Puiden väliin viritetty riippumatto on kesäisen rentoutumisen symboli. Monin paikoin maailmaa se on paljon enemmän kuin paikka päiväunille. Panaman ja Kolumbian alueella elävän guna-kansan parissa riippumatoissa synnytään, eletään ja kuollaan.
Gunien kodeissa ei ole sänkyjä tai tuoleja. Niiden sijaan jokaisella perheenjäsenellä on oma riippumatto, joka on hyvin henkilökohtainen esine. Siinä nukutaan, istutaan, loikoillaan, tuumaillaan, jutellaan ja puuhastellaan. Vauvat syntyvät usein suoraan riippumattoon, joka toimii hyvin vauvan kehtona ja lapsen keinuna.
Kun kuolema saapuu, guna-vainajan ruumis saa ensin levätä riippumatossaan läheisten hyvästellessä hänet. Sitten kalmo haudataan istuma-asennossa riippumattoon käärittynä. Koko elämän ajan ihmistä kannatellut riippumatto kantaa hänet kuoleman jälkeiseen seuraavaan maailmaan.
Varhaisimmat tiedot riippumattojen käytöstä tulevat tuhannen vuoden takaa Etelä-Amerikan maya-kansoilta. Ilmaan nostettu riippumatto on hyvä suoja trooppisten seutujen maanpinnan kosteudelta, lialta, purevilta ötököiltä ja eläimiltä. Riippumatto ei tosin klassisesti ole mikään matto vaan kasvikuiduista punottu verkko. Englannin kielen hammock tulee taino-kansan kielen kalastajan verkkoa tarkoittavasta sanasta hamaka.
Meille Eurooppaan riippumatto saapui Karibian alueelta Kolumbuksen laivaston mukana 1400-luvulla. Valtamerialuksilla riippumatto oli kätevä uudistus: se säästi runsaasti tilaa ja piti nukkuvat merimiehet aallokoissa paremmin paikoillaan kuin perinteiset punkat.
Myös riippumatossa hautaaminen siirtyi osaksi laivaston kulttuuria. Merillä kuolleen seilorin ruumista ei pitkien matkojen ja säilytystilan puutteen vuoksi ollut useinkaan mahdollista kuljettaa kotisatamaan haudattavaksi. Merihautaus purjekankaaseen ja myöhemmin omaan riippumattoon käärittynä olikin monen merenkävijän viimeinen leposija.
Toimitus
Artikkelikuva: Unsplash
Luettavaa
- BBC: “We left pieces of our life behind”: Indigenous group flees drowning island
- Lue lisää AntroBlogin kulttuurishokkeja
