Suomalaisuuden sukupuoli

Olemme pitäneet kevään ajan tiukasti silmällä Arman Alizadin dokumenttisarjaa Arman Pohjantähden alla. Suomalaista yhteiskuntaa kuohuttavia ajankohtaisia aiheita esille nostava sarja ansaitsee ensimmäisen esityskautensa päätteeksi myös antropologisen arvion: hieman yllättäen kirjoituksemme teemaksi nousee sukupuoli.

Sarjan viimeisen jakson teemana oli ajankohtainen, kiistanalainen ja vaikeasti määriteltävä asia: suomalaisuus. Jaksossa kulminoituivat sarjan vahvuudet ja heikkoudet. Arman päästi jälleen ääneen tavallisia suomalaisia, joilta kysyttiin mitä suomalaisuus on. Katugallup on toiminut sarjassa keinona tuoda kansalaisten mielipiteitä esiin. Pääsivätkö eri ryhmien edustajat tasapuolisesti ääneen tässä viimeisessä jaksossa – tai sarjassa ylipäänsä?

Miehinen maailma

Suomalaisuutta etsivässä jaksossa vierailtiin armeijassa, asunnottomien yömajassa ja leipäjonossa. Ulkomaalaisia kummastutettiin suomalaisten outouksilla, ja tummien suomalaisten kanssa keskusteltiin rasismista. Avainsanoiksi nousivat alkoholi, pidättyväisyys, rehellisyys, hulluus, naapurikateus, pärjääminen ja häpeäkulttuuri. Suomessa todettiin olevan sekä paljon hyvää että runsaasti ongelmia, ja suomalaisuudesta oltiin ylpeitä. Tulevaisuuden kuvana esitettiin kansainvälistyvä Suomi. Kontrastina ongelmakohdille pohdintaa siivitti perinteinen Suomi-kuvasto: järvet, revontulet, jääkiekko, festivaalit ja Finlandia-hymni.

Sekä kadulla haastatelluista että asiantuntijalausuntoja antaneista henkilöistä ehdoton enemmistö oli miehiä. Naiset olivat selkeässä vähemmistössä, ja muut sukupuolikategoriat loistivat poissaolollaan. Jakson esittämä tulkinta suomalaisuudesta oli siis voimakkaan miehinen. Naiset olivat valitettavan vähän esillä myös koko sarjan tasolla. Kymmenestä jaksosta ainoastaan yhdessä naisia oli mukana tasapuolisesti. Arvasitko jo, mistä jaksosta on kyse?

On ymmärrettävää, että sellaiset aiheet kuten moottoripyöräkerhot tai puolustusvoimat ovat hyvin miehisiä. Yhteiskunnastamme kuitenkin ainakin puolet on joko naisia tai muihin sukupuolikategorioihin kuuluvia henkilöitä. Olisi ollut mielenkiintoista kuulla esimerkiksi Cannonball-jäsenten puolisoiden näkökulmia prätkäharrastukseen ja kerhon toimintaan. Sekä Cannonball että puolustusvoimat esitettiin kuitenkin sarjassa ensisijassa niissä aktiivisesti osallisina olevien miesten näkökulmasta.

Kuvataiteilija ja kirjailija Tove Jansson. Kuva: Wikimedia Commons

Astronautti Mae Jemison. (CC0 Public Domain)

Sarjan muut aiheet – turvapaikanhakijat, ravinto, asunnottomuus, rikos & rangaistus ja oikeus & kohtuus – olisivat helposti taipuneet sukupuolineutraaliin näkökulmaan. Silti jaksoja hallitsivat mieshahmot. Naiset tulivat mukaan lähinnä miesten kertomuksissa tai taustalla esitetyssä kuvastossa: esimerkiksi eukonkanto-kilpailussa miehen selässä roikkuen. Naiset näyttäytyivät rekvisiittana suomalaisen miehen elämälle sen sijaan, että he olisivat olleet äänessä tasa-arvoisina yhteiskunnallisina toimijoina.

Mistä sitten johtuu miesten voimakkaampi läsnäolo julkisessa tilassa? Onko se seurausta miesten ja naisten omista, tietoisista valinnoista? Toimijuuteen liittyvä ongelma on monisyinen. Kulttuuriset asenteet muodostuvat kasvatuksen ja median välityksellä osaksi sisäistettyjä käsityksiämme omista ja kanssaihmistemme kyvyistä.Kyse on paljon monimutkaisemmasta asiasta kuin ainoastaan näkyvistä, tietoisista valtasuhteista. Esimerkiksi naisen uralla etenemistä vaativan kunnianhimon tyrmäävä isku voi tulla omasta minäkuvasta tai toiselta naiselta, vaikka omalta äidiltä. Maailman mittakaavassa hyvästä tasa-arvotilanteesta huolimatta myös meidän kulttuurisella maailmankuvallamme on syvät patriarkaaliset juuret, jotka yhä edelleen vaikuttavat sukupuolittuneisiin käsityksiin yksilöiden sosiaalisesta statuksesta ja kyvyistä.

Armanin sarjan tarkoituksena oli tarkastella omaa yhteiskuntaamme kriittisesti ja tuoda epäkohtia julkiseen keskusteluun. Sarjan jaksot onnistuivatkin saamaan aikaiseksi hyvää kuohuntaa. Sukupuolten välinen tasa-arvo on sarjan ulkopuolelle jäänyt epäkohta, joka kuitenkin livahti ohjaamaan sen tekoa. Hyvästä kokonaistilanteesta huolimatta myös Suomessa on edelleen runsaasti kirimistä syvälle asenteisiin saakka ulottuvan tasa-arvon saavuttamiseksi.

Sotilas. Kuva: Wikimedia Commons, Israel Defence Forces, CC BY 2.0

Tytöt, pojat ja media

Sosiaalitieteissä, erityisesti viestinnässä, on huolestuneena pistetty merkille naisten ja miesten sukupuolittuneet roolit ja naisten vähäinen näkyvyys mediassa. Naiset esitetään mediassa yleensä nuorina ja kauniina hahmoina, joiden ulkomuoto on roolin kannalta merkittävin tekijä. Toinen naisille lankeava roolihahmo on hoivaa huokuva äiti tai hoitaja. Jälkimmäinen näkyi myös Armanin sarjassa, jossa ainoa naisia enemmän esittävä jakso oli vanhuksista huolehtimiseen keskittyvä.Miehet esitetään mediassa naisia paljon useammin asiantuntijan ja sankarin rooleissa. Miesten sanoilla ja teoilla nähdään olevan painoarvoa. Tutkimusten mukaan esimerkiksi keskusteluohjelmissa naiset tulevat huomattavasti useammin keskeytetyksi puhuessaan kuin miehet. Naiset myös saavat puheenvuoron harvemmin kuin miehet. Vain noin joka neljäs mediassa esiintyvä henkilö on nainen. Viihteen puolella naispäähenkilöiden määrä on kasvussa, mutta esimerkiksi toimintaelokuvan naispuolinen sankari saattaa edelleen herättää voimakkaita kielteisiä reaktioita, kuten Mad Max: Fury Road -elokuvan tapauksessa.

Disneyn piirroselokuvia tutkineet kielitieteilijät Carmen Fought ja Karen Eisenhauer ovat kartoittaneet sitä, miten paljon enemmän vuorosanoj a piirrettyjen mieshahmoilla on kuin naishahmoilla, myös silloin kun tarinan päähenkilö on nainen. Tämä kuvastaa kulttuurista taipumusta antaa miehelle naista enemmän tilaa käyttää ääntään ja tulla kuulluksi. Hienovaraiset vihjeet kullekin sukupuolelle sopivasta käytöksestä opitaan näin jo pienenä.

Sukupuolittuneet ennakkokäsitykset ihmisten kyvyistä, taidoista tai älykkyydestä vaikuttavat käyttäytymiseemme ja asenteisiimme alitajuisesti, mutta voimallisesti. Emme luultavasti tiedosta, kuinka paljon ajatukset miehestä ja naisesta sosiaalisina kategorioina ohjaavat tulkintojamme ja tekojamme. Yhteiskunnassamme vallitsee joukko pitkälti tiedostamattomia sukupuolittuneita ennakkokäsityksiä, joiden kautta fyysiseen sukupuoleen liitetään sosiaalisia, emotionaalisia ja psykologisia ominaisuuksia. Nämä johtavat yksilöiden varsin erilaiseen kohteluun heidän (oletetusta) sukupuolestaan riippuen.

Tehdastyötä. Kuva: Wikimedia Commons

Sukupuoliroolien leimaavuus ei ole epätasa-arvoista ainoastaan naisia kohtaan. Samaa ilmiötä edustaa esimerkiksi miesten tunne-elämää ja -ilmaisua vakavasti rajoittava “pojat eivät itke” ja “tunteilu on neitimäistä” -tyyppinen ajattelu, joka tekee onnistuneesti karhunpalveluksen molemmille sukupuolille yhdellä sivalluksella. Yksi kuuluisimpia sukupuolen tutkijoita, Judith Butler, on kehittänyt teorian sukupuolesta performatiivisena. Butlerin mukaan sukupuoli on jotain, mitä esitetään ja luodaan tekojen kautta.

Itkevä mies rikkoo sukupuolelleen asetettua sosiaalista ja kulttuurista roolia. Itkemisen näkeminen tyttömäisenä heikkoutena kuvastaa näkemystä naisesta paitsi tunteellisempana ja hauraampana, myös arvoltaan miestä vähäisempänä. Mies nolaa itsensä ja lokaa maskuliinisuutensa käyttäytyessään kuin heikko ja tunteellinen nainen. Liian “miehisesti” käyttäytyvä nainen saattaa myös saada pahaa silmää ja palautetta käytöksestään, mutta sävy on erilainen. Tämä näkyy vaikkapa vahvoihin naisjohtajiin kohdistuvassa kritiikissä. Maskuliiniseksi mielletty nainen “pyrkii olemaan kuin mies”, astumaan miehille kuuluvalle alueelle – ei siis suinkaan “vajoa miehen tasolle”.

Kuva: Tibor Végh, Wikimedia Commons, CC BY 3.0

Molemmissa tapauksissa huolta aiheuttaa sosiaalisesti ja kulttuurisesti määrätyn, sukupuolitetun roolin rikkominen. Ero on siinä, että miesmäinen nainen pyrkii ikään kuin parempiin piireihin, mutta naismainen mies nähdään heikkona.

Pohjantähden alla toi sukupuolittuneen todellisuuden näkyviin valitessaan haastateltaviksi asiantuntijoiksi huomattavasti enemmän miehiä kuin naisia. Myös katugallupien vastaajakunta oli vahvan miesvoittoista. Toisaalta Arman Alizad itse haastoi sukupuoleen sidotun tunneilmaisun käytänteet useaan kertaan, esimerkiksi itkemällä avoimesti kohdatessaan koskettavia teemoja ja tarinoita. Arman pyrkiikin tietoisesti rikkomaan tabuja ja kyseenalaistamaan stereotypioita.

Sukupuolten esittäminen jäi sarjan kohdalla Armanin persoonaa lukuunottamatta tavanomaiselle tasolle. Moni jaksoista oli vähällä päästä Saara Särmän perustaman Congrats, you have an all male panel! -blogin onnittelemaksi. Pelkistä miehistä koostuvien paneelien huomiointiin keskittynyt blogi voitti tässä kuussa viestinnän ammattilaisten ProCom-järjestön Vuoden viestintäteko -palkinnon.

Medialla on erittäin merkittävä rooli sukupuoleen liittyvien ennakkokäsitysten muodostumisessa. Sen esittämä tulkinta sukupuolesta useimmiten tukee jo vallitsevia sukupuolikäsityksiä. Mutta medialla on valta myös kyseenalaistaa ja kritisoida näitä roolituksia.

Maasai-naiset opettelevat swahilin kirjoitustaitoja USAIDin ohjelmassa Tansaniassa. Kuva: USAID

AntroBlogin akateemisesti koulutetuista nuorista naisista koostuva ajankohtaistoimitus päätyi seuraamaan “sankarimiehen” luotsaamaa dokumenttisarjaa. Valitsimme Pohjantähden alla -sarjan kommentaarimme kohteeksi sen ajankohtaisten ja herkullisten aihevalintojen sekä ilmeisen kansansuosion vuoksi, mutta oliko tekijän sukupuolella sittenkin alitajuista merkitystä? Miten naisten projektit voivat saada lisää arvovaltaa ja näkyvyyttä, jos sekä media että kansa kiinnittävät lähtökohtaisesti enemmän huomiota miesjournalistien tekemisiin? Asian ei tietenkään pitäisi olla millään tavalla sidottu sukupuoleen. Tällainen tarkastelu sukupuolittuneen tasa-arvon näkökulmasta on kuitenkin oleellista niin kauan, kuin tilanne mediassa on yllä kuvaillun kaltainen.Arman pyysi Twitterissä katsojilta ehdotuksia tulevan tuotantokauden teemoiksi. Median erilaiset tavat esittää miehiä ja naisia ja päästää heitä ääneen tarjoavat paljon herkullista tutkiskeltavaa. Sukupuoleen liittyy monia muitakin mielenkiintoisia, ajankohtaisia teemoja – esimerkiksi sosiaalisen ja biologisen sukupuolen väliset eroavaisuudet. Muun muassa Saksassa ja Australiassa on otettu käyttöön kolmas sukupuolikategoria naisen ja miehen rinnalle. Se korostaa sukupuoli-identiteetin kulttuurista ja sosiaalista luonnetta pelkän biologian ohella ja haastaa perinteiselle nais-mies jaottelulle perustuvan sukupuolinormatiivisuuden. Sukupuolibinäärin tutkimisen lisäksi olisi erittäin mielenkiintoista nähdä jakso transsukupuolisten henkilöiden kohtelusta ja kokemuksista niin tavallisessa elämässä kuin suhteessa erilaisiin instituutioihin.

Korjaus 2.7.2016: Sana ”heteronormatiivisuus” on viimeisessä kappaleessa korvattu termillä ”sukupuolinormatiivisuus”, sillä heteronormatiivisuus viittaa vain välillisesti vallitsevaan kahden sukupuolen ideaan perustuvaan sukupuolinormiin.

AntroBlogin ajankohtaistoimitus kommentoi Arman Pohjantähden alla -sarjan jaksoja antropologisesta näkökulmasta syventäen keskustelua myös yhteiskuntatieteelliseen suuntaan.Kirjailija Minna Canthin sanat ovat hänen vuonna 1891 kirjoittamastaan näytelmästä Papin perhe. Kuva: Sami Hanski, CC BY-NC 2.0