Journalismia antropologisten linssien läpi katsottuna

Antropologeja työskentelee akateemisen maailman ulkopuolella esimerkiksi journalismin parissa. Työkentällä-haastattelussa Helsingin Sanomien ulkomaantoimittaja Jukka Huusko sekä Etelä-Amerikkaan erikoistunut freelance-toimittaja Johanna Pohjola kertovat, miten antropologitausta vaikuttaa heidän nykyisissä ammateissaan.

Maaliskuun jour­na­lis­mi­tee­maa varten AntroBlogin työ­elä­mä­toi­mi­tus haas­tat­te­li kahta alan ammat­ti­lais­ta, Helsingin Sanomien ulko­maan­toi­mit­ta­ja Jukka Huuskoa sekä toi­mit­ta­ja ja tie­to­kir­jai­li­ja Johanna Pohjolaa. Taustaltaan he ovat molemmat ant­ro­po­lo­gian mais­te­rei­ta Helsingin yli­opis­tos­ta.

Huusko on toi­mit­ta­jan työssään eri­kois­tu­nut Lähi-itään, kun taas Pohjola on tullut laa­jem­mal­le yleisölle tun­ne­tuk­si etenkin Etelä-Amerikkaa käsit­te­le­vis­tä jutuis­taan sekä ete­lä­ame­rik­ka­lai­ses­ta teejuoma matesta ker­to­vas­ta tie­to­kir­jas­taan. Huusko ja Pohjola kertovat mistä kiin­nos­tus jour­na­lis­mia kohtaan alkoi ja miten he itse kokevat ant­ro­po­lo­gin taustan vai­kut­ta­van työhönsä.

Afrikan tutkijasta Lähi-idän toimittajaksi

Jukka Huuskolle amma­til­li­nen polku alkoi hahmottua opintojen loppua kohden. Vaikka hän opin­to­jen­sa alussa piti jour­na­lis­mia jok­seen­kin pin­nal­li­se­na aka­tee­mi­sen syvä­luo­taa­van tiedon rinnalla, oli kir­joit­ta­mi­nen kuitenkin tuntunut hänestä luon­te­val­ta jo lukio­ai­ka­na. Ja vaikka Huuskon toi­mit­ta­jan uran käynnisti Kainuun Sanomien kesä­työ­pes­tin lisäksi ennen kaikkea huoli val­mis­tu­mi­sen jäl­kei­ses­tä leivän saannista, hän koki ant­ro­po­lo­gian voivan tuoda jour­na­lis­tin työhön jotain syväl­lis­tä sekä ana­lyyt­tis­ta.

Toimittajan työstä hankittu kokemus ja kiin­nos­tus Afrikkaa kohtaan näkyi­vät­kin Huuskon mukaan hänen Dar es Salaamin katu­nuor­ten yhtei­söl­li­syyt­tä käsit­te­le­vän gradun doku­men­toi­vas­sa tut­ki­musot­tees­sa sekä toisaalta monille haastavan kir­joi­tus­pro­ses­sin help­pou­des­sa. Alalta saatu tuntuma vei hänet myöhemmin uusiin tehtäviin muun muassa Helsingin Sanomiin, Yleisradioon sekä MTV3:een.

Miten Afrikan tut­ki­mus­ta tehnyt ant­ro­po­lo­gi sitten päätyi eri­kois­tu­maan Lähi-itään? Huusko toimi kesä­toi­mit­ta­ja­na MTV3:lla vuonna 2006, jolloin Hizbollahin ja Israelin välille puhkesi sota. Tapahtumat herät­ti­vät syvemmän kiin­nos­tuk­sen Lähi-itää ja isla­mi­lais­ta maailmaa kohtaan. Samalla eri­kois­tu­mi­sa­lue alkoi siirtyä pois suo­ma­lai­sia toi­mit­ta­jia vähemmän työl­lis­tä­väs­tä Afrikasta.

Kun ara­bi­ke­vään kan­san­nousut puh­ke­si­vat 2011, Huusko oli jo tehnyt useita uutis- ja repor­taa­si­mat­ko­ja Lähi-idän maihin. Toimittajan työ alueella on muuttunut vaa­ral­li­sem­mak­si kan­san­nousu­jen jälkeen. Toimittajia on esi­mer­kik­si siepattu ja monet alueen valtiot pyrkivät myös rajoit­ta­maan ulko­maa­lais­ten toi­mit­ta­jien työtä.

Dar Es Salaam. Kuva: K15 Photos/​Unsplash (CC0)

Antropologin koulutus on Huuskon mukaan auttanut koh­taa­maan isla­mi­lais­ta maailmaa ja uskontoa. Hän toteaa uskontoon liittyvän kes­kus­te­lun olevan vahvasti poli­ti­soi­tu­nut­ta ja mie­li­pi­tei­tä jakavaa, mutta ant­ro­po­lo­gin silmin tar­kas­tel­tu­na se ei olekaan vain suljettu ovi toiseen maailmaan vaan pikem­min­kin ovi, josta utelias voi mennä sisään näkemään ja kokemaan. Huusko kuvailee jut­tu­keik­kaan­sa Syyriassa ja osal­lis­tu­mis­taan pai­kal­lis­ten tapoihin esi­mer­kik­si mos­kei­jois­sa. Avarakatseisuus avaa jour­na­lis­til­le aina väyliä uusiin tilan­tei­siin.

Keskustellessamme ant­ro­po­lo­gian hyödyistä toi­mit­ta­jan työssä, esiin nousee myös tie­tee­na­lal­le ominainen tapa ymmärtää ja suhtautua ana­lyyt­ti­ses­ti kult­tuu­rei­hin sekä niiden välisiin eroihin. Antropologiassa on keskeistä päästä mat­kus­ta­maan paikan päälle ja tapah­tu­mien alku­läh­teil­le.

Myös Huusko mainitsee ulko­maan­toi­mit­ta­jan työn suolaksi mat­kaa­mi­sen ilmiöiden ja haas­ta­tel­ta­vien luo. Näin pai­kal­lis­ten ihmisten ääni tulee parhaiten kuulluksi. Toisin kuin ant­ro­po­lo­git, jour­na­lis­tit eivät viivy kentällä vuosia syventyen pai­kal­li­seen kult­tuu­riin. Mutta vaikka suuri osa työstä tehdään kauempaa käsin, tarjoaa ant­ro­po­lo­gia hyö­dyl­li­siä metodeja eri asioiden objek­tii­vi­seen tar­kas­te­luun myös tutkivaan jour­na­lis­miin. ”Antropologian koulutus auttaa ymmär­tä­mään ymmär­tä­mät­tö­myy­ten­sä”, Huusko kiteyttää

Vapaaehtoistyöntekijästä freelance-toimittajaksi

Jukka Huuskon tavoin myös toi­mit­ta­ja ja tie­to­kir­jai­li­ja Johanna Pohjolan ura­va­lin­ta hahmottui hänelle jo yliopisto-opintojen lomassa. Kimmoke alalle hakeu­tu­mi­ses­sa oli hänen opis­ke­luai­ka­naan viet­tä­män­sä vuosi vapaa­eh­tois­töis­sä Boliviassa. Työ oli todel­lis­ta käytännön ant­ro­po­lo­gi­aa, sillä Pohjola työs­ken­te­li jär­jes­tös­sä, joka pyrki voi­mis­ta­maan alku­pe­räis­kan­so­jen itse­tun­toa ja järjesti heille kursseja heidän oikeuk­sis­taan. Hänen työnään oli tehdä kan­sa­lais­jär­jes­töl­le tut­ki­mus­ta naisten asemasta eräässä maa­seu­tu­yh­tei­sös­sä.

Pohjola kertookin vapaa­eh­tois­töis­sä saamansa opin olleen kul­la­nar­vois­ta, ikään kuin hän olisi saanut uudet linssit, joiden kautta tar­kas­tel­la maailmaa:

Ymmärsin koko maa­il­man­jär­jes­tel­mää laajemmin, kun olin saanut nähdä elämää vuo­ris­tos­sa asuvan boli­via­lai­sen näkö­kul­mas­ta. Vaikutuin koh­taa­mas­ta­ni kau­neu­des­ta ja vii­sau­des­ta, ja minulle tuli syvä tarve rapor­toi­da Euroopan ulko­puo­li­ses­ta maa­il­mas­ta.”

Boliviassa saadut koke­muk­set kiteyt­ti­vät Pohjolan amma­tin­va­lin­nak­si toi­mit­ta­jan työn. Palattuaan takaisin Suomeen, hänestä tuntui tus­kal­li­sel­ta seurata tv-uutisista, miten kapeasta ja Eurooppa-kes­kei­ses­tä vink­ke­lis­tä asioista ker­rot­tiin. Viimeistään silloin hän kertoo sisällään syttyneen innon osal­lis­tua itsekin jour­na­lis­min teke­mi­seen avar­taak­seen sekä omaansa että yleisön maa­il­man­ku­vaa.

Journalistina Johanna Pohjola on toiminut vuodesta 2005 ja urallaan hän on työs­ken­nel­lyt lukui­sis­sa lehdissä, kuten Helsingin Sanomissa, Journalistissa ja Turun Sanomissa. Lisäksi Pohjola on kir­joit­ta­nut ant­ro­po­lo­gian gradunsa pohjalta tie­to­kir­jan Mate – Etelä-Amerikan voi­ma­juo­ma vuonna 2013, joka käsit­te­lee teejuomaa yleis­ta­jui­ses­ti ja laaja-alaisesti. Tällä hetkellä hän työs­ken­te­lee freelance – toi­mit­ta­ja­na ja tie­to­kir­jai­li­ja­na nauttien työnkuvan tuomasta vapau­des­ta.

Mate-juoma. Kuva: Jorge Zapata/​Unsplash (CC0)

Pohjola näkee ant­ro­po­lo­gin ja toi­mit­ta­jan työssä paljon yhte­ne­väi­syyk­siä, kuten metodien saman­kal­tai­suu­den. Molemmissa amma­teis­sa on hänen mukaansa keskeistä mennä ihmisten luo ja kysellä asioita, yrittää ymmärtää heitä ja sitten kir­joit­taa asiasta. Ja vaikka kir­joi­tus­tyy­li ja aika­pai­neet eroa­vat­kin toi­sis­taan toi­mi­tuk­sis­sa ja aka­tee­mi­ses­sa maa­il­mas­sa, on Pohjolan arvos­ta­mas­sa jour­na­lis­mis­sa poh­jim­mil­taan kyse ihmisten ymmär­tä­mi­ses­tä.

Antropologian suu­rim­mak­si vai­ku­tuk­sek­si työssään Pohjola pitää pyr­ki­mys­tään olla tuo­mit­se­mat­ta tai arvot­ta­mat­ta ihmisiä ja asioita. Hän pyrkii pikem­min­kin ymmär­tä­mään niitä. Hänestä onkin tärkeää muistaa, että ihmiset ovat kaik­kial­la saman­lai­sia – vain perus­tun­tei­den ja ‑tarpeiden sisältö ja kohteet lähinnä vaih­te­le­vat. Ja jos maailma nähdään vain omien kult­tuu­ris­ten arvojen läpi, muista ihmisistä välittyy Pohjolan mukaan helposti uhkaava, puut­teel­li­nen tai alem­piar­voi­nen kuva.

Antropologian arvo piilee mie­les­tä­ni sen kyvyssä ymmärtää ihmi­se­lä­män eri muotoja ja todel­li­suuk­sia niiden omista läh­tö­koh­dis­ta käsin, sekä kyvyssä kun­nioit­taa muita ja kysee­na­lais­taa omien kult­tuu­ris­ten käy­tän­tö­jen yleis­pä­te­vyys tai yli­ver­tai­suus. Sellaista tie­don­vä­li­tys­tä voisi jo kutsua aidosti vapaaksi ja puo­lu­eet­to­mak­si”, Pohjola toteaa. 

Tämä näkyy esi­mer­kik­si Pohjolan työssään käyt­tä­mis­sä ilmai­suis­sa. Hän pyrkii vält­te­le­mään sanoja kuten “köyhä” tai “kurja” kuvat­taes­sa ihmisten olo­suh­tei­ta, sillä hän kertoo koh­dan­neen­sa niin kut­su­tuis­sa köyhissä maissa suun­na­ton­ta elämän, värien, musiikin ja kult­tuu­rien rikkautta. Hän myös korostaa, että vain ihmiset itse voivat mää­ri­tel­lä, onko heidän elämänsä kurjaa. Ja vaikka kult­tuu­ri­herk­kä, puo­lu­ee­ton ja ennak­koa­sen­teil­taan neutraali jour­na­lis­mi onnistuu muiltakin kuin ant­ro­po­lo­geil­ta, on Pohjolan mukaan ant­ro­po­lo­geil­la siihen luon­tai­set valmiudet kou­lu­tuk­sen­sa kautta.

Eniten Pohjola pitääkin ant­ro­po­lo­gias­sa aja­tuk­ses­ta, ettei ole parempia tai huonompia tapoja olla ihminen, sillä onhan ihmisen syvin olemus kaik­kial­la jaettua. Hän onkin vakuut­tu­nut, että ant­ro­po­lo­gi­ses­ta näkö­kul­mas­ta tehdyllä jour­na­lis­mil­la on voima kylvää pelon, vihan ja epä­luu­lo­jen sijaan pikem­min­kin myö­tä­tun­toa. Pohjolalle yksi jour­na­lis­min tär­keim­mis­tä teh­tä­vis­tä on tehdä maailmaa ymmär­ret­tä­väk­si ja siihen hän katsoo Huuskon tavoin ant­ro­po­lo­geil­la olevan alalle huimasti annet­ta­vaa.

Bolivia. Kuva: Amy Rollo/​Unsplash (CC0)

Kirjoittajat

Niina Ahola on antropologi ja valtiotieteiden maisteri Helsingin yliopistosta. Hän toimii AntroBlogin työelämäosion toisena toimituspäällikkönä. Niinaa kiinnostavat erityisesti psykologian ja lääketieteen rajapinnassa tapahtuva antropologinen tutkimus sekä Itä-Afrikka. Gradussaan hän tarkasteli sotatraumaa Ugandassa.


Sonja-Riitta Laine on valmistunut valtiotieteiden kandidaatiksi sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta. Tällä hetkellä hän opiskelee tanssitaiteilijaksi Tukholman taideyliopiston BA in Dance Performance –tutkinto-ohjelmassa. Sonja-Riittaa kiehtoo ruumiillisuuden ja fenomenologian teorioihin pohjaava tutkimus sekä antropologisen tiedon ja tanssin kohtaamispisteet taiteen tekemisessä.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Jokaisella työpaikalla on oma työkulttuuri. Se sisältää sellaisia asioita kuten suhtautumisen ylitöihin, mistä kaikesta kahvihuoneessa puhutaan ja vaietaan, ja miten töihin on sopivaa pukeutua. Kolumnissa pohditaan AntroBlogin toimituksen työskentelykulttuuria, toimintaperiaatteita ja (vapaaehtois)työn kuormittavuutta.

Aktivisti ja yrittäjä, vuorovaikutus- ja mindfulness-kouluttaja, antropologi ja ihmislähtöinen tekijä. Elina Kauppila on kirjoittanut kasvatusoppaita kiireisille, vetänyt vuorovaikutuskursseja vanhemmille ja toimii vapaa-ajallaan ilmastotoimia vaativan Elokapina-liikkeen joukoissa. Työkentällä-haastattelussa hän kertoo urastaan hyvinvointialalla.