Melankolia tarkoittaa nykyään raskasmielisyyttä tai alakuloa. 1700-luvun Britanniassa se liitettiin emotionaaliseen syvyyteen ja viisauteen. Eräs kiinnostava melankolisuuden ilmentymä oli puutarhaerakko, joka oli jonkin aikaa oikea palkallinen työ.
Teollistuvassa Britanniassa ihannoitiin ajatusta “kesyttämättömästä” luonnosta vastavoimana yhteiskunnan muutoksille ja siihen asti suosituille geometrisille puutarhoille.
Uusissa puutarhoissa oli kiemurtelevia polkuja, runsasta puustoa ja lampi tai joenmutka. Niihin rakennettiin romanttisia ja salaperäisiä rakennuksia – kuten pieniä erakkomajoja.
Yksinkertainen erakkomaja herätti mielikuvia harmonisesta yhteiselosta luonnollisen maailman kanssa. Majan pöydälle asetettiin avonainen kirja ja silmälasit, aivan kuin erakko olisi juuri ollut lukemassa filosofista teosta.
Erakkomaja puutarhassa siis trendasi. Pian kunnianhimoisimmat maanomistajat kehittivät ideaa eteenpäin. Majoihin tarvittiin seuraavaksi oikeita erakoita.
Pätevän erakon löytäminen ei ollut helppoa, sillä pesti edellytti monia uhrauksia.
Erakon työsuhde kesti tyypillisesti seitsemän vuotta. Sen aikana ei sopinut leikata hiuksia, kynsiä tai partaa eikä peseytyä turhan usein. Erakolta edellytettiin usein myös ihmiskontakteista pidättäytymistä. Erakkovuosista maksettavalla palkkiolla saattoi toisaalta sitten elellä jopa lopun ikänsä.
Melankolia nähtiin taitona, jonka avulla havaitsi maailman muita kirkkaammin ja todenmukaisemmin. Melankoliaan uppoutuminen kuitenkin vaati hiljentymistä, vetäytymistä, yksinoloa ja toimettomuutta. Perheelliselle, yhteiskunnassa aktiiviselle ihmiselle tämä oli saavuttamaton ideaali.
Vauraalle maanomistajalle puutarhan perällä asuva koristeellinen erakko oli ulkoistettua melankoliaa: tavoiteltavan ja ihannoidun sisäisen tilan näkyvä sosiaalinen symboli.
Toimitus
Artikkelikuva: Unsplash/Birmingham Museums Trust
Luettavaa
- Gordon Campbell, 2015. The Hermit in the Garden: From Imperial Rome to Ornamental Gnome.
- Lue lisää AntroBlogin kulttuurishokkeja
