Älypuhelin on tänä päivänä kulttuurin jatke ja yhteisöllisyyden välikappale. Mobiilialustojen ja käyttöjärjestelmien suunnittelussa tulee ottaa erilaiset käyttäjäryhmät sekä tavat ja normit huomioon, sillä mobiilikulttuurien osa-alueet muokkaavat käyttäjien sosiaalista persoonaa ja käyttäytymistä. Antropologiselle osaamiselle on suunnitteluprosessissa käyttöä.
Kulttuuri, antropologin käsitepankin keskeisin termi on kaikkea muuta kuin helposti määriteltävä. Antropologiassa kulttuuri-käsite on pyritty hahmottamaan yhteiskuntatieteellisenä, mutta rantautuessaan laajalti myös puhekieleen ja nykyisin jopa tieto- ja viestintäteknologian kentälle, on sen kontekstista riippuviin merkityksiin syytä kiinnittää huomiota.
The Information Architecture -instituutin järjestämässä IDEA 2010 -suunnittelijakonferenssissa kulttuurin ja antropologian käsitteet nousivat esiin yhteydessä, jota voisi edelleenkin luonnehtia ajankohtaiseksi. Erityisesti käyttäjäkokemukseen perustuvaan mobiililaite- ja verkkosuunnitteluun erikoistunut suunnittelija Josh Clark esitteli näkemyksensä alati lisääntyvistä mobiilialustoista erilaisina “kulttuureina”.
Eri mobiilialustat ja käyttöjärjestelmät muotoutuvat hänen mukaansa omanlaisikseen erilaisten käyttäjäryhmien, tapojen ja normien sekä hallinnollisten järjestelmien kautta. Nämä mobiilikulttuurien osa-alueet muokkaavat vastaavasti mobiilialustan käyttäjien käyttäytymistä ja sosiaalista persoonaa. AntroBlogin työelämätoimitus poimi tämän lähestymistavan tarkempaan syyniin.
Mobiilikäyttöjärjestelmien ympärille nivoutuvat käyttäjäkunnat ja sovellusformaatit voidaan Clarkin näkemyksen mukaan nähdä uudenlaisena yhteisöllisyyden muotona, joka laajentaa arkielämän sosiaalista kanssakäymistä. Clarkin mukaan suunnittelijoiden haasteena on tavoittaa entistä sirpaleisimpia yleisöjä ja käyttäjäryhmiä. Sovellusten kohdentaminen tietylle ostajana toimivalle mobiilialustalle muuttuu selkeämmäksi, kun alustan käyttäjien yhteisöidentiteetti nähdään osana siihen liittyvää kulttuuria.
Clark luonnehtiikin suunnitelijantyötä eräänlaiseksi antropologiaksi, mikä mietityttää tulevaa akateemista antropologia. Yhteistyö näiden kahden alan välillä tuottaa varmasti uudenlaista näkemystä suunnittelun ja tuotannon kentälle, mutta ne tulisi ehdottomasti edelleen erottaa erillisiksi asiantuntijuuksiksi.Mielikuvamarkkinoinnissa tärkeää on toki tarkastella kussakin käyttäjäyhteisössä vaikuttavaa symbolismia ja lopputuotteeseen liitettyjä merkityksiä. Suunnittelija nostaa esimerkkimobiilikulttuuriksi muun muassa iPhone-yhteisön, jonka muodostavat käyttäjien lisäksi myös Applen markkinoinnista ja imagonhallinnasta vastaavat tahot. Clarkin mukaan iPhone edustaa mobiilikulttuurina aktiivisten ja luovien yksilöiden yhteisöä, jossa sosiaaliset suhteet korostuvat.
Tämä näkyy siinä, miten iPhonen käyttäjät voivat räätälöidä mobiililaitteensa sisällön haluamakseen lataamalla valitsemiaan sovelluksia, sekä toisaalta siinä, miten mobiililaitemainoksissa käytetään sosiaalisiin tapahtumiin, ihmissuhteisiin ja tunteisiin viittaavaa retoriikkaa. Clark vertaa tätä Android-käyttöjärjestelmää tukevan mobiililaitteen mainokseen, jossa teknologinen innovaatio saavutetaan tuntemattomassa avaruudessa. Erot tärkeiksi koetuissa merkityksissä voidaan löytää antropologisen tarkastelun kautta.
Käyttäjäkunnan profiloiminen Clarkin tavoin markkinointitarkoituksiin antropologiasta tuttua kulttuuri-käsitettä lainaten ei kuitenkaan jää ongelmattomaksi. Mobiilikäyttäjäyhteisöjen vertaaminen etnografien perinteisesti tutkimiin kulttuureihin voi kuulostaa hedelmälliseltä lähestymistavalta, mutta vaarana on näiden “kulttuurien” käsittäminen erillisinä, homogeenisinä ja muuttumattomina ryhminä.
Epäselväksi jää myös se, pohjautuvatko Clarkin esittelemät käyttäjäprofiilit tilastoista tulkittuihin johtopäätöksiin vai syvempään kenttätyöhön. Jälkimmäisen avulla antropologit voivat saada otteen niin koko mobiilikulttuurin muutoksista sekä eri käyttäjäyhteisöissä toimivista erilaisista yksilöistä.
Antropologisen tiedon valjastaminen yrityskäyttöön nostaa kuitenkin edelleen esiin uudenlaisia kysymyksiä esimerkiksi kenttätyötä taustoittavien taloudellisten intressien eettisyydestä, joita pohdittiin AntroBlogin työelämätoimituksen puolesta jo helmikuussa. Johtopäätöksestä muodostuukin vähintäänkin kaksipiippuinen: voidaanko Clarkin käyttäjäkulttuuriprofiloinnin kaltainen työ jättää markkinoinnin ja suunnittelun ammattilaisille, vai voidaanko sitä kehittää ja ennenkaikkea syventää antropologisin keinoin, tieteenalan periaatteita kunnioittaen?
Toimitus
- Podcast-lukija: Bea Bergholm
- Artikkelikuva: SplitShire/Pixabay (CC0)
