Pandemian jälkeinen aika on luonut tarpeen pohtia tiedon murroksen vaikutuksia nykymaailmassa. Brasilialaisen Boas Práticas -hankkeen vetäjä, antropologi Ana Gretel Echazú Böschemeier kertoo haastattelussa, miltä yhteisölähtöinen tiedontuotanto näyttää ja mitä sen avulla voidaan saavuttaa.
Identiteettipolitiikka, poliittinen polarisaatio ja niin kutsuttu totuudenjälkeinen aika ovat aiheita, jotka herättävät ihmisissä vahvoja tunteita. Globaalin etelän maissa pakkaa sekoittavat kolonialismin kritiikki ja sen tarjoamat muutosvaihtoehdot.
Nämä vaihtoehtoiset tavat lähestyä muutosta kysyvät, mikä on tiedon merkitys nykymaailmassa? Mikä on totta ja mikä tarua? Entä mihin tietoa käytetään ja kenen hyväksi?
Artikkelia varten haastattelin koillisbrasilialaisten yhteisöjen kanssa toteutetun Boas Práticas -hankkeen vetäjää, lääketieteelliseen antropologiaan perehtynyttä Ana Gretel Echazú Böschemeieriä tavoista, joilla paikallisyhteisöt ovat ottaneet tiedontuotannon haltuunsa.
Tutustuin Rio Grande do Norte -yliopiston tutkijana ja opettajana työskennelleeseen Echazú Böschemeieriin, kun koronapandemia vei kohtaamiset nettiin ja kansainvälinen yhteistyö muuttui yllättäen helpommaksi. Hän löysi tutkijoista koostuvan Latin America is Moving -kollektiivin, jota tuolloin vedin.
Yhteistyön tuloksena Boas Práticas tuotti kollektiivin kanssa yhteisöjohtajista kertovan nelikielisen kuvakollaasikirjan nimeltä Ylisukupolvinen taistelu: kunnianosoitus vastarinnan kasvoille. Teos on julkaistu suomeksi, tupi-nheengatuksi, englanniksi ja portugaliksi.
Kirjan tekijät halusivat käyttää suomea ja Brasiliassa elvytettyä tupi-nheengatua kahden valtakielen rinnalla valta-asemien tasapainottamiseksi.
Yhteisölähtöisiä käytäntöjä pandemiaa vastaan
Tieteellisten seurain valtuuskunnan vastuullisen tieteen raportissa muistutetaan, että yhteiskunnan luottamus tutkittuun tietoon nojaa hyvien tutkimuskäytäntöjen noudattamiseen. Pandemian jälkeinen aika on luonut tarpeen pohtia tiedon murrosta ja luoda tutkimustyöhön uusia hyviä käytäntöjä.
Yksi pandemian jälkivaikutuksista on ollut kasvava epäsymmetria globaalin pohjoisen ja globaalin etelän välillä. Vaikka pandemian aikana Euroopan unioni tuki globaalia etelää rahallisesti, se jätti käyttämättä tilaisuuden käsitellä alueiden välistä rakenteellista, taloudellista ja poliittista epätasapainoa.
Esimerkiksi toimimaton kansainvälinen velkajärjestelmä sekä kilpailu resurssien ja raaka-aineiden saatavuudesta ovat lisänneet globaalin etelän epäluuloa globaalia pohjoista kohtaan.
Epäsymmetristen valtasuhteiden aiheuttama kitka ulottuu tutkimuskäytäntöihin. Tutkimusta erityisesti globaalissa etelässä tehdessä on tärkeä kysyä, ketä tutkimus hyödyttää eniten ja onko tutkimus koskaan vapaata poliittisista tarkoitusperistä.
Nimensä mukaisesti Boas Práticas eli hyvien käytäntöjen hanke tarkastelee tiedon tuottamisen hyviä käytäntöjä näiden valta-asetelmien valossa. Hankkeen nimi ei kuitenkaan viittaa tieteentekoon vaan koronapandemiaan, jonka aikana hankkeessa etsittiin hyviä käytäntöjä yhteisöjen suojelemiseksi ja heidän selviytymiskeinojensa vahvistamiseksi.
Yhdessä paikallisten yhteisöjen kanssa toteutetun hankkeen tarkoituksena oli tuottaa monipuolista ja sovellettavaa ymmärrystä koronapandemian selättämiseksi.
Boas Práticas sai alkunsa vuonna 2020 Rio Grande do Norten yliopiston tutkijoiden ja opiskelijoiden aloitteesta. Projektissa oli mukana yhteisöjohtajia seitsemästä eri liikkeestä ja yhteisöstä. He edustivat Sousan calon-romaniyhteisöä, kierrätysmateriaalien naiskerääjiä, kansallisen katuväestön liikettä sekä kalastajien ja meriviljelijöiden yhdistyksiä.
Lisäksi hankkeessa oli mukana alkuperäiskansoista gaviãon, tubiba tapuian, tabajarasin, sekä potiguaran ja mendonça potiguaran yhteisöjen jäseniä. Yhteisöjen johtajat tulivat Rio Grande do Norten, Paraíban ja Cearán osavaltioista.
Kun koronapandemia järisytti maailmaa, Echazú Böschemeier päätti tutkijakollegoidensa kanssa hakea rahoitusta hankkeelle. Rahoituksella kustannettiin yhteisöille esimerkiksi kasvomaskeja ja esitteitä.
Hankkeen jäsenet tapasivat virtuaalikokouksissa ja jakoivat toisilleen tutkittua tietoa pandemiasta. Yhteisöjohtajat välittivät tietoa eteenpäin yhteisöilleen.
”Pandemian räjähtämisen aikaan Brasiliassa oli vallassa presidentti Jair Bolsonaron hallitus, joka suhtautui pandemiaan kieltävästi. Liikkeellä oli virheellistä tietoa, joka edisti sellaisia käytäntöjä, millä ei ollut mitään tekemistä ihmisten suojelun kanssa. Puhuttiin esimerkiksi lääkinnällisistä menetelmistä, vaikka suojelu liittyi sosiaaliseen etäisyyteen. Niinpä loimme eräänlaisen sillan, jolla ohitimme tiedonpuutteen.”
Yhteisöjen kokemuksia ja toimintatapoja tuettiin ja niistä opittiin. Kun Suomessa ihmiset eristäytyivät koteihinsa, Koillis-Brasiliassa yhteisöt pysyivät yhdessä mutta eristäytyivät yhteisön ulkopuolisista ihmisistä.
”Seurasimme esimerkiksi Mundo Novo -yhteisöä, joka asuu korkealla Matas-vuoriston alueella Cearassa. He päättivät eristäytyä yhteisöllisesti siten, että yhteisön portilla pidettiin vahtivuoroa. Yhteisöstä oli siis ihmisiä, jotka valvoivat, kuka tuli ja lähti sekä miten he tulivat ja lähtivät. Tuohon aikaan meillä ei ollut edes koronapikatestejä, mutta yhteisön eristäminen oli yksi niistä asioista, joita seurasimme.”
Boas Práticas -hankkeen jäsenet tukivat vahtivuorossa olevia joukkoja esimerkiksi jakamalla heille SIM-kortteja netinkäyttöä varten. Tuolloin tiedonsaanti ja pääsy sosiaalisiin verkostoihin, kuten WhatsAppiin, Instagramiin ja YouTubeen, oli tärkeää. Työtä tehtiin myös sen varmistamiseksi, että jaettu tieto olisi paikkansapitävää.
Yhteisöjen todellisuus toimii vastarintana yhteiskunnan valuvioille
Echazú Böschemeier mainitsee, että Etelä-Amerikalla on rikas osallistavan toimintatutkimuksen ja kansalaiskasvatuksen perinne. Esimerkiksi brasilialainen kasvatusfilosofi Paulo Freire puhui kansankasvatuksesta 1960-luvun lopulla kirjoitetussa Sorrettujen pedagogiikka -klassikkoteoksessaan.
Tänä päivänä Brasiliassa akateeminen keskustelu keskittyy globaalissa pohjoisessakin tunnettuun kansalaistieteeseen, jossa ei-akateemisia ihmisiä tai yhteisöjä otetaan mukaan tekemään tiedettä.
Esimerkiksi asunnottomien liikkeessä toimiva aktivisti Vanilson Torres on kehittänyt rualogia-termin, jonka alkuosa rua tarkoittaa katua. Rualogian mukaan kokemus kadulla elämisestä tuottaa tietoa maailmasta: se opettaa solidaarisuutta ja yhteisöllisyyttä ja auttaa tekemään hyviä tekoja muille.
Katukokemus on kytköksissä yhteiskunnan marginaaliin joutumiseen ja paljastaa siten yhteiskunnan valuvikoja.
Boas Práticas -hankkeen vaikutteet tulivat myös muualta. Osa hankkeen yhteisöistä on aktiivisia potigatapuia-liikkeessä, joka taistelee alkuperäiskansojen alueiden rajaamisen ja tupi-nheengatun kielen virallistamisen puolesta. Samalla liike edistää hyvän elämän eli bem viverin käsitteen viemistä käytäntöön.
Bem Viver, espanjaksi buen vivir, ketsuaksi sumak kawsay ja awajuniksi tajimat pujut, on Amerikan alkuperäiskansojen filosofia, jota on edistetty lainsäädännöllä Etelä-Amerikan maissa. Termi kokoaa yhteen eri alkuperäiskansojen hyvän elämän aatteita. Keskeistä bem viverille ovat esimerkiksi tunnesidokset organismeihin ja materiaan.
Suurin osa hankkeessa mukana olevista yhteisön johtajista on naisia. Naisina heillä on perinteisiä rituaalisia ja henkisiä rooleja esimerkiksi tansseissa, joissa käytetään yhteisölle voimaa ja suojaa antavia siemeniä. Yhteisöjohtaja Teka Potyguaralla oli erityinen yhteys lauluun, jolla on voima pitää yhteisöstä huolta.
Hanke otti käyttöön ja edisti ajatuksia, jotka he kokivat paikallisiksi. Esimerkiksi luonnon käsitettä he pitivät liian länsimaisena, koska käsitteellä rakennetaan vastakohtaa kulttuurille ja luonto sijoitetaan yksilön ulkopuolelle.
Sen sijaan yhteisöjen jäsenet samaistuivat Latinalaisessa Amerikassa käytettyyn territórion eli alueen käsitteeseen, jonka mukaan esimerkiksi taide ei ole vain yksilön tuottama teos vaan se on juurtunut yhteisöjen yhteiseen työhön, rituaaleihin ja henkilökohtaisiin kamppailuihin.
Koska erityisesti naisilla on merkittävä rooli yhteisön hoivassa ja sosiaalisen yhteyden luomisessa sekä erilaisten elämänstrategioiden ylläpitämisessä, feministiset liikkeet ovat samaistuneet território-termiin ja ottaneet sen käyttöönsä.
Bem viveristä esimerkkinä naisten tanssit ja laulut pandemian aikana vahvistivat yhteisöä sen omilla menetelmillä, jotka loivat solidaarisuutta, siteitä ja toivoa.
Yhteisöjen nuorimmat johtohahmot, kuten 16-vuotias Belinha meriviljelijöiden yhteisöstä ja 15-vuotias Diego Potyguara potigatapuia-liikkeestä, käyttivät työssään nuorille tuttua runoutta, spoken wordia ja valokuvausta.
Episteeminen pluralismi eli tiedon moninaisuus
Boas Práticasin tutkimusperiaatteet viittaavat episteemiseen oikeudenmukaisuuteen ja episteemiseen pluralismiin. Episteemiset oikeudet tarkoittavat jokaisen oikeutta muodostaa vapaasti näkemyksensä ja maailmankuvansa. Episteeminen pluralismi taas viittaa siihen, että tiedolle on useampi kuin yksi perusta tai tapa selittää todellisuutta.
Epistemologia eli tietoteoria tarkoittaa filosofian osa-aluetta, joka tutkii sitä, mitä tieto on. Tieteellinen ajattelu on nojannut ajatukseen, että on olemassa vain yksi todellisuus, josta tietoa saadaan tieteellisten havaintojen avulla. Yhden todellisuuden mallia on laajalti kyseenalaistettu kolonialismin kritiikin myötä.
Viime vuosituhannen vaihteessa pohdittiin kuumeisesti, miltä toisenlainen maailma voisi näyttää. Tänään uudet poliittiset virtaukset globaalissa etelässä kyseenalaistavat yhden totuuden siitä, millainen maailman tulisi olla.
Yhden maailman mallissa on painotettu ajatusta kehityksestä, mikä ei ole ongelmatonta. Esimerkiksi modernien yhteiskuntien tuoton tavoittelu on asetettu ihmisen ja luonnon keskinäisriippuvuuden edelle. Yhden maailman malli aiheuttaa monessa suhteessa pikemminkin ongelmia kuin tarjoaa niihin ratkaisuja.
Sen sijaan globaalin etelän poliittisten virtausten edustajat ehdottavat, että meidän tulisi puhua maailmasta, jonka sisään monet eri todellisuudet mahtuvat, eli pluriversumista.
Tekemisen ja todellisuuden luomisen eri tavat kuuluvat pluriversaalin politiikan piiriin. Antropologi Arturo Escobar korostaa keskinäistä avunantoa, autonomian lisäämistä ja paikallisuuden korostamista tapoina lisätä yhteisöllisyyttä ja tehdä esimerkiksi ruuan tuotannosta reilumpaa.
Pluriversaali politiikka on kriittisten teorioiden, kuten dekoloniaalisuuden ja posthumanismin, perillinen. Yhteistä näille teorioille on, että ne tavoittelevat koloniaalisen maailmankuvan purkamista. Koloniaalisuus viittaa kaikkiin niihin sortaviin ulottuvuuksiin, jotka tulivat uudelle mantereelle siirtomaapolitiikan myötä.
Yksi näistä ulottuvuuksista on euroamerikkalaisesta tietokäsityksestä kumpuavan tiedon pitäminen ylivertaisena.
Echazú Böschemeierin mukaan Boas Práticas -hanke sovelsi kansalaistiedettä dekoloniaalisin ottein, sillä hankkeen jäsenet kyseenalaistivat tieteen valtarakenteita, eli sitä, miten tieto ja valta jakaantuvat. He eivät lähestyneet yhteisöjä ulkopuolelta tuotujen mallien kanssa, vaan yhteisöt loivat ne yhdessä tutkijoiden kanssa.
Vallan jakautumiseen tieteen tekemisessä liittyy myös toinen ulottuvuus: sosiologi ja historioitsija Silvia Rivera Cusicanqui on kritisoinut tapaa, jolla dekoloniaalisuudesta, eli vallan koloniaalisuutta purkavasta prosessista, on tullut globaalin pohjoisen yliopistoissa uraa luovien akateemikkojen asiantuntijuusala.
Tämän kehityksen seurauksena alkuperäiskansat joutuvat lukemaan heitä koskevaa ja heiltä lähtöisin olevaa tietoa globaalin pohjoisen maiden kustantajilta.
Globaalin pohjoisen tutkijan onkin hyvä pohtia valta-asemaansa ja sitä, minkälaiseen toimintaan hänen tietotaitoaan hyödynnetään. Akateemisen norsunluutornin olettamus on, että tieto lisää yhteiskunnan viisautta, mutta tieto itsessään ei taianomaisesti muuta asioita.
Mielekkäiden yhteyksien ja tasavertaisten kumppanuuksien luominen on avainasemassa tiedon valtarakenteiden purkamisessa.
Muutoksen siemenet
Historiantutkimuksen rocktähti Yuval Noah Harari kirjoittaa uusimmassa Nexus-teoksessaan, että tiedon tärkein tehtävä on yhdistää ihmisiä. Kun tarkastelemme tiedon roolia ihmisten elämässä läpi historian, tärkeintä ei ole kysyä, onko tieto oikeaa tai väärää, vaan miten se on tuonut meitä yhteen.
Vaikka Boas Prácticas -hanke on jo päättynyt, sen jäsenet ovat järjestäytyneet toisiaan tukevaksi verkostoksi – ikään kuin samasta mullasta ponnistaviksi siemeniksi.
Echazú Böschemeier nostaa haastattelussa esiin kiireellisen kysymyksen ympäristöoikeudenmukaisuudesta. Rio Grande do Norte on kärsinyt kovasta kuivuudesta, ja veden puute on alueen yhteisöjen jaettu huolenaihe.
Pandemia antoi esimakua yhteisöjen varautumisen tarpeesta sekä solidaarisuudesta, jota tarvitaan kasvavassa määrin ilmastonmuutoksen edetessä.
Mikään määrä tietoa ei näytä olevan riittävä ratkomaan tämän päivän kriittisiä ongelmia, kuten ilmastonmuutosta, ekologista romahdusta, elämän jatkuvaa haurautta tai äärimmäisen vaurauden kasautumista harvoille.
Tällöin on tärkeää muistaa, että muutosta voi kylvää yhteistyöllä ja keskittämällä huomiota valittuihin toimintatapoihin.
Boas Práticasin jäsenten yhteisöllisyyteen perustuva tietotaito avaa tietä yhteistoiminnalle, joka tulee olemaan kriisien edetessä yhä tärkeämpää Etelä-Amerikan lisäksi myös globaalissa pohjoisessa.
Haastattelun päätteeksi Echazú Böschemeier lisää:
”Juuri eilen pohdin Paulo Freiren sorrettujen toivon pedagogiikkaa ja sitä, kuinka paljon levottomuutta ja tappion tuntua maailmassa on. Hirvittäviä asioita tapahtuu tällä hetkellä. Kaikkeen tähän yhteisöjohtajat sanoisivat: älkää lakatko kyseenalaistamasta, älkää lakatko osallistumasta, älkää lakatko antamasta äänenne kuulua.”
Koillisbrasilialaiset yhteisöt ovat suunnannäyttäjiä tavoissa kuvitella ja luoda maailma, johon monet maailmat mahtuvat. Tätä filosofista perustaa on tärkeää vaalia myös meillä Suomessa.
Yhteisöjen voimaa -artikkelisarja
Tässä sarjassa käsitellään Latinalaisen Amerikan alkuperäiskansojen ja muiden yhteisöjen nykytilannetta sekä vaihtoehtoisia tietämisen ja elämisen tapoja.
Artikkeli on myös luettavissa Siemenpuun sivuilla. Siemenpuu-säätiön julkaisema Muutosvaihtoehdot-verkkojulkaisu esittelee pääosin etelän kansalaistoimijoiden aloitteita nykyjärjestelmän muuttamiseksi.
Toimitus
- Toimittaja: Niina Ahola
- Artikkelikuva: Assunção Oliveira/Boas Practicas
- Kuvitus: Vinicius Chaves/Studio iniV
- Taittaja: Niina Ahola
Luettavaa
- Raquel Assunção Oliveira ym. 2024: Geracoes de luta, honrando as faces da resistencia; Siia ekobe ita maramunha:rua suiwara maramunha; Ylisukupolvinen taistelu:kunnianosoitus vastarinnan kasvoille; Generations of struggle: honoring the faces of resistance Mossoró, RN: Áporo Editorial, Edições UERN.
- Silvia Rivera Cusicanqui 2012: Ch’ixinakax utxiwa: A Reflection on the Practices and Discourses of Decolonization. The South Atlantic Quarterly, 111(1).
- Arturo Escobar 2020: Pluriversal Politics: the Real and the Possible, Durham and Lontoo: Duke University Press.
