Kuva: Tuisku Sarkki, 7.-luokkalainen. Kuvassa kaksi skenaariota, jotka kuvaavat epävarmuuksia suhteessa viiteen ajuriin. Totuuden jälkeinen aika on käsillä. Poliitikot, mutta myös kansalaiset ja muut toimijat muodostavat mielipiteensä ja tekevät päätöksensä luottaen yhä enemmän mielikuviin tieteellisten faktojen sijaan. Päätösten panoksena on tulevien sukupolvien ja ympäristön hyvinvointi. Onneksi tulevaisuus ei ole totta, ennen kuin me teemme sen yhdessä. Ehkä tieteenkin pitäisi faktojen lisäksi tuottaa myös mielikuvia tulevaisuuden hallitsemiseksi ja hillitsemiseksi. Tässä Oulun yliopistolla vietetyn taksvärkkipäivän inspiroimassa ensituntuman skenaarioharjoitteessa tutkaillaan tulevaisuuden epävarmuuksia kuvaparien kautta.
Taksvärkkipäivän aikana tutustuimme “the great transition initiative” –skenaarioihin, jotka on jaettu kolmeen ryhmään: 1) business-as-usual skenaarioihin, 2) barbarisaatiota ja yhteiskuntajärjestyksen hajoamista kuvaaviin skenaarioihin, ja 3) kestävään tulevaisuuteen johtaviin skenaarioihin. Tämän jälkeen vaeltelimme yliopistolla ja otimme valokuvia, joiden tuli reflektoida barbarisaatiota ja kestävää tulevaisuutta. Luokittelimme kuvat näihin kahteen ryhmään niin, että jokaisella kuvalla on vastinpari toisessa skenaariossa. Lopuksi annoimme kuvaryhmien esittämille skenaarioille nimet ja myös määrittelimme teemat (ns. ajurit), joita kukin kuvapari heijastelee. Nimesimme kestävän kehityksen skenaarion “Täyteläiseksi hyveeksi” ja barbarisaatio-skenaarion “Nyhtöpossuksi”. Kuvitetut skenaariot esitetään oheisessa kuvassa.
Skenaarioista
Vaihtoehtoisia tulevaisuuksia tarkastelevien skenaarioiden hahmotteleminen auttaa varautumaan tulevaisuuteen. Skenaariot eivät ole ennusteita, vaan loogisia tarinoita siitä, mitä tulevaisuudessa voi tapahtua. Ne voidaan kertoa määrällisesti numeroilla, laadullisesti sanoilla tai symbolisesti kuvilla.
Usein skenaarioiden ongelmana on, että niiden arvolatautunut sanahelinä tai numeropeli poljetaan sirpaleina maahan vahvan moralisoinnin vuoksi. Monitulkintaiset kuvat saattaisivat tarjota tarttumapintaa samanaikaisesti eri ihmisryhmille.
Yllä esitetyssä kuvassa tarkastellaan viiteen kehityksen ajuriin liittyviä epävarmuuksia. Ajuri ohjaa samanaikaisesti montaa asiaa ja määrittää tulevaisuuden tapahtumia. Esimerkiksi globalisaatio ja ilmastonmuutos ovat skenaariokirjallisuudessa paljon tarkasteltuja ajureita.
Valitut ajurit
Kuvassa esiintyvät viisi ajuria (kunnioitus, mielikuvitus, luontosuhde, sosiaaliset suhteet, päätöksenteko) valittiin sen pohjalta, että ne ovat relevantteja yksilöille, mutta myös valtioille ja globaalille kehitykselle. Esimerkiksi kuvan linnojen kohdalla ei kyse ole vain politiikasta, vaan inhimillisestä ja jokapäiväisestä päätöksenteosta, innovaatiot voidaan nähdä mielikuvituksena ja eettiset arvot monitahoisena kunnioituksena.
Kuvassa esitetyt ajurit kuvaavat yleistä toimintaympäristön laatua, mutta ovat samalla konkreettisia asioita jokaisen ihmisten vaikutuspiirissä.
”Täyteläistä hyvettä” vai ”Nyhtöpossua”?
Kaksi skenaariologiikkaa: ideaalinen ”Täyteläistä hyvettä” ja kyyninen ”Nyhtöpossu” täydentävät toisiaan. Uhkana on, että tulevaisuudessakaan yhteistä kakkua ei jaeta kaikille. Siksi ”Nyhtöpossu” heijasteleekin maailman realiteetteja usein paremmin kuin ”Täyteläistä hyvettä” skenaario.
Lisäksi, joskus ihmisten on seurattava ”Nyhtöpossu” -logiikkaa siirtyäkseen kohti parempaa tulevaisuutta. Esimerkiksi, voidaanko Trump-tyyliseen politiikkaan vastata molemminpuolisella kunnioituksella? Voidaanko ekologista katastrofia ehkäistä tasa-arvolla vai vaaditaanko kovia ja velvoittavia poliittisia päätöksiä? Voiko mielikuvitus lentää aina kuin origami, vai tarvitaanko ajoittain myös kivikautisia liskoaivoja?
Tiede ei voi tarjota näihin kysymyksiin yksiselitteisiä ratkaisuja. Ohjenuorana voisi kuitenkin olla, että tartu ”Nyhtöpossuun” vain äärimmäisessä hädässä. Voiko siis päämäärä oikeuttaa keinot ja mikä on äärimmäinen hätä?
Kenties ahnaan hyvinvoinnin saalistamisen lisäksi tulisi kollektiivisesti pohtia, mitä ovat ne tilanteet, joissa ”Nyhtöpossu” -strategiat ovat oikeutettuja. Vaarana on kuitenkin Orwellin ”Eläinten vallankumouksen” kaltainen kehitys, jossa siat valtasivat farmin ihmisdiktaattoreilta, vain lopulta itse tullakseen hirmuvaltiaiksi.
Tiede voi pelata faktoilla, mutta myös laventaa mielikuvitusta ongelmien määrittelemiseksi sekä ratkaisujen ja yhteisten tavoitteiden etsimiseksi. Kenties näitä eväitä voidaan käyttää yhteiskunnallisen keskustelun propellina polulla kohti sellaista tulevaisuutta, jota skenaario ”Täyteläistä hyvettä” kuvaa.
Toimitus
- Artikkelikuva: Tuisku Sarkki
