Virheettömät kasvot

1700-luvun Euroopassa ja siir­to­kun­tien Amerikassa naisen luonteen puhtaus näkyi iholla. Hyveellisyys ja korkea moraali ilmenivät ihon kal­peu­te­na ja kos­ke­mat­to­muu­te­na, joka toimi kont­ras­ti­na siir­to­kun­tien alku­pe­räis­kan­so­jen tum­mem­mal­le hipiälle. Kyse oli pää­asias­sa kasvojen ihosta, olihan naisen keho muilta osin enim­mäk­seen katseilta verhottu.

Virheettömät” kasvot olivat kauneuden tärkein merkki. Virheettömän ihon kaipuu näkyy myös tämän päivän kos­me­tiik­ka­mai­non­nas­sa, joka tarjoaa rat­kai­suk­si meikkiä. Kasvojen maa­laa­mi­nen ei kui­ten­kaan vielä 1700 – 1800 -luvuilla ollut kansan suosiossa. Se lii­tet­tiin aris­to­kraat­tiin ja pros­ti­tuoi­tui­hin, eikä kumpikaan miel­leyh­ty­mä ollut taval­li­sel­le naiselle mieleinen.

Virheettömyyttä tavoi­tel­tiin sen sijaan pitämällä huoli, että naisen ylä­huu­lel­ta ja ohimoilta ei löytynyt yli­mää­räis­tä kar­voi­tus­ta. Kasvojen ja kaulan alueen karvoja pidettiin arpien ja näp­py­löi­den lailla rumina epä­muo­dos­tu­mi­na, ja “matala otsa” eli alhaalle hiipivä hiusraja oli kauhistus. Vaalea, kos­ke­ma­ton, pos­lii­nin­si­leä iho edusti ideo­lo­gis­ta puhtautta. Se erotti etuoi­keu­te­tut naiset vähä­osai­sem­mis­ta sis­kois­taan, ja liitti heihin posi­tii­vi­sia moraa­li­sia omi­nai­suuk­sia.

Epäsopivan kar­voi­tuk­sen mukana kas­va­vas­ta moraa­li­ses­ta stigmasta ei kui­ten­kaan ollut noihin aikoihin helppoa päästä eroon, sillä kar­van­pois­ton keinot olivat 1900-luvulle saakka varsin kurjia. Naamakarvojen ajelua par­ta­te­räl­lä väl­tet­tiin, sillä hygie­nias­ta ei vielä ollut tie­toa­kaan, ja terien laatu johti muiden kuin erittäin taitavien parturien käsissä usein verisiin haavoihin. Parturit olivatkin 1700-luvun puo­li­vä­liin saakka samaa ammat­ti­kil­taa kirurgien kanssa, ja heidän toi­mia­laan­sa kuului muun muassa suo­ne­nis­ken­tä ja hampaiden poisto.

Kauneuden vuoksi kuuluu vähän kärsiä” onkin aikanaan saattanut olla yllät­tä­vän osuva sanonta.

  1. Rebecca M. Hertzig. Plucked: A History of Hair Removal.

Kirjoittaja

Ninnu Koskenalho on AntroBlogin toinen päätoimittaja ja perustaja, ja valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta. Ninnu työskentelee antropologian popularisoinnin lisäksi tiedeviestinnän parissa myös muissa kuvioissa, ja pohtii mieluusti avaruusmatkailua, historiaa ja ihmismielen notkeutta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Istukka on väliaikainen sisäelin, joka poistuu äidin kehosta lapsen syntymän myötä. Meillä istukkaa käsitellään yleensä biologisena jätteenä, mutta osa äideistä ottaa rituaaliset keinot käyttöön sen hävittämisessä.

Suomessa on paljon aikuisia amatöörikilpaurheilijoita, joista osa on lajinsa huippuja maailmalla. Mikä saa heidät harrastamaan ja kilpailemaan vaativissa, paikoin tapaturma-alttiissa lajeissa ja käyttämään siihen lähes kaiken vapaa-aikansa?

Amsterdam on yksi Euroopan suosituimmista matkakohteista - vuosittain jopa 19 miljoonaa turistia matkustaa Hollannin pääkaupunkiin. Paikalliset ovat jo pitkään olleet harmissaan öykkäröivien turistimassojen täyttämästä vanhasta kaupungista. Yksi vetävimmistä nähtävyyksistä on Oudekerkspleinin aukio punaisten lyhtyjen alueella, jonne virtaa yli 1000 turistiryhmää viikoittain. Vuoden 2020 alusta lähtien Amsterdamin kaupunki kieltää turistikierrokset punaisten lyhtyjen kaupunginosaan.