Teksti ja kuvat: Marianna Keisalo, VTT Podcast-lukija: Bea Bergholm
”Moi, mä olen Marianna. Mä olen itseasiassa antropologi ja teen tutkimusta stand-up komiikasta kulttuurisena ja yhteiskunnallisena ilmiönä. Mulle on tosi tärkeää, että tutkijat tulee pois yliopiston norsunluutorneista, osallistuu keskusteluun ja myös vastaa yhteiskunnan muuttuviin tarpeisiin.
Esimerkiksi mä käytin ennen erilaisessa nettikirjoittelussa nimimerkkiä Kukkahattu, mutta nyt olen muuttanut sen muotoon Suvakkihuora.”
Näillä sanoilla olen aloittanut melkein kaikki parikymmentä tähän mennessä tekemäni stand up -keikkaa. Asialliseksi ja opettajamaiseksi kuvatun nelikymppisen naisen suusta kuultuna lause on yleensä saanut yleisön nauramaan ja lunastanut minulle oikeuden olla komiikkaklubin lavalla.
Stand up -komiikan alkuaskeleita Suomessa 1990-luvulla varjostivat väitteet siitä, ettei laji sovi tänne, eikä siten tule ikinä menestymään. Toisin kuitenkin kävi, stand up on vakiinnuttanut asemansa ja kasvaa entisestään. Vaikka itsensä stand upilla elättäviä esiintyjiä on vain kourallinen ja koomikoita kaiken kaikkiaan ehkä parisataa, laji on tunnettu ja tunnustettu osa kulttuurielämää. On jokavuotisia festivaaleja, Helsingissä pääsee katsomaan komiikkaa monena iltana viikossa ja klubeja on ilmaisista treeniklubeista kalliisiin ammattilaisiltoihin.
Komiikkaklubeja on järjestetty jopa saunassa – joten lajin voi todella sanoa kotiutuneen tänne. TV-sarja Naurun tasapaino on tehnyt komiikkaa ennestään tunnetummaksi. Ilahduttavaa on myös tunne lajin monipuolistumisesta esiintyjien lisääntyessä ja yleisöjen kasvaessa. Pääkaupunkiseudulla on eniten tarjontaa, mutta monissa kaupungeissa ympäri Suomea on omat klubinsa. Koomikot tuntevat pitkälti kaikki toisensa, ja useimmat reissaavat keikoilla ympäri maata.
Huumori on universaali osa ihmisyyttä; käsitykset siitä, millaiset huumorin muodot ovat soveliaita ja missä yhteyksissä huumori on sallittua, odotettua tai kiellettyä ovat kuitenkin sidoksissa historiallisiin, kulttuurisiin ja sosiaalisiin konteksteihin. Stand up elää ja muotoutuu koko ajan – se on myös aina aikansa näköinen, ehkä juuri siksi että komiikalle on tyypillistä sekä heijastaa että myös rikkoa sosiaalisen kanssakäymisen ja ilmaisun rajoja. Vastaavasti komiikan suhde esimerkiksi valtarakenteisiin on monivivahteinen ja epämääräinen: samakin vitsi voi sekä vahvistaa että kyseenalaistaa totunnaisia sääntöjä, riippuen kerronnan kontekstista ja tulkinnallisesta näkökulmasta.
Komiikkaan liittyy valtaa, pelkoa ja vapautta. Tästä tullaan myös kysymyksiin sananvapaudesta ja sovinnaisuudesta. Kuka saa nauraa ja mille? Tyypillisesti koomisilla hahmoilla hovinarreista rituaaliklovneihin on erivapaus koetella rajoja, mutta piirtyvätkö nämä rajat eri kohtaan koomikolle kuin tavan kansalaiselle, ja miten tietyn koomikon sosiaalinen persoona (jota määrittää esimerkiksi sukupuoli) ja yksilöllinen olemus liittyvät tähän?
Tutkijan kannalta komiikka on monin tavoin kiehtova mutta myös haasteellinen kohde. Huumoria eri muodoissaan on tutkittu kyllä pitkään eri tieteenaloilla, mutta se on ollut pitkälti marginaalista verrattuna ’vakavampiin’ aiheisiin. Joskus jopa huumorintutkijat perustelevat aiheenvalinnan sillä, että huumoriin kätkeytyy jokin vakava ja siten tärkeä asia, ja huumori on vain verho vakavan asian edessä. Tämä ajatus nousee mielestäni länsimaisen kulttuurin ennakkokäsityksistä ja vähättelevästä asenteesta huumoria kohtaan.
Oma mielikuvani huumorintutkimuksesta oli pitkään, että vaikka olen aina nauttinut komiikasta ja yhdessä nauraminen on minulle tärkeä osa sosiaalista kanssakäymistä, teoriat tuntuivat kutistavan ja latistavan huumorin, jättävän aina jotain olennaista pois. Päädyin kuitenkin tutkimaan väitöskirjassani meksikolaisia rituaaliklovneja ja siitä alkoi pyrkimykseni löytää uusia näkökulmia sekä huumoriin että semioottisiin – merkityksiä käsitteleviin – teorioihin yleensäkin. Ottamalla komiikan lähtökohdaksi pyrin löytämään uusia näkökulmia, joita voi soveltaa myös muuhun ilmaisuun ja toimintaan – samalla on syytä muistaa, että humoristinen ja ei-humoristinen eivät ole niin helposti erotettavissa kuin teoriat joskus olettavat.
Väitöksen jälkeen stand up -komiikka tarjosi toisaalta uuden aiheen, jonka vertaaminen aiempaan tutkimuskenttään tuntui mielenkiintoiselta, ja toisaalta käytännön kannalta helposti saavutettavan kentän. Aloitin kenttätyön pääkaupunkiseudun komiikkaklubeilla tammikuussa 2015, seuraamalla keikkoja ja viettämällä aikaa koomikoiden kanssa. Syksyllä 2015 kävin Vantaan aikuisopistolla stand upin perusteet -kurssin, ja joulukuussa 2015 tein ensimmäisen keikkani.
Ryhtymällä itse amatöörikoomikoksi vien antropologiaan kuuluvan osallistuvan havainnoinnin astetta pidemmälle ja pääsen näin tarkastelemaan komiikkaa sisältä päin. Siinä missä monet tutkimukset käsittelevät valmiita esityksiä tai vitsejä, tarkoitukseni on tuoda esiin myös taustalla olevia prosesseja. Voiko naurattamaan oppia? Millä keinoin voidaan naurattaa vieraita ihmisiä esityksen luomassa keinotekoisessa tilanteessa? Tässä tarvitaan myös antropologin kykyä tarkastella tuttuja ilmiöitä ikään kuin vieraina.
On kiehtovaa, että ylipäätään voidaan järjestää stand up komiikka -ilta: tule tänne torstaina klo 20 niin saat nauraa! Miten tällainen lupaus voidaan lunastaa?
Komiikka tarjoaa viihdettä emotionaalisesti korkein panoksin: hyvä komiikka on mahtavaa, se voi tarjota tilaisuuksia käsitellä kipeitä aiheita, oppia jotain itsestään ja muista, katsoa maailmaa uusien näkökulmien läpi. Irti päästäminen ja nauraminen yhdessä muiden kanssa, samoin kuin näiden naurujen aikaansaaminen tuntuu hyvältä. Epäonnistunut keikka, ”lavakuolema”, taas voi olla hirvittävää kärsimystä sekä esiintyjälle että katsojille.
Komiikka koetaankin usein pelottavaksi – mutta se on myös koukuttavaa. Extreme-urheiluun kaltaisen jännittävyyden lisäksi stand up -komiikka tarjoaa vielä tilaisuuden sanoa jotain ja kokea naurun ja yhteisen läsnäolon kautta tulleensa ymmärretyksi.
”…Ja näin me rakennamme yhdessä parempaa maailmaa. Maailmaa, jossa vastakkainasettelut lientyvät, dialogi kukoistaa, ihmisarvoa kunnioitetaan ja minä voin olla jälleen se rauhaarakastava kiltti Kukkahattu. Siihen asti, Suvakkihuora kiittää ja kuittaa.”
Artikkelikuva: Gratisography
Helsinkiläisiä komediaklubeja
Englanninkielinen Comedy Idiot kerran kuussa Cafe Mascotissa
Stand-up Ölhus – Suomenkielinen open-mic klubi joka toinen torstai Ölhus Oslossa
Stand-up Helsinki Facebookissa listaa pääkaupunkiseudun tapahtumia
Klubeja löytyy useista kaupungeista ympäri Suomea, tietoa löytyy parhaiten hakusanoilla stand-up ja kaupungin nimi.
Viimeaikaisia julkaisuja huumorista
Paul Bouissac (2015) The Semiotics of Clowns and Clowning: Rituals of Transgressions and the Theory of Laughter
Susanne Colleary (2015) Performance and Identity in Irish Stand-Up Comedy: The Comic ’i’
Rebecca Krefting (2014) All Joking Aside: American Humor and its Discontents
Kliph Nesterhoff (2015) The Comedians: Drunks, Thieves, Scoundrels and the History of American Comedy
The Primer of Humor Research (ed. Victor Raskin 2008)
Huumorin skaalat: esitys, tyyli, tarkoitus. Kalevala seuran vuosikirja 2015 (Toim. Seppo Knuuttila, Pekka Hakamies ja Elina Lampela)
Forum: Anthropologies of Humor. (ed. Marianna Keisalo) Suomen Antropologi 4/2014.
Huumoriin keskittyviä tieteellisiä lehtiä
International Journal of Humor Research
European Journal of Humor Research
Marianna Keisalon julkaisuja
Tulossa 2016: Picking People to Hate: Reversible Reversals in Stand-up Comedy. Suomen Antropologi: Journal of the Finnish Anthropological Society.
- Koomisen mahdin kosmologiat: antropologinen näkökulma komiikan semiotiikkaan. Teoksessa Huumorin skaalat. Esitys, tyyli, tarkoitus Kalevala Seuran vuosikirja (94). Toim. Seppo Knuuttila, Pekka Hakamies and Elina Lampela.
- Humor in its own right? Introduction to Forum: Anthropologies of Humor. Suomen Antropologi: Journal of the Finnish Anthropological Society 4/2014: 40–44.
- Cosmologies of Comedic Power: A Little Invention Goes a Long Way. Forum: Anthropologies of Humor. Suomen Antropologi: Journal of the Finnish Anthropological Society 4/2014: 60–64.
- Cosmic Clowns: Convention, Invention, and Inversion in the Yaqui Easter Ritual. Doctoral dissertation. University of Helsinki.
