Muuttajia vai muuttujia? – muuttoliikkeestä ja siirtolaisuudesta antropologin silmin

Kirjoittanut: Sini Salminen, VTM Podcast-lukija: Veikko Lindholm

Maahanmuutto on tällä hetkellä kiistatta puhutuin aihe suo­ma­lai­ses­sa mediassa. Aiheen ympärillä käytävää kan­sa­lais­kes­kus­te­lua voi kuvata vähintään vilk­kaak­si, tai pikem­min­kin kiih­keäk­si. Uutisointia ja kes­kus­te­lua kuitenkin vaivaa usein pin­nal­li­suus ja yksi­puo­li­nen näkökulma maa­han­muut­ta­jis­ta ja muut­to­liik­kees­tä.

Siirtolaisuus ei ole pel­käs­tään köyhyyden pake­ne­mis­ta. Se ei myöskään ole yksit­täi­nen ilmiö, vaan kytkeytyy moniin yhteis­kun­nal­li­siin, talou­del­li­siin, sosi­aa­li­siin ja kult­tuu­ri­siin teki­jöi­hin. Maahanmuutosta ja maas­ta­muu­tos­ta olisi mie­le­käs­tä kes­kus­tel­la suhteessa toisiinsa, eikä erottaa niitä tar­peet­to­mas­ti toi­sis­taan. Ne kun viime kädessä ovat saman ilmiön, muut­to­liik­keen, osia.

Muuttoliike, siir­to­lai­suus ja etenkin pako­lai­suus ovat eri­tyi­ses­ti viimeisen vuoden aikana nousseet päi­vän­polt­ta­vik­si aiheiksi Euroopassa ja myös Suomessa. Ilmiönä siir­to­lai­suus tai pako­lai­suus ei tie­ten­kään ole uusi. Sen ympärillä vellova kan­sain­vä­li­nen ja kan­sal­li­nen kes­kus­te­lu on kuitenkin saanut aivan uudet mit­ta­suh­teet. Olisi hyvä muistaa, ettei Eurooppaan viimeisen vuoden aikana saa­pu­nei­den pako­lais­ten määrä suinkaan ole ainut­ker­tai­nen. Toisen maa­il­man­so­dan pako­lai­sia oli kymmeniä miljoonia ja 1990-luvulla Jugoslaviasta pakeni yli kaksi miljoonaa ihmistä.

Kansainvälinen muut­to­lii­ke ei toki ole uusi ilmiö, mutta sen laajuus, inten­si­teet­ti ja ulot­tu­vuus ovat ennen­nä­ke­mät­tö­miä. Se on viime vuo­si­kym­me­ni­nä nopeu­tu­nut, glo­ba­li­soi­tu­nut, nai­sis­tu­nut, moni­muo­tois­tu­nut ja huo­mio­nar­voi­ses­ti myös poli­ti­soi­tu­nut. YK (UNDP) on arvioinut, että vuonna 2010 maa­il­mas­sa oli ainakin 214 miljoonaa rajan yli muut­ta­nut­ta, eli muualla kuin syn­nyin­maas­saan asuvaa ihmistä. Jos nämä ihmiset muo­dos­tai­si­vat kan­sal­lis­val­tion olisi tuo valtio väki­lu­vul­taan maailman vii­den­nek­si suurin (Kiinan, Intian, USA:n ja Indonesian jälkeen). Toisaalta on syytä muistaa, että siir­to­lais­ten yhteen­las­ket­tu määrä on vain noin 3 pro­sent­tia maailman väestöstä. 97 pro­sent­tia maailman väestöstä ei siis koskaan ole muuttanut pois asuin- ja syn­nyin­maas­taan.

Rajanylittäjät — Meksikon ja Yhdysvaltain välisestä siirtolaisuudesta

mexico-652970_1280

Kuva: Kurious (CC0)

Muuttoliike oli ehtinyt kiin­nos­taa minua jo pidemmän aikaa, kun monien vaiheiden jälkeen päädyin syksyllä 2014 tekemään gra­du­kent­tä­työ­tä­ni Meksikoon, Oaxacan osa­val­tioon. Meksikon ja Yhdysvaltain välinen muut­to­lii­ke on lähinnä työ­pe­räis­tä siir­to­lai­suut­ta Meksikosta Yhdysvaltoihin. Se on jo useamman vuo­si­kym­me­nen ajan ollut yksi maailman suu­rim­mis­ta jat­ku­vis­ta muut­to­liik­keis­tä.

Yhdysvalloissa arvioi­tiin vuonna 2010 olevan ainakin 11,4 miljoonaa mek­si­ko­lais­ta maa­han­muut­ta­jaa. Yli kym­me­nel­lä mil­joo­nal­la heistä ei ollut Yhdysvaltain kan­sa­lai­suut­ta, 54 % oli niin sanottuja pape­rit­to­mia eli laittomia maa­han­muut­ta­jia. 34 %:lla oli jon­kin­lai­nen oles­ke­lu­lu­pa Yhdysvaltoihin.

Meksikon ja Yhdysvaltojen välisen modernin mas­sa­muu­ton syitä kannattaa lähteä jäl­jit­tä­mään tar­kas­te­le­mal­la maiden kah­den­vä­li­siä sopi­muk­sia, kummankin maan kan­sal­lis­ta poli­tiik­kaa ja lain­sää­dän­töä sekä talou­del­lis­ta, sosi­aa­lis­ta ja kult­tuu­ris­ta epätasa-arvoa. Sekä Meksikon auto­ri­tää­ri­sen hallinnon 1970-luvulla aloittama talous­po­li­tiik­ka että myöhemmin Meksikon ja Yhdysvaltain välille solmittu vapaa­kaup­pa­so­pi­mus NAFTA hei­ken­si­vät kymmenien, jopa sato­jen­tu­han­sien mek­si­ko­lais­ten pien­vil­je­li­jöi­den mah­dol­li­suut­ta har­joit­taa elin­kei­no­aan. Tämä synnytti akuutin tarpeen toi­meen­tu­lon hank­ki­mi­seen muista lähteistä. Samaan aikaan Yhdysvallat näyt­täy­tyi monelle mah­dol­li­suuk­sien maana, varsinkin kun maa­ta­lous­yrit­tä­jät rajan poh­jois­puo­lel­la tar­vit­si­vat yhä enemmän halpaa työvoimaa pel­loil­leen.

Kenttätyöni sijoittui Teotitlán del Vallen kau­pun­kiin. Teotitlán on pieni, hieman yli 5000 asukkaan kaupunki, joka sijaitsee laaksossa kol­mi­sen­kym­men­tä kilo­met­riä itään Oaxacan osa­val­tion pää­kau­pun­gis­ta Oaxaca de Juárezista. Teotitecot ovat sapo­teek­ki-inti­aa­nien jäl­ke­läi­siä. Sapoteekit ovat mää­räl­tään suurin Oaxacan osa­val­tion 16:sta etnisestä ryhmästä. Kaupungin talou­del­li­se­na moot­to­ri­na toimii perin­tei­nen käsi­työ­läi­syys. Teotitecot myyvät käsi­töi­tään turis­teil­le, mutta myös välil­li­ses­ti glo­baa­leil­le teks­tii­li­mark­ki­noil­le lähinnä ame­rik­ka­lais­ten tukkurien kautta. Teotitlán ei missään tapauk­ses­sa ole aave­kau­pun­ki, jonka yhteisön ja toiminnan maas­ta­muut­to olisi kokonaan rapaut­ta­nut. Kuitenkin maas­ta­muut­to on Teotitlánissa mer­kit­tä­vää, sillä lähes joka toisesta koti­ta­lou­des­ta on joku lähtenyt siir­to­lai­sek­si.

6886070034_cc26340252_c

Oaxaca, Meksiko: Isä Alejandro ajaa vas­taa­not­ta­maan maa­han­muut­ta­jia Keski-Amerikasta. Kuva: Peter Haden (CC BY 2.0)

Tyypillinen Teotiteco-siir­to­lai­nen on kolme-neli­kymp­pi­nen nai­mi­sis­sa oleva mies. Naisten maas­ta­muut­to ja siir­to­lai­suus on huo­mat­ta­van paljon har­vi­nai­sem­paa kuin miesten. Naisten liik­ku­mis­ta rajoit­ta­vat Meksikossa yleiset perin­tei­siin per­hear­voi­hin, suku­puo­leen ja uskontoon liittyvät käsi­tyk­set. Jotkut siir­to­lai­set jättävät kotinsa jopa vuo­si­kym­me­nik­si, mutta taval­li­sem­pia kuitenkin ovat per­heel­lis­ten miesten matkat edes­ta­kai­sin kausi­luon­tois­ten töiden perässä. Näiden miesten tavoit­tee­na on lähettää osa palkasta sään­nöl­li­ses­ti kotiin perheen elät­tä­mi­sek­si. Viisumisäännösten ja Yhdysvaltain raja­po­li­tii­kan kiris­ty­mi­sen myötä toistuvat rajan­yli­tyk­set ovat kuitenkin huo­mat­ta­vas­ti vai­keu­tu­neet ja monet per­heen­päät viet­tä­vät­kin yhä pidempiä aikoja erossa per­hees­tään. Suurella osalla Teotitlánista läh­te­vis­tä siir­to­lai­sis­ta on suuria vai­keuk­sia hankkia edes Meksikon passia tai viral­lis­ta hen­ki­löl­li­syys­to­dis­tus­ta saati viisumia Yhdysvaltoihin. Näin ollen valtaosa ylittää rajan ja oleskelee sen poh­jois­puo­lel­la lait­to­mas­ti.

Olin onnis­tu­nut sel­vit­tä­mään, ketkä Teotitlánista lähtivät siir­to­lai­sik­si ja millaista heidän liik­keen­sä oli pää­piir­teis­sään. Tämä ei kui­ten­kaan vielä riittänyt selit­tä­mään, mikä käyn­nis­tää muut­to­liik­keen ja pitää sitä yllä. Väitän, että tämän ymmär­tä­mi­ses­sä avai­na­se­mas­sa ovat yhteisön sisäiset suhteet.

Liikkuvat ihmiset, pysyvät suhteet

Henkilön kuu­lu­mi­nen yhteisöön, jossa osa ihmisistä on siir­to­lai­sia, ei vielä riitä käyn­nis­tä­mään muut­to­lii­ket­tä. Liikkeen saa aikaan jokin verkoston hen­ki­löi­den välinen suhde. Tietynlaiset suhteet siis lisäävät muut­ta­mi­sen toden­nä­köi­syyt­tä. Teotitecoilla nämä suhteet perus­tu­vat hyvin usein suku­lai­suu­teen. Muuttaminen helpottuu esi­mer­kik­si mikäli mää­rän­pääs­sä on jo joku sinne asettunut suku­lai­nen. Lisäksi suku­lai­suus sisältää monen­lai­sia vel­vol­li­suuk­sia, jotka tavallaan sitovat siir­to­lai­sia koti­paik­koi­hin­sa. Samat suku­lai­suut­ta mää­rit­tä­vät säännöt sitovat ihmisiä toisiinsa, vaikka ihmiset olisivat fyy­si­ses­ti ja maan­tie­teel­li­ses­ti hyvinkin kaukana toi­sis­taan. Sukulaisuussuhteet siis hel­pot­ta­vat, mah­dol­lis­ta­vat ja osaltaan myös kan­nus­ta­vat siir­to­lai­suu­teen.

Siirtolaisuuden tut­ki­muk­ses­sa on usein kes­ki­tyt­ty joko kes­kus­te­le­maan muut­to­liik­keen vai­ku­tuk­ses­ta läh­töyh­tei­söön tai siir­to­lais­ten integroi­tu­mi­ses­ta mää­rän­pään yhteis­kun­taan. Muuttoliikkeen on usein nähty tar­koit­ta­van läh­töyh­tei­sön perin­teis­ten arvojen rap­peu­tu­mis­ta ja kor­vau­tu­mis­ta isän­täyh­teis­kun­nan toi­min­ta­ta­voil­la, jopa arvoilla. Etenkin jotkut kehi­tys­po­liit­ti­set toimijat ovat nähneet siir­to­lai­set demo­kra­tia-agent­tei­na ja heidän har­teil­leen on asetettu paljon toiveita ja odotuksia koti­paik­ko­jen­sa auttajina ja kehit­tä­ji­nä.

On muis­tet­ta­va, ettei muut­to­lii­ke itsessään ole toimija. Se ei auto­maat­ti­ses­ti tuo min­kään­lais­ta muutosta yhtei­söi­hin tai siir­to­lai­sil­le itselleen. Kehitystä tai demo­kra­ti­aa ei voi lähettää paikasta toiseen pika­pa­ket­ti­na. Lähtöyhteisöt eivät ole homo­gee­ni­siä yhteisöjä. Tärkeistä sosi­aa­li­sis­ta ja kult­tuu­ri­sis­ta kysy­myk­sis­tä käydään neu­vot­te­lua aivan kuin missä tahansa yhtei­sös­sä.

Teotitecojen yli­ra­jai­nen mutta elin­voi­mai­nen yhteisö todistaa, että vuo­ro­vai­ku­tus ylittää monen­lai­sia rajoja. Tämä ei kui­ten­kaan tee rajoja mer­ki­tyk­set­tö­mik­si. Rajoilla ja niiden yli­tyk­sil­lä on monen­lai­sia seu­rauk­sia rajojen ylit­tä­jil­le. Rajojen ylit­tä­mi­nen voi muuttaa ihmisten sosi­aa­li­sia ja kult­tuu­ri­sia asemia mer­kit­tä­väs­ti. Maahanmuuttajien epä­vi­ral­li­nen status ei kui­ten­kaan ole mitenkään auto­maat­ti­nen, oikea tai luon­nol­li­nen tila. Se on raken­teel­lis­ten voimien tuote, joka johtuu (valtion)rajoista, vii­su­mi­sään­nöis­tä ja muista muut­ta­jiin koh­dis­tu­vis­ta pois­sul­ke­vis­ta käy­tän­nöis­tä ja laeista. Nämä kaikki taas perus­tu­vat ennen kaikkea sisään­pää­syä mää­rit­tä­viin poliit­ti­siin pää­tök­siin.

Ulkopuolisen on hankala kotoutua

Yhdysvalloista puuttuu edelleen liit­to­val­tio­ta­soi­nen inte­graa­tio­po­li­tiik­ka. Moni mek­si­ko­lai­nen maa­han­muut­ta­ja kokee asemansa kohen­ta­mi­sen lähes­tul­koon mah­dot­to­mak­si. Tätä tunnetta vahvistaa maa­han­muut­to­po­li­tii­kan aikaan­saa­ma käsitys, jonka mukaan maa­han­muut­ta­jal­la on muita enemmän vel­vol­li­suuk­sia, muttei juurikaan oikeuksia. Omien tut­kit­ta­vie­ni mukaan pahinta on näkö­alat­to­muus, jonka kun­nol­li­sen kotout­ta­mis­po­li­tii­kan puute aiheuttaa.

Yhdysvaltojen ulko­maa­lais­po­li­tii­kas­sa on yleistä nähdä maa­han­muut­ta­jat lait­to­mi­na tun­keu­tu­ji­na. Samaan aikaan tuo­mit­se­va ja välin­pi­tä­mä­tön suh­tau­tu­mi­nen maa­han­muut­ta­jiin on saanut aikaan välin­pi­tä­mät­tö­myyt­tä myös maa­han­muut­ta­jis­sa. Tällainen ilmapiiri tuskin on omiaan moti­voi­maan maa­han­muut­ta­jia kotou­tu­maan tai kehit­tä­mään kuu­lu­mi­sen tunnetta isän­täyh­teis­kun­taan­sa kohtaan. Toisaalta, kun jo oles­ke­luun on lyöty lait­to­muu­den leima, saattaa matka todel­lis­ten lait­to­muuk­sien teke­mi­seen olla lyhyempi. Kotouttamispolitiikan ole­mat­to­muus johtaa myös helposti näky­mät­tö­myy­teen. Mikäli lain­kuu­liai­suus on tärkein onnis­tu­mi­sen kriteeri, syntyy helposti tilanne jossa maa­han­muut­ta­jat kyllä pysyt­te­le­vät poissa han­ka­luuk­sis­ta, mutteivät kotoudu osaksi yhteis­kun­taa.

Monesta suusta on viime aikoina kuultu, ettei Eurooppa pystyisi vas­taa­not­ta­maan kaikkia sinne pyrkiviä. Puhutaan prio­ri­soin­nis­ta ja kan­to­ky­vys­tä. Suomessa on kuultu useita puheen­vuo­ro­ja, joiden mukaan talous­kuo­pas­sa rypevällä maalla ei ole varaa kotouttaa tulijoita tai tuottaa pal­ve­lui­ta muille kuin omille kan­sa­lai­sil­leen. Äänenpainot ovat koven­tu­neet ja kes­kus­te­lu kii­vas­tu­nut tuli­joi­den määrän kasvaessa. Käynnissä oleva kes­kus­te­lu on ainakin tämän ant­ro­po­lo­gin silmin huo­les­tut­ta­vaa. Mikäli Eurooppa alkaa yhä laajemmin sulkea rajojaan, valitsee lin­noit­tau­tu­mi­sen tien, koventaa ulko­maa­lais­la­ke­jaan ja leikkaa varoja kotout­ta­mi­ses­ta, ottaa se samalla valtavan riskin. Riskin siitä, että Eurooppaan syntyy yhä toden­nä­köi­sem­min saman­kal­tai­nen mas­sii­vi­nen mar­gi­na­li­soi­tu­nut pape­rit­to­mien alaluokka kuin Yhdysvaltoihin on syntynyt.


Lähteet:

Castles, S. & Miller, M.J. 2009. The Age of Migration: International Population Movements in the Modern World (neljäs painos). Palgrave Macmillan, Basingstoke.

INEGI 2010. Censo de Población y Vivienda 2010.

Massey, Douglas S. & Edward J. Taylor eds. 2004. International Migration. Prospects and Policies in a Global Market. Oxford, U.K.: Oxford University Press.

Reyes Morales, R. & Gijón Cruz, S. 2002. Migration, Remittance, and Economic Development between Oaxaca and California. Oaxaca: Intituto Tecnológico de Oaxaca.

Salminen, Sini 2015. Meaningful Migrations: Characteristics, Patterns and Outcomes — The Case of Teotitecos of Oaxaca, Mexico. Pro gradu ‑tutkielma. Helsingin yliopisto.

Muuta aiheeseen liittyvää:

Migration Policy Institute — maa­han­muut­toins­ti­tuu­tin kotisivut

Castañeda, Alejandra 2006. Politics of Citizenship of Mexican Migrants. New York: LFB Scholarly Publishing LLC.

Cohen, J & Sirkeci I. 2011. Cultures of Migration: The Global Nature of Contemporary Mobility. Austin: University of Texas Press.

Faist, Thomas 2000. The Volume and Dynamics of International Migration and Transnational Social Spaces. New York, Oxford University Press.

Levitt, Peggy 2001. Transnational Villagers. Berkeley and Los Angeles: University of California Press.

Stephen, Lynn 2005. Zapotec Women: Gender, Class, and Ethnicity in Clogalized Oaxaca. Durham & London: Duke University Press.

— 2007. Transborder Lives: Indignenous Oaxacans in Mexico, California and Oregon. Durham & London: Duke University Press.

Artikkelikuva: Jonathan McIntosh (CC BY-NC-SA 2.0)

Kirjoittaja

Sini Salminen on vastikään Helsingin yliopistosta valmistunut sosiaali- ja kulttuuriantropologi. Sini uskoo, että kirjoittamalla voi vähimmillään herättää ajatuksia ja parhaimmillaan vaikuttaa ihmisten asenteisiin. Muuttoliikkeen ohella juuri nyt Siniä kiinnostaa turismin antropologia, erityisesti kulttuuriperinnön suhde matkailuun. Tällä hetkellä Sini asuu kenttätyönsä maisemissa Meksikossa ja tarkastelee mahdollisuuksiaan antropologisen tiedon soveltamiseen ja kartuttamiseen.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Graffitinmaalaajat miellettiin ennen usein nuorisorikollisiksi. Vaikka kyseessä on laillisuuden rajamailla liikkuva alakulttuuri, graffiti on jo kauan ollut osa taide- ja mainosmaailmaa. Viime vuosina graffiteista on tullut laajemmin hyväksytty ilmiö.

Tasa-arvoinen peruskoulu on ollut kiistämätön osa Suomen menestystarinaa. Siitä on muodostunut kansallinen ylpeyden aihe ja vientituote. Erityisen tuen tarpeessa olevien lasten asema kouluissa on kuitenkin paljastanut järjestelmän valuviat ja tasa-arvon tuottamisessa ilmenevät sosiaaliset railot.