Pakolaisia vastassa

Teksti: Tapio Kumpula, VTK. Podcast-lukija: Bruno Gronow.

Erilaisuus ja muutoksen tila ovat tuttuja ja ”helppoja” kes­kus­te­luai­hei­ta ant­ro­po­lo­geil­le. AntroBlogiin kysy­myk­set toi­seu­des­ta ja dias­po­ris­ta ovat löytyneet vähem­mis­tö­jen, muu­ka­lais­ten ja etenkin tur­va­pa­kan­ha­ki­joi­den muodossa. Paljon kes­kus­te­lua herät­tä­viä tur­va­pai­kan­ha­ki­joi­ta ja pako­lai­sia on tar­kas­tel­tu monelta näkö­kan­nal­ta, mutta nyt työ­elä­mä­toi­mi­tus haluaa kohdistaa linssinsä aiheen viereen — tur­va­pai­kan­ha­ki­joi­den ja pako­lais­ten kanssa työs­ken­te­le­viin ihmisiin.

Pyysimme kahta työssään tur­va­pai­kan­ha­ki­joi­ta ja pako­lai­sia koskevia asioita käsit­te­le­vää ant­ro­po­lo­gia kes­kus­te­le­maan siitä, mitä tähän hyvin kiis­tel­tyyn ja kes­kus­tel­tuun ilmiöön liittyy työarjen tasolla. Rita Soive Maahanmuuttoviraston Flow-hank­kees­ta ja Monika-Naiset liitto ry:n toi­min­nan­joh­ta­ja Jenni Tuominen jakoivat näke­myk­si­ään työ­ken­täs­tään kahvin äärellä.

Haastattelu antaa näkö­kul­mia siihen, mitä tur­va­pai­kan­ha­ki­joi­ta vastassa ja kotout­ta­mas­sa olevat ihmiset ovat mieltä omasta työstään, Suomen kotout­ta­mis- ja tur­va­pai­kan­ha­ku­po­li­tii­kas­ta ja arjen kohtaamisista.

Virastot ja järjestöt

Heti kahvit saatuaan Tuominen ja Soive löytävät kes­kus­tel­ta­vaa työ­paik­ko­jen­sa läheisyydestä:

Asiakkaat käy meidän toi­mis­tol­la jut­te­le­mas­sa ennen teidän haas­tat­te­lu­kä­sit­te­lyä ja sen jälkeen. Onneksi ne on kummatkin Kalasatamassa, niin ei tarvitse kaupungin läpi reissata!”, Tuominen toteaa ja Soive nyökkäilee.

Tuominen kertoo, että tur­va­pai­kan­ha­ki­joi­hin kes­kit­ty­vät järjestöt, seurat ja viran­omai­set tekevät onneksi aika hyvää yhteis­työ­tä Suomessa. Tuomisen työpaikka Monika-Naiset liitto ry tarjoaa tukea, neuvontaa ja erilaista ryh­mä­toi­min­taa tur­va­pai­kan­ha­ki­ja­taus­tai­sil­le ja pako­lais­taus­tai­sil­le naisille. Lisäksi he tarjoavat muun muassa kon­sul­taa­tio­ta kouluille, vas­taan­ot­to­kes­kuk­sil­le ja viran­omai­sil­le, kuten Soiven edus­ta­mal­le Maahanmuuttovirastolle.

Minkälaisista toi­mi­jois­ta on siis kyse, ja mitä Tuominen ja Soive ant­ro­po­lo­gei­na töissään tekevät?

Vastassa1

kuva: Kynan Hughes (CC BY 2.9)

Monika-Naiset liitto ry on sosi­aa­lia­lal­la toimiva moni­kult­tuu­ri­nen järjestö, joka kehittää ja tarjoaa eri­tyis­pal­ve­lu­ja väki­val­taa koke­neil­le maa­han­muut­ta­ja­taus­tai­sil­le naisille ja -lapsille. Se toimii asian­tun­ti­ja­na ja vai­kut­ta­ja­na etniseen yhden­ver­tai­suu­teen ja väki­val­taan liit­ty­vis­sä kysy­myk­sis­sä ja edistää kotou­tu­mis­ta tukemalla maa­han­muut­ta­jien kan­sa­lais­toi­min­taa. Liitto ylläpitää muun muassa Turvakoti Monaa.

Jenni Tuominen vastaa toiminnan koko­nai­sor­ga­ni­soin­nis­ta, vai­kut­ta­mis­työs­tä ja rahoi­tus­ky­sy­myk­sis­tä hyvin monen muun asian lisäksi: työnkuva on laaja. Työntekijöitä jär­jes­tös­sä on 29, ja työtä tehdään hyvin ajan­koh­tais­ten asioiden parissa.

Rita Soiven työ Maahanmuuttoviraston maa­tie­to­yk­si­kös­sä on kak­sio­sai­nen. Hän ensi­si­jai­ses­ti kehittää Migrin uutta Flow-hanketta, minkä lisäksi hän selvittää tur­va­paik­kayk­si­kön ja muiden osastojen tekemiä maa­tie­to­ky­se­lyi­tä. Flow-hank­kees­sa yritetään vaikuttaa tur­va­paik­ka­pro­ses­sin suju­vuu­teen sen alku­vai­hees­sa. Flow’ssa kehi­te­tään muun muassa tur­va­paik­kayk­sik­köön sha­re­point-alusta, josta kaikki tur­va­paik­ka­ha­ke­mus­ten käsit­te­lyyn tar­vit­ta­va ohjeistus, maatieto ja muu tar­vit­ta­va löytyy nopeasti ja kattavasti.

Tämän lisäksi hankkeen tar­koi­tuk­se­na on luoda hakusa­no­ja tie­to­re­kis­te­riin, jotta tieto kertyisi samaan paikkaan ja tulisi helpommin löy­det­tä­väk­si ver­tai­luun. Rekisterin asiasanat ovat tur­va­pai­kan­ha­ki­jan hake­muk­sen käsit­te­lyä ohjaavia tie­don­mu­ru­ja, jotka kertovat hake­muk­sen käsit­te­lyyn liittyviä tietoja Migrin (eli Maahanmuuttoviraston) työn­te­ki­jäl­le. Samalla asiasanat ohjaavat hake­muk­sen käsit­te­lyä koko prosessin aikana.

Jos vaikka käsit­te­li­jän piti tietää voiko soma­lia­lais­ta naista oikeasti uhata Al-Shabaabin pak­koa­vio­liit­to, piti käsit­te­li­jän löytää joku maa­tie­toeks­pert­ti ja kysyä häneltä hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti onko asia näin”, Soive kertoo.

Al-Shabaab on Itä-Afrikassa vai­kut­ta­va ter­ro­ris­ti­jär­jes­tö, joka on viime vuosina kaapannut nuoria naisia kouluista nai­tet­ta­vik­si soti­lail­le: “Asiasanoittamalla vaikka pak­koa­vio­liit­to, Al-Shabaab ja vainon uhka, voidaan hakea vastaavia käsit­te­ly­jä nopeammin tueksi päätöksentekoon.”

vastassa7

Rita Soive (vas.), Tapio Kumpula ja Jenni Tuominen. Kuva: Eemi Nordström, muokkaus: Olli Salmi.

Tuominen toivottaa asiasanat ter­ve­tul­leek­si. Esimerkiksi pak­koa­vio­lii­ton takia Monika-Naiset liitosta apua tar­vit­se­vat tur­va­pai­kan­ha­ki­jat ovat usein vai­keuk­sis­sa, koska tur­va­paik­ka­kä­sit­te­li­jät sen enempää kuin he itsekään eivät osaa sanoittaa — ja sitä kautta ymmärtää — hakijan kohtaamia vainoja ja uhkia. Uuden tie­to­kan­nan avulla vältytään tilan­teil­ta, joissa käsit­te­li­jät tekevät vähällä tiedolla päätöksiä, kun oikeaa asian­tun­ti­jaa ei löytynyt työpäivän aikana, Soive toteaa.

Turvapaikanhakijat ja pakolaiset arkena

Sekä Soiven että Tuomisen työ­pai­koil­la tur­va­pai­kan­ha­ki­jat ja pako­lai­set ovat jat­ku­vas­ti läsnä. Monika-Naiset liitossa asia­kas­kun­nas­ta mer­kit­tä­vä osa on tur­va­pai­kan­ha­ki­joi­ta ja tur­va­paik­ka­pu­hut­te­lut pidetään osittain Maahanmuuttoviraston ala­ker­ras­sa. Työn koh­de­ryh­mäs­tä ei Soiven ja Tuomisen tarvitse muis­tut­taa itseään, mutta sisäinen ant­ro­po­lo­gi ajaa heidät havain­noin­tie­täi­syy­del­le asaik­kai­den kanssa.

”Kyllähän minun työ on enemmän hal­lin­nol­lis­ten asioiden hoi­ta­mis­ta ja minun on tärkeä olla työn arjessa ja kon­kre­tias­sa kiinni. Siitä nauttii, kun tietää, että uusi jär­jes­te­ly auttaa vas­taa­not­ta­maan ovelle tulleen äidin ja lapsen. Silloin on kädet kiinni ihmis­työs­sä”, Tuominen toteaa.

Soive on samaa mieltä posi­tii­vi­sen vai­ku­tuk­sen tär­key­des­tä työssään. Vaikka työn tar­koi­tuk­se­na on sel­keyt­tää ja parantaa tur­va­paik­ka­kä­sit­te­li­jöi­den tie­don­ha­kua, on tar­kem­pien, enemmän tietoa hyö­dyn­tä­vien ja nopeam­pien päätösten hyöty ennen kaikkea tur­va­pai­kan­ha­ki­joi­den ja pako­lais­ten etu. Jokaisen maa­tie­to­sel­vi­tyk­sen takana on yksit­täi­nen tapaus, jolloin mah­dol­li­sim­man laaja, objek­tii­vi­nen ja tarkka selvitys takaa parhaan mah­dol­li­sen perustan pää­tök­sel­le ja hakijalle. Ajatus ihmisestä työ­teh­tä­vän kohteena on todella tärkeä.

Vastassa3

kuva: Dunja0712 (CC BY-NC-ND 2.0)

Kun puhumme ant­ro­po­lo­gian mer­ki­tyk­ses­tä ja sovel­ta­mi­ses­ta työhön, ovat Tuominen ja Soive yhtä mieltä siitä, että oppiai­neen vaikutus on enem­män­kin elä­män­ta­pa-asia kuin työ­me­to­din omak­su­mi­nen. Turvapaikanhakijoihin ja pako­lai­siin koh­dis­tu­van työn ytimessä ovat kysy­myk­set eri­lai­suu­des­ta ja suh­tau­tu­mi­ses­ta tuntemattomaan.

Antropologisten aja­tus­mal­lien tun­nis­ta­mi­nen ja erottelu omista työ­ta­vois­ta osoit­tau­tuu haas­ta­tel­ta­vil­le hankalaksi.

”Vaikka eletään maa­il­mas­sa, jossa monesti nipu­te­taan ste­reo­tyyp­pi­ses­ti yhteen ihmisiä kuten pako­lai­set, maa­han­muut­ta­ja­nai­set, haa­voit­tu­vat ryhmät, pitäisi nähdä ja tunnistaa se yksilö siellä taustalla”, Tuominen toteaa.

Turvapaikka- ja pako­lais­ky­sy­myk­set ovat moni­mut­kai­sia ja -tasoisia ongelmia, eikä ant­ro­po­lo­gia anna vastausta kaikkeen. Se auttaa kuitenkin ymmär­tä­mään ongelmien pääl­lek­käi­syyk­siä ja monimuotoisuutta.

Yksilöinä globaalien ongelmien keskellä

Vuoden 2015 ”kiireinen syksy” ja tur­va­pai­kan­ha­ki­joi­den määrän kasvu olivat iso muutos Tuomisen ja Soiven työpaikoilla.

”Sillon syksyllä kun palattiin kesältä töihin, olikin yhtäkkiä naisia ja lapsia jonossa oven edessä”, Tuominen muistelee.

Syksyn myötä myös vihapuhe ja suo­ra­nai­nen rasismi tulivat arkeen. Soivella se tarkoitti välillä oman työn mai­nit­se­mat­ta jät­tä­mis­tä äläkän vält­tä­mi­sek­si, Tuomisella työn­te­ki­jöi­den työ­tur­val­li­suu­den miet­ti­mis­tä ja vihapostia.

Myös julkisen kes­kus­te­lun lisään­ty­mi­nen aiheesta aiheutti ongelmia Tuomiselle ja Soivelle. Aiheeseen pereh­ty­mät­tö­mil­tä menee usein ohi se, että tur­va­paik­ka­pää­tök­sen ja hyl­käyk­sen lisäksi hakija voi saada myös muita statuksia, kuten tois­si­jai­sen suojelun päätöksen.

Äärimmäinen suh­tau­tu­mi­nen aiheen kanssa työs­ken­te­le­viin ihmisiin ärsyttää: ”Joko sä olet rasisti tai suvakki, väli­vai­het­ta ei ole. Välillä olisi niin helppoa sanoa olevansa pos­ti­lai­tok­ses­sa töissä”, Soive kertoo.

Vastassa8

kuva: janneke staaks (CC BY-NC 2.0)

Työmäärän lisään­ty­mi­nen vaikutti myös kysy­myk­siin oman panoksen riit­tä­vyy­des­tä. Kaikki mitä uutisissa luki ja maa­il­mal­la tapahtui, löytyi seu­raa­va­na aamuna työ­pöy­däl­tä: syy­ria­lai­set, erit­rea­lai­set tai paperittomat.

”Välillä tuntui, että epätoivo iskee, kun pienessä ajassa halusi tehdä mah­dol­li­sim­man kattavan sel­vi­tyk­sen. Eniten pelotti, että päätöksiä teh­täi­siin ilman tar­vit­ta­via tietoja”, Soive toteaa. Jatkuvan paineen alla työs­ken­te­le­mi­nen aiheuttaa kyy­ni­syyt­tä, vaikka sitä vastaan taistelisikin.

Vihapostin ja itsensä kysee­na­lais­ta­mi­sen sietää, koska työ on oikeas­taan juuri sitä, mitä on halunnut. Etenkin moni­puo­li­suus ja ajan­koh­tai­suus ovat kummankin mielestä tärkeitä asioita omassa työssä.

”Voisi sanoa, että se on vaikeaa ja haastavaa, mutta ehkä juuri siksi työ tuntuukin omalta”, Tuominen sanoo. Myös moni­kult­tuu­ri­suus on tärkeää. ”Näin ant­ro­po­lo­gi­na olen kiin­nos­tu­nut eri kult­tuu­reis­ta tulevista ihmisistä. Toiminnassamme mukana olevat naiset ovat vuo­sit­tain yli 60 eri läh­tö­maas­ta”, hän naurahtaa. Hyvä ja tukeva työyh­tei­sö on kum­mal­le­kin tärkeä asia.

Maailma muuttuu ja siihen pitää mukautua

Turvapaikanhakijoiden ja pako­lais­ten tilanne Suomessa ja maa­il­mal­la on jat­ku­vas­ti muutoksen alla. ”Varmaa on se, että kysy­myk­set tur­va­pai­kan­ha­ki­jois­ta ja pako­lai­sis­ta tulevat moni­mut­kais­tu­maan ja vaikeat päätökset tulevat yhä enemmän silmiemme eteen”, Tuominen toteaa.

Presidentti Donald Trumpin vii­me­ai­kai­set päätökset tur­va­paik­ka­po­li­tii­kas­ta herät­tä­vät kes­kus­te­lua. ”Tänäänkin olisi mie­le­no­soi­tus, johon pitäisi ehtiä.”

Suomessa jatkuvaan muu­tok­seen ollaan Soiven ja Tuomisen mielestä kyllä reagoitu. Ongelmien moni­mut­kais­tues­sa jär­jes­tö­jen ja orga­ni­saa­tioi­den pitää jat­ku­vas­ti miettiä omaa toi­min­taan­sa. Muuttuva toi­min­taym­pä­ris­tö on otettava huomioon toiminnan suun­nit­te­lus­sa, Tuominen huo­maut­taa. Maailman tilan­tei­den myötä jär­jes­tö­jen pitää muuttua, mutta riit­tä­vään ket­te­ryy­teen ei aina pystytä.

Etenkin pro­jek­tien rahoit­ta­mi­nen ja jat­ku­vuu­den takaa­mi­nen ovat Soiven ja Tuomisen mielestä tur­va­pai­kan­ha­ki­joi­den kanssa toimivien ryhmien suurimpia ongelmia. Kummatkin kiit­te­le­vät, että kun tur­va­pai­kan­ha­ki­joi­ta ja pako­lai­sia alkoi saapua 2015, saatiin tar­vit­ta­vaa lisä­ra­hoi­tus­ta toiminnan kas­vat­ta­mi­seen ja eri rahoi­tus­ka­na­via löytyi. Ongelmana on nyt rahoi­tuk­sen suuntaaminen.

”Nyt ei taideta vielä tajuta, että vaikka ollaan nämä ihmiset saatu käsi­tel­tyä, tulee heistä osa jäämään tänne ja kotout­ta­mi­seen tar­vit­ta­vaa perus­ra­hoi­tus­ta ei ole jär­jes­töil­le turvattu”, Soive toteaa.

Pro gradu -työssään Soive on tutkinut maa­han­muut­ta­ja­taus­tai­sia nuoria miehiä, joilla on väki­val­tai­nen historia. Jos kotout­ta­mi­seen liittyviä ongelmia ei ratkaista, on hyvin toden­nä­köis­tä, että ääri-ilmiöt kuten väkivalta ja rasismi lisääntyvät.

Turvapaikanhakijoita on ennenkin tullut ja tilanne on hoidettu huonosti silloin. Eikö nyt voitaisi tajuta, että kotout­ta­mis­ta voi­tai­siin tehdä paremmin?”

Tuominen on hiukan posi­tii­vi­sem­pi rahoi­tuk­sen suhteen. Rahoitusta päät­tä­vien val­mis­te­li­joi­den herkkyys yhteis­kun­nan muu­tok­siin ja tilan­ne­ta­ju ovat paran­tu­neet. Myös maa­han­muut­ta­jien omat järjestöt ja ennal­taeh­käi­se­viin toimiin panos­ta­vat järjestöt ovat saaneet rahoi­tus­ta työlleen.

Vastassa5

kuva: nrg_​crisis (CC BY-NC 2.0)

Ongelmia kuitenkin löytyy. Tuomisen mielestä lyhy­tai­kai­sil­la pro­jek­teil­la ei saada aikaan tar­vit­ta­vaa pit­kä­jän­teis­tä työtä:

”Hallinnolliset kulut ja resurs­sien tarve kasvaa vali­tet­ta­vas­ti samassa suhteessa toiminnan kasvun myötä. Eli vaikka rahaa tulisi lisää, ei orga­ni­saa­tioi­den hallinto pysy mukana, ellei sitä pystytä kas­vat­ta­maan hitaasti mukana”, hän sanoo.

Lisäksi rahoi­tus­ka­na­vien runsas määrä on pirs­ta­loi­nut kenttää. Hyvää yhteis­työ­tä toi­min­to­jen nivo­mi­sek­si tehdään kuitenkin paljon. Esimerkiksi Monika-Naiset liitto moni­kult­tuu­ris­ten nais­jär­jes­tö­jen kat­to­jär­jes­tö­nä pyrkii yhdis­tä­mään vaikeissa tapauk­siss­sa apua tar­vit­se­via viran­omai­sia oma­koh­tais­ta kokemusta pur­sua­viin jär­jes­töi­hin ja luomaan sitä kautta dialogia ja yhteistyökanavia.

Mitä pitäisi siis tehdä? Tuomisen ja Soiven mielestä rahoit­ta­jien ja hal­lin­noi­vien viran­omais­ten yhteis­työ­tä ja koor­di­noin­tia voisi lisätä.

Tällä hetkellä kukaan ei tunnu vastaavan tur­va­pai­kan­ha­ki­joi­ta ja pako­lai­sia koskevien hank­kei­den pit­kä­jän­tei­ses­tä kehit­tä­mi­ses­tä ja perus­ra­hoi­tuk­ses­ta. Toimija, jonka ainoana tehtävänä olisi katsoa koko­nais­ku­vaa tur­va­paik­ka- ja kotout­ta­mis­po­li­tii­kas­sa olisi todella toivottu.

Eri jär­jes­tö­jä ja toi­mi­joi­ta voi­tai­siin kannustaa yhteis­työ­hön hakemalla rahoi­tus­ta suu­rem­piin yhteisiin hank­kei­siin, jolloin jär­jes­tö­jen erilaisia tulo­kul­mia ja koke­muk­sia voi­tai­siin hyödyntää ja rahoitus olisi tur­va­tum­paa. Lisäksi vies­tin­tää tulisi Tuomisen ja Soiven mielestä parantaa. Onnistuneista pro­jek­teis­ta pitäisi kuulua enemmän, jotta vastaavia voi­tai­siin tukea jatkossa.

Tilanne on paran­tu­nut, mutta yhä mennään hanke ker­ral­laan vailla suurempaa vai­kut­ta­van toiminnan jat­ku­vuu­den var­mis­ta­mis­ta. Perusrahoitusta tar­vit­tai­siin sen takaa­mi­sek­si lisää.

Vastassa4

kuva: elyce­fellz (CC BY-NC-ND 2.0)

Haastattelu venyy, ja Tuomisella tulee kiire rientää seu­raa­vaan paikkaan. Ennen lähtöä Soive ja Tuominen vaihtavat yhteys­tie­to­ja ja kiit­te­le­vät sitä, kuinka paljon tapaa­mi­ses­ta sai irti. Toimijoita alalla on niin paljon ja hankkeita niin monen­moi­sia, että toisten teke­mi­sis­sä on vaikea pysyä mukana. Keskusteltavaa olisi ollut vielä paljon.


Aiheeseen liittyviä artikkeleita AntroBlogissa

Täystyrmäys koh­ta­lol­le — miten yksi hetki voi muuttaa nuoren elämän?

”Voitko kertoa tarinani suo­ma­lai­sil­le” – kertomus paperittomuudesta

Poliittinen ilmapiiri ja turvapaikka

Loikkaa liik­ku­maan, kotoudu kulttuuriin

Jo Kafka sen tiesi

Artikkelikuva: chris.alcoran (CC BY-NC-ND 2.0)

Verkkotaitto: Taina Cooke

Kirjoittaja

Tapio Kumpula on valtiotieteiden kandidaatti sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta ja AntroBlogin työelämätoimituksen toinen toimituspäällikkö. Mm. sovittelu, ympäristö, maisema ja sen arvot ovat Tapion pro gradu -tutkimuksen keskiössä.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Helsinkiläisiä tuntuu yhdistävän viha liikkumistapoihin, joita he eivät itse käytä: pyöräilijät elävät liikennesäännöttömässä maailmassa, kävelykeskusta tyhjentää kaupungin kassan ja autoilijat (varsinkin bemarikuskit) edustavat kaikkea pahaa länsimaisessa yhteiskunnassamme. Vihaa yleisempää on ainoastaan pelko toisia kulkuvälineitä kohtaan. Kaupungilla liikkuessa kaikki vastaantulijat ovat potentiaalisia vaaran aiheuttajia.

Jos turvapaikanhakija kokee lähtömaassaan vainoa uskonnollisen vakaumuksensa vuoksi, tämä voi olla peruste turvapaikan myöntämiselle Suomeen. Mutta entä jos hän on vaihtanut uskontoa kesken hakuprosessin? Tällöin Suomessa arvioidaan hakijan uskonnollisen vakaumuksen aitoutta. Mutta miten kääntymyksen ja uskonnollisuuden aitous mitataan?

Etnografinen tutkimustoimisto Kenno myy etnografiaan perustuvaa asiakasymmärrystä yrityksille ja organisaatioille. Kaupan on siis menetelmä, jonka jokainen antropologi opettelee opintojensa aikana. Kenno pyrkii tutkimustulosten perusteella avittamaan niin tuotteiden, palveluiden kuin alueiden kehitystä. Lopullisena päämääränä on tarjota ihmisille parempia arkikokemuksia.