Virheettömät kasvot

1700-luvun Euroopassa ja siir­to­kun­tien Amerikassa naisen luonteen puhtaus näkyi iholla. Hyveellisyys ja korkea moraali ilmenivät ihon kal­peu­te­na ja kos­ke­mat­to­muu­te­na, joka toimi kont­ras­ti­na siir­to­kun­tien alku­pe­räis­kan­so­jen tum­mem­mal­le hipiälle. Kyse oli pää­asias­sa kasvojen ihosta, olihan naisen keho muilta osin enim­mäk­seen katseilta verhottu.

Virheettömät” kasvot olivat kauneuden tärkein merkki. Virheettömän ihon kaipuu näkyy myös tämän päivän kos­me­tiik­ka­mai­non­nas­sa, joka tarjoaa rat­kai­suk­si meikkiä. Kasvojen maa­laa­mi­nen ei kui­ten­kaan vielä 1700 – 1800 ‑luvuilla ollut kansan suosiossa. Se lii­tet­tiin aris­to­kraat­tiin ja pros­ti­tuoi­tui­hin, eikä kumpikaan miel­leyh­ty­mä ollut taval­li­sel­le naiselle mieleinen.

Virheettömyyttä tavoi­tel­tiin sen sijaan pitämällä huoli, että naisen ylä­huu­lel­ta ja ohimoilta ei löytynyt yli­mää­räis­tä kar­voi­tus­ta. Kasvojen ja kaulan alueen karvoja pidettiin arpien ja näp­py­löi­den lailla rumina epä­muo­dos­tu­mi­na, ja “matala otsa” eli alhaalle hiipivä hiusraja oli kauhistus. Vaalea, kos­ke­ma­ton, pos­lii­nin­si­leä iho edusti ideo­lo­gis­ta puhtautta. Se erotti etuoi­keu­te­tut naiset vähä­osai­sem­mis­ta sis­kois­taan, ja liitti heihin posi­tii­vi­sia moraa­li­sia omi­nai­suuk­sia.

Epäsopivan kar­voi­tuk­sen mukana kas­va­vas­ta moraa­li­ses­ta stigmasta ei kui­ten­kaan ollut noihin aikoihin helppoa päästä eroon, sillä kar­van­pois­ton keinot olivat 1900-luvulle saakka varsin kurjia. Naamakarvojen ajelua par­ta­te­räl­lä väl­tet­tiin, sillä hygie­nias­ta ei vielä ollut tie­toa­kaan, ja terien laatu johti muiden kuin erittäin taitavien parturien käsissä usein verisiin haavoihin. Parturit olivatkin 1700-luvun puo­li­vä­liin saakka samaa ammat­ti­kil­taa kirurgien kanssa, ja heidän toi­mia­laan­sa kuului muun muassa suo­ne­nis­ken­tä ja hampaiden poisto.

Kauneuden vuoksi kuuluu vähän kärsiä” onkin aikanaan saattanut olla yllät­tä­vän osuva sanonta.

  1. Rebecca M. Hertzig. Plucked: A History of Hair Removal.

Kirjoittaja

Ninnu Koskenalho on AntroBlogin toinen päätoimittaja ja perustaja, ja valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta. Ninnu työskentelee antropologian popularisoinnin lisäksi tiedeviestinnän parissa myös muissa kuvioissa, ja pohtii mieluusti avaruusmatkailua, historiaa ja ihmismielen notkeutta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Kipu on asia, jota ihminen yleensä välttelee. Ihmislajin edustajia löytää silti muun muassa kävelemästä tulisilla hiilillä ja roikkumasta selkänahkaan työnnettyjen lihakoukkujen varassa köysistä - omasta tahdostaan. Miksi? Vapaaehtoisen kivun ympärille rakentuu monia kiinnostavia tapoja.

Karibianmeren saarille saapuneet espanjalaiset valloittajat pyrkivät selvittämään 1500-luvun alussa, onko paikallisilla sielua. Kysymys oli keskeinen löytöretkien kannalta, sillä vain ihmisiä joilla on sielu, voidaan käännyttää kristinuskoon. Saarten paikallisia asukkaita taas kiinnosti tutkia valloittajien ruumiita. He hukuttivat saapuneita ja tarkkailivat, mätänevätkö kehot kuoleman jälkeen.

Yhdysvaltojen ja Suomen presidentit pitivät Valkoisessa talossa lehdistötilaisuuden. Tapahtumassa juhlistettiin sitä, että on kulunut 100 vuotta siitä kun USA tunnusti Suomen itsenäisyyden eli suvereniteetin: yksinoikeuden hallita omaa aluettaan. Tilaisuus kääntyi kuitenkin isäntämaan sisäpolitiikan kiistoihin tavalla, joka kiinnitti huomiota itse USA:n suvereniteetin ongelmiin.