Muotoilu on tuotteiden suunnittelun lisäksi palveluiden kehittämistä ja ihmisnäkökulman huomioonottamista. Kaupunkisuunnittelun parissa pitkän uran tehnyt antropologi Iina Oilinki kertoo haastattelussa kokemuksistaan muotoilun kentällä.
Muotoilun tarkoituksena on ennen kaikkea kehittää uusia, arkipäivää helpottavia ratkaisuja ja tuotteita, toisin sanoen innovaatioita. Muotoilu ja design näkyvät kaikkialla ympärillämme, aina käyttämistämme matkapuhelimista ja pankkipalveluista toimiviin kaupunkiverkostoihin asti. Muotoilu ohjaa ja muokkaa jatkuvasti toimintaamme, mutta myös me käyttäjinä ja kuluttajina vaikutamme siihen, minkälaiset innovaatiot jäävät elämään. Ja kun on kyse ihmisistä, heidän arvoistaan sekä yksilöllisistä tavoista käyttää erilaisia palveluita ja tuotteita, on antropologiselle osaamiselle tarvetta.
AntroBlogin työelämätoimitus jatkaa Eeva Berglundin aloittamaa kuukauden teemaa designin ja antropologian yhdistämisestä. Juttua varten haastattelimme Helsingin kaupungin kansainvälisten asioiden johtavaa asiantuntijaa Iina Oilinkia, joka on valmistunut Helsingin yliopistosta vuonna 1999 pääaineenaan sosiaaliantropologia. Hän on urallaan ollut tiiviisti tekemisissä sekä muotoilun että kaupunkisuunnittelun kanssa ensin nykyisen Aalto-yliopiston Taideteollisen korkeakoulun ARKI-hankkeessa ja myöhemmin Helsingin kaupungilla useiden asumiseen ja kaupunkisuunnitteluun liittyvien hankkeiden parissa.
Helsingistä San Franciscoon ja takaisin
Oilinki päätyi opiskelemaan antropologiaa osittain sattumalta, sillä hän oli valtiotieteelliseen tiedekuntaan hakiessaan ennen kaikkea kiinnostunut kansainvälisestä politiikasta ja poliittisesta historiasta. Sosiologiaan, jota osa sosiaaliantropologia vielä siihen aikaan oli, oli kuitenkin mahdollista päästä sisään vähemmällä lukemisella. Käytyään antropologian johdantokurssin Oilinki kiinnostui alasta siinä määrin, että valmistui maisteriksi antropologiasta. Kansainvälistä politiikkaa ja kehitysmaatutkimusta hän päätyi lopulta lukemaan sivuaineinaan.
Gradunsa Oilinki kirjoitti San Franciscon kaupunkikehityksestä viimeisten vuosikymmenten aikana. Hän käsitteli tutkielmassaan etenkin sitä, miten ja mistä syystä Java-kooderit muuttivat Silicon Valleyn alueelle vuosituhannen taitteessa. Valmistumisensa jälkeen Oilinki päätyi työskentelemään Taideteolliseen korkeakouluun vuokra-asumiseen liittyvän tutkimuksen pariin.
Sieltä hän siirtyi pariksi vuodeksi Helsingin yliopiston Palmenia instituuttiin tutkimaan asumista ja lähiöiden sosiaalista yrittäjyyttä, mistä hän palasi takaisin Taideteollisen korkeakoulun ARKI-hankkeeseen projektipäälliköksi.ARKI on poikkitieteellinen tutkimushanke, jossa pyritään löytämään digitaalisen teknologian ja palvelumuotoilun kautta ratkaisuja arkielämän haasteisiin. Hankkeessa Oilinki työskenteli tiiviisti ohjelmistokoodaajien, muotoilijoiden ja muiden valtiotieteilijöiden kanssa, vaikka hänellä oli ainoana ryhmän jäsenenä antropologin koulutus. ARKI-hankkeen puitteissa hän työskenteli myös Aktiiviset seniorit –yhdistyksen kanssa, joka rakennutti Arabianrantaan ensimmäisen yhteisölliseen asumiseen ja erilaisten teknologisten innovaatioiden hyödyntämiseen perustuvan senioritalon.
Oilinki teki senioritaloa varten taustatutkimusta, jonka avulla muotoilijat suunnittelivat taloon erilaisia digitaalisia työkaluja asumisen tueksi. Tulevia asukkaita haastatellessaan Oilinki huomasi, että yksi ihmisten elämäntarinoissa toistuva teema ja motivaatio senioritaloon muuttamisen taustalla oli asukkaiden pelko kaatumisesta yksin ollessaan ja ilman apua jääminen. Saadun tiedon valossa suunnittelijoiden oli mahdollista luoda digitaalisia ratkaisuja, jotka lisäsivät asukkaiden turvallisuuden tunnetta.
”Joku muu olisi saattanut jättää nämä tarinamuotoiset haastattelut kokonaan tekemättä ja kysellyt vain syitä muuttamiseen, jolloin vastaus olisi todennäköisesti ollut, että mun mielestä on kivempi asua yhteisöllisesti. Taustalla ollut pelko olisi jäänyt käsittelemättä, minkä seurauksena oltaisiin saatettu tehdä vääriä ratkaisuja”, Oilinki sanoo.
Kaupungit työpaikkana
Taideteollisesta korkeakoulusta Oilinki siirtyi töihin Helsingin kaupungille. Tällä hetkellä hän johtaa kansainvälisten ja korkeakouluasioiden tiimiä, jonka vastuulla on kaupungin kansainvälisen toiminnan kokonaiskoordinaatio. Se pitää sisällään diplomaattiset kaupunkisuhteet, kaupunkiverkostot, ulkopuolisen rahoituksen hankekoordinaation sekä korkeakoulusuhteet kaupungin ja yliopistojen välillä. Hänellä onkin eturivin paikka tarkasteltaessa Helsingin kaupungin toimintaa ja kehitystä.
Oilinki sanoo, ettei hän ole nykyisessä työssään juurikaan törmännyt muihin antropologeihin. Tästä huolimatta hän on sitä mieltä, että antropologin koulutuksesta on ollut hänelle työssään paljon apua. Siinä missä yhteiskuntatieteet yleisesti opettavat kokonaisvaltaista ajattelukykyä ja yhteiskunnan toimintaa, opettaa antropologia lisäksi ymmärtämään ihmisiä sekä heidän erilaisia kulttuurisia lähtökohtia ja ajattelutapoja.
Oilingin mukaan hänen työssään, ja etenkin kansainvälisesti töitä tehdessä, on tärkeää ymmärtää syvällisesti miten muut kaupungit toimivat, mihin asioihin niissä on panostettu ja mistä johtuen, jotta voidaan ymmärtää mistä kaupunkien väliset erot johtuvat ja miten kaupunkeja tulisi kehittää edelleen.
“Joskus tuntuu, että olisi hyvä olla kauppatieteiden koulutus joitain tiettyjä asioita paremmin ymmärtääkseni, mutta noin yleisesti ajatellen en keksi mikä koulutus tähän työhön olisi antropologiaa parempi.”
Oilinki ihmettelee mistä antropologien vähäisyys alalla johtuu. Asumis- ja kaupunkitutkimuksen ja -suunnittelun kenttä on valtava, ja sen sisällä voi tehdä monenlaista tutkimusta. Kaupungeista ja niiden kehityksestä voi Oilingin mukaan myös nähdä mihin yhteiskunta on menossa, minkälaiset asiat ovat muuttumassa sekä minkälaiset seikat ovat nousemassa ihmisten mielestä tärkeiksi.
Tämä tekee alasta erityisen kiinnostavan myös ihmistieteiden näkökulmasta. Parhaimmillaan antropologia tuo esiin ja haastaa kussakin yhteiskunnassa vallitsevia käytäntöjä, jotka saattavat jäädä tiiviisti yhteiskunnan sisällä toimivalta designerilta itsestäänselvyyksinä huomioimatta.
Palvelumuotoilua ja kaupunkisuunnittelua
Toisaalta design tarjoaa mahdollisuudet muovata antropologin havainnot ympäröivästä yhteiskunnasta konkreettisesti hyödynnettävään muotoon, jolloin alat tukevat toisiaan. Esimerkkinä muotoilun ja antropologian onnistuneesta yhdistämisestä Oilinki käyttää erästä hanketta jossa hän oli mukana työskentelemässä Helsingin kaupungilla.
Siinä eri eurooppalaiset kaupungit hyödynsivät palvelumuotoilua ensimmäistä kertaa kaupunkisuunnittelun tukena. Varsova pyrki hankkeen puitteissa tekemään vanhusten palvelukeskuksista houkuttelevampia ja suunnittelun apuna käytettiin etnografiaa.
Tutkijat olivat paitsi haastatelleet palvelukeskusten käyttäjiä, myös etsineet vanhuksia jotka eivät mielellään käyttäneet kyseisiä palveluita. Tätä kautta he löysivät ratkaisuja viihtyisämpien ja monipuolisten tilojen suunnitteluun. Kuulovammaisille suunniteltiin hiljaisia tiloja ja myös nuoret otettiin mukaan toimintaan, sillä seniorit viihtyivät mielellään heidän seurassaan.Lisäksi kaikki vanhustentaloille tyypillinen muka-tekeminen jätettiin toiminnasta epäsuosittuna pois. Kun uskallettiin kyseenalaistaa aiempi laajalti käytössä ollut ja totuttu malli, kaikki hankkeen osapuolet sosiaalitoimesta asiakkaisiin olivat lopputulokseen tyytyväisiä.
Antropologian voima on sen kyvyssä tarjota suunnittelijalle ikkuna tuotteita ja palveluja käyttävien ihmisten maailmaan. He kertovat minkälaisessa todellisuudessa ihmiset elävät ja mitä pinnan alla kyteviä tarpeita heillä kulloinkin on. Kaupungit ovat valtavia organismeja, joissa asuu miljoonia eri-ikäisiä ihmisiä, joiden keskinäiset tarpeet ja toiveet vaihtelevat.
”Maailma muuttuu, ihmiset muuttuvat ja kaikki muuttuu. Suunnittelijalle saattaa olla vaikeaa ymmärtää miten tarvittavaan uudenlaiseen tietoon muutoksesta pääsisi käsiksi. Mutta erilaisten interventioiden käyttäminen, missä antropologi katsoo kokonaisuutta uudestaan ja myllää alkuperäisen idean uuteen uskoon, voi toimia alkusysäyksenä paremmalle suunnittelulle“, Oilinki päättää.
Toimitus
- Podcast-lukija: Bea Bergholm
- Verkkotaitto: Niina Ahola
- Artikkelikuva: William Iven/Unsplash (CC0)
