Perhekonstellaatio Meksikossa

Perhekonstellaatio on sak­sa­lai­nen vaih­toeh­to­te­ra­pia, joka yhdistää zulujen kos­mo­lo­gian ja esi-isien kun­nioi­tuk­sen län­si­mai­seen psy­ko­lo­gi­aan. Menetelmä tutkii suvussa kulkevia traumoja, salai­suuk­sia ja konflik­te­ja. Sen mukaan yksilön ongelmat ovat hei­jas­tus­ta suvun kät­ke­tyis­tä taakoista. Saksassa holo­kaus­tin uhrien ja sota­ri­kol­lis­ten jäl­ke­läi­set käyttävät per­he­kons­tel­laa­tio­ta.

Toisin kuin län­si­mai­nen psy­ko­te­ra­pia, per­he­kons­tel­laa­tio ei keskity yksilöön. Istunnot tapah­tu­vat ryhmissä, joissa käsi­tel­lään jopa useiden suku­pol­vien takaisia per­he­suh­tei­ta intui­tii­vi­sen, spon­taa­nin näytelmän keinoin. Konstellaation koh­de­hen­ki­lö tark­kai­lee tapah­tu­mia ulko­puo­lel­ta. Muut osal­lis­tu­jat edustavat hen­ki­löi­tä hänen suvustaan. Ohjaaja auttaa tul­kit­se­maan näiden usein jo edes­men­nei­den ihmisten suhteita. Fokus on “näyt­te­li­jöi­den” reak­tiois­sa toisiinsa ja heidän rapor­toi­mis­saan tun­te­muk­sis­sa.

Menetelmä kerää suosiota Meksikossa, jossa tera­pia­muo­to­jen kysyntä on voi­mak­kaas­sa kasvussa ja perheen perin­tei­nen rooli heikentyy. Perhekonstellaatio vastaa moder­ni­saa­tion aiheut­ta­maan epä­va­kau­teen koros­ta­mal­la perheen sisäisiä riip­pu­vuus­suh­tei­ta ja perin­teis­ten per­he­mal­lien arvoa. Se voimistaa kult­tuu­ris­ta normia suku­pol­vi­ra­jat ylit­tä­vien per­he­si­tei­den tär­key­des­tä.

Perinteisyydestään tunnetun Oaxacan alueella ilmiötä tutkineen ant­ro­po­lo­gin mukaan per­he­kons­tel­laa­tio näyttää voi­mis­ta­van myös vanhoja, epätasa-arvoisia malleja. Hänen seu­raa­mis­saan istun­nois­sa suvun miesten huono käytös naisia kohtaan tul­kit­tiin yleensä naisten syyksi. Ongelman ytimeksi paikantui yleensä poikkeava perhe- tai suh­de­mal­li: avioero, adoptio, yksin­huol­ta­juus tai homo­sek­su­aa­li­suus. Ne nähtiin tukoksina ‘suvussa vir­taa­vas­sa rak­kau­des­sa’ ja perheen luon­nol­li­ses­sa hie­rar­kias­sa.

Kirjoittaja

Ninnu Koskenalho on AntroBlogin toinen päätoimittaja ja perustaja, ja valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta. Ninnu työskentelee Helsingin yliopistolla Crosslocations-tutkimushankkeen projektikoordinaattorina sekä tiedeviestinnän konsulttitehtävissä, ja pohtii mieluusti avaruusmatkailua ja ihmismielen notkeutta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Tänä pääsiäisenä ruokapöydät ovat sukupäivällisten sijaan täyttyneet kelmeistä skype-puheluista. Poikkeustilan sanelema eristäytyminen on irrottanut meidät kodin ulkopuolisista sosiaalisista kontakteista. Tämän vaikutus on erityisen dramaattinen Suomen yli miljoonalle yksinasujalle, erityisesti ikääntyneille. Yksinäisyys onkin kriisin konkreettisimpia seurauksia.

Voiko tarinaa ymmärtää tuntematta sosiaalista kontekstia, jossa se on syntynyt? Tuntemamme versio Punahilkasta pohjautuu Grimmin veljesten 1800-luvun alussa laatimaan satukokoelmaan. Tarinasta tunnetaan kuitenkin versioita jo esimerkiksi 1500-luvun Ranskasta.