tilaa pahimman tuhon kokeneelle Gemmayzen alueelle.
Kansainvälisen raportin mukaan Beirutin työväenluokkaisista LGBTQ-ihmisistä 58 % raportoi kotinsa vaurioituneen tai tuhoutuneen räjähdyksessä. Toisen raportin mukaan Libanonin LGBTQ-väestöstä yli 70 % menetti työpaikkansa vuonna 2021.
Libanonin uskontokuntien varaan rakennettu yhteiskunta on kuin valtava hyvä veli -verkosto, jossa työ- ja opiskelupaikat, sairaalahoitoon pääsy tai vaikkapa virallisten dokumenttien saanti vaatii sosiaalisia verkostoja.
Tämä asettaa erityisen haavoittuvaan asemaan monet sellaiset LGBTQ-ihmiset, jotka ovat joutuneet jättämään uskonnollisen yhteisönsä tai jotka suku on sosiaalisen häpeän pelossa hylännyt. Naiset ovat erityisen suojattomia, sillä uskonnolliset lait eivät takaa heille samoja oikeuksia kuin miehille.
Libanon tunnetaan vapaamielisyydestään, mutta joidenkin tutkijoiden mukaan mielikuva perustuu orientalistiseen ajatukseen Libanonista poikkeuksellisen “modernina” ja “eurooppalaisena” muuhun Lähi-itään verrattuna.
Sosiologi Ghassan Moussawi on purkanut arabi-queereihin liittyviä kolonialistisia asenteita. Etnografisessa analyysissaan hän juurruttaa libanonilaiset LGBTQ-ihmiset osaksi Libanonin yhteiskunnallista kamppailua länsimaisen “queer-identiteetin” sijasta.
Kuluvana vuonna Libanonissa on nähty poikkeuksellisia toimenpiteitä LGBTQ-yhteisöjä vastaan. Kesäkuussa sisäministeriö muun muassa kielsi kaikki LGBTQ-yhteisöjen kokoontumiset uskontoon ja perinteisiin vedoten. Tämä kertoo paitsi hallinnon pyrkimyksistä suunnata yleisön huomio pois omista epäonnistumisistaan, myös siitä, että uskonnolliset rajat ylittävä solidaarisuus on sille todellinen uhka.
Kansainvälinen tuki Libanonin LGBTQ-yhteisöille on viime vuosina lisääntynyt. Siinä missä yhdet toivottavat avun ja kansainvälisen näkyvyyden tervetulleeksi, toiset pelkäävät sen johtavan yhä suurempaan sisäiseen epätasa-arvoon.
Osa väitöskirjatutkimukseeni haastattelemistani LGBTQ-nuorista on kyllästynyt virallisiin LGBTQ-järjestöihin. Niitä kritisoidaan korruptiosta ja uuskolonialismista, sillä liian usein korkeasti koulutetut ja urbaanit kristityt valikoituvat avun ensisijaisiksi kohteiksi.
Osa nuorista on perustanut ruohonjuuritason liikkeitä, jotka tarjoavat tukea pakolaisille, kodittomille ja väkivallan uhreille. Toiminnan ytimessä on ajatus siitä, että LGBTQ-oikeudet eivät voi toteutua niin kauan kuin ihmisiä arvotetaan kansalaisuuden, uskonnon tai sukupuolen perusteella.
Lukemista
- Al-Monitor: Lebanese authorities crack down LGBT community
- Human Rights Watch: Lebanon: Unlawful crackdown on LGBTI gatherings
- Mikdashi, Maya 2022. Sextarianism: Soveregnty, Secularism, and the State in Lebanon. Stanford University Press: Stanford CA.
- Moussawi, Ghassan 2020. Disruptive Situations: Fractal Orientalism and Queer Strategies in Beirut. Temple University Press: Philadelphia.
- Nagle, John & Fakhoury, Tamirace 2022. Resisting Sectarianism: Queer Activism in Postwar Lebanon. Zed Books: London.
