Teksti: Suvi Sillanpää, VTM ja Emmi Huhtaniemi, VTM. Podcast-lukija: Bea Bergholm.
Antropologialla ja etnografisilla museoilla on pitkä yhteinen historia kulttuurientutkimuksessa. Vuonna 1998 perustettu Helinä Rautavaaran etnografinen museo avautui uusissa tiloissa maaliskuun lopulla Espoon Tapiolassa, näyttelykeskus WeeGeen kyljessä. AntroBlogi oli mukana museon avajaisissa.
Rytmikäs musiikki tervehtii avajaisvieraita Helinä Rautavaaran uuden museon ovella. Meneillään on taistelutanssi capoeiran roda eli tanssirinki, jota johtaa kokenut mestre Cobra Mansa Brasilian Bahiasta (katso video tästä). Roda on museon teemaan nähden sopivan kansainvälinen. Paikalla on myös mestre Hollannista ja osallistujia Ruotsista, Venäjältä, Saksasta ja Brasilian Sao Paolosta asti. Avajaisvieraita liittyy rinkiin. Rumpujen rytmi ja kielisoitin berimbaulla soitettu säestys täyttävät avaran aulan, ja ikkunoiden vehreä kasviteema tuo aavistuksen trooppista Brasiliaa Tapiolan maaliskuiseen betonimaisemaan. Capoeira oli yksi Helinä Rautavaaran suurista kiinnostuksen kohteista, ja se on esillä myös uudessa kokoelmanäyttelyssä.
Mestre Cobra Mansa (vas.) ja Toca Feliciano. Kuva: © Anu Juuri
Filosofian maisteri Helinä Rautavaara teki elämäntyönsä eri kulttuurien ja uskontojen dokumentoijana. Hän matkusti 1950-1990-luvuilla Euroopan ulkopuolisissa maissa keräten mittavan kokoelman esineitä. Matkoilta kertyi myös suuri määrä valokuvia, kaitafilmiä, ääninauhoitteita sekä videokuvaa. Tämä monipuolinen aineisto on etnografisen museon ytimessä.
Seuraavat vuodet museo toimii tilapäisissä tiloissa purkuvuoroa odottavassa rakennuksessa. Näyttelytekstit kertovat, että “esillä on vain välttämätön – ne esineet, jotka tarvitaan kertomaan maailmanmatkaaja Helinä Rautavaaran ja museon tarinat”. Kuvaavasti kokoelmanäyttely on nimeltään Leiri, ja sen keskeisiä teemoja ovat liikkuvuus ja yhteisöjen voima selvitä muuttuvassa maailmassa.
Monella tavalla arvokas näyttely
Roda saa suosionosoitukset, ja siirrytään avajaispuheisiin. Helinä Rautavaaran museon säätiön puheenjohtaja Taina Vilo ja museonjohtaja Ulla Kinnunen toivottavat vieraat tervetulleiksi. Sen jälkeen ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Kai Mykkänen saa puheenvuoron.
Mykkänen painottaa puheessaan sitä, miten tärkeää nykyisessä maailmantilanteessa on tekeminen, joka auttaa ihmisiä tutustumaan erilaisiin kulttuureihin ja tapoihin. Sellainen, jolla saadaan ”muukalaiset oman inhimillisyyden kehän sisäpuolelle.”
Ministeri kiittää museon säätiötä näyttelystä sekä kehitysyhteistyöstä Vietnamissa vähemmistöryhmään kuuluvien naisten parissa. Museon ensimmäinen kehitysyhteistyöhanke on juuri käynnistynyt Vietnamin ja Kiinan rajalla sijaitsevassa Lao Cain provinssissa. Museon toiminnassa on keskeistä myös yhdenvertaisuuden edistäminen ja rasismin vastainen toiminta kotimaassa.
Avajaisissa hyvin esillä olevan capoeiran lisäksi kokoelmanäyttely sisältää aineistoa Afrikasta, Aasiasta, Lähi-Idästä, Pohjois-Afrikasta ja Latinalaisesta Amerikasta. Esillä on muun muassa näyttäviä islamilaiseen kulttuuripiiriin liittyviä amuletteja, nigerialaisia tanssipukuja sekä seremoniallisia puhallusputkia Amazonin alueelta.
Monipuolinen näyttely kannustaa museokävijää osallistumaan. Seinälle heijastetusta tanssi-installaatiosta opimme askeleiden lisäksi sen, että jopa charlestonilla on juuret Länsi-Afrikasta tuotujen orjien tanssissa: rummutuksen lisäksi tasajalkaa hyppiminen kiellettiin ja tanssia sai vain toinen jalka maassa.
Elävä kulttuuriperintö on näkyvästi esillä Leiri-näyttelyssä. Helinä Rautavaaran keräämien esineiden lisäksi näyttely tuo esiin myös Suomessa asuvien somalien ja Intian bengalien elämää ja kulttuureja.
Esillä on pääkaupunkiseudun bengaliyhteisön Durga puja -alttari, jonka pääosassa on pehmeässä valossa kauniisti kimalteleva hindujumalatar Durgaa esittävä patsas. Helsinki Durga Puja -festivaalin perustaja, tohtori Shantimoy Chakraborti kertoo puheessaan, että juhlaan kerääntyy vuosittain bengaliyhteisön jäseniä ympäri Suomea. Näyttely on juhlan tavoin tilaisuus kokea pieni pala Intiaa.
Yhteisöä edustava näyttelynrakentaja tohtori Somdatta Deb kertoo, että perinteisesti alttarit upotetaan vuotuisen Durga puja -juhlan lopuksi järveen tai jokeen. Bengaliyhteisö päätti kuitenkin lahjoittaa patsaan museoon, koska upottamista ei pidetty ympäristöystävällisenä. “Patsas on myös hyvin kaunis, ja tuntui parhaalta lahjoittaa se museolle, jossa sitä käsitellään hyvin, ja se on kaikkien nähtävissä”, Somdatta Deb sanoo.
Capoeiraan erikoistunut historian professori Matthias Röhrig Assunção Essexin yliopistosta kiittää puheenvuorossaan museon capoeira-esineistön laatua ja esittelyn monipuolisuutta. Capoeira oli Brasiliassa pitkään marginaalissa, eikä maan viranomaisilla ollut kiinnostusta säilyttää esineitä. Museon kokoelmissa on säilynyt lajin kannalta merkittävää aineistoa, jonka professori uskoo innostavan nykyisiä harrastajia ympäri maailmaa. Rodan tuominen museoon luo hänen mukaansa paljon toivottua dialogia nykyisyyden ja menneen välillä.
Helinä Rautavaaran keräämä harvinainen capoeira-materiaali kiinnostaa myös kokeneita mestreja, joiden kanssa museo tekee yhteistyötä. Mestre Cobra Mansa aikoo vierailullaan tutustua Rautavaaran keräämään aineistoon, jota hän ei ole vielä nähnyt. “Olen todella iloinen, että näin monet ihmiset tulivat tänään, ja että tämä aineisto on avoinna ihmisten nähtäväksi. Meillä ei ole edes Brasiliassa paikkaa, jossa olisi näin paljon materiaalia capoeirasta”, mestre kertoo.
Kiitosten ja tervetulotoivotusten jälkeen roda jatkuu. Musiikki ja laulu täyttävät museon. Osa yleisöstä liittyy rinkiin, toiset tutustuvat näyttelyihin. Osa siirtyy tarjoilupöytiin, jotka on järjestänyt turvapaikanhakijoiden start up -yritys Bagdad Café.
Brasiliassa kymmenen vuotta asunut Maija Isosaari vierailee Helinä Rautavaaran museossa ensimmäistä kertaa. Capoeira tuo muistoja mieleen, ja näyttelystä löytyy Isosaarelle tuttuja esineitä. Näyttelystä välittyy hänen mukaansa tunne, jolla se on tehty.
“Tuntuu, että Helinä Rautavaara olisi inspiroinut kokoajia henkilönä. Näyttelystä välittyi se, miten tärkeä asia Helinä Rautavaaralle oli kulttuureihin sukeltaminen. Pieni tila oli saatu hyvin käyttöön, näyttely oli syvä ja kattava.” Kuvat museon perustajasta jäivät Isosaaren mieleen. “Kuvista huokuu hänen karismaattisuutensa ja uteliaisuus.”
Helinä Rautavaaran perintö
Mestre Cobra Mansa uskoo, että capoeiran ystävänä Helinä Rautavaara olisi ollut tyytyväinen nähdessään lajin harrastajat museossa. Hän arvioi, että Rautavaara oli aikaansa edellä. Helinä matkusti yksin Etelä-Amerikassa polkupyörällä aikana, jolloin se oli naisille hyvin epätavallista.
Helinä Rautavaara teki elämäntyönsä eri kulttuurien ja uskontojen dokumentoijana. Hän halusi esitellä suomalaisille Euroopan ulkopuolisten kulttuurien rikkautta. Matkoillaan hän asui paikallisten kanssa ja osallistui ihmisten elämään lähietäisyydeltä. Viimeiset vuotensa Rautavaara omisti museohankkeen valmistelulle. Toiveensa mukaisesti hänen uurnansa on liitetty näyttelyssä olevaan gabonilaiseen mbulu ngulu -veistokseen, joka perinteisesti vartioi esi-isien luita.
Avajaisissa roda jatkuu jatkumistaan, ihmiset laulavat mukana ja lapset tanssivat piirin ulkopuolella omaa tanssiaan. Perheineen paikalle tullut Carlos del Corral kommentoi tunnelman olevan kuin espanjalaisesta juhlasta: aikuiset puhuvat, lapset juoksevat ja pitävät hauskaa. Hän toteaa, että on hyvä tuoda tämänkaltaista rikkautta esiin. “Ihmiset oppivat eri kulttuureista, ja että erilaisuus on hyvä asia.”
Ilta hämärtyy museon yllä ja kotiin lähteviä on ulkona vastassa Suomen kevään vilpoisa ilmasto. Näyttelytilan ikkunoista kuitenkin loistaa valo, ja sisältä kaikuu musiikki vielä pitkään.
Helinä Rautavaaran museo löytyy osoitteesta Ahertajankuja 4, Espoo
Aukioloajat: http://helinamuseo.fi
Suomen romaneista kertova näyttely Phuranengo drom – vanhojen tie on esillä 6.8.2017 asti.
Helinä Rautavaaran museon kokoelmia Finna.fi -hakupalvelussa
Tutustu Helinä Rautavaaran keräämään aineistoon YLEn elävässä arkistossa
Artikkelikuva: Kristina Tohmo
