Tasa-arvosta kertovat kylmä olut ja ipad

Pari viikkoa sitten HS julkaisi artik­ke­lin, joka pohjautui YK:n nais­jär­jes­tön keväällä jul­kai­se­maan kyse­ly­tut­ki­muk­seen ara­bi­maa­il­man asen­teis­ta suku­puol­ten tasa-arvon suhteen. HS:n artikkeli veti raportin mutkia suoraksi, ja loi ara­bi­mie­his­tä jopa rasis­ti­sen kuvan. Juttu tiivistyi toi­mit­ta­jan kysy­myk­seen: “Mistä tasa-arvo­tie­toi­sia ara­bi­mie­hiä sitten saadaan?”

Tällä viikolla Nyt​.fi ‑verk­ko­leh­des­sä jul­kais­tus­sa posi­tii­vis­hen­ki­ses­sä seu­ran­ta­ju­tus­sa kuvataan Libanonin erottuvan ara­bi­maa­il­mas­sa edukseen tasa-arvoa­sen­teis­sa. Juttuun haas­ta­tel­tiin myös minua. Artikkelin tarkoitus oli selvittää, miksi Libanon on suh­teel­li­sen “edis­tyk­sel­li­nen” muihin ara­bi­mai­hin ver­rat­tu­na. Jutussa lähdetään liik­keel­le huomiosta, että Libanonissa “niin naiset kuin miehet juovat India pale alea ja pukeu­tu­vat vapaasti, ja kes­ki­luo­kal­la on iPhonet ja Macit.” Jos HS:n artikkeli oli selkeän rasis­ti­nen, niin eikö tämä posi­tii­vi­sia tarinoita Lähi-idästä kertova teksti ollut hyvä vastaisku?

Muun muassa YK:n raken­tei­den kautta suku­puol­ten tasa-arvosta on tullut yksi nyky­päi­vän laajimmin jaetuista tavoit­teis­ta, jota käytetään kuitenkin ympäri maailman monen­lai­siin poliit­ti­siin tar­koi­tuk­siin. Länsimaissa ajatus koko ihmis­kun­taa kos­ke­vas­ta tasa-arvosta on liittynyt näke­myk­seen, että län­si­mai­den vel­vol­li­suus on pelastaa ara­bi­nai­set. Antropologiassa on usein huo­mau­tet­tu, että näkemys jyrää alleen pai­kal­lis­ten tilan­tei­den eri­tyis­laa­tui­suu­den ja “pelas­tet­ta­vien” naisten omat tarpeet ja näke­myk­set. Antropologi Anna Tsing onkin kehot­ta­nut katsomaan, miten uni­ver­saa­lei­na pidetyt oletukset toimivat käy­tän­nös­sä: kuka niitä ajaa, kuka vastustaa, kuka ne mää­rit­te­lee, ja miten uni­ver­saa­lit peri­aat­teet taipuvat pai­kal­li­siin käy­tän­töi­hin. Esimerkiksi suku­puol­ten tasa-arvoa poliit­ti­se­na tavoit­tee­na on Euroopassa vas­tus­ta­nut kon­ser­va­tii­vi­nen oikeisto ja Lähi-idässä kon­ser­va­tii­vi­set isla­mis­ti­set liikkeet.

Ongelmaksi muodostuu, kuka uni­ver­saa­lin tasa-arvon kriteerit mää­rit­te­lee. Kuinka HS:n artik­ke­lin viha­mie­li­nen kuva ara­bi­mie­hes­tä eroaa suo­ma­lai­sis­ta miehistä, joiden kun­nos­tau­tu­mi­sen sek­su­aa­li­ses­sa häi­rin­näs­sä ja syr­jin­näs­sä #metoo-kampanja hil­jat­tain osoitti? Nyt.fi:n artik­ke­lis­sa puo­les­taan todetaan: jos juo IPA:aa ja pukeutuu vapaasti, on syytä olettaa edis­tyk­sel­li­syyt­tä. Molemmissa tapauk­sis­sa län­si­mai­nen jour­na­lis­ti määrittää edis­tyk­sel­li­syy­den kriteerit omiin koke­muk­siin­sa ja taus­taan­sa pohjaten. 

Jos tasa-arvoa ja edis­tyk­sel­li­syyt­tä etsitään län­si­mai­sen kes­ki­luo­kan aset­ta­mil­la kri­tee­reil­lä, jäävät monet tasa-arvoa edistävät yhteis­kun­nal­li­set ilmiöt ja liikkeet piiloon. Tästä seuraa, että osin län­si­maa­lais­tu­nut Libanon näyt­täy­tyy edis­tyk­sel­li­se­nä ja muu Lähi-itä taan­tu­muk­sel­li­se­na. Huomiotta jää esi­mer­kik­si pales­tii­na­lais­ten nais­van­kien kamppailu tasa-arvon puolesta Israelin mie­hi­tys­tä vastaan, tai Syyrian kurdien sodan keskellä pys­tyt­tä­mät oikeus­is­tui­met, joissa naisiin koh­dis­tu­vas­ta väki­val­las­ta tuomitsee vain naisista koostuva lau­ta­kun­ta. Ne eivät sovi län­si­mai­den käsi­tyk­seen edis­tyk­sen merkeistä. Mitä tulee Applen tuot­tei­siin, niitä käyttävät Lähi-idässä kaikki kynnelle kykenevät Isisin isla­mis­ti­mi­li­tan­teis­ta Beirutin kris­tit­tyi­hin pank­kii­rei­hin.

  1. Edward Said, 2011 (1979). Orientalismi.
  2. Lila Abu-Lughod, 2013, Do Muslim Women need saving?

Kirjoittaja

Samuli Lähteenaho on valtiotieteiden maisteri ja tohtorikoulutettava Helsingin yliopistossa. Samulia kiinnostavat muun muassa tilaan, paikkaan ja sijaintiin liittyvät kysymykset Lähi-idässä, erityisesti Levantin alueella.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

“Kansa on puhunut – pulinat pois”, totesi väistyvä pääministeri Juha Sipilä, kun eduskuntavaalien tulos selvisi Yleisradion suorassa tv-lähetyksessä. Vaalivalvojaiset on merkittävä mediatapahtuma, jonka puitteissa jännitetään poliittisen vallan vaihtumista sekä rituaali, joka kestonsa ajaksi yhdistää sekä poliittisen eliitin että tavalliset kansalaiset yhtenäiseksi kansakunnaksi.

Tasa-arvoinen peruskoulu on ollut kiistämätön osa Suomen menestystarinaa. Siitä on muodostunut kansallinen ylpeyden aihe ja vientituote. Erityisen tuen tarpeessa olevien lasten asema kouluissa on kuitenkin paljastanut järjestelmän valuviat ja tasa-arvon tuottamisessa ilmenevät sosiaaliset railot.