Somen vahtikoirat

Hiljattain uuti­soi­tiin tapauk­ses­ta, jossa erään var­tioin­ti­liik­keen esi­mies­teh­tä­vis­sä toiminut henkilö ero­tet­tiin työ­teh­tä­vis­tään rasis­ti­sen Facebook-kir­joit­te­lun vuoksi. Tapaus kertoo sosi­aa­li­sen median voimasta, sillä miehen kir­joit­te­luun kiin­ni­tet­tiin huomiota alun perin eräällä kes­kus­te­lu­pals­tal­la.

Samalla tapaus on kuvaava esimerkki siitä, kuinka sosi­aa­li­nen media on tehnyt yksi­tyi­sen ja julkisen käsit­teis­tä aiempaa hämä­räm­piä ja ongel­mal­li­sem­pia. Sosiaalisen median myötä yksi­tyi­sis­tä mie­li­pi­teis­tä tulee julkisia kan­nan­ot­to­ja. Samalla vas­tuu­teh­tä­vis­sä oleva voi joutua tilille jopa vuosien takai­sis­ta varo­mat­to­mis­ta sanoista.

Rasistinen puhe, jota tiettyjen vii­te­ryh­mien kes­kuu­des­sa edelleen ihaillaan, muuttuu sosi­aa­li­seen mediaan pää­tyes­sään usein kiusal­li­sek­si ongel­mak­si. Vaikka hieman pei­tel­lym­mil­lä lausun­noil­la voi päästä edus­kun­taan asti, suhtautuu suo­ma­lai­nen julkisuus pää­sään­töi­ses­ti hyvin kiel­tei­ses­ti avoimen rasis­ti­seen puheeseen.

Epäasiallisen kir­joit­te­lun vuoksi voi saada potkut, vaikka itse työ­teh­tä­vien hoi­ta­mi­ses­sa ei olisikaan ollut virheitä. Kysymys on siitä, että nyky-yhteis­kun­nas­sa työelämän peli­sään­nöt edel­lyt­tä­vät työn­te­ki­jöil­tä koko­nais­val­tais­ta sitou­tu­mis­ta. Enää ei riitä, että työn­te­ki­jä tekee hommat, vaan myös tämän asen­tei­den ja arvojen tulee olla linjassa työ­nan­ta­jan arvo­maa­il­man kanssa.

Tämä jäl­ki­teol­li­sel­le yhteis­kun­nal­le ominainen eetos edel­lyt­tää koko­nais­val­tais­ta sitou­tu­mis­ta työ­nan­ta­jan jul­ki­lausu­miin arvoihin myös vapaa-ajalla. Vastuu oikeasta ja normien mukai­ses­ta toi­min­nas­ta on yksilöllä.

Ajatus avoimesti rasis­ti­ses­ta var­tioin­ti­fir­man pomosta ei sovi yhteen suvait­se­vai­suut­ta ja kult­tuu­ris­ta moni­muo­toi­suut­ta pai­not­ta­vien arvojen kanssa. Suomalainen yhteis­kun­ta haluaa kertoa itsestään tarinaa suvait­se­vai­se­na, moni­kult­tuu­ri­se­na ja tasa-arvoisena maana, vaikka sille ei ehkä aina olisikaan perus­tei­ta. Esimerkiksi tur­va­pai­kan­ha­ki­joi­den pak­ko­pa­lau­tuk­set osoit­ta­vat, että jul­ki­lausut­tu­jen ideaalien ja tosia­sial­lis­ten käy­tän­tö­jen väliltä voi löytyä ris­ti­rii­to­ja.

Tasa-arvon vaatimus on silti niin voimakas, että sen uhmaa­mi­nen tulee yri­tyk­sil­le kalliiksi. Ei ole yllät­tä­vää, että myös kohun keskiössä ollut var­tioin­ti­lii­ke korosti itseään moni­kult­tuu­ri­se­na työyh­tei­sö­nä.

Uskontoantropologisesta näkö­kul­mas­ta erotettua esimiestä voisi ajatella erään­lai­se­na syn­ti­puk­ki­na, jonka uhraa­mi­sen avulla sekä var­tioin­ti­lii­ke että laajemmin myös suo­ma­lai­nen yleisö voivat osoittaa omaa moraa­lis­ta yli­ver­tai­suut­taan. Kyynisemmin muo­toil­tu­na varo­mat­to­mia lausun­to­ja kir­joit­ta­nut esimies uhrattiin var­tioin­ti­liik­keen jul­ki­suus­ku­van tur­vaa­mi­sek­si.

Reagoimatta jät­tä­mi­nen olisi herät­tä­nyt kiusal­li­sia kysy­myk­siä siitä, löytyykö var­tioin­tiy­ri­tyk­ses­tä rasis­ti­sen puheen lisäksi kenties myös rasis­ti­sia käy­tän­tö­jä. Mutta nyt paha on torjuttu ja var­tioin­ti­liik­keen arki voi jatkua entiseen tapaan.

Kirjoittaja

Juuso Koponen on valtiotieteiden maisteri ja antropologi, joka valmistelee väitöskirjaa huono-osaisuudesta ja kolmannen sektorin tarjoamasta ruoka-avusta. Juusoa kiinnostavia tutkimuksellisia teemoja ovat huono-osaisuus ja eriarvoisuus, yhteiskuntaluokat, hyväntekeväisyys, talouden antropologinen tutkimus, diskurssianalyysi ja ideologiakritiikki.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Kun aktiivimallia vastustanut kansalaisaloite keräsi nopeassa ajassa yli 100 000 kannattajaa, heräsi Suomessa jonkinlaista keskustelua siitä, onko kansalaisaloitteiden kannatusraja jopa liian matala. Poliittiset päättäjät kokivat ongelmalliseksi, että kansalaiset voivat kotisohviltaan käsin kyseenalaistaa tehtyjä päätöksiä ja kipeitä leikkauksia. Edustuksellista demokratiaa oikeutetaan kansan tahdolla. Tämän retoriikan taustalta paljastuu kuitenkin elitistisempi ajattelutapa, jossa kansaa ei haluta häiritsemään päätöksentekoa – ei ainakaan tärkeissä taloutta koskevissa kysymyksissä.

HS uutisoi, että BBC:n Human Planet -dokumenttisarjassa nähty Uudessa-Guineassa asuvien korowaiden puumaja oli rakennettu dokumenttia varten. Kohtaus, jossa korowait muuttavat taloon asumaan, oli siten "tekaistu". BBC:n ja HS:n uutisissa on asiavirheitä. Ne toistavat ongelmallisia käsityksiä dokumenttielokuvien luonteesta sekä primitivistisiä stereotypioita korowaiden kaltaisista yhteiskunnista.

Mitä merkityksiä peukutukset tai tykkäykset välittävät? Markkinointi ja mainonta -lehden kolumnissaan toimittaja Ilkka Jauhiainen kritisoi Aku Louhimiestä siitä, että hän antoi Facebook-profiilissaan tilaa loukkaavalle puheelle. Päivitysten kommenteissa esitettiin loukkauksia niitä näyttelijöitä kohtaan, jotka asettuivat kritisoimaan Louhimiestä julkisesti A-studiossa 19. maaliskuuta. Toimittaja Jauhiainen myös listaa julkisuuden henkilöitä, jotka ovat peukuttaneet näitä Louhimiehen Facebook-päivityksiä.

A-klinikan johtava ylilääkäri Kaarlo Simojoki on Hesarissa ja Ylellä ollut huolissaan digilaitteiden ja erityisesti somen käytöstä. Kukapa ei toisinaan syyllistäisi itseään tai toisia liiasta netissä roikkumisesta, joka vie aikaa joltain arvokkaampana pidetyltä toiminnalta. Simojoki tosin menee hieman pidemmälle ja näkee netinkäytön itsekeskeisyyttä ruokkivana toimintana, joka voi olla riski koko yhteiskunnalle. Simojoen puheenvuorot ovat tärkeitä ja herättävät keskustelua, mutta samalla ne ovat esimerkki uuteen viestintämuotoon kohdistuvasta moraalisesta paniikista.