Kurpitsajuhla halloweeniin kuuluva “karkki vai kepponen” tuntuu rantautuneen Suomeen viime vuosina. Perinteellä on kuitenkin vanhat juurensa myös meillä.
Parisataa vuotta sitten ovella kolkuttelivat kekripukki ja kekrittäret, jotka odottivat palkaksi vähintään ryyppyä ja uhkasivat uunin rikkomisella, jos eivät saaneet kestitystä.
Kekri oli vuoden suurin juhla, joka päätti maatalousvuoden. Sitä vietettiin joustavaan aikaan talosta riippuen kun sato oli korjattu ja eläimet otettu talveksi sisään. Marraskuun alussa alkoi jakoaika, jolloin tasattiin aurinko- ja kuukalenterien erotus.
Vanhan ja uuden vuoden välissä liikkeellä olivat vainajien ja henkien lisäksi myös maataloustöitä tekevät palkolliset. Työvuoden päätteeksi sopimus joko uusittiin tai palvelusväki vaihtoi paikkaa. Heillä oli viikko tai pari vapaata “römppäviikkoa”, jolloin oli tärkeää nauttia satovuoden antimista.
Taloissa kiertävät kekripukit ja kekrittäret pyysivät kestitystä ja tarkistivat, että sadonkorjuu oli tehty. Juhlan nurinkurisessa hengessä miehet saattoivat pukeutua naisten vaatteisiin ja päinvastoin. Vieraat saapuivat usein jo aamuyöstä ennen kuin isäntäväki oli ehtinyt edes uunia lämmittää.
Jakoaika kesti Martinpäivään 10. marraskuuta asti, mutta osasta taloista vierailijat ja henget hätistettiin jo sieluinpäivänä 2. marraskuuta. Kekriin kuuluva pitkä ja monipuolinen juhlinta on vuosien varrella siirtynyt muihin ajankohtiin, erityisesti jouluun.
Viime vuosina kekrin syksyinen vietto on lisääntynyt. Lomailevien maatyöläisten sijaan nykyään on todennäköisempää kohdata sokerihuuruissa olevia naamiaisasuisia lapsia ja aikuisia, mutta myös perinteisiä kekrimenoja.
Elävä perinne saa uusia muotoja ja merkityksiä. Vuosisadasta ja paikasta riippumatta siirtymä valoisasta ajasta pimeään on oiva aika juhlinnalle.
Luettavaa
- Juha Nirkko, 2004. Juhannus ajallaan – juhlia vapusta kekriin. SKS Kirjat.
- Samuli Paulaharju, 1922. Kainuun mailta – kansantietoutta Kajaanin kulmilta. Tietosanakirja-Osakeyhtiö.
- Talonpoikaiskulttuurisäätiö: Kekritietoa
- Tamara Searle, 2019. Burning the Bull – the changing meanings of a harvest ritual in the Anthropocene. A Journal of the Performing Arts 24 (6).
- Lue lisää AntroBlogin kulttuurishokkeja
