Työruumis taipuu palvelutalouden asentoihin

Palvelutaloudessa rekrytointikonsultit ovat työmarkkinoiden portinvartijoita. He keskittyvät haastattelutilanteessa tarkastelemaan työnhakijan persoonaa ja ulkoista olemusta. Tämä asettaa uusia vaatimuksia työruumiille, jonka tulee olla edustava, muovautuva ja myytävissä työmarkkinoilla.

Rekrytointikonsultit ovat työ­mark­ki­noi­den por­tin­var­ti­joi­ta. He etsivät toi­mek­sian­non tehneelle asia­kas­yri­tyk­sel­le lupaa­vim­mat ehdokkaat avoimeksi julis­tet­tuun tehtävään. Konsultti laatii ansio­luet­te­loi­den ja esi­haas­tat­te­lu­jen pohjalta listan pää­eh­dok­kais­ta asiak­kaal­leen, joka kutsuu ehdokkaat lop­pu­haas­tat­te­luun. Heidän jou­kos­taan pitäisi löytyä se sopiva persoona, ”hyvä tyyppi”, jollaisen kon­sult­tien mukaan kaikki orga­ni­saa­tiot haluavat nykyisin palkata.


Mitä hyvällä tyypillä tar­koi­te­taan ja mistä konsultit tun­nis­ta­vat sellaisen? Selvitin tätä yhdessä tutkija Tuija Koivusen kanssa. Haastattelimme kymmenen rek­ry­toin­ti­kon­sult­tia, jotka työs­ken­te­le­vät alan joh­ta­vis­sa yri­tyk­sis­sä Suomessa. Kaikki kon­sul­teis­ta tekivät IT-alan rek­ry­toin­te­ja joko pää­toi­mi­ses­ti tai osana muita aloja. Halusimme kuulla, millaista kon­sult­tien työ on ja mihin he kiin­nit­tä­vät työn­ha­ki­jois­sa huomiota haas­ta­tel­les­saan heitä.


Miten sä itses kannat haas­tat­te­lus­sa — Miten on pukeu­tu­nut, min­kä­lai­set käy­tös­ta­vat sulla on, miten sä oot val­mis­tau­tu­nu siihen — Kyl ne kaikki siihen koke­mus­laa­riin laitetaan, minkä perus­teel­la se päätös tehdään.” – Jukka, yksikön päällikkö rek­ry­toin­ti­kon­sult­tiy­ri­tyk­ses­sä


Tutki­muk­sem­me oli osaa laajempaa WORKBOD-tut­ki­mus­han­ket­ta, jossa tar­kas­tel­tiin työn muut­tu­nut­ta ruu­miil­li­suut­ta jäl­ki­teol­li­ses­sa talou­des­sa muutaman ammat­ti­ryh­män kautta. Teoreettisesti hanke kiin­nit­tyi ”uuden työ­ruu­miin” moni­tie­tei­seen tut­ki­muk­seen. Siinä on pyritty käsit­teel­lis­tä­mään jäl­ki­teol­li­ses­sa tuo­tan­nos­sa ja kult­tuu­ris­sa työn­te­ki­jöi­hin koh­dis­tu­via vaa­ti­muk­sia.

Ruumiillinen pääoma palvelutaloudessa

Suomen kal­tai­sis­sa yhteis­kun­nis­sa pain­opis­teen siir­ty­mi­nen teol­li­ses­ta tuo­tan­nos­ta asian­tun­ti­ja- ja pal­ve­lu­kes­kei­seen talouteen on muuttanut työn ruu­miil­li­suut­ta. Tiedon ja tek­no­lo­gian varaan raken­tu­vas­sa tuo­tan­to­jär­jes­tel­mäs­sä koros­tu­vat kog­ni­tii­vi­set taidot ja kou­lu­tuk­sen avulla hankittu tie­dol­li­nen pääoma. Inhimilliset kyvyt on val­jas­tet­tu moni­puo­li­sem­min tuot­ta­maan talou­del­lis­ta lisäarvoa. Kovaa asiao­saa­mis­ta enemmän työ­mark­ki­noil­la pai­no­te­taan nykyisin niin sanottuja pehmeitä taitoja, joiden uskotaan liittyvän työn­te­ki­jöi­den per­soo­naan.


Olisi virhe olettaa, että olisimme imma­te­ri­aa­lis­ten pal­ve­lui­den tuo­tan­nos­sa vapau­tu­neet ruu­miil­li­ses­ta työstä. Fyysinen pon­nis­te­lu vain on erilaista ver­rat­tu­na perin­tei­seen ruu­miil­li­seen työhön. Voimankäytön tai tur­rut­ta­van liu­ku­hi­ha­työs­ken­te­lyn sijaan ruu­miil­li­nen työs­ken­te­ly tar­koit­taa vuo­ro­vai­ku­tuk­sen ja tunteiden hie­no­va­rais­ta hallintaa.


Uuden työ­ruu­miin tut­ki­muk­ses­sa puhutaan esteet­ti­sen, emo­tio­naa­li­sen ja affek­tii­vi­sen (ruu­miil­lis­tu­nei­siin tun­tei­siin perus­tu­van) työn lisään­ty­mi­ses­tä. Muodollisten päte­vyys­vaa­ti­mus­ten sijaan työ­nan­ta­jat ovat kiin­nos­tu­nei­ta työn­te­ki­jän per­soo­nas­ta, jonka aja­tel­laan kitey­ty­vän tapoina suorittaa työ ruu­miil­li­ses­ti.

Kuva: Cytonn Photography/​Unsplash (CC0)

Se on sun fiilis, kun sä haas­tat­te­let — Katot, miten se käyt­täy­tyy, millainen persoona se on, miten se uppoo — miten sä voisit tehdä sen kanssa töitä — Aika usein se ensi­vai­ku­tel­ma, kun sä kättelet kaveria. Jos pistää joku tuolla taka­rai­vos­sa että täs on jotain outoo, niin sitä aika usein kannattaa kyllä sitte nou­dat­taa­kin.” – Kari, rek­ry­toin­ti­kon­sult­ti


Työn­te­ki­jän persoonan (ruu­miil­li­suu­den) koros­tu­mi­nen kytkeytyy kehi­tyk­seen, jossa yhä useampi työ on tai­vu­tet­tu asia­kas­pal­ve­luk­si. ”Asiakaslähtöisyys” asettaa uusia vaa­ti­muk­sia eri alojen edus­ta­jil­le. Niin opet­ta­jil­ta, van­gin­var­ti­joil­ta, sai­raan­hoi­ta­jil­ta, sii­voo­jil­ta kuin IT-asian­tun­ti­joil­ta­kin edel­ly­te­tään kykyä tarjota asiak­kail­leen miel­lyt­tä­vä pal­ve­lu­ko­ke­mus työn teknisen suo­ri­tuk­sen lisäksi.


Hyvä tyyppi on nopeasti oppiva, joustava ja mukautuva. Hän on sinut itsensä kanssa ja kom­mu­ni­koi sulavasti. Näiden omi­nai­suuk­sien seulonnan työ­nan­ta­jat ulkois­ta­vat usein persoonan arvioin­nin ammat­ti­lai­sil­le: rek­ry­toin­ti­kon­sul­teil­le ja head­hun­te­reil­le. Tavoitteena on rek­ry­toin­tien tehos­ta­mi­nen ja niiden onnis­tu­mi­sen var­mis­ta­mi­nen.

Hyvän tyypin eleet ja ulkonäkö

Haastatteluissamme kävi ilmi, että hyvää tyyppiä ei löydetä psy­ko­lo­gi­sil­la kyky- ja per­soo­nal­li­suus­tes­teil­lä. Testit pystyvät kon­sult­tien mukaan vain karkeasti ”hais­ta­maan” eroja per­soo­nal­li­suus­tyyp­pien välillä. Konsultit koros­ti­vat hen­ki­lö­koh­tai­sen tapaa­mi­sen mer­ki­tys­tä työn­ha­ki­joi­den kanssa. Tapaamisissa he luottavat intui­tioon­sa ja ”pers­tun­tu­maan­sa”, kuten he asian ilmai­si­vat.


Jotkut konsultit sanoivat vais­toa­van­sa työn­ha­ki­jan sopi­vuu­den työ­teh­tä­vään ensi­vai­ku­tel­man perus­teel­la jopa ennen var­si­nais­ta haas­tat­te­lua. Tulkintani mukaan kyse on ruu­miil­li­ses­sa koh­taa­mi­ses­sa tapah­tu­vas­ta affek­tii­vi­ses­ta rea­goi­mi­ses­ta, joka on pitkälti tie­dos­ta­mat­to­man kult­tuu­ri­sen oppimisen tulosta.


Kult­tuu­ri­ses­sa mer­ki­tyk­sen­an­nos­sa eri­lai­siin ruu­miil­li­suuk­siin kiin­nit­tyy erilaisia affekteja muun muassa media­repre­sen­taa­tioi­den kautta. Esimerkiksi liha­vuu­teen, hoik­kuu­teen, ihon­vä­riin ja etni­syy­teen opitaan rea­goi­maan affek­tii­vi­ses­ti eri tavoin, ja nämä reaktiot toistuvat rek­ry­toin­ti­haas­tat­te­luis­sa. Affektit ovat tehokas tapa uusintaa sosi­aa­li­sia hie­rar­kioi­ta, vaikka jokaiseen ruu­miil­li­seen koh­taa­mi­seen sisältyy uudelleen mer­ki­tyk­sel­lis­tä­mi­sen ja rea­goi­mi­sen mah­dol­li­suus.

Kuva: 422737/​Pixabay (CC0)

Konsulttien oli vaikea pukea sanoiksi piirteitä, jotka usein rat­kai­se­vat heidän valin­tan­sa ehdok­kai­den välillä. Kädenpuristus, puherytmi, tapa suunnata katse ja vartalon asento työ­haas­tat­te­lus­sa ovat eleitä, jotka kon­sult­tien mielestä vää­jää­mät­tä kertovat työn­ha­ki­jan per­soo­nas­ta. Rekrytointikonsultin ammat­ti­tai­toon kuuluu kyky ennakoida asia­kas­yri­tyk­sen työtiimin ja työn­te­ki­jä­kan­di­daa­tin ”kemioiden yhteen sopiminen”. Näin ollen työn­ha­ki­jan tulee osoittaa kunkin teh­tä­vän­täy­tön kannalta muun muassa ”sopivaa” sosi­aa­li­suut­ta ja itse­var­muut­ta.


Myös rek­ry­toi­ta­van henkilön ulkonäön pitäisi olla sopusoin­nus­sa avoinna olevan työpaikan kanssa. Vain johtavaa asian­tun­ti­ja­teh­tä­vää havit­te­le­van työn­ha­ki­jan kannattaa son­nus­tau­tua pukuun työ­haas­tat­te­luun men­nes­sään. Yleisilmeen tulisi aina olla siisti ja neutraali, ja hymy lisää aina hakijan uskot­ta­vuut­ta. Näkyvät tatuoin­nit, lävis­tyk­set, ylipaino, boheemi hiustyyli, kaljuus, vakava iho­sai­raus ja yleinen epä­siis­teys ovat esi­merk­ke­jä piir­teis­tä, joiden konsultit mai­nit­si­vat herät­tä­vän heissä torjuvia tun­te­muk­sia.

Oma ruumis konsultin työvälineenä

Rekrytointikonsultin työ edustaa puh­taim­mil­laan oman persoonan varassa tehtävää affek­tii­vis­ta asian­tun­ti­ja­työ­tä, johon ei päte­vöi­dy­tä tietyn kou­lu­tuk­sen kautta. Haastateltavamme uskoivat, että heidän ammat­ti­tai­ton­sa perustui sopivan persoonan lisäksi koke­muk­seen aiemmissa työ­teh­tä­vis­sä ja esi­mer­kik­si har­ras­tuk­sis­sa.


Affek­tii­vi­suu­den tut­ki­muk­ses­sa on koros­tet­tu, että affek­teil­la on kai­ku­poh­ja ruu­miil­li­ses­ti eletyssä his­to­rias­sa kult­tuu­ri­ses­sa kon­teks­tis­saan. Ei ole yllät­tä­vää, että urheilua har­ras­ta­vat konsultit myönsivät helposti miel­ty­vän­sä urheilua har­ras­ta­viin kan­di­daat­tei­hin tai armei­jas­sa aiemmin työs­ken­nel­lyt konsultti oli tai­pu­vai­nen arvos­ta­maan soti­las­pal­ve­luk­ses­sa han­kit­tu­ja meriit­te­jä.

Kuva: Zhiwen Cai/​Unsplash (CC0)

Erilaisista taus­tois­ta huo­li­mat­ta työ kaiketi yhden­mu­kais­taa myös rek­ry­toin­ti­kon­sult­tien tyyliä. Haastatteluissamme kiin­ni­tim­me huomiota siihen, kuinka sulavasti ja vai­vat­to­mas­ti haas­ta­tel­ta­vam­me kom­mu­ni­koi­vat esit­täes­säm­me kysy­myk­siäm­me (osin kahden haas­tat­te­li­jan voimin) ja kuinka konsultin ”per­soo­nas­ta” oli vaikea saada tuntumaa ammat­ti­mai­sen habi­tuk­sen alta. Haastateltavat havain­nol­lis­ti­vat kon­kreet­ti­ses­ti, millaista päte­vyyt­tä uudelta työ­ruu­miil­ta edel­ly­te­tään.


Rekry­toin­ti­haas­tat­te­lua voi tar­kas­tel­la koh­taa­mi­se­na, jossa sosi­aa­li­ses­ti muo­vau­tu­neet ruu­miil­li­set tyylit ja vuo­ro­vai­ku­tuk­sen rytmit affek­tii­vi­ses­ti joko sointuvat yhteen tai aiheut­ta­vat kitkaa. Viime kädessä vain konsultin käsi­tyk­sil­lä ja koke­muk­sil­la asial­li­ses­ta esiin­ty­mis­tyy­lis­tä ja miel­lyt­tä­väs­tä kom­mu­ni­kaa­tios­ta on pai­noar­voa. Valinta ehdok­kai­den välillä perustuu konsultin sub­jek­tii­vi­siin tun­te­muk­siin.

Epäsuora syrjintä

Hyvä tyyppi hallitsee tietyt ruu­miil­li­set teot ja esil­le­pa­not, jotka tul­kit­sem­me emo­tio­naa­li­sik­si ja vuo­ro­vai­ku­tuk­sel­li­sik­si taidoiksi kult­tuu­ris­ten sopi­mus­tem­me mukai­ses­ti. Taitoja ei voi irrottaa fyy­si­sis­tä piir­teis­tä: suku­puo­les­ta, iästä, ihon­vä­ris­tä, pituu­des­ta ja painosta. Työnantajat saattavat pitää näitä piirteitä eri ammattien ja työ­teh­tä­vien kannalta joko suo­tui­si­na tai epä­suo­tui­si­na, vaikka niitä ei työ­syr­jin­näs­tä syy­te­tyk­si tulemisen pelossa lausut­tai­si ääneen.


Konsultit kertoivat kuitenkin usein lukevansa ”rivien välistä” asiakkaan toiveet rek­ry­toi­ta­van iästä ja suku­puo­les­ta. Lisäksi etnisyys on heidän koke­muk­sen­sa mukaan yleinen rek­ry­toin­ti­kri­tee­ri lähinnä pois­sul­ke­vas­sa mer­ki­tyk­ses­sä. Esimerkiksi IT-alan työ­nan­ta­jat ilmoit­ta­vat tyy­pil­li­ses­ti, ettei heille kannata kel­puut­taa haas­tat­te­luun intia­lai­sia tai pakis­ta­ni­lai­sia ehdok­kai­ta. Asiaa perus­tel­laan useim­mi­ten puut­teel­li­sel­la kie­li­tai­dol­la, vaikka yrityksen työkieli olisi englanti.


Haas­tat­te­luis­sam­me oli yllät­tä­vää havaita, miten vahva pois­sul­ke­mi­sen peruste ikä (50+) yhdis­tet­ty­nä ”väärään” työ­his­to­ri­aan on IT-alalla. Esimerkki todistaa ruu­miil­li­suuk­siin lii­tet­ty­jen affektien ennalta arvaa­mat­to­man voiman. Kansakunnan entisen talous­ve­tu­rin san­ka­reil­la on yllättäen stig­maat­ti­nen työ­his­to­ria.

Kuva: Dmitry Bayer/​Unsplash (CC0)

Symbianii tehny jossain Nokian S40-orga­ni­saa­tios­sa jotain viimeset 15 vuotta. Ei ketään kiinnosta enää Symbiani. Et sä voi mitään tarjota enää työ­nan­ta­jal­le — Se on vaan kylmä fakta, mut se on työ­nan­ta­jan oikeus tietenkin valita se, kenestä hänellä on eniten hyötyy.” – Kari


Karin lausah­duk­ses­ta käy ilmi, että konsultit toteut­ta­vat viime kädessä asiakkaan toiveita. He voivat aina vedota niihin perus­tel­les­sa valin­to­jaan. Konsultointibisnes perustuu pal­ve­lu­ta­lou­den lakien mukaan asia­kas­tyy­ty­väi­syy­teen, ja tyy­ty­mä­tön asiakas on pian entinen asiakas.


Tämä on johtanut siihen, että rek­ry­toin­ti­pro­ses­sis­sa etenevät parhaiten ”ris­kit­tö­mät” työn­ha­ki­jat: henkilöt, joiden ruu­mii­seen ei liity työn­te­ki­jän markkina-arvoa alentavia piirteitä. Tällaisia piirteitä ovat esi­mer­kik­si ”väärä” etnisyys, ikä ja ruu­miin­pai­no, jotka konsultti voi mieltää rek­ry­toin­tia vai­keut­ta­vik­si teki­jöik­si. Sen vuoksi hän esittelee asia­kas­yri­tyk­sel­le ehdok­kai­ta, jotka vastaavat mah­dol­li­sim­man pitkälle työ­elä­mäs­sä ja laajemmin kult­tuu­ris­sa ihan­noi­tu­ja ruu­miil­li­suuk­sia.

Oma ruumis yrityksenä

Fyysisten piir­tei­den yhdis­tä­mi­nen amma­til­li­seen päte­vyy­teen nostaa esiin kysy­myk­sen siitä, missä määrin työ­elä­mäs­sä vaa­dit­ta­vat taidot ovat perittyjä, opittuja ja han­kit­tu­ja. On selvää, että iän, pituuden ja suku­puo­len lisäksi sosi­aa­li­set verkostot, kult­tuu­ri­nen pääoma, luok­ka­taus­ta, etniset piirteet ja uskon­nol­li­nen vakaumus ste­reo­ty­pioi­neen vai­kut­ta­vat suo­tui­sas­ti tai epä­suo­tui­sas­ti työ­ruu­miin halut­ta­vuu­teen työ­mark­ki­noil­la.


Työssä onnis­tu­mis­ta kuitenkin seli­te­tään val­lit­se­van uus­li­be­ra­lis­ti­sen ideo­lo­gian mukai­ses­ti per­soo­nal­li­sil­la omi­nai­suuk­sil­la, jotka ovat itse han­kit­ta­vis­sa ja hal­lit­ta­vis­sa. Ajattelu näkyy muun muassa työ­elä­mä­val­men­nuk­sen kasvavana teol­li­suu­de­na­la­na. Lisäksi työn­te­ki­jöil­le mark­ki­noi­daan moni­nai­sia ruu­miin­tek­nii­koi­ta aina kun­toi­lus­ta mie­len­hal­lin­taan, työkyvyn yllä­pi­tä­mi­sek­si.


Jälki­teol­li­ses­sa talou­des­sa oma ruumis miel­le­tään omai­suu­dek­si, johon on panos­tet­ta­va ja sijoi­tet­ta­va ja jota on muo­kat­ta­va, mark­ki­noi­ta­va ja myytävä työ­mark­ki­noil­le. Tutkijat Lauri Lahikainen ja Esko Harni puhuvat laajemmin ”itsen yrit­tä­jyy­des­tä” onto­lo­gi­se­na ja eettisenä ihmis­ku­va­na. Sen mukai­ses­ti ihmisen oletetaan ajat­te­le­van itseään ja ruu­mis­taan pääomana. Pääoman on määrä tuottaa lisää pääomaa, ja sen odo­tet­ta­vaa tuottoa on las­kel­moi­ta­va jär­ki­pe­räi­ses­ti. Itsen yrittäjä tekee elä­mäs­tään ja ruu­miis­taan yrityksen, kuten Harni ja Lahikainen kiteyt­tä­vät.


Itsen yrittäjä työstää ja muokkaa minuut­taan ja ruu­mis­taan erilaisin tek­nii­koin. Esimerkiksi urhei­lu­har­ras­tus tai esiin­ty­mis­kurs­si näyt­täy­tyy tällöin inves­toin­ti­na itseensä työ­mark­ki­na-aseman paran­ta­mi­sek­si. Koko ruu­miil­li­suus ei kui­ten­kaan ole muo­kat­ta­vis­sa. Minuuden muok­kaa­mi­nen näyt­täy­tyy myös jän­nit­tei­se­nä ihanteena rek­ry­toin­ti­kon­sult­tien tavoit­tee­seen nähden saada selville työn­ha­ki­jan ”aito” persoona. Konsultit nimittäin puhuivat siitä, kuinka ammat­ti­tai­toi­sen rek­ry­toin­ti­kon­sul­tin haas­tat­te­lus­sa työn­ha­ki­jan todel­li­nen minuus vää­jää­mät­tä paljastuu. Opeteltavan taidon sijaan konsultit mielsivät työn­ha­ki­jan persoonan ”valmiina pakettina”, joka tosin sisältää muun­tu­vuu­den, muo­kat­ta­vuu­den ja jous­ta­vuu­den piirteet.

Kuva: Josh Calabrese/​Unsplash (CC0)
  • Podcast-lukija: Veikko Lindholm
  • Artikkelikuva: Pixabay (CC0)

Kirjoittaja

Kirjoittaja työskentelee kulttuuriantropologian yliopistonlehtorina Itä-Suomen yliopistossa. Kinnusen yhdessä Jaana Parviaisen ja Ilmari Kolehmaisen toimittama ja osin kirjoittama kirja Ruumiillisuus ja työelämä. Työruumis jälkiteollisessa taloudessa ilmestyy Vastapainon kustantamana elokuussa 2016.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Aktivisti ja yrittäjä, vuorovaikutus- ja mindfulness-kouluttaja, antropologi ja ihmislähtöinen tekijä. Elina Kauppila on kirjoittanut kasvatusoppaita kiireisille, vetänyt vuorovaikutuskursseja vanhemmille ja toimii vapaa-ajallaan ilmastotoimia vaativan Elokapina-liikkeen joukoissa. Työkentällä-haastattelussa hän kertoo urastaan hyvinvointialalla.