Visuaalinen antropologia tutkii kaikkea silmin havaittavaa, aina etnografisista valokuvista ja videoista tanssiin ja tatuointeihin saakka.
Sana “visuaalinen” tarkoittaa kaikkea näköaistin avulla havaittavaa ja kuvallista. Visuaaliset esitykset ovat olennainen osa sekä taidetta että viestintää. Niillä voidaan havainnollistaa ja selkeyttää asioita, mutta myös herättää voimakkaita tunteita ja muistoja. Jokainen meistä varmasti muistaa ainakin muutaman taideteoksen, elokuvan tai performanssin, joka on temmannut mukaansa ja saanut pohtimaan asioita uudesta näkökulmasta.
Visuaalinen antropologia on antropologian alalaji. Se keskittyy tutkimaan kaikkea silmin havaittavaa, aina etnografisista valokuvista ja videoista tanssiin ja tatuointeihin saakka. Tutkimuskohteita on lähes rajaton määrä. Niitä voivat olla esimerkiksi graffitit, korut, hieroglyfit tai maalaukset. Visuaalisiin kulttuurintuotteisiin suhtaudutaan etnografisena materiaalina ja tietona. Niiden ajatellaan täydentävän antropologian perinteisempiä tutkimusmetodeja, kuten haastatteluja ja osallistuvaa havainnointia.
Kirvestaisteluja ja yhteistyötä
Yleinen oletus antropologiassa on, että kulttuuri ilmenee havaittavissa olevina symboleina. Visuaalinen antropologia lähti liikkeelle positivistisesta näkemyksestä. Sen mukaan objektiivinen todellisuus on aina havaittavissa olevaa, ja siten todellisuutta voitaisiin tallentaa esimerkiksi filmille ilman ihmismielen tietoisuuden rajoitteita. Nykyaikaisemman antropologisen näkemyksen mukaan kulttuurinen todellisuus on aina sosiaalisesti rakentunutta. Esimerkiksi kuvaajan läsnäolo tilanteessa voi vaikuttaa visuaalisen tutkimuksen lopputulokseen paljonkin.
Mediaa ja nykyteknologiaa käytetään entistä enemmän kommunikoinnin, opetuksen ja politiikan tekemisen tarkoituksiin. Tämä on herättänyt vahvaa kiinnostusta visuaalista antropologiaa kohtaan. Julkiset instituutiot, yritykset ja yliopistomaailma korostavat yhä enemmän keinoja, joilla voidaan parantaa kulttuurien välistä ymmärrystä ja dialogia. Visuaalinen antropologia tarjoaa juuri näitä keinoja silloin, kun pelkkä teksti ei riitä välittämään haluttuja asioita.
Aiemmin visuaalisen antropologian nähtiin käsittävän ainoastaan etnografisen elokuvan. Nykyään ala on ottanut laajemmin huomioon myös muut visuaalisuuden muodot. Visuaalinen antropologia on vahvasti monitieteinen alue, sillä siinä on vaikutteita myös esimerkiksi mediatutkimuksesta, valokuvahistoriasta ja muista soveltavista aloista.Niin kutsuttu refleksiivinen etnografia pyrkii siihen, että kuvattavan kulttuurin ihmiset olisivat aktiivisesti mukana elokuvan tai muiden kuvausten tuottamisessa. Se tavoittelee myös sitä, että tutkijan oma asema kuvaukseen vaikuttajana tunnistettaisiin paremmin. Sekä antropologit että dokumentaristit ovat 2000-luvun taitteen jälkeen yhä enemmän huolehtineet elokuvien tuottamiseen mahdollisesti liittyvistä eettisistä ja poliittisista ongelmista. Joidenkin mielestä tulisi tehdä ainoastaan sellaisia etnografisia elokuvia, jotka muodostuvat tutkijan ja tutkittavien välisessä tiiviissä yhteistyössä.
1900-luvun alusta vielä pitkälle eteenpäin antropologiset elokuvat esittivät vieraat kulttuurit koskemattomina ja perinteisinä. Robert Flaherty kuvasi inuitien perinteistä elintapaa teoksessaan Nanook of the North (1922).
Yhdysvaltalaista antropologi Napoleon Chagnonia pidetään yhtenä visuaalisen antropologian pioneereista siitäkin huolimatta, että hänen etnografiansa ovat herättäneet paljon keskustelua ja olleet useiden antropologien kritiikin kohteena. Chagnon oli 1970-luvulla elokuvatuottaja Timothy Aschin mukana tekemässä etnografisia elokuvia, jotka kuvasivat Venezuelan Janomami-heimon elämää. Yhteensä elokuvia syntyi reilusti yli 20. Tunnetuin näistä on The Ax Fight (1975), jossa kuvataan kyläläisiä taistelemassa nuijien, kirvesten ja machete-veisten kanssa. Chagnonia ja Aschia kritisoitiin siitä, että heidän tuomansa länsimaiset tavarat aiheuttivat riitaa kyläläisten kesken. Chagnon itse väitti, ettei ulkopuolisten kuvaajien läsnäolo vaikuttanut tilanteeseen millään tavalla.
Muita tunnetuimpia visuaalisen antropologian tutkijoita olivat muun muassa Hortense Powdermaker, Gregory Bateson, Jean Rouch ja Margaret Mead. Suomalaisia alan nimiä taas ovat Mirja Metsola ja Jari Kupiainen. Visuaalista antropologiaa kunnioittaa Meadin nimeä kantava dokumenttielokuvafestivaali, joka järjestetään vuosittain American Museum of Natural Historyssa, New Yorkissa.
Työllistyminen Suomessa ja maailmalla
Visuaaliseen antropologiaan erikoistuneet työskentelevät usein tv-tuotannossa, esimerkiksi dokumenttien ja elokuvien tuottajina ja taustajoukoissa. Opintoja voi hyödyntää monipuolisesti myös media-alalla, viestinnässä, museotyössä ja taiteen tutkimuksessa.
Suomalainen Illume-tuotantoyhtiö on erikoistunut luovien elokuvien tuottamiseen. Yhtiötä vuonna 1987 perustamassa ollut Heimo Lappalainen oli koulutukseltaan antropologi. Hänet tunnetaan parhaiten kolmiosaisesta Siperian evenkien elämää kuvaavasta sarjasta Taigan kansalaisia. Sarja kertoo evenkien perinteisestä, paimentolaisuuteen ja poronhoitoon perustuvasta elämäntavasta ja tämän vähemmistökulttuurin suhteesta laajempaan venäläiseen yhteiskuntaan. Viimeisessä osassa keskitytään kuvaamaan juuri tätä ristiriitaa, kun poronhoitajaperheen kaksi pientä lasta viedään kylän kouluun oppimaan valtakulttuurin tavoille. Ohjaustyönsä ohella Lappalainen oli Nordic Anthropological Film Associationin johtaja ja johti Uppsalan antropologista laitosta.Illumella on töissä myös muutamia muita antropologiaa opiskelleita ohjaajia, joiden dokumentteja on esitetty muun muassa Yleisradiolla. Visuaaliseen antropologiaan erikoistuneet ovat Suomessa työllistyneet perinteisesti elokuvatuotannon parissa, ja jotkut ovat onnistuneet luomaan uraa myös kansainvälisesti. Esimerkiksi elokuvatuotantoyhtiö Tuffi Filmsillä työskentelevä Venla Hellstedt on valmistunut sosiaaliantropologian maisteriksi London School of Economicsista ja työskennellyt aiemmin muun muassa BBC:lle ja Discovery Channelille.
Vaikka visuaalinen antropologia painottaa nykyään paljon liikkuvaa kuvaa, oppiaineella on annettavaa myös valokuvauksen ja media-analyysin parissa. Helsingin yliopistossa antropologiaa opiskellut Iina Kohonen väitteli vuonna 2012 taiteen tohtoriksi aiheenaan Neuvostoliiton kosmonauttivalokuvat kylmän sodan aikana. Tällä hetkellä hän työskentelee Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnassa.
Alati kasvava opiskelutarjonta
Kattavin visuaalisen antropologian opiskelumahdollisuus löytyy Manchesterin yliopiston Granada-keskuksesta. Keskuksen nettisivuilla voi tutustua eritasoisiin opinnäytetöihin ja saada vilauksen siitä, mitä visuaalisen antropologian opiskelu voi käytännössä olla. Mielenkiintoinen esimerkki on ainakin Michael Atkinsin väitöskirjatutkimus vuodelta 2013, jossa hän käsittelee Manchesterin kaduilla tapahtuvaa cruisingia eli homomiesten anonyymiä seksin etsimistä. Työssään Atkins käyttää hyväkseen visuaaliselle antropologialle ominaisia metodeja, valokuvia ja piirustuksia, ja yhdistää niitä etnografiseen tekstiin.
Mikäli visuaalinen suuntautuminen kiinnostaa, ei opiskelua varten välttämättä tarvitse lähteä Suomenlahtea kauemmas. Tallinnan yliopisto tarjoaa audiovisuaalisen etnografian maisterin tutkinnon, joka yhdistää audiovisuaalisia työskentelymetodeja antropologiseen konseptiin ja näkemykseen. Tutkinnon suorittamisen aikana perehdytään muun muassa visuaalisen antropologian historiaan, dokumenttifilmien tuottamiseen sekä taiteen ja etnografian väliseen suhteeseen.
Alaa on mahdollista opiskella myös Tanskassa, Aarhusin yliopistossa. Maisteritason koulutus on järjestetty yhdessä Moesgaard-museon kanssa, joka tarjoaa ainutlaatuisia tiloja opiskelua varten. Suomessa visuaalisen antropologian opetus on toistaiseksi vielä lapsenkengissään, sillä tarjolla on ainoastaan yksi valinnainen kurssi Itä-Suomen yliopiston kulttuuriantropologian oppiaineessa. Oppiaineen suosio on kuitenkin kovassa nousussa, joten toivon mukaan Suomessakin voi pian syventyä alaan entistä paremmin.
Toimitus
- Podcast-lukija: Sanna Rauhala
- Verkkotaitto: Eemi Nordström
- Artikkelikuva: Agence Olloweb/Unsplash (CC0)
Lukemista
- Oxford Bibliographies: Visual Anthropology
- Society for Visual Anthropology
- visualanthropology.netAskew, K. ja Wilk, R. (toim.). The Anthropology of Media: A Reader (Blackwell, 2002)Gibson, Janine. Media Directory 2007: The Essential Handbook (Guardian Newspapers Ltd, 2007)Ginsburg, F., Abu-Lughod, L. ja Larkin, B. (toim.). Media Worlds: Anthropology on New Terrain (University of California Press, 2002)Gregory, G. Healy, J.R., Mazierksa, E. Careers in Media and Film: The Essential Guide (Sage, 2008)Ruby, Jay. Visual Anthropology. Teoksessa Encyclopedia of Cultural Anthropology, toimittaneet David Levinson ja Melvin Ember (Henry Holt & Co. 1996)
