Somen vahtikoirat

Hiljattain uuti­soi­tiin tapauk­ses­ta, jossa erään var­tioin­ti­liik­keen esi­mies­teh­tä­vis­sä toiminut henkilö ero­tet­tiin työ­teh­tä­vis­tään rasis­ti­sen Facebook-kir­joit­te­lun vuoksi. Tapaus kertoo sosi­aa­li­sen median voimasta, sillä miehen kir­joit­te­luun kiin­ni­tet­tiin huomiota alun perin eräällä kes­kus­te­lu­pals­tal­la.

Samalla tapaus on kuvaava esimerkki siitä, kuinka sosi­aa­li­nen media on tehnyt yksi­tyi­sen ja julkisen käsit­teis­tä aiempaa hämä­räm­piä ja ongel­mal­li­sem­pia. Sosiaalisen median myötä yksi­tyi­sis­tä mie­li­pi­teis­tä tulee julkisia kan­nan­ot­to­ja. Samalla vas­tuu­teh­tä­vis­sä oleva voi joutua tilille jopa vuosien takai­sis­ta varo­mat­to­mis­ta sanoista.

Rasistinen puhe, jota tiettyjen vii­te­ryh­mien kes­kuu­des­sa edelleen ihaillaan, muuttuu sosi­aa­li­seen mediaan pää­tyes­sään usein kiusal­li­sek­si ongel­mak­si. Vaikka hieman pei­tel­lym­mil­lä lausun­noil­la voi päästä edus­kun­taan asti, suhtautuu suo­ma­lai­nen julkisuus pää­sään­töi­ses­ti hyvin kiel­tei­ses­ti avoimen rasis­ti­seen puheeseen.

Epäasiallisen kir­joit­te­lun vuoksi voi saada potkut, vaikka itse työ­teh­tä­vien hoi­ta­mi­ses­sa ei olisikaan ollut virheitä. Kysymys on siitä, että nyky-yhteis­kun­nas­sa työelämän peli­sään­nöt edel­lyt­tä­vät työn­te­ki­jöil­tä koko­nais­val­tais­ta sitou­tu­mis­ta. Enää ei riitä, että työn­te­ki­jä tekee hommat, vaan myös tämän asen­tei­den ja arvojen tulee olla linjassa työ­nan­ta­jan arvo­maa­il­man kanssa.

Tämä jäl­ki­teol­li­sel­le yhteis­kun­nal­le ominainen eetos edel­lyt­tää koko­nais­val­tais­ta sitou­tu­mis­ta työ­nan­ta­jan jul­ki­lausu­miin arvoihin myös vapaa-ajalla. Vastuu oikeasta ja normien mukai­ses­ta toi­min­nas­ta on yksilöllä.

Ajatus avoimesti rasis­ti­ses­ta var­tioin­ti­fir­man pomosta ei sovi yhteen suvait­se­vai­suut­ta ja kult­tuu­ris­ta moni­muo­toi­suut­ta pai­not­ta­vien arvojen kanssa. Suomalainen yhteis­kun­ta haluaa kertoa itsestään tarinaa suvait­se­vai­se­na, moni­kult­tuu­ri­se­na ja tasa-arvoisena maana, vaikka sille ei ehkä aina olisikaan perus­tei­ta. Esimerkiksi tur­va­pai­kan­ha­ki­joi­den pak­ko­pa­lau­tuk­set osoit­ta­vat, että jul­ki­lausut­tu­jen ideaalien ja tosia­sial­lis­ten käy­tän­tö­jen väliltä voi löytyä ris­ti­rii­to­ja.

Tasa-arvon vaatimus on silti niin voimakas, että sen uhmaa­mi­nen tulee yri­tyk­sil­le kalliiksi. Ei ole yllät­tä­vää, että myös kohun keskiössä ollut var­tioin­ti­lii­ke korosti itseään moni­kult­tuu­ri­se­na työyh­tei­sö­nä.

Uskontoantropologisesta näkö­kul­mas­ta erotettua esimiestä voisi ajatella erään­lai­se­na syn­ti­puk­ki­na, jonka uhraa­mi­sen avulla sekä var­tioin­ti­lii­ke että laajemmin myös suo­ma­lai­nen yleisö voivat osoittaa omaa moraa­lis­ta yli­ver­tai­suut­taan. Kyynisemmin muo­toil­tu­na varo­mat­to­mia lausun­to­ja kir­joit­ta­nut esimies uhrattiin var­tioin­ti­liik­keen jul­ki­suus­ku­van tur­vaa­mi­sek­si.

Reagoimatta jät­tä­mi­nen olisi herät­tä­nyt kiusal­li­sia kysy­myk­siä siitä, löytyykö var­tioin­tiy­ri­tyk­ses­tä rasis­ti­sen puheen lisäksi kenties myös rasis­ti­sia käy­tän­tö­jä. Mutta nyt paha on torjuttu ja var­tioin­ti­liik­keen arki voi jatkua entiseen tapaan.

Kirjoittaja

Juuso Koponen on valtiotieteiden maisteri ja antropologi, joka valmistelee väitöskirjaa huono-osaisuudesta ja kolmannen sektorin tarjoamasta ruoka-avusta. Juusoa kiinnostavia tutkimuksellisia teemoja ovat huono-osaisuus ja eriarvoisuus, yhteiskuntaluokat, hyväntekeväisyys, talouden antropologinen tutkimus, diskurssianalyysi ja ideologiakritiikki.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Tanskan hallituksen on uutisoitu päättäneen laittaa “ghetoiksi” ja “rinnakkaistodellisuuksiksi” kutsumillaan alueilla asuvat lapset jo yksivuotiaana päiväkotiin vähintään 25 viikkotunniksi. Tällaisten termien käyttöä Saksassa analysoineet tutkijat ovat todenneet niiden herättävän voimakkaita negatiivisia assosiaatioita. Niiden käytön seurauksena alueeseen, ja ennen kaikkea sen asukkaisiin, kohdistuu sosiaalista stigmatisointia ja eriarvoistavaa politiikkaa, mikä voi johtaa syrjintään ja palveluiden katoamiseen alueelta.

Yhä useampi antropologi löytää itsensä tilanteesta, jossa hänen tutkimusosallistujansa ovat joko vähintään yhtä koulutettuja tai paremmin toimeentulevia kuin hän itse, tai molempia näistä. Näitä tilanteita kuvaamaan on antropologian piirissä omaksuttu termit ylöspäin tutkiminen ja sivuttain tutkiminen. Ylöspäin tutkimisella viitataan tarpeeseen tutkia maailmamme eliittejä ja vallanpitäjiä: sivuttain tutkimisella taas viitataan tilanteeseen, jossa tutkimukseen osallistujat ovat koulutukseltaan, statukseltaan ja tulotasoltaan etnografiin verrattavissa.

Indonesian sydämessä sijaitseva Balin saari on noussut yhdeksi Aasian suosituimmista massamatkailukohteista. Saaren eksoottisuus, paratiisimainen luonto, ainutlaatuinen hindukulttuuri ja huoleton ilmapiiri ovat houkutelleet enenevissä määrin puoleensa myös suomalaisia turisteja. Pinnan alla kuitenkin kuohuu. Kontrolloimattoman matkailukehityksen lyödessä yhä suurempaa vaihdetta silmään, on esiin noussut huomattavia massamatkailun varjopuolia. Saaren jätekriisi, pohjavesivarantojen hupeneminen ja perinteisten viljelysmaiden muuttuminen monikansallisten hotelliyhtiöiden rakennusmaiksi ovat osoittaneet monien balilaisten huolen saaren tulevaisuudesta aiheelliseksi.