Luomakunnan herra

Metsästys oli aiheena tämän viikon Pohjantähden alla -jaksossa. Hirvimetsällä ja fasaa­ni­jah­dis­sa Arman Alizad kohtasi suo­ma­lai­sia, joille metsästys ja erän­käyn­ti mer­kit­se­vät koko­nais­val­tai­sen tervettä ja tasa­pai­nois­ta luon­to­suh­det­ta ja yhteyttä luontoon. Metsästykseen liittyy monia kiin­nos­ta­via ja ris­ti­rii­tai­sia mie­li­ku­via.

Klassisessa ant­ro­po­lo­gi­ses­sa kir­jal­li­suu­des­sa metsästys nähdään ani­mis­ti­se­na vaihtona metsän eläinten kanssa. Tällainen romant­ti­nen tasa­pai­non, vaihdon ja vas­ta­vuo­roi­suu­den peri­aat­teil­le rakentuva luon­to­suh­de näkyy myös Armanin koh­taa­mien ihmisten puheissa. Metsästys näyt­täy­tyy niissä ihmisen luon­nol­li­se­na tapana pitää huolta ympä­röi­väs­tä luonnosta. Metsästyksen vastustus taas liitetään vir­heel­li­seen aja­tuk­seen, jonka mukaan ihminen ei enää ole osa luontoa.

Antropologin silmin kysymys luonnosta ja luon­nol­li­suu­des­ta on mie­len­kiin­toi­nen. Luonto ja kulttuuri -jako on ollut ant­ro­po­lo­gi­ses­sa tut­ki­muk­ses­sa val­lit­se­va teema ainakin siitä asti, kun Claude Lévi-Strauss esitti sen olevan kaikkia ihmi­syh­tei­söä yhdistävä jaottelu. Teorian mukaan ymmär­räm­me eläimet ja kasvit kuu­lu­vik­si meistä eril­li­seen sfääriin, luontoon. Sittemmin ajatusta uni­ver­saa­lis­ta luonto-kulttuuri -jaosta on kri­ti­soi­tu. Monissa maa­il­man­kat­so­muk­sis­sa eläimet ja kasvit asuttavat yhtä ja samaa todel­li­suut­ta ihmisten kanssa.

Eränkäynti Suomessa on perinne, johon liittyvät taidot on usein opittu omilta van­hem­mil­ta. Toisaalta monet met­säs­tyk­sen har­ras­ta­jat ovat löytäneet har­ras­tuk­sen vasta aikui­siäl­lä. Silloin kyse ei ole niinkään suku­pol­vel­ta toiselle kul­keu­tu­vien perin­teis­ten taitojen yllä­pi­dos­ta kuin tie­toi­ses­ta yri­tyk­ses­tä vastata romant­ti­sen luonnon kutsuun. Onko met­säs­tyk­sen vetovoima juuri luon­nol­li­suu­den ihan­tees­sa?

Luonnon ja luon­nol­li­suu­den roman­ti­soin­ti on ollut esillä län­si­mai­sis­sa yhteis­kun­nis­sa vuo­si­sa­to­jen ajan. Se sekoittuu “jaloon villiin” — legendaan luonnon kanssa har­mo­nias­sa ja yhtei­sym­mär­ryk­ses­sä elävästä alku­pe­räi­ses­tä ihmisestä. Nyky-yhteis­kun­nas­sa luon­nol­li­suus on hyvin tuot­teis­tet­tu ja kau­pal­li­nen konsepti. Ympäristö- ja ravin­to­tie­toi­suu­den lisään­ty­mi­nen sekä eettisen kulut­ta­mi­sen nousu ovat saaneet meidät pohtimaan myös ravin­tom­me alkuperää, eet­ti­syyt­tä ja ravin­toar­vo­ja — ja luon­nol­li­suut­ta.

Dokumentissa mai­nit­tiin myös met­säs­tyk­sen hyötyjä: lii­ken­ne­tur­val­li­suu­den para­ne­mi­nen, metsien parempi tuot­ta­vuus sekä riistan ja keräilyn osuus ruo­an­tuo­tan­nos­sa. Tällainen hyö­ty­ajat­te­lu näyttää ensi­kat­so­mal­ta olevan ris­ti­rii­das­sa luon­nol­li­suu­den roman­ti­soin­nin kanssa: luonnon rooli onkin nyt olla jotain, mitä ihminen mekaa­ni­ses­ti ja omaa hyötyään ajatellen muokkaa.

Hyötyajattelu liittyy kuitenkin lähei­ses­ti län­ti­sis­sä yhteis­kun­nis­sa vallalla olevaan pater­na­lis­ti­seen ajat­te­lu­mal­liin. Se syntyi kris­ti­nus­kon myötä ja sai lisää voimaa luon­non­tie­tei­den noustessa mer­kit­tä­väk­si maailmaa selit­tä­väk­si para­dig­mak­si. Paternalismissa ihminen nähdään luo­ma­kun­nan herrana ja luonto ihmisen iloksi ja hyödyksi luotuna leik­ki­kent­tä­nä — oman­lais­taan roman­ti­soin­tia sekin.


AntroBlogi seuraa Arman Pohjantähden alla –doku­ment­ti­sar­jaa ja kir­joit­taa vii­kot­tain ant­ro­po­lo­gi­sia kom­men­taa­re­ja jaksoissa käsi­tel­tyi­hin aiheisiin.

Lue myös:

Philippe Descola, 2013. Beyond Nature and Culture.

Kirjoittaja

AntroBlogin toimitus kirjoittaa lyhyempiä kommentteja toisinaan yhteisöllisen nimimerkin takaa.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Oletko mieltynyt harvinaisiin alkoholijuomiin? Oletko maistanut kolmen peniksen viinaa? Tähän kiinalaiseen erikoisuuteen käytetään uutetta hylkeen, peuran ja kantonilaisen koiran peniksistä. Juoman kerrotaan olevan todella tiukan makuista - mutta sitä ei nautitakaan makuelämyksen vuoksi. Tezhi Sanbian Jiu on osa lemmenlääkkeiden pitkää perinnettä.

Suomen luontokeskus Haltian johtaja Tom Selänniemi tunnetaan turismin tutkijana, Aurinkomatkojen entisenä toimitusjohtajana ja kestävän matkailun asiantuntijana. Työkentällä-haastattelussa hän kertoo, miksi matkailu on niin koukuttavaa, miten tutkimuksesta tulee bisnestä ja kuinka matkailu muuttuu luonnonsuojeluksi.