Perhekonstellaatio Meksikossa

Perhekonstellaatio on sak­sa­lai­nen vaih­toeh­to­te­ra­pia, joka yhdistää zulujen kos­mo­lo­gian ja esi-isien kun­nioi­tuk­sen län­si­mai­seen psy­ko­lo­gi­aan. Menetelmä tutkii suvussa kulkevia traumoja, salai­suuk­sia ja konflik­te­ja. Sen mukaan yksilön ongelmat ovat hei­jas­tus­ta suvun kät­ke­tyis­tä taakoista. Saksassa holo­kaus­tin uhrien ja sota­ri­kol­lis­ten jäl­ke­läi­set käyttävät per­he­kons­tel­laa­tio­ta.

Toisin kuin län­si­mai­nen psy­ko­te­ra­pia, per­he­kons­tel­laa­tio ei keskity yksilöön. Istunnot tapah­tu­vat ryhmissä, joissa käsi­tel­lään jopa useiden suku­pol­vien takaisia per­he­suh­tei­ta intui­tii­vi­sen, spon­taa­nin näytelmän keinoin. Konstellaation koh­de­hen­ki­lö tark­kai­lee tapah­tu­mia ulko­puo­lel­ta. Muut osal­lis­tu­jat edustavat hen­ki­löi­tä hänen suvustaan. Ohjaaja auttaa tul­kit­se­maan näiden usein jo edes­men­nei­den ihmisten suhteita. Fokus on “näyt­te­li­jöi­den” reak­tiois­sa toisiinsa ja heidän rapor­toi­mis­saan tun­te­muk­sis­sa.

Menetelmä kerää suosiota Meksikossa, jossa tera­pia­muo­to­jen kysyntä on voi­mak­kaas­sa kasvussa ja perheen perin­tei­nen rooli heikentyy. Perhekonstellaatio vastaa moder­ni­saa­tion aiheut­ta­maan epä­va­kau­teen koros­ta­mal­la perheen sisäisiä riip­pu­vuus­suh­tei­ta ja perin­teis­ten per­he­mal­lien arvoa. Se voimistaa kult­tuu­ris­ta normia suku­pol­vi­ra­jat ylit­tä­vien per­he­si­tei­den tär­key­des­tä.

Perinteisyydestään tunnetun Oaxacan alueella ilmiötä tutkineen ant­ro­po­lo­gin mukaan per­he­kons­tel­laa­tio näyttää voi­mis­ta­van myös vanhoja, epätasa-arvoisia malleja. Hänen seu­raa­mis­saan istun­nois­sa suvun miesten huono käytös naisia kohtaan tul­kit­tiin yleensä naisten syyksi. Ongelman ytimeksi paikantui yleensä poikkeava perhe- tai suh­de­mal­li: avioero, adoptio, yksin­huol­ta­juus tai homo­sek­su­aa­li­suus. Ne nähtiin tukoksina ‘suvussa vir­taa­vas­sa rak­kau­des­sa’ ja perheen luon­nol­li­ses­sa hie­rar­kias­sa.

Kirjoittaja

Ninnu Koskenalho on valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta, AntroBlogin toinen perustaja ja päätoimittaja. Hän toimii aktiivisesti AntroBlogia julkaisevan Allegra Lab Helsinki ry:n tiedeviestintätoiminnassa ja viettää muun aikansa pohtien avaruusmatkailua, historiaa ja ihmismielen notkeutta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Viime joulun alla pohdimme lahjan merkitystä sosiaalisten suhteiden näkökulmasta. Joulussa kyse erityisestä tunnelmasta, perheen kanssa yhteen kokoontumisesta, kodin tai ystäväpiirin omien jouluperinteiden noudattamisesta ja tietenkin yhdessä ruokailusta. Yhdessä aterioinnin merkitys korostuu vuosi vuodelta - etenkin, kun monet luopuvat lahjanannon perinteestä kerskakulutuksen joutuessa yhä rankemman kritiikin kohteeksi. Mitä jouluateriasta paljastuu antropologisen teorian valossa?

Kerran vuodessa demonin ja vuohen sekoitukselta näyttävät hirviöt jahtaavat ihmisiä kaduilla Itävallan Lienzissä. Kyseessä on vanha perinne, jossa paikallinen joulupukin apuri Krampus rankaisee tuhmia lapsia. Tapa tunnetaan myös Saksassa, Sloveniassa, Unkarissa ja Tšekissä.