Naurattamisen salat

Teksti ja kuvat: Marianna Keisalo, VTT Podcast-lukija: Bea Bergholm

”Moi, mä olen Marianna. Mä olen itsea­sias­sa ant­ro­po­lo­gi ja teen tut­ki­mus­ta stand-up komii­kas­ta kult­tuu­ri­se­na ja yhteis­kun­nal­li­se­na ilmiönä. Mulle on tosi tärkeää, että tutkijat tulee pois yli­opis­ton nor­sun­luu­tor­neis­ta, osal­lis­tuu kes­kus­te­luun ja myös vastaa yhteis­kun­nan muut­tu­viin tar­pei­siin.

Esimerkiksi mä käytin ennen eri­lai­ses­sa net­ti­kir­joit­te­lus­sa nimi­merk­kiä Kukkahattu, mutta nyt olen muuttanut sen muotoon Suvakkihuora.”

Näillä sanoilla olen aloit­ta­nut melkein kaikki pari­kym­men­tä tähän mennessä tekemäni stand up -keikkaa. Asialliseksi ja opet­ta­ja­mai­sek­si kuvatun neli­kymp­pi­sen naisen suusta kuultuna lause on yleensä saanut yleisön nauramaan ja lunas­ta­nut minulle oikeuden olla komiik­kaklu­bin lavalla.

20150901_194659Stand up -komiikan alkuas­ke­lei­ta Suomessa 1990-luvulla var­jos­ti­vat väitteet siitä, ettei laji sovi tänne, eikä siten tule ikinä menes­ty­mään. Toisin kuitenkin kävi, stand up on vakiin­nut­ta­nut asemansa ja kasvaa enti­ses­tään. Vaikka itsensä stand upilla elättäviä esiin­ty­jiä on vain kou­ral­li­nen ja koo­mi­koi­ta kaiken kaikkiaan ehkä parisataa, laji on tunnettu ja tun­nus­tet­tu osa kult­tuu­rie­lä­mää. On joka­vuo­ti­sia fes­ti­vaa­le­ja, Helsingissä pääsee katsomaan komiikkaa monena iltana viikossa ja klubeja on ilmai­sis­ta tree­niklu­beis­ta kal­lii­siin ammat­ti­lai­sil­toi­hin.

Komiikkaklubeja on jär­jes­tet­ty jopa saunassa – joten lajin voi todella sanoa kotiu­tu­neen tänne. TV-sarja Naurun tasapaino on tehnyt komiikkaa ennestään tun­ne­tum­mak­si. Ilahduttavaa on myös tunne lajin moni­puo­lis­tu­mi­ses­ta esiin­ty­jien lisään­tyes­sä ja yleisöjen kasvaessa. Pääkaupunkiseudulla on eniten tarjontaa, mutta monissa kau­pun­geis­sa ympäri Suomea on omat klubinsa. Koomikot tuntevat pitkälti kaikki toisensa, ja useimmat reis­saa­vat keikoilla ympäri maata.

Huumori on uni­ver­saa­li osa ihmi­syyt­tä; käsi­tyk­set siitä, millaiset huumorin muodot ovat sove­liai­ta ja missä yhteyk­sis­sä huumori on sallittua, odotettua tai kiel­let­tyä ovat kuitenkin sidok­sis­sa his­to­rial­li­siin, kult­tuu­ri­siin ja sosi­aa­li­siin kon­teks­tei­hin. Stand up elää ja muotoutuu koko ajan – se on myös aina aikansa näköinen, ehkä juuri siksi että komii­kal­le on tyy­pil­lis­tä sekä heijastaa että myös rikkoa sosi­aa­li­sen kans­sa­käy­mi­sen ja ilmaisun rajoja. Vastaavasti komiikan suhde esi­mer­kik­si val­ta­ra­ken­tei­siin on moni­vi­vah­tei­nen ja epä­mää­räi­nen: samakin vitsi voi sekä vahvistaa että kysee­na­lais­taa totun­nai­sia sääntöjä, riippuen kerronnan kon­teks­tis­ta ja tul­kin­nal­li­ses­ta näkö­kul­mas­ta.

IMG_0794

Komiikkaan liittyy valtaa, pelkoa ja vapautta. Tästä tullaan myös kysy­myk­siin sanan­va­pau­des­ta ja sovin­nai­suu­des­ta. Kuka saa nauraa ja mille? Tyypillisesti koo­mi­sil­la hahmoilla hovi­nar­reis­ta ritu­aa­liklov­nei­hin on erivapaus koetella rajoja, mutta piir­ty­vät­kö nämä rajat eri kohtaan koo­mi­kol­le kuin tavan kan­sa­lai­sel­le, ja miten tietyn koomikon sosi­aa­li­nen persoona (jota määrittää esi­mer­kik­si sukupuoli) ja yksi­löl­li­nen olemus liittyvät tähän?

Tutkijan kannalta komiikka on monin tavoin kiehtova mutta myös haas­teel­li­nen kohde. Huumoria eri muo­dois­saan on tutkittu kyllä pitkään eri tie­tee­na­loil­la, mutta se on ollut pitkälti mar­gi­naa­lis­ta ver­rat­tu­na ’vaka­vam­piin’ aiheisiin. Joskus jopa huu­mo­rin­tut­ki­jat perus­te­le­vat aiheen­va­lin­nan sillä, että huumoriin kätkeytyy jokin vakava ja siten tärkeä asia, ja huumori on vain verho vakavan asian edessä. Tämä ajatus nousee mie­les­tä­ni län­si­mai­sen kult­tuu­rin ennak­ko­kä­si­tyk­sis­tä ja vähät­te­le­väs­tä asen­tees­ta huumoria kohtaan.

Oma mie­li­ku­va­ni huu­mo­rin­tut­ki­muk­ses­ta oli pitkään, että vaikka olen aina nauttinut komii­kas­ta ja yhdessä nau­ra­mi­nen on minulle tärkeä osa sosi­aa­lis­ta kans­sa­käy­mis­tä, teoriat tuntuivat kutis­ta­van ja latis­ta­van huumorin, jättävän aina jotain olen­nais­ta pois. Päädyin kuitenkin tutkimaan väi­tös­kir­jas­sa­ni mek­si­ko­lai­sia ritu­aa­liklov­ne­ja ja siitä alkoi pyr­ki­myk­se­ni löytää uusia näkö­kul­mia sekä huumoriin että semioot­ti­siin – mer­ki­tyk­siä käsit­te­le­viin – teo­rioi­hin yleen­sä­kin. Ottamalla komiikan läh­tö­koh­dak­si pyrin löytämään uusia näkö­kul­mia, joita voi soveltaa myös muuhun ilmaisuun ja toi­min­taan – samalla on syytä muistaa, että humo­ris­ti­nen ja ei-humo­ris­ti­nen eivät ole niin helposti ero­tet­ta­vis­sa kuin teoriat joskus olettavat. 

IMG_0560Väitöksen jälkeen stand up -komiikka tarjosi toisaalta uuden aiheen, jonka ver­taa­mi­nen aiempaan tut­ki­mus­kent­tään tuntui mie­len­kiin­toi­sel­ta, ja toisaalta käytännön kannalta helposti saa­vu­tet­ta­van kentän. Aloitin kent­tä­työn pää­kau­pun­ki­seu­dun komiik­kaklu­beil­la tam­mi­kuus­sa 2015, seu­raa­mal­la keikkoja ja viet­tä­mäl­lä aikaa koo­mi­koi­den kanssa. Syksyllä 2015 kävin Vantaan aikuis­opis­tol­la stand upin perusteet -kurssin, ja jou­lu­kuus­sa 2015 tein ensim­mäi­sen keikkani. 

Ryhtymällä itse ama­töö­ri­koo­mi­kok­si vien ant­ro­po­lo­gi­aan kuuluvan osal­lis­tu­van havain­noin­nin astetta pidem­mäl­le ja pääsen näin tar­kas­te­le­maan komiikkaa sisältä päin. Siinä missä monet tut­ki­muk­set käsit­te­le­vät valmiita esityksiä tai vitsejä, tar­koi­tuk­se­ni on tuoda esiin myös taustalla olevia pro­ses­se­ja. Voiko nau­rat­ta­maan oppia? Millä keinoin voidaan naurattaa vieraita ihmisiä esityksen luomassa kei­no­te­koi­ses­sa tilan­tees­sa? Tässä tarvitaan myös ant­ro­po­lo­gin kykyä tar­kas­tel­la tuttuja ilmiöitä ikään kuin vieraina.

On kiehtovaa, että yli­pää­tään voidaan järjestää stand up komiikka -ilta: tule tänne torstaina klo 20 niin saat nauraa! Miten tällainen lupaus voidaan lunastaa?

20151031_213135

Komiikka tarjoaa viihdettä emo­tio­naa­li­ses­ti korkein panoksin: hyvä komiikka on mahtavaa, se voi tarjota tilai­suuk­sia käsitellä kipeitä aiheita, oppia jotain itsestään ja muista, katsoa maailmaa uusien näkö­kul­mien läpi. Irti pääs­tä­mi­nen ja nau­ra­mi­nen yhdessä muiden kanssa, samoin kuin näiden naurujen aikaan­saa­mi­nen tuntuu hyvältä. Epäonnistunut keikka, ”lava­kuo­le­ma”, taas voi olla hir­vit­tä­vää kär­si­mys­tä sekä esiin­ty­jäl­le että kat­so­jil­le.

Komiikka koe­taan­kin usein pelot­ta­vak­si – mutta se on myös kou­kut­ta­vaa. Extreme-urheiluun kaltaisen jän­nit­tä­vyy­den lisäksi stand up -komiikka tarjoaa vielä tilai­suu­den sanoa jotain ja kokea naurun ja yhteisen läsnäolon kautta tulleensa ymmär­re­tyk­si.

”…Ja näin me raken­nam­me yhdessä parempaa maailmaa. Maailmaa, jossa vas­tak­kai­na­set­te­lut lientyvät, dialogi kukoistaa, ihmi­sar­voa kun­nioi­te­taan ja minä voin olla jälleen se rau­haa­ra­kas­ta­va kiltti Kukkahattu. Siihen asti, Suvakkihuora kiittää ja kuittaa.”


Artikkelikuva: Gratisography

Helsinkiläisiä komediaklubeja

Englanninkielinen Comedy Idiot kerran kuussa Cafe Mascotissa

Stand-up Ölhus – Suomenkielinen open-mic klubi joka toinen torstai Ölhus Oslossa

Stand-up Helsinki Facebookissa listaa pää­kau­pun­ki­seu­dun tapah­tu­mia

Klubeja löytyy useista kau­pun­geis­ta ympäri Suomea, tietoa löytyy parhaiten hakusa­noil­la stand-up ja kaupungin nimi.

Viimeaikaisia julkaisuja huumorista

Paul Bouissac (2015) The Semiotics of Clowns and Clowning: Rituals of Transgressions and the Theory of Laughter

Susanne Colleary (2015) Performance and Identity in Irish Stand-Up Comedy: The Comic ‘i’

Rebecca Krefting (2014) All Joking Aside: American Humor and its Discontents

Kliph Nesterhoff (2015) The Comedians: Drunks, Thieves, Scoundrels and the History of American Comedy

The Primer of Humor Research (ed. Victor Raskin 2008)

Huumorin skaalat: esitys, tyyli, tarkoitus. Kalevala seuran vuo­si­kir­ja 2015 (Toim. Seppo Knuuttila, Pekka Hakamies ja Elina Lampela)

Forum: Anthropologies of Humor. (ed. Marianna Keisalo) Suomen Antropologi 4/​2014.

Huumoriin keskittyviä tieteellisiä lehtiä

International Journal of Humor Research

European Journal of Humor Research

Marianna Keisalon julkaisuja

Tulossa 2016: Picking People to Hate: Reversible Reversals in Stand-up Comedy. Suomen Antropologi: Journal of the Finnish Anthropological Society.

  1. Koomisen mahdin kos­mo­lo­giat: ant­ro­po­lo­gi­nen näkökulma komiikan semio­tiik­kaan. Teoksessa Huumorin skaalat. Esitys, tyyli, tarkoitus Kalevala Seuran vuo­si­kir­ja (94). Toim. Seppo Knuuttila, Pekka Hakamies and Elina Lampela.
  1. Humor in its own right? Introduction to Forum: Anthropologies of Humor. Suomen Antropologi: Journal of the Finnish Anthropological Society 4/​2014: 40 – 44.
  1. Cosmologies of Comedic Power: A Little Invention Goes a Long Way. Forum: Anthropologies of Humor. Suomen Antropologi: Journal of the Finnish Anthropological Society 4/​2014: 60 – 64.
  1. Cosmic Clowns: Convention, Invention, and Inversion in the Yaqui Easter Ritual. Doctoral dis­ser­ta­tion. University of Helsinki.

Kirjoittaja

Marianna Keisalo on Helsingin yliopistosta 2011 väitellyt antropologi, joka on tutkimuksessaan keskittynyt huumoriin ja erilaisten performanssien semioottiseen antropologiaan, ja sitä myötä ajautunut openmic -koomikoksi. Hän on toiminut yliopistonlehtorina Helsingin yliopistossa ja tuntiopettajana avoimessa yliopistossa. Syyskuussa 2016 hän siirtyi Århusin yliopistoon post doc -tutkijaksi “Digressions: A cross-disciplinary study of the indirectness of the human imagination” -projektiin. Lue lisää Mariannan tutkimusblogista: https://humoranthropology.wordpress.com/

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Hypistelin lentolippuani jännittyneenä; edessä häämötti ensimmäinen jakso kentällä. Pioneerin intoa puhkuen haaveilin antropologin hattusulasta: kenttätyön myötä selvittäisin yhden mystisen maailman viipaleen kulttuurisen reseptin. Sulloin rinkkaani kaiken, mitä arvelin kentällä tarvittavan: kameran, ääninauhurin, tyhjiä vihkoja, kirjoja, tietokoneen, Suomi-tuliaisia, kasan vaatteita ja suuren valkoisen huivin yhteisön liturgisia menoja varten. Punaiseksi huutomerkiksi paisunut rinkka ritisi saumoistaan ja painoi kuin lyijy. Vaikka olin kaatua selälleni ja hiki norui selkääni pitkin, en hennonnut jättää mitään pois. Täältä tullaan, Siperia – do svidanija, Helsinki!

"Näin ei ole ikinä tapahtunut: nuori nainen ei pieraise miehensä sylissä", veisteli sumerialainen vitsiniekka 3900 vuotta sitten. Pieruvitsit yhdistävät yli rajojen, vaikka pieruja pidetään kaikkialla vastenmielisinä.

Physics Today -lehti julkaisi lokakuun numerossaan artikkelin, jossa yhdysvaltalaisen Cornellin yliopiston antropologi Vincent Ialenti perehtyy Olkiluodon ydinjätesäiliö Onkalon rakentamiseen ja projektissa syntyneen henkilökultin vaikutuksiin. Ialenti teki etnografista tutkimusta Suomessa vuosina 2012-2014 tutkien sitä, miten esikuvaksi nostetun projektinjohtajan äkillinen kuolema vaikutti koko yhteisön henkeen ja rakennusprojektin etenemiseen.

Miten pelastetaan katoava kieli tai elvytetään marginaaliin ajettu kulttuuri? Kielen ja kulttuurin välinen suhde on kiistaton, mutta samaan aikaan kieliä kuolee sukupuuttoon jatkuvasti. Tämä johtuu yleensä siitä, että kieli ei siirry luontevasti vanhemmilta sukupolvilta nuoremmille poliittisista tai sosiaalisista syistä. Myös Suomessa saamelaisten kielen ja kulttuurin siirto sukupolvien välillä on ollut vaarassa. Ongelmaan on löydetty yhtenä ratkaisuna kielipesät varhaiskasvatuksen muotona.