Irtoavat osamme

Eräiden Mongolian ja Alaskan alku­pe­räis­väes­tö­jen kes­kuu­des­sa lapsen suusta irronneet mai­to­ham­paat pii­lo­te­taan ruokaan. Sitten ruoka syötetään koiralle tai muulle eläimelle ja pyydetään uutta hammasta tilalle. Suhteemme kehon irti lähteviin osiin, kuten ham­pai­siin, hiuksiin ja kynsiin, on usein hieman maaginen.

Vaikka irtoavan osan fyysinen yhteys kehoon katkeaa, sen näkymätön yhteys entiseen omistajaansa saattaa silti säilyä. Tämän vuoksi hampaan irtoa­mi­nen vaatii toi­men­pi­tei­tä, kuten oma tapamme uhrata käytöstä pois­tu­neet mai­to­ham­paat ham­mas­kei­jul­le jät­tä­mäl­lä ne tyynyn alle.

Kirjoittaja

Emmi Huhtaniemi, VTM, on sosiaali- ja kulttuuriantropologi Helsingin yliopistosta. Hän tarkasteli pro gradu -työssään maya-kalenterin loppuun liittynyttä uushenkisyyttä Meksikossa rituaalin ja magian näkökulmista. Emmiä kiinnostavat erityisesti inhimillisen kokemuksen rakentuminen ja tietoisuuden antropologia.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Istukka on väliaikainen sisäelin, joka poistuu äidin kehosta lapsen syntymän myötä. Meillä istukkaa käsitellään yleensä biologisena jätteenä, mutta osa äideistä ottaa rituaaliset keinot käyttöön sen hävittämisessä.

Suomessa on paljon aikuisia amatöörikilpaurheilijoita, joista osa on lajinsa huippuja maailmalla. Mikä saa heidät harrastamaan ja kilpailemaan vaativissa, paikoin tapaturma-alttiissa lajeissa ja käyttämään siihen lähes kaiken vapaa-aikansa?