Koditon vieraalla maalla

Kirjoittaja: Taika Tuunanen, VTM Podcast-lukija: Veikko Lindholm

Perinteisesti asunn­ot­to­muus on ollut ilmiö, jonka ympärille on kiertynyt koko­nai­nen sosi­aa­lis­ten ongelmien kirjo ja joka on koh­dis­tu­nut etenkin päihde- ja mie­len­ter­vey­son­gel­mai­siin kan­ta­suo­ma­lai­siin miehiin. Suomen moni­kult­tuu­ris­tu­mi­sen myötä asunn­ot­to­muus on kuitenkin saanut uusia puolia sekä piirteitä ja se koskettaa yhä useammin maahanmuuttajataustaisia.

Vuonna 2014 hyväk­sy­tyn pro gradu –tut­ki­muk­se­ni pää­ta­voit­tei­na on pohtia tekijöitä, jotka aiheut­ta­vat Suomessa asuvien soma­lia­lais­ten asunn­ot­to­muut­ta sekä sitä, kuinka he arjestaan asunn­ot­to­mi­na sel­viy­ty­vät. Asunnottomien soma­lia­lais­ten elämää on tut­ki­muk­ses­sa­ni pyritty lähes­ty­mään menemällä heidän luokseen asun­to­loi­hin. Aineisto kerättiin haas­tat­te­le­mal­la kymmentä soma­lia­lais­ta, jotka kaikki haas­tat­te­lu­het­kel­lä asuivat asunn­ot­to­mil­le tar­koi­te­tuis­sa asun­to­lois­sa tai asu­mi­syk­si­köis­sä Helsingissä. Tässä tekstissä kerron Ahmedin tarinan.

Siirtomaavallan uhri ja verinen sisällissota

Ahmed, 25, saapuu haas­tat­te­luun väsyneenä. Hän on nukkunut yönsä huonosti, sillä huma­lai­nen huo­ne­ka­ve­ri on halunnut pitää valoja päällä koko yön. Ahmed itse ei ole koskaan juonut alkoholia. Hän asuu Helsingissä sijait­se­vas­sa asunn­ot­to­mil­le tar­koi­te­tus­sa asun­to­las­sa ja jakaa pienen huoneen toisen miehen kanssa. Suomessa on arviolta reilu 7000 yksi­näis­tä asunn­o­ton­ta, joista noin 1500 on maa­han­muut­ta­ja­taus­tai­sia. Ahmed on yksi heistä.

Ahmed syntyi Somalian pää­kau­pun­gis­sa Mogadishussa juuri samoihin aikoihin kun Somalian verinen sisäl­lis­so­ta oli syttynyt ja maa oli pahimman kaaoksen vallassa. Afrikan sarvessa sijait­se­va Somalia on ollut siirtomaa- ja suur­val­ta­po­li­tii­kan peli­nap­pu­la­na jo 1800-luvulta. Somalia on monen muun Afrikan maan tavoin kärsinyt myös huonosta hal­lin­nos­ta, mikä johti poliit­ti­sen tilanteen kär­jis­ty­mi­seen 1980-luvulla.

Ahmed menetti äitinsä nuorena ja kasvoi yhdessä pik­ku­vel­jen­sä ja iso­sis­kon­sa kanssa. Lapset jättivät tuhou­tu­neen kotinsa sekä seka­sor­ros­sa olevan koti­maan­sa läh­teäk­seen evakkoon naa­pu­ri­maa­han Keniaan, jossa he saivat tur­va­pai­kan­ha­ku­pro­ses­sin­sa käyntiin Suomen suur­lä­he­tys­tös­sä. Ahmedille ker­rot­tiin tarinoita tur­val­li­ses­ta Suomesta ja hänelle kirkastui yksi selkeä haave: hän unelmoi, että voisi käydä koulua ja tehdä oikeita töitä.

Mogadishun satama vuonna 2012. Kuva: AMISOM CC0)

Mogadishun satama vuonna 2012. Kuva: AMISOM (CC0)

Suomeen tul­les­saan Ahmed oli sairas ja hän vietti kuukausia sai­raa­las­sa. Tämän jälkeen hän sai Kansaneläkelaitoksen avit­ta­ma­na asunnon puoleksi vuodeksi. Kun vuo­kra­so­pi­mus loppui, hän muutti siskonsa luokse väliai­kai­ses­ti asumaan. Asumisratkaisu ei kui­ten­kaan pidemmän päälle toiminut ja Ahmed jäi ilman kattoa päänsä päälle. Kodittomana hän vietti öitä Helsingin rau­ta­tie­a­se­mal­la ja ”milloin missäkin.” Kesäisin, hän saattoi kävellä ulkona läpi yön. Kodittomanakin Ahmed kävi koulua, kunnes joutui lopulta keskeyttämään.

”Kyllä, keskeytin koulun. Sanoin opet­ta­jal­le­ni, etten pysty kuun­te­le­maan tunnilla, vaikka haluaisin oppia. Opettajani ihmetteli, koska olin aina ollut hyvä oppilas ja hyvä poika koulussa. Tiesin kuitenkin, että jos haluan oppia, tarvitsen energiaa. Kerroin opet­ta­jal­le­ni, että nukun rau­ta­tie­a­se­mal­la. Kyse ei ollut siitä, etten pitäisi koulusta, sehän oli ollut unelmani” 

Ahmed kertoo.

Asunnoton vai koditon? Pohdintaa asunnottomuuden määritelmistä

Yleisesti ottaen asunn­ot­to­mak­si mää­ri­tel­lään kadulla, tila­päis­suo­jis­sa, asun­to­lois­sa ja ystävien tai suku­lais­ten nurkissa asuvat ihmiset. Virallisemmissa yhteyk­sis­sä puhutaan asunn­ot­to­muu­des­ta kodit­to­muu­den sijaan. Asunnottomuus on käsit­tee­nä sel­vä­ra­jai­sem­pi, sillä se viittaa kon­kreet­ti­ses­ti asuttavan fyysisen asunnon puut­tu­mi­seen. Kodittomuus on käsit­tee­nä kau­no­kir­jal­li­sem­pi ja eksis­ten­tia­lis­ti­sem­pi — se myös herättää enemmän mie­li­ku­via ja tunteita.

Ahmedin tilan­tees­ta vaikean tekee se, että hän on sekä koditon vieraassa maassa, että vailla fyysistä asuntoa. Ahmed on haas­tat­te­lu­het­kel­lä jonot­ta­nut kaksi vuotta kun­nal­lis­ta vuokra-asuntoa ja hakenut lisäksi muun muassa Nuorisoasuntosäätiön, VVO:n sekä Nuorisoasuntoliiton asuntoja. Hän käy sään­nöl­li­ses­ti tapaa­mas­sa sosi­aa­li­työn­te­ki­jään­sä, mutta ”kaik­kial­la käsketään vain odottamaan”.

Suomessa asunn­ot­to­muus on kes­kit­ty­nyt selvästi pää­kau­pun­kiin, ja jopa yli puolet Suomen asunn­ot­to­mis­ta on Helsingissä. Kansainvälisesti on varsin yleistä, että asunn­ot­to­muus ilmenee etenkin suur­kau­pun­geis­sa ja met­ro­po­lia­lueil­la. Asunnottomuudessa onkin todettu tii­vis­ty­vän yhteis­kun­nan, ja etenkin suur­kau­pun­kien, ongelmat. Tätä voidaan selittää kau­pun­kien luon­tai­sel­la veto­voi­mal­la: ihmiset muuttavat niihin työl­lis­ty­mään, kou­lut­tau­tu­maan ja rakas­tu­maan. Suurten kau­pun­kien asun­to­tar­jon­ta kuitenkin vain harvoin pystyy vas­taa­maan kysynnän syn­nyt­tä­miin tarpeisiin.

Ovatko asunnottomat vain yksinäisiä päihdeongelmaisia miehiä?

Asumisen rahoitus- ja kehit­tä­mis­kes­kuk­sen mukaan asunn­ot­to­muus on Suomessa saatu kuriin ja se on vuonna 2014 kääntynyt laskuun. Myös asunn­ot­to­muu­den ongel­mal­li­sin­ta muotoa eli pit­kä­ai­kai­sa­sunn­ot­to­muut­ta on onnis­tut­tu vähen­tä­mään. Suomessa on tehty pit­kä­jän­teis­tä ja koko­nais­val­tais­ta työtä asunn­ot­to­muu­den kit­ke­mi­sek­si, joka on tuottanut myön­tei­siä tuloksia. Kansainvälisissä ver­tai­luis­sa nähdään, että Suomen käyttämä “asunto ensin” -malli näyttäisi toimivan asunn­ot­to­muu­den vähen­tä­mi­ses­sä. Mallissa asunn­ot­to­mal­ta ei vaadita esi­mer­kik­si päih­teet­tö­myyt­tä asunnon saannin vas­ti­neek­si, vaan hen­ki­löl­le pyritään ensi­si­jai­ses­ti jär­jes­tä­mään oma asunto.

Kuva: Post Memes, (CC BY 2.0)

Vuonna 2011 yksi­näis­ten asunn­ot­to­mien maa­han­muut­ta­jien määrä ylitti ensim­mäi­sen kerran 1 000 hengen rajan. Vuonna 2013 määrä oli noussut jo 2 000 asunn­ot­to­maan. Samalla maa­han­muut­ta­jien osuus kaikista asunn­ot­to­mis­ta nousi lähes 20 pro­sent­tiin. Vuonna 2014 myös asunn­ot­to­mien maa­han­muut­ta­jien määrä väheni yli nel­jän­nek­sel­lä. Kuitenkin vuoden 2015 pako­lais­krii­sin seu­rauk­se­na Suomella on käsissä aivan uuden­lai­nen asunn­ot­to­muuson­gel­ma, kun odot­ta­ma­ton väes­tön­kas­vu tulee aiheut­ta­maan selvän piikin asuntojen kysyntään ja Helsingin asuntojonoon.

Tärkeä ilmiö asunn­ot­to­muu­den kentällä on ollut asunn­ot­to­muu­den lisään­ty­mi­nen maa­han­muut­ta­jien, nuorten sekä naisten kes­kuu­des­sa. Näiden ryhmien asunn­ot­to­muus­lu­vut ovat nousseet viimeisen vuo­si­kym­me­nen aikana. Puhutaan uusista asunn­ot­to­mis­ta, sillä perin­tei­ses­ti asunn­ot­to­muus on koh­dis­tu­nut etenkin yksi­näi­siin päih­deon­gel­mai­siin miehiin.

Menin krii­si­ma­joi­tus­paik­kaan yöksi, mutta en nukkunut siellä. Katselin vain ympä­ril­le­ni. Joka puolella ihmiset vain juovat alkoholia, ja jos et itse juo, niin se ei todel­la­kaan ole kivaa. Se oli niin vaikeaa… Mietin vain, että nämä ihmiset Suomessa, miksi he juovat niin paljon? Mietin vain, että hei, ainakin minulla on energiaa olla ilman alkoholia…” 

Ahmed kertoo koke­muk­ses­taan hel­sin­ki­läi­ses­sä kriisimajoituspaikassa.

Uusia asunn­ot­to­mia ovat yhteis­kun­nas­sa aina ne, joihin kau­pun­ki­köy­hyys kul­loin­kin kohdistuu kovimmin. Se, ketkä ovat asunn­ot­to­mia, ei siis kerro mistään tietystä väes­tö­ryh­mäs­tä tai ryhmän omi­nai­suuk­sis­ta vaan siitä, millainen ympäröivä yhteis­kun­ta on. Asunnottomuus ei ole kenenkään ihmisen tai ihmis­ryh­män luon­teen­piir­re tai omi­nai­suus, vaan kyse on dynaa­mi­ses­ta pro­ses­sis­ta ja yksilön elä­män­ti­lan­tees­ta, joka voi muuttua.

Asuntomarkkinoiden kiris­tyes­sä ja kilpailun koven­tues­sa, saattaa asunn­ot­to­muut­ta kohdata kuka tahansa. Selviytymisen kannalta olen­nais­ta ovat henkilön tur­va­ver­kos­tot ja muut resurssit. Ahmedin tilan­tees­ta vaikean tekee se, että hän on kie­li­tai­do­ton vieraassa maassa, eikä hänellä ole asunnon saannin tai arkisen sel­viy­ty­mi­sen kannalta hyö­dyl­li­siä kon­tak­te­ja. Ahmedin veli on myös asunnoton eikä Ahmedilla ole hyviä ystäviä pää­kau­pun­ki­seu­dul­la. Ahmedin sisko asuu pienessä vuokra-huo­neis­tos­sa suuren lap­si­kat­raan kanssa, joten siskokaan ei pysty veljiään auttamaan. Ahmed on asunnon löy­ty­mi­sen suhteen täysin sosi­aa­li­toi­men ja kun­nal­lis­ten vuokra-asuntojen armoilla, sillä yksi­tyi­sen sektorin vuokra-asunnot ovat liian kalliita ja kilpailu sellaisen saa­mi­sek­si liian kovaa. Ahmed on huomannut pako­lais­taus­tan­sa ja etni­syy­ten­sä hei­ken­tä­vän hänen mah­dol­li­suuk­si­aan päästä edes asuntonäyttöihin.

Niin, en näe, että olisi mitään syytä, miksi en voisi saada asuntoa. En ole ikinä tapellut kenenkään kanssa eikä minusta ole mer­kin­tö­jä ulos­o­tos­sa. Mitään ikäviä mer­kin­tö­jä ei ole. Nimeni on puhdas ja kaikki on puhdasta. En juo, en polta, enkä käy baareissa tai klubeilla. Käyn vain kun­to­sa­lil­la töiden jälkeen ja maksan veroja.”

Työttömyys, kielitaidottomuus ja kouluttamattomuus – asunnottomuuden aiheuttajia

Koska maa­han­muut­ta­jien osuus on kaikista asunn­ot­to­mis­ta huo­mat­ta­van suuri, on asunn­ot­to­muu­den vähen­tä­mi­sek­si tärkeää tehdä vertailua maa­han­muut­ta­jien ja kan­ta­väes­tön asunn­ot­to­muu­den välillä. Näin voidaan paremmin hahmottaa moni­muo­toi­sen ilmiön syitä ja seurauksia.

Tutkimukseni mukaan maa­han­muut­ta­jien asunn­ot­to­muus poikkeaa kan­ta­väes­tön asunn­ot­to­muu­des­ta mones­ta­kin syystä. Ensinnäkin asunn­ot­to­muu­den taustalta löytyvät syyt ovat usein eri­tyyp­pi­siä maa­han­muut­ta­jil­la kuin kan­ta­väes­töön kuu­lu­vil­la. Kun kan­ta­väes­tön asunn­ot­to­muut­ta on perin­tei­ses­ti aiheut­ta­neet päih­deon­gel­mat ja avioerot, liittyy maa­han­muut­ta­jien asunn­ot­to­muus ennem­min­kin asunnon saantiin ja laajemmin inte­graa­tioon ja yhteis­kun­taan kiin­nit­ty­mi­seen liit­ty­viin ongelmiin. Taustalla on usein työt­tö­myyt­tä, kie­li­tai­dot­to­muut­ta ja kou­lut­ta­mat­to­muut­ta. Myös pako­lais­ten haja­si­joi­tus­po­li­tii­kas­ta kumpuava maan­si­säi­nen muut­to­lii­ke pää­kau­pun­ki­seu­dul­le on usein asunn­ot­to­mak­si jäämisen taustalla. Suurperheet saattavat kohdata ongelmia ker­ros­ta­loa­su­mi­ses­sa naa­pu­rei­den kanssa, jolloin tilanne saattaa päätyä perheen häätöön. Myös avioerot saattavat rikkoa perheitä. Noin puolet reilusta neljästä sadasta asunn­ot­to­mas­ta perheestä onkin maahanmuuttajaperheitä.

Kuva: pexels.com (CC0)

Kuva: pexels​.com (CC0)

Asunnottomuuden taustalta löytyviin yksi­löl­li­siin syihin vai­kut­ta­vat monet seikat, kuten Suomeen tulon syy, Suomessa vietetty aika, sosi­aa­lis­ten ver­kos­to­jen laajuus, henkilön resurssit, lähtömaan kulttuuri ja henkilön muut omi­nai­suu­det. On selvää, että eri kult­tuu­ri­sil­la ryhmillä ja yksi­löil­lä on hyvin erilaisia koke­muk­sia asunn­ot­to­muu­des­ta, joita on kaikkia täysin mahdoton listata tai edes tiedostaa.

Islam ja yhteisöllisyys – arjen rakennuspalikoita

Asunnottomuuden taustalta löytyvien syiden lisäksi myös arkinen sel­viy­ty­mi­nen asunn­ot­to­ma­na on tut­ki­muk­se­ni mukaan maa­han­muut­ta­ja­taus­tai­sil­la usein erilaista ver­rat­tu­na kan­ta­väes­töön kuuluviin. Ystävän tai suku­lai­sen luona asuminen saattaa maa­han­muut­ta­jien kes­kuu­des­sa olla ylei­sem­pää, sillä monissa kult­tuu­reis­sa monen suku­pol­ven ja suku­lais­ten yhtei­sa­su­mi­nen on kult­tuu­ri­nen normi. Myös vie­rai­lu­kult­tuu­ria ja yhtei­söl­li­syyt­tä pai­no­te­taan esi­mer­kik­si soma­li­kult­tuu­ris­sa eri tavalla kuin Suomessa. Huomattava eroa­vai­suus liittyy myös päih­tei­den käyttöön, sillä kan­ta­väes­tön arkista sel­viy­ty­mis­tä asunn­ot­to­ma­na leimaa usein runsas päih­tei­den­käyt­tö, kun taas etenkin muslimien kes­kuu­des­sa on alkoholin- tai huumeiden käyttö harvinaista.

Aineistoni mukaan oman kodin ja naa­pu­rus­ton puut­tu­mi­nen ei näytä yleisesti ottaen aiheut­ta­van vakavia sosi­aa­li­sia ongelmia tai syr­jäy­ty­mis­tä soma­lia­lais­ten kes­kuu­des­sa, sillä soma­lia­lai­set yleistäen ank­ku­roi­tu­vat oman läh­tö­kult­tuu­rin­sa arvoihin ja raken­tei­siin, uskon­nol­li­suu­teen ja yhtei­söl­li­syy­teen ja pitävät elämäänsä tätä kautta hal­lin­nas­sa. Islam tuo kon­kreet­tis­ten tapojen lisäksi arkeen lohtua ja näyt­täy­tyy tärkeänä yksilön iden­ti­tee­tin raken­nus­pa­lik­ka­na asunn­ot­to­muu­den vaikeassa koke­muk­ses­sa. Asuntolassa itseä iden­ti­fioi­daan usein mus­li­mik­si ja päih­teet­tö­mäk­si, jolloin erot­tau­du­taan muista asuntolan asuk­kais­ta ja yleisesti ottaen asunn­ot­to­muu­teen liit­ty­väs­tä lei­maa­vuu­des­ta. Myös omasta etnisestä yhtei­sös­tä saadaan tukea, ja etenkin trans­na­tio­naa­lis­ten suhteiden ylläpidon merkitys voi olla suuri, osittain siksi, että ilman omaa kotia ja naa­pu­rus­toa, sosi­aa­lis­ten suhteiden muo­dos­ta­mi­nen ja niiden yllä­pi­tä­mi­nen pai­kal­li­sel­la tasolla voi olla hankalaa.

Kuva: Pixabay.com, CC0 Public Domain

Kuva: Pixabay​.com, CC0 Public Domain

Ahmedin ja yhdeksän muun haas­tat­te­le­ma­ni soma­li­taus­tai­sen asunn­ot­to­man arkielämä näyt­täy­tyy­kin asunn­ot­to­muu­des­ta huo­li­mat­ta hyvin sään­nöl­li­se­nä ja ryh­dik­kää­nä: Ahmed työs­ken­te­lee päivisin sai­raa­las­sa, jossa hän viihtyy hyvin, sillä “töissä ollessaan voi puhua ihmisille ja unohtaa arkiset huolet”. Hän har­joit­taa aktii­vi­ses­ti uskon­to­aan käymällä mos­kei­jas­sa ja rukoi­le­mal­la ja hän urheilee sään­nöl­li­ses­ti kun­to­sa­lil­la töiden jälkeen. Ahmed pitää erittäin hyvää huolta ulko­näös­tään ja siis­tey­des­tään. Iltaisin hän laittaa asun­to­las­sa mie­lel­lään ruokaa, mutta välillä jonot asuntolan keittiöön ovat liian pitkät. Koska arki­päi­vät ovat hyvin kiireisiä, eikä öisin saa käyttää pesu­ko­nei­ta, pesee Ahmed vii­kon­lop­pui­sin pyykkinsä. Hän pitää erittäin tärkeänä sitä, että vaatteet ovat puhtaat ja tuoksuvat hyvälle.

Asunto on kodin rakentamisen lähtökohta

Rutinoituneesta arjesta huo­li­mat­ta on Ahmedin kasvoilta luet­ta­vis­sa ja tari­nois­ta kuul­ta­vis­sa, kuinka trau­maat­ti­nen ja vaikea hänen tilan­teen­sa on. Kun juttelen Ahmedin kanssa, on selvää, että ilman kotia elämästä ei tule mitään, ei vaikka asiat muuten oli­si­vat­kin kunnossa. Ihminen tarvitsee tur­va­pai­kan, jossa olla rauhassa ja josta käsin pyörittää arkea. Ahmed on asunn­ot­to­muu­den vuoksi kes­keyt­tä­nyt koulunsa, menet­tä­nyt suo­ma­lai­sen tyt­töys­tä­vän­sä ja kadot­ta­nut lähes kaiken mate­ri­aa­li­sen omai­suu­ten­sa tilan­puut­teen vuoksi. Hän elää jatkuvan valvonnan alla asuntolan sääntöjen mukaan vailla min­kään­lais­ta yksi­tyi­syyt­tä. Hän jakaa huoneen tun­te­mat­to­man miehen kanssa eikä hänellä ole omaa ovea tai edes omaa avainta. Hänen oma tilansa on sänky, jossa on asuntolan karheat lakanat ja jossa on nukuttava tiettyjen kel­lo­nai­ko­jen mukaan ja sil­loin­kin useim­mi­ten huonosti.

En tie­ten­kään tykkää olla täällä, mutta on tämä parempi kuin olla ilman mitään paikkaa. Muistan ajat, kun nukuin ulkona ja oli niin kylmä aina…”

Ahmed kuvailee tilan­net­tan­sa kuitenkin kiitollisena.

Ihmisarvoisessa elämässä ei ole kyse pel­käs­tään seinistä vaan johonkin kuu­lu­mi­ses­ta, elämän mie­lek­kyy­des­tä, huo­len­pi­dos­ta, emoo­tiois­ta ja iden­ti­tee­tin luo­mi­ses­ta. Kodittomuus on vahvasti sub­jek­tii­vi­nen ja psy­ko­so­si­aa­li­ses­ti ihmiseen vai­kut­ta­va ilmiö. Vaikka kuinka pyr­ki­sim­me ymmär­tä­mään asunn­ot­to­muut­ta, on viime kädessä kyse asian­omai­sen ihmisen omasta koke­muk­ses­ta. Pelkät seinät ja katto eivät vielä täytä mää­ri­tel­mää kodista, sillä kotiin liittyy lähei­ses­ti ajatukset perheestä, turvasta, yksi­tyi­syy­des­tä tai koti­maas­ta. Kuitenkin asunto on kaiken tämän kodin raken­ta­mi­sen läh­tö­koh­ta­na, tai kuten Ahmed sanoi:

Tarvitset vain asunnon. Minun ongelma on se, että minulla ei ole asuntoa. Tiedätkö, kun sinulla on asunto, sinä olet vapaa”.

Haastateltavan tietoja on muutettu.


Lähteitä:

Tuunanen, Taika (2014): Kodittomana vieraalla maalla. Somalialaisten asunn­ot­to­muus ja arkinen sel­viy­ty­mi­nen Helsingissä. Pro gradu –työ. Helsingin yliopisto: Sosiologian oppiaine.

Helsingin Sanomat. 22.9.2015. Tuhansia uusia asunn­ot­to­mia – Mihin Helsinki majoittaa maa­han­muut­ta­jat? [www-sivu]. http://​www​.hs​.fi/​k​a​u​p​u​n​k​i​/​a​1​4​4​2​8​8​7​4​1​2​461. Vierailtu 15.2.2016.

Asumisen rahoitus- ja kehit­tä­mis­kes­kus (2015): Asunnottomat 2014. [www-sivu] http://www.ara.fi/download/noname/%7B08B08759-9BFF-4D85-9832 – 9ED204F3BBFB%7D/106748. Vierailtu 15.2.2016.

Artikkelikuva: Duncan C (CC BY 2.0) 

Kirjoittaja

Taika Tuunanen on Helsingin yliopistossa opiskellut sosiologi (VTM). Taikan pro gradu -tutkimuksen tärkeitä teemoja ovat somalidiaspora Suomessa, maahanmuutto, yhteiskuntaan kiinnittyminen, muuttoliike sekä rasismi. Työn teoreettisia avainkäsitteitä ovat asunnottomuus, integraatio, diaspora sekä arkielämä. Tällä hetkellä Taika työskentelee asiantuntijatehtävissä ympäristö- ja kaupunkikehitys toimialalla.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Kommentit

  • Viinaa ja ver­tais­tu­kea – katu­kult­tuu­ri pitää koditonta ottees­saan — AntroBlogi 15.4.2016 klo 08:42

    […] Tuunanen on aiemmin kir­joit­ta­nut AntroBlogiin, että asunn­ot­to­muu­den taustalla vai­kut­ta­vat yhteis­kun­nal­li­set tekijät ja yksi­löi­den kokemus […]

    Vastaa

Lue myös nämä:

Miten pelastetaan katoava kieli tai elvytetään marginaaliin ajettu kulttuuri? Kielen ja kulttuurin välinen suhde on kiistaton, mutta samaan aikaan kieliä kuolee sukupuuttoon jatkuvasti. Tämä johtuu yleensä siitä, että kieli ei siirry luontevasti vanhemmilta sukupolvilta nuoremmille poliittisista tai sosiaalisista syistä. Myös Suomessa saamelaisten kielen ja kulttuurin siirto sukupolvien välillä on ollut vaarassa. Ongelmaan on löydetty yhtenä ratkaisuna kielipesät varhaiskasvatuksen muotona.

Alussa ihmisapina oppii käyttämään työkalua aseena. Aggressiivisuuden puuskassa hän tappaa sillä kilpailevan ihmisapinaryhmän jäsenen. Muut hänen ryhmästään yhtyvät väkivaltaan. Näin kutoo Stanley Kubrick Avaruusseikkailu 2001 -elokuvan alussa ihmiskunnan kehityksen ja sodankäynnin yhteen. Onko kuvaus fiktiota? Uskomus, että vain sivistys voi kahlita sisäisen petomme, on iskostettu syvään. Filosofi Thomas Hobbesin mukaan ennen järjestäytynyttä yhteiskuntaa vallitsi kaikkien sota kaikkia vastaan. Nykyisin näkemystä perustellaan evoluutiopsykologialla: sotaisuus johtuu aggressiivisuudesta, joka on luonnonvalinnan kautta kirjattu geeneihimme.

Uskontokunnille yhteisestä uskonnonopetuksesta on viime päivinä käyty keskustelua. Uskonnonopetus on koulujen arjessa totuttu tosiasia, mutta kouluopetuksen tieteellistä pohjaa vasten sen asema on ongelmallinen. Onhan uskontojen ytimessä empiirisen tieteen ja varsinkin sekulaarin koululaitoksen näkökulmasta kiusallisen epätieteellinen oletus. Ajatus kaikille yhteisestä uskonnonopetuksesta ylläpitää sekin uskonnon korostunutta asemaa kouluissa. Pitäisi mennä vielä pidemmälle ja kysyä, tarvitseeko uskonnolle omistettua oppiainetta ylipäätään olla.