Kauneus on katsojan silmässä

Tämän viikon Pohjantähden alla tarkasteli kauneusihanteita. Miten länsimaisten kauneusihanteiden leviäminen vaikuttaa maailmalla, ja onko universaalia kauneutta olemassa?

Kauneudessa ei ole kyse ainoastaan biologisesta vetovoimasta. Käsitykset kauneudesta ilmentävät aikaan, paikkaan, luokkaan, statukseen, kulttuurisiin hyveisiin ja sosiaalisiin suhteisiin liittyviä asioita. Yleisesti ajatellaan, että kauneus on nuoruutta ja terveyttä. Silloin esimerkiksi valkoiset ja ehjät hampaat ovat kauniit – mutta maailmassa on myös paikkoja, joissa hampaat teroitetaan tai mustataan kauneuden nimissä.

Euroamerikkalainen kaupallinen kulttuuri on levittänyt kasvonsa maailman eri kolkkiin ja muokkaa peilikuvia ympäri palloa. Kolonialistisen maailmanjärjestyksen perintönä valkoinen hipiä ja muut eurooppalaiset piirteet ovat pitkään olleet huudossa etenkin entisillä siirtomaa-alueilla. Korkeampaa yhteiskuntaluokkaa edustavan ulkonäön ihannointi on tätäkin vanhempaa perua. Vaaleaa ihonsävyä on suosittu myös länsimaisissa kulttuureissa. Sisätyölle on historiassa usein annettu korkeampi arvo kuin ulkotyölle, jonka merkkejä on ollut muun muassa ruskettunut iho.

Läntinen media valitsee mainoskuviin länsimaalaisen näköisiä malleja myös muualla maailmassa. Median tarjoama kauneusihanne poikkeaa siten tavallisen tallaajan ulkonäöstä muualla vielä enemmän kuin meillä, ja ulkonäköön haetaan radikaaleja muutoksia plastiikkakirurgian keinoin. Jopa kasvojen luuston koko rakennetta saatetaan haluta muuttaa, kun omasta ulkonäöstä on pitkä matka läntiseen ihanteeseen. Etelä-Korean pääkaupungin Seoulin naisista kauneusleikkauksissa on käynyt vaihtelevien arvioiden mukaan ehkä joka kolmas, parikymppisten tapauksessa jopa useampi kuin joka toinen. Kiinalainen nuori saattaa saada vanhemmiltaan lahjaksi leikkauksen, jossa aasialainen silmäluomen muoto hävitetään. Länsimainen on kaunista, ja kauniit menestyvät.

Kauneus voi olla myös ulossulkevaa viestintää. Silloin ei ole tarkoituskaan, että muut kuin tietyn ryhmän jäsenet näkevät, ymmärtävät ja jakavat sen merkityksen. Kauneusihanteet eivät vaihtele ainoastaan kulttuuripiirien vaan myös pienempien ryhmien välillä. Yhdessä kontekstissa rumana pidetty asia voi toisaalla saada täysin päinvastaisen merkityksen. Kauneuden kokemuksessamme onkin runsaasti limittäisiä kerroksia, eikä ilmiötä voi typistää yhteen selitykseen.

Armanin haastattelema plastiikkakirurgi arvelee kulttuurin olevan muuttumassa pysyvästi siihen suuntaan, että ulkonäön korjausten halutaan olevan näyttäviä. Kehon esteettinen parantelu voidaan nähdä biologiset rajoitukset ylittävänä – tai siihen pyrkivänä – toimintana. Korjausten näyttävä korostaminen taas voidaan lukea tämän kehityksen tietoisena osoituksena ja näkyvänä viestinä siitä, että oma keho edustaa luonnon rajat ylittänyttä tulevaisuuden ihmisyyttä.

AntroBlogi seuraa Arman Pohjantähden alla –dokumenttisarjaa ja kirjoittaa viikottain antropologisia kommentaareja jaksoissa käsiteltyihin aiheisiin.

Lue myös

Eileen Anderson-Fye. 2012. Anthropological Perspectives on Physical Appearance and Body Image.

Eugenia Kaw. 2013. Medicalization of Racial Features: Asian American Women and Cosmetic Surgery.

Margaret L. Hunter. 2013.  ‘If You’re Light You’re Alright’: Light Skin Color as Social Capital for Women of Color.